Hammasproteesien suora pohjaus pehmeillä materiaaleilla

Kysymys

Mikä on pehmeän pohjauksen tarkoitus?

Vastaus

Pehmeän pohjausaine on, kimmoisaa materiaalia, jolla voidaan muotoilla kokonaan tai osittain ne hammasproteesin osat, jotka ovat kosketuksissa pehmytkudoksen kanssa. Pehmeää pohjausta käytetään yleensä vähentämään paikallisesti kohdistuvaa painetta «Mack PJ. Denture soft linings: materials available. Aust Dent J 1989; 34: 517-521. »1, «Kawano F, Ohguri T, Koran IA, Matsumoto N, Ichikawa T. Influence of lining design of three processed soft denture liners on cushioning effect. J Oral Rehabil 1999; 26: 962-968. »3. Se toimii eräänlaisena tyynynä, joka tasaa kudokseen kohdistuvia purentavoimia, mutta ei välttämättä kuitenkaan vähennä niitä «Mack PJ. Denture soft linings: materials available. Aust Dent J 1989; 34: 517-521. »1, «Kawano F, Ohguri T, Koran IA, Matsumoto N, Ichikawa T. Influence of lining design of three processed soft denture liners on cushioning effect. J Oral Rehabil 1999; 26: 962-968. »3, «Kawano F, Tada N, Nagao K, Matsumoto N. The influence of soft lining materials on pressure distribution. J Prosthet Dent 1991; 65: 567-575. »4. Pehmeän pohjauksen epäonnistuminen tai onnistuminen ei ole kiinni pelkästään materiaalin fysikaalisista ominaisuuksista.Yhtä tärkeää on ymmärtää tarkoitus, johon tuotetta käytetään, sekä hammasproteesin alle jäävien suun kimmoisten kudosten fysiologiset ja biologiset ominaisuudet.

Kysymys

Mitä kliinisiä indikaatioita on suoran pehmeän pohjauksen käytölle?

Vastaus

1. Pehmeän pohjauksen täkeimpiä indikaatioita on vähentää ikääntymisestä johtuvia hammasproteesia kannattelevan kudoksen vaivoja. Pehmeän pohjauksen käyttö voi parantaa pureskelutehoa ja proteesien käyttömukavuutta potilaalla, jonka suun limakalvo on ohentunut «Kydd WL, Daly CH, Nansen D. Variation in the response to mechanical stress of human soft tissues as related to age. J Prosthet Dent 1974; 32: 493-500. »5.

2. Radikaalien kirurgisten toimenpiteiden aiheuttamia yläleuan rakennepuutoksia korjataan usein obturaattorilla. Pysyvyyden ja sulun aikaansaaamiseksi obturaattoreissa on usein jyrkkiä allemenoja. Tällaiset allemenot ovat mahdollisia, jos niissä käytetään pehmeää materiaalia «Zarb GA. The maxillary resection and its prosthetic replacement. J Prosthet Dent 1967; 18: 268-281. »6, «Mäkilä E. Soft lining to relieve soreness beneath dentures. J Oral Rehabil 1976; 3: 145-150. »7.

3. Pehmeää pohjausta käytetään immediaatti- tai väliaikaisissa proteeseissa hampaanpoiston tai implanttileikkauksen jälkeen paranemisaikana. Pehmeää pohjausta käytetään minimoimaan kudoksiin kohdistuvaa suoraa painetta.

Uudet materiaalit, polyvinyylisiloksaanit eli additiosilikonit, jotka annostellaan sekoituspistoolin kapselista ja joilla on pidempi säilyvyys, ovat paljon helpommin käsiteltäviä kuin aiemmin käytetyt materiaalit. Ennen kuin tehdään pehmeä pohjaus, täytyy hammasproteesin kliininen kunto arvioida. Pohjauksella ei saisi yritää kompensoida proteesin heikkoa kuntoa ja huonoa istuvuutta. Pohjausta saa käyttää vain kliinisesti hyväkuntoisen proteesin korjaamiseen «Garcia LT, Jones JD. Soft liners. Dent Clin North Am 2004; 48: 709-720. »8.

Kysymys

Milloin tulisi vanha kerros pehmeää pohjausta vaihtaa uuteen?

Vastaus

International Standards Organization (ISO) luokittelee alle 30 päivää käytettävät pohjaukset lyhytaikaisiksi ja kauemmin käytettävät pitkäaikaisiksi.

Lyhytaikaisia pohjauksia käytetään yleensä kudoksen paranemisaikana leikkauksen jälkeen tai muun lyhytkestoisen tilanteen niin vaatiessa. Tähän tarkoitukseen käytettävät pohjausaineet koostuvat yleensä poly(etyylimetakry-laatti)jauheesta, aromaattisista estereistä ja alkoholista. Nämä materiaalit eivät sisällä metakrylaattimonomeerejä «Brown D. Resilient soft liners and tissue conditioners. Br Dent J 1988; 164: 357-360. »9. Näiden kudosten hoitoon käytettävien aineiden karhentuminen, murtuminen tai kovettuminen saattaa alkaa muutamassa päivässä. Näin ollen niitä voi käyttää muutamasta päivästä viikkoon, mutta niiden käyttön tulisi aina olla lyhytaikaista.

Pitempiaikaiseen käyttöön tarkoitetut pehmeät pohjausaineet ovat yleensä akryyliä tai silikonia, johon on lisätty pehmitintä. Pehmitintä sisältävää akryyliä voidaan yleensä käyttää lyhyemmän ajan, koska se kovettuu ja imee itseensä vettä «Garcia LT, Jones JD. Soft liners. Dent Clin North Am 2004; 48: 709-720. »8, «Verran J, Maryan CJ. Retention of Candida albicans on acrylic resin and silicone of different surface topography. J Prosthet Dent 1997; 77: 535-539. »11. Se eroaa hammasproteesien peruspolymeereistä tai korjausakryyleistä vain suuren pehmitinpitoisuutensa ansiosta. Pehmittimen materiaalia pehmittävä ominaisuus häviää kuitenkin ajan kuluessa. Akryylistä pehmeää pohjausta voidaan käyttää yhdestä kuuteen kuukautta «Garcia LT, Jones JD. Soft liners. Dent Clin North Am 2004; 48: 709-720. »8. Yhden tai kahden kuukauden kuluttua pehmitin alkaa vaeltaa ulos, ja materiaalin kimmoisuus häviää vähitellen. Siksi pohjausta täytyy tarkkailla säännöllisesti ja vaihtaa tarvittaessa uuteen.

Pitkäaikaiseen käyttöön tarkoitettua pehmeää silikonipohjausta voidaan yleensä käyttää jopa vuoden ajan «Garcia LT, Jones JD. Soft liners. Dent Clin North Am 2004; 48: 709-720. »8. Tällä hetkellä huoneen lämmössä polymeroituvia polyvinyylisiloksaaneja (additiosilikoneja), joiden kemiallinen koostumus on samankaltainen kuin silikonijäljennösaineilla, käytetään niiden helpomman käsiteltävyyden ja pidemmän säilyvyyden takia. Pehmeää silikonipohjausainetta on usein vaikeaa saada tarttumaan hyvin hammasproteesin pohjaan, mutta tämä ongelma usein ratkeaa käyttämällä sopivaa liuotinpohjaista käsittelyainetta. Hiljattain tehdyn kliinisen tutkimuksen mukaan yhdelläkään 24 potilaasta, joiden kokoproteesit oli pohjattu pehmeällä silikonilla, ei ilmennyt pohjauksen tarttumisongelmia vuoden sisällä (julkaisematon tulos). Vaikka huoneenlämmössä polymeroituvat polyvinyylisiloksaanit ovat helpommin käsiteltäviä kuin aikaisemmin käytetyt, niiden käytöllä on myös rajoituksia, ja niitä tulisi käyttää väliaikaisesti. Siksi säännölliset tarkastukset pohjauksen kunnon seuraamiseksi ovat välttämättömiä.

Kysymys

Onko olemassa vaara, että mikrobit kasvavat pohjauksessa?

Vastaus

Mikrobien kiinnittyminen polymeereihin, kuten hammasproteesien akryyliin ja pehmeään pohjaukseen, on kolonisaation ja infektion kehittymisen ensiaskel. Erityisesti Candida albicansin kiinnittymisestä ja kolonisaatiosta useisiin hammashoitomateriaaleihin on tehty lukuisia tutkimuksia. C. albicansin on havaittu tarttuvan huomattavasti paremmin pehmeisiin pohjausaineisiin kuin akryyliin. Myös rosoinen pinta edesauttaa tarttumista «Verran J, Maryan CJ. Retention of Candida albicans on acrylic resin and silicone of different surface topography. J Prosthet Dent 1997; 77: 535-539. »11, «Bulad K, Taylor RL, Verran J, McCord JF. Colonization and penetration of denture soft lining materials by Candida albicans. Dent Mater 2004; 20: 167-175. »12. Kliinisesti havaittiin, että joillakin potilailla oli vaaleaa sienikasvustoa silikonipohjauksen pinnalla «Garcia LT, Jones JD. Soft liners. Dent Clin North Am 2004; 48: 709-720. »8, «Bulad K, Taylor RL, Verran J, McCord JF. Colonization and penetration of denture soft lining materials by Candida albicans. Dent Mater 2004; 20: 167-175. »12. Mikroskoopilla havaittiin, että kasvusto oli pääasiallisesti C. albicansia. Siispä potilailla, joilla on ollut hammasproteeseista johtuvia suutulehduksia ja C. albicansia, pehmeä pohjaus saattaa lisätä kudosongelmia «Garcia LT, Jones JD. Soft liners. Dent Clin North Am 2004; 48: 709-720. »8. Pehmeä pohjaus saattaa myös toimia mikrobivarastona ja aiheuttaa toistuvia infektioita.

Kysymys

Voiko pehmeä pohjaus olla vahingollinen limakalvoille?

Vastaus:

Suoralla menetelmällä käytettävät pehmeät pohjausaineet jaotellaan nykyään pehmeisiin akryyli- ja silikonipohjausaineisiin, ja niiden ominaisuuksissa on eroja. Akryylimateriaalit koostuvat yleensä jauheesta ja nesteestä, jotka sekoitetaan ja asetetaan suoraan vasten limakalvoa. Lukuisat julkaisut kertovat allergisista reaktioista metakrylaattimonomeereille, ja monomeeriylimäärä on todennäköinen syy «Ergun G, Mutlu-Sagesen L, Karaoglu T, Dogan A. Cytotoxicity of provisional crown and bridge restoration materials: an in vitro study. J Oral Sci 2001; 43: 123-128. »13, «Giunta JL, Grauer I, Zablotsky N. Allergic contact stomatitis caused by acrylic resin. J Prosthet Dent 1979; 42: 188-190. »14, «Hochman N, Zalkind M. Hypersensitivity to methyl methacrylate: mode of treatment. J Prosthet Dent 1997; 77: 93-96. »15, «Stungis TE, Fink JN. Hypersensitivity to acrylic resin. J Prosthet Dent 1969; 22: 425-428. »16. Jatkuva kontakti allergiaa aiheuttaviin hammashoitomateriaaleihin saattaa olla herkistymisen syy (15). Allergioiden lisäksi pitkittynyt tai toistuva pohjaus autopolymeroisoituvalla akryylillä saattaa aiheuttaa kemiallisen tai lämmöstä johtuvan palovamman ja suun pehmytkudosten vakavan tulehduksen «Bohnenkamp DM. Traumatic stomatitis following an intraoral denture reline: a clinical report. J Prosthet Dent 1996; 76: 113-114. »17. Vastaanotolla käytettävien hammasproteesin pohjausaineiden aiheuttamia mahdollisia haittoja tulisi seurata huolellisesti polymerisoitumisen aikana ja sen jälkeen.

Ftalaatteja ja muita aromaattisten karboksyylihappojen estereitä käytetään pehmittiminä joissakin proteesien pehmeissä pohjausaineissa ja paranemisajan käyttöön tarkoitetuissa materiaaleissa. Laboratoriotutkimuksessa on hiljattain osoitettu, että ftalaatin vaellus materiaalista ensimmäisen käyttöpäivän aikana ylittää päivittäisen sietorajan 11-32-kertaisesti riippuen aineesta, ja tällä voi olla ei-toivottuja biologisia vaikutuksia «Munksgaard EC. Leaching of plasticizers from temporary denture soft lining materials. Eur J Oral Sci 2004; 221: 101-105. »18. Kliinikoiden pitäisi välttää ftalaattiestereitä sisältäviä materiaaleja erityisesti, kun hoidetaan lisääntymisikäisiä naisia «Munksgaard EC. Plasticizers in denture soft-lining materials: leaching and biodegradation. Eur J Oral Sci 2005; 113: 166-169. »19.

Kun pehmeiden pohjausaineiden kaltaisten silikonijäljennösaineiden solumyrkyllisyyttä tutkittiin laboratorio-olosuhteissa, ilmeni, että additiosilikonit (polyvinyylisiloksaanit) olivat soluille myrkyttömiä jopa pidempiaikaisessa käytössä, kun taas kondensaatiosilikonit olivat soluille myrkyllisiä 24 tunnin viljelyn jälkeen «Ciapetti G, Granchi D, Stea S, Savarino L, Verri E, Gori A, Savioli F, Montanaro L. Cytotoxicity testing of materials with limited in vivo exposure is affected by the duration of cell-material contact»20. Allergiset reaktiot tulee aina pitää mielessä, kun kovettumatonta polymeeriä viedään suoraan limakalvolle, vaikka tätä ei ole aiemmin mainittu polyvinyylisiloksaanien kohdalla.