Oikomishoidon videokonsultaatio

Oikomishoidon videokonsultaation toteutus Vaasan keskussairaalassa

Uuden toimintamuodon suunnittelu alkoi vuonna 2002. Hampaiden oikomishoidon videokonsultaatioprojektiin osallistui Vaasan sairaanhoitopiirin kunnista Jurvan terveyskeskus sekä kolmen kuntayhtymän terveyskeskukset: Kyrönmaa, Maalahti-Korsnäs ja Oravainen-Vöyri-Maksamaa. Kyrönmaan terveyskeskuksen kuntayhtymään kuuluvat Laihia, Isokyrö ja Vähäkyrö, joiden jokaisessa hammashoitolassa tehdään oikomishoitoa. Maalahden hammashoitola hoitaa kuntayhtymän oikomispotilaat keskitetysti, samoin tekee Vöyri omassa kuntayhtymässään. Jokaisen projektiin osallistuvan terveyskeskuksen hammashoitolassa on tehty hampaiden oikomishoitoa saman keskussairaalassa toimivan oikomishoidon erikoishammaslääkärin ohjauksessa jo vuosia.

Projektiin osallistuneissa hammashoitoloissa työskentelee 19 hammaslääkäriä, neljä hammashuoltajaa, 23 hammashoitajaa ja kolme muun koulutuksen saanutta henkilöä. Heistä seitsemän osallistui oikomishoidon videokonsultaatioon. Videokonsultaatioon osallistuneista viisi oli hammaslääkäreitä ja kaksi hammashoitajaa.

Vaasan keskussairaalan tekemään oikomishoidon konsultaatiotutkimukseen osallistuneissa terveyskeskuksissa lasten ja nuorten oikomishoidon konsultaatiot toteutettiin potilaan oman hammaslääkärin vastaanotolla. Terveyskeskuksessa tapahtuvassa konsultaatiossa potilas ja oikoja kohtaavat oman hammaslääkärin vastaanottotiloissa. Yleensä oikojan käynti on ylimääräinen käynti potilaalle.

Myös videokonsultaatiossa varsinainen hoitosuunnitelma tehdään röntgenkuvien ja mallien avulla. Hoitosuunnitelmaa tehtäessä potilas ja potilaan huoltaja ovat fyysisesti läsnä terveyskeskuksessa ja hoitosuunnitelman tekee aina erikoishammaslääkäri. Samassa yhteydessä kerrotaan potilaalle hoidon syy, pyritään selvittämään potilaan halukkuus hoitoon ja annetaan hänelle karkea arvio hoidon kulusta ja kestosta sekä selvitetään myös se, mitä hoidon onnistuminen vaatii potilaalta. Samassa istunnossa tehdään apuoikojan kanssa suunnitelma siitä, kuinka usein potilasta näytetään erikoishammaslääkärille ja sopiiko hän videokonsultaatiopotilaaksi. Odottamattomat ongelmat voidaan näyttää erikseen videoteitse. Videoneuvottelussa pääpaino on siis potilaan hoidon seurannassa «»1 ja «»2

Videokonsultaatiota varten oma hammaslääkäri valokuvasi potilaan purennan ennalta sovitun mallin mukaan. Seuraavia asioita korostettiin: kuvataan ongelma ja ongelman ympäristö. Tilanteen hahmottamisen takia on tärkeää, että purennasta otettuja valokuvia ei ole otettu liian läheltä. Tämä mahdollistaa samalla varusteiltaan vaatimattomampien digitaalikameroiden käytön, toisin kuin esimerkiksi yksittäisten hammasongelmien kuvaksissa. Samaan PowerPoint-esityksen (Microsoft) diaan mahdutetaan useampi näkymä suusta «»3, kuten esimerkiksi purenta oikealta, näkymä edestä ja vasemmalta tai kasvojen profiilit oikealta, edestä ja vasemmalta. Lisäkuvat, kuten valokuvat maksimaalisesta hymystä, kielen liikkeistä nielemistilanteesta tai peukalon imemisestä, voivat olla erillisinäkin dioina. Potilaan alku- ja seurantaröntgenkuvat erikoishammaslääkäri analysoi aina erikseen, ei videokonsultaatiotilanteessa. Ne pystytään tarpeen mukaan näyttämään kameran avulla valotaululta tai peitepiirroksena. Erillistapauksissa, kuten esimerkiksi leukanivelongelmia pohdittaessa, voidaan itse potilaskin tuoda reaaliaikaiseen videokonsultaatioon. Videokonsultaatiossa korostuu terveyskeskushammaslääkärin ammattitaito ja kyky tuoda esille hoitoon liittyvät asiat sekä kuvin että sanoin. Tähän tutkimukseen osallistuneet terveyskeskushammaslääkärit olivat kokeneita ja hyvin kouluttautuneita apuoikojia.

Laitteisto ja sen käyttöönotto

Jokaiseen projektiin osallistuneeseen terveyskeskukseen hankittiin Polyspan-videoneuvottelulaitteisto sekä makro-ominaisuuksilla varustettu digitaalikamera (Nikon 775). Lisäksi hammashoitoloihin hankittiin kuvankäsittelyohjelma (Paint Shop Pro 7). Diaesityksen tekemiseen tarvittava työvälineohjelma, kuten myös TV-vastaanotin, olivat jo olemassa terveyskeskuksissa. Laiteinvestoinneista (digitaalikamera ja videoneuvottelulaitteisto) osan maksoi projekti ja osan terveyskeskus. Ohjelmalisensseistä terveyskeskukset huolehtivat itse.

Vaasan keskussairaalan videoneuvottelukoordinaattorin mukaan videoneuvottelussa käytetty tiedonsiirtonopeus vaihteli tutkimusajankohtana (TCP/IP 384-768 kilobittiä/s) terveyskeskuksen Internet-yhteydestä riippuen. Nämä tiedonsiirtonopeudet riittivät videokonsultoinnissa selkeään kuva- ja ääniyhteyteen sekä diaesityksen esittämiseen. Yhteydet terveyskeskuksiin oli salattu VPN (Virtual Private Network) -tunnelin kautta. Kahden organisaation välinen salattu ja suljettu yhteys mahdollistaa potilastietojen luottamuksellisen siirtämisen ja käsittelyn perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä muuten avoimessa verkossa (Internet). Terveyskeskusten atk-henkilöt tekivät yhteistyötä keskussairaalan atk-henkilöstön kanssa tietoturvaan liittyvissä asioissa. Tietosuojat tarkastettiin ja ne muutettiin sellaisiksi, ettei potilaan tietoturva vaarannu.

Koulutus projektin alussa

Oikea valokuvaustekniikka, kuvausvaiheessa kirjattavien tietojen merkityksen ymmärtäminen myöhempien työvaiheiden kannalta sekä prosessin kokonaisuuden hahmottaminen vähentävät ylimääräistä työtä. Jokainen kuva on pystyttävä identifioimaan jälkeenpäin ja kuvien on oltava riittävän informatiivisia, mikä tarkoittaa, että kuvausetäisyys on oikea ja että kuva on tarkka. Suu valokuvauskohteena on haastava, koska makrolla kuvattaessa syvyyserot ovat suuret. Salaman käyttö aiheuttaa heijastumia limakalvoilta ja läheltä kuvattaessa kuvaaja seisoo yleensä valolähteen edessä. Oikean valaistuksen löytäminen ja tarkkojen kuvien ottaminen suusta hoitohuoneessa vaatii harjoittelua sekä valokuvaajalta että avustajalta. Terveyskeskuksiin hankituissa kameroissa ei ollut ympyräsalamamahdollisuutta. Kuvaustilanteissa ei kuitenkaan käytetty salamaa eikä potilastuolin hoitovaloa. Katsottiin, että pelkällä hoitohuoneen yleisvalolla saadaan tutkimuksessa käytetyn tasoisilla kameroilla paras kuvaustulos. Kasvokuvissa kiinnitettiin huomiota valolähteen suuntaan siten, että vältettiin kuvattavan viereen tuleva varjo. Jatkossa erikoisosaajan antama henkilökunnan kurssitus oikeaan valokuvaustekniikkaan olisi avuksi. Myös peilien käyttöä valokuvauksissa korostetaan.

Syksyllä 2002 pilottiterveyskeskusten hammashuollon henkilökunnalle järjestettiin opetusta potilaan valokuvaamisessa, digitaalivalokuvien tallennuksessa ja diaesityksen teossa. Projektin puitteissa palkattiin yhdeksi kuukaudeksi henkilö, joka kartoitti ensin projektiin osallistuvan henkilökunnan tietotaidon tason niin valokuvauksessa kuin digitaalivalokuvien käsittelyyn liittyvissä atk-taidoissa. Projektihenkilönä työskenteli suusairauksien poliklinikan sairaanhoitaja, joka oli vastannut poliklinikan digitaalivalokuvien tallennuksesta useita vuosia. Hän laati kirjalliset valokuvien käsittely- ja diaesityksen teko-ohjeet terveyskeskuksiin, jotta hammashoitoloissa tehtävät diaesitykset olisivat yhdenmukaiset ja oikojan määrittämät kriteerit täyttyivät. Projektihenkilö sopi kahdesta kolmeen koulutuskertaa jokaiseen hammashoitolaan noin kolme tuntia kerrallaan. Joissakin hammashoitoloissa koulutukseen osallistui koko henkilökunta, joissakin vain videokonsultaatioon osallistuvat.

Oikomishoidon videokonsultaatioiden arviointitutkimuksen tavoitteet

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää projektin vaikutukset oikomishoidon erikoishammaslääkärin ajankäyttöön, terveyskeskusten hammashoitohenkilökunnan keskinäiseen työnjakoon sekä terveyskeskushammaslääkärin tietotaitoon ja vastuunottoon oikomishoidon kokonaisuudesta «EHealth Botnia. Luettavissa 17.1.2005 www-muodossa http://www.vshp.fi/fin/kehitys_ja_tiedotus/projektit/ehealthbotnia.asp »5. Lisäksi haluttiin selvittää terveydenhuollon kustannukset potilaskäyntiä kohden sekä terveyskeskuksessa tapahtuvassa konsultaatiossa että videokonsultaatiossa. Potilaalle ja omaisille aiheutuneita kustannuksia ei selvitelty.

Arviointimenetelmät

Monissa telelääketieteen tutkimuksissa kysely on kohdistettu kaikille video-neuvotteluun osallistuville henkilöille eli molemmissa päissä työskentelevien yksiköiden henkilökunnalle sekä potilaille. Tässä tutkimuksessa kysely kohdistettiin kuitenkin ainoastaan EHealth Botnia -hankkeen oikomishoidon videoneuvotteluprojektiin osallistuneiden hammashoitoloiden henkilökunnalle (n = 49). Näistä viisi hammaslääkäriä ja kaksi hoitajaa osallistui videokonsultaatioon.

Konsultaatioille kertyvät terveydenhuollon kustannukset laskettiin kaikissa terveyskeskuksissa erikseen molemmille konsultaatiomuodoille. Terveyskeskuksessa tapahtuvassa konsultaatiossa oikojan konsultaatiopalkkio koostui sopimuksen mukaisesta tuntihinnasta, terveyskeskuksen mukaisista toimenpidepalkkioista sekä matkakustannuksista. Matkustusaika terveyskeskukseen ja takaisin kuului työaikaan. Henkilökunnan palkkakustannukset laskettiin konsultaatioon liittyvien valmistelevien tehtävien ja varsinaiseen konsultaatioon käytetyn työajan mukaan. Näiden lisäksi hintaan vaikuttivat hammashuollolle kohdistetut vyörytykset eli erilaiset laskennalliset hallinnon ja huollon kustannukset.

Videokonsultaation kustannuksiin laskettiin videoneuvotteluyhteyden kesto, oikojan konsultaatiopalkkiot terveyskeskuksen mukaisista toimenpidepalkkioista, henkilökunnan palkkakustannukset käytetyn työajan mukaan sekä videoneuvottelulaitteiston kustannusten kuoletukset. Lisäksi videokonsultaation kustannuksiin vaikuttivat samat hammashuollolle kohdistetut vyörytykset kuin terveyskeskuksessa tapahtuvassa konsultaatiossa.

Arvioinnin tulokset

Vuonna 2003 oikoja kävi 3-6 kertaa jokaisessa pilottihammashoitolassa «Oikomishoidon konsultaatiot terveyskeskuksissa vuonna 2003.»1. Konsultaatiopäivät olivat likimain samanpituiset kaikissa hammashoitoloissa. Terveyskeskuksessa tapahtuvassa konsultaatiossa potilasmäärä vaihteli 30:stä 41:een riippuen hammashoitolasta. Videokonsultaatiossa ero oli suurempi, kuudesta 34:ään. Yhden potilaan terveyskeskuksessa tapahtuvan konsultaation kustannukseksi tuli keskimäärin 34 euroa (Jurvassa 31 e, Vöyrillä 41 e, Laihialla 29 e ja Maalahdessa 34 e). Videokonsultaation kustannukseksi muodostui keskimäärin 29,5 euroa (samoissa kunnissa vastaavasti 56, 25, 23 ja 26 e).

Kustannuksiin vaikuttaa oleellisesti henkilökunnan ajankäytöstä koituvat palkkakustannukset eli miten paljon aikaa käytetään kaiken kaikkiaan yhden potilaan konsultaation valmisteluun ja varsinaiseen konsultaatioon. Kuvasta «»4 nähdään, miten työnjako eri henkilöstöryhmien välillä oli keskimäärin toteutettu tutkimusajankohtana.

Yleisesti ottaen videokonsultaatioiden potilaskohtainen kustannus osoittautui selvästi edullisemmaksi kuin terveyskeskuksessa tapahtuva konsultaatio. Konsultaatioiden kustannusero potilasta kohden vaihteli kuudesta eurosta 16 euroon hammashoitolasta riippuen. Ainoastaan yhdessä terveyskeskuksessa videokonsultaatio osoittautui kalliimmaksi vaihtoehdoksi tutkimusajankohdan toimintatavoilla.

Oikomishoidon videokonsultaation kustannusten ja ajankäytön herkkyysanalyysi

Ohinmaan, Reposen ja työryhmän «Ohinmaa A, Reponen J ja työryhmä. Telelääketieteen arviointimalli ja suunnitelma mallin testaamiseksi viidellä erikoisalalla.FinOHTAn raportti 4. Luettavissa 17.1.2005 www-muodossa http://stakes.fi/fi»1 kehittämässä telelääketieteen arviointimallin herkkyysanalyysissä huomio kohdistettiin muun muassa organisaatioiden välisiin etäisyyksiin eli matkoista aiheutuviin kustannuksiin, potilasmääriin, yhteistyökumppaneiden määriin sekä laitteistojen hintakehitykseen. Tässä tutkimuksessa jätettiin matkat huomioimatta, koska erot matkustamiseen kuluvassa ajassa ja kustannuksissa olivat pienet. Konsultaatioiden kustannuksista laskettiin arvioita siitä, miten videokonsultaatiokertojen vuosittainen määrä ja osuus kaikista oikomishoidon konsultaatioista vaikutti kustannuksiin. Samalla laskettiin myös henkilökunnan keskinäisen työnjaon merkitystä konsultaatioiden kustannuksiin, koska niin Suomen Hammaslääkäriliitto «Vinkka-Puhakka H, Pietilä T, Lundan I, Nevaste R, Nordblad A, Pöyry M. Oikomishoito julkisessa terveydenhuollossa. Suosituksia toiminnan kehittämiseksi. Oikomishoitotyöryhmä -98. Suomen Hammaslääkäril»6 kuin Stakeskin «Järvinen S. Hampaiston oikomishoidon indikaatiot ja mahdollisuudet – näkökulma terveyskeskusten hammashuollossa. Kirjallisuuskatsaus. Aiheita-monistesarja 7/1999. Stakes. »7 on kiinnittänyt huomiota hammashuollon eri henkilöstöryhmien väliseen tarkoituksenmukaiseen työnjakoon kustannussäästöjä etsittäessä.

Pohdinta

Videokonsultaatio vähentää oikojan matkustamiseen ja konsultaatioon käytettyä aikaa. Terveyskeskuksessa tapahtuvassa konsultaatiossa oikojalta kuluu yksi työpäivä (kahdeksan tuntia) keskimäärin 35 potilaan konsultointiin. Videokonsultaatiossa vastaavan potilasmäärän konsultointi kestää kaksi tuntia, mutta koska käytännössä kuitenkin yksi videokonsultaatiokerta kestää tunnin, vastaavan potilasmäärän konsultointiin tarvitaan kaksi videokonsultaatiokertaa. Videokonsultaatiot ovat ennalta sovittuina ajankohtina ja siksi oikoja voi työskennellä vastaanotollaan oikomishoidon poliklinikalla muun ajan päivästä.

Sen sijaan terveyskeskushammaslääkäreiden kirjallisen työn määrää videokonsultaatio näyttää lisäävän. Tutkimusajankohtana terveyskeskushammaslääkärit tekivät itse kaikki videokonsultaatioon liittyvät valmistelevat tehtävät, mutta mikäli työtehtäviä aiotaan jatkossa siirtää hammaslääkäreiltä hoitajille, tämä edellyttää työpaikkakoulutusta. Jotta työtehtävien delegoiminen onnistuu ja sen myötä saatava kustannussäästö toteutuu, on uusiin tehtäviin perehdyttämiseen panostettava. Terveyskeskushammaslääkäreiden mielestä konsultaatiomuodoilla ei ollut vaikutusta dokumentaatioon, kun sitä vastoin konsultin mukaan dokumentaatio kehittyi huomattavasti. Terveyskeskushammaslääkäreiden teknisten taitojen (valokuvaus, lähetysvarmuus) kehittyessä oikojan saama informaatio parani ja tarve lisäinformaation hankkimiseen väheni. Terveyskeskuskonsultaatioiden muuttaminen kokonaan videoteitse tapahtuvaksi on huono vaihtoehto, jollei apuoikoja ole erittäin kokenut. Hoitosuunnitelmat pitäisi aina tehdä siten, että potilas ja potilaan huoltaja ovat fyysisesti läsnä. Oikomishoito kestää usein vuosia ja on tärkeää, että potilas saa erikoishammaslääkäriltä mahdollisimman seikkaperäisen selvityksen hoidon syystä, kestosta, laitteistosta sekä siitä, mikä on potilaan oma osuus hoidon onnistumisessa. Hoidon suunnittelutilanteessa tulee kuulla myös potilaan mielipidettä siitä, selviytyykö hän hoidon läpiviennistä.

Konsultaatio voitaisiin myös hoitaa kameroiden avulla reaaliaikaisessa videokonsultaatiotilanteessa. Tämä kuitenkin vaatii jo paljon enemmän teknisiä taitoja hammashoidon henkilökunnalta. Kamera/apuoikoja/konsultti-yhdistelmän hallitseminen on vaikeaa reaaliaikaisena tapahtumana, ja konsultin on huomattavasti vaikeampaa hahmottaa tilanne, kuin "paikoillaan pysyvästä" PowerPoint-esityksestä. PowerPoint-esityksen ongelmana on puutteellinen kolmiulotteisuus. Tämä vaikeuttaa hampaiden poistopäätöksen tekemistä. Potilaasta täytyy olla vähintäänkin kipsimallit, jotta hampaiden poistotarve pystytään arvioimaan. Terveyskeskuksiin, joissa hoitofilosofia on varhaisoikomishoidon puolella ja käytetyt hoitomenetelmät ovat yksinkertaisia, sopivat videokonsultaatiot mainiosti. Tehtiin sitten konsultaatio videoteitse tai perinteisesti terveyskeskuksessa tapahtuvana työnä, vastuu on hoidon suunnittelusta ja etenemisestä aina konsultilla (erikoishammaslääkärillä). Mahdollisuus videokonsultaatioon tuo joka tapauksessa nopeammin avun ongelmatilanteissa, joissa hoito ei etene toivotulla tavalla.

Kustannuksiin vaikuttaa vastaajan subjektiivinen arvio omasta ajankäytöstä. Ajankäyttöä olisi voinut tarkentaa ottamalla aikaa todellisesta ajankäytöstä, jolloin virheellisen arvion mahdollisuus olisi ollut pienempi. Kustannusten osalta tutkimustulokset osoittavat, että oikomishoidon videokonsultaation avulla on mahdollista saada säästöjä potilaskohtaisiin terveydenhuollon konsultaatiokustannuksiin. Voisi olettaa, että videoneuvotteluun liittyvien toimintojen, kuten valokuvauksen, kuvien tallennuksen ja diaesityksen tekemisen, muuttuessa rutiininomaiseksi toiminnaksi videokonsultaation kustannuksia saataisiin pienentymään. Tämä kuitenkin edellyttää riittävää koulutusta uuden toiminnan alkaessa ajankäytön optimoimiseksi. Myös työn uudelleenorganisointia tulisi miettiä uuden toimintamallin pohjalta, koska kustannuksiin vaikuttavat laiteinvestointien lisäksi videokonsultaation valmistelut ja niihin kuluva aika. Optimaalisen työnjaon merkitystä on tutkittu sekä Hammaslääkäriliitossa «Vinkka-Puhakka H, Pietilä T, Lundan I, Nevaste R, Nordblad A, Pöyry M. Oikomishoito julkisessa terveydenhuollossa. Suosituksia toiminnan kehittämiseksi. Oikomishoitotyöryhmä -98. Suomen Hammaslääkäril»6 että Stakesissa «Järvinen S. Hampaiston oikomishoidon indikaatiot ja mahdollisuudet – näkökulma terveyskeskusten hammashuollossa. Kirjallisuuskatsaus. Aiheita-monistesarja 7/1999. Stakes. »7.

Myös potilaat hyötyvät videokonsultaatiosta, koska videokonsultaatioon tarvittavat valokuvat otetaan hoitokäynnillä ja seuraavalla hoitokäynnillä terveyskeskushammaslääkäri on konsultoinut oikojaa sekä saanut ohjeet jatkoa varten. Useimmiten potilas ja hänen huoltajansa säästävät yhden käynnin. Näin myös poissaolot koulusta ja työpaikoilta vähenevät. Potilaisiin ja heidän vanhempiinsa kohdistuvia kustannuksia ei kuitenkaan analysoitu tässä tutkimuksessa.

Videoneuvotteluna tapahtuvan oikomishoidon konsultaation edellytyksenä on, että toimintaa ohjataan keskitetysti eli esimerkiksi tässä projektissa keskussairaalajohtoisesti. Tällöin saadaan eri organisaatioiden tietoverkot yhteensopiviksi ja oikomishoidon hoitomenetelmät alueellisesti yhtäläisiksi. Videokonsultaatiossa voidaan myös hyödyntää yhden erikoisosaajan, oikojan, tietotaitoa useammassa terveyskeskuksessa, jolloin alueellinen eriarvoisuus palvelujen saatavuudessa pienenisi.

Tässä tutkimuksessa mukana olleet hammashoitolat toimivat pilotteina omissa terveyskeskuksissaan, joten muita käyttäjiä ei juuri ollut. Hammashoitoloiden käyttöaste oli lähes 100 %. Käyttäjien lisääntyessä myös yksikkökohtaiset kustannukset tulevat pienentymään. Tutkimustulokset kertovat kuitenkin videokonsultaation säästävän jo tässä vaiheessa kustannuksia aikaisempaan toimintamalliin verrattuna. Terveyskeskuskonsultaatiosta ei kuitenkaan voida kokonaan luopua, sillä tietyt oikomishoidon ongelmat, osa kiinteäkojehoidoista sekä hoitosuunnitelmat, vaativat oikojan henkilökohtaista käyntiä terveyskeskuksessa. Videokonsultaatioilla voidaan kuitenkin hoitaa huomattava osa oikomishoidon seurannasta ja ongelmatilanteissa saada nopeammin apua kuin perinteisessä konsultaatiomuodossa. Oikomishoidon videokonsultaatio on ottanut paikkansa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisessä yhteistyössä.

Tiivistelmä

Telelääketieteen keinoin haetaan uusia toimintamuotoja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisen yhteistyön ja työnjaon kehittämiseksi. Samalla etsitään vaikuttavuudeltaan vähintään yhtä hyviä mutta kustannuksiltaan edullisempia toimintamalleja. Suun terveydenhuollossa yhtenä mahdollisuutena on oikomishoidon konsultaatio reaaliaikaisessa videoneuvottelussa aikaisemman terveyskeskuksessa tapahtuneen konsultaation sijaan.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sekä terveyskeskuksessa tapahtuvan että videokonsultaation kustannukset. Lisäksi haluttiin selvittää, lisääkö videokonsultaatio terveyskeskushammaslääkärin tietotaidon tasoa ja miten eri konsultaatiomuodot vaikuttavat henkilökunnan ajankäyttöön.

Tutkimus toteutettiin arviointitutkimuksena, jossa selvitettiin hammashuollon henkilökunnan ajankäyttöä, työkäytäntöjä sekä oikomishoidon konsultaatiokustannuksia. Aineisto kerättiin Jurvan terveyskeskuksen sekä Kyrönmaan, Maalahti-Korsnäsin ja Oravainen-Vöyri-Maksamaan kuntayhtymien terveyskeskusten henkilökunnalta toukokuussa 2004. Kyselylomakkeita oli kaksi; toinen kohdistettiin projektiin osallistuneiden hammashoitoloiden koko henkilökunnalle (n = 49) ja toinen, kustannuksia selvittävä lomake, terveyskeskusten johtaville hammaslääkäreille (n = 4). Mittarina käytettiin Ohinmaan, Reposen ja työryhmän kehittämää telelääketieteen arviointikehikkoa, josta tutkija voi valita tarvitsemansa osatekijät. Valittuja osatekijöitä voidaan verrata vanhan ja uuden toimintamuodon välillä.

Tutkimus osoitti, että tekninen osaaminen oli kehittynyt huomattavasti projektin aikana. Videokonsultaatioyhteyden varmuus lisääntyi teknisten ratkaisujen myötä. Myös kuvan ja äänen laatu paranivat projektin edetessä. Konsultaatiomuodolla ei ollut vaikutusta terveyskeskushammaslääkärin diagnostiikkaan eikä potilasdokumentaatioon. Sen sijaan videokonsultaatio lisäsi hammaslääkäreiden kirjallisen työn määrää. Videokonsultaatiossa oikojan tekemä diagnoosi ja jatkohoito-ohjeet muuttuivat tarkempien digitaalivalokuvien myötä varmemmiksi. Konsultaation kustannukset potilasta kohden pienenivät kolmessa terveyskeskuksessa neljästä. Terveyskeskuskonsultaation keskimääräiset kustannukset potilasta kohden olivat keskimäärin 34 euroa (29-41 e) ja videokonsultaation 29,5 euroa (23-56 e).

Tutkimuksen perusteella oikomishoidon videokonsultaatio säästää terveydenhuollon kustannuksia. Kustanussäästöt saadaan suuremmiksi, mikäli työnjakoa kehitetään hammashoitoloissa. Delegoimalla osa valokuvaukseen liittyvistä toimista hoitajille terveyskeskushammaslääkäreiden kirjallisen työn osuus vähenee ja potilastyöaika lisääntyy. Myös videokonsultaatioiden lisääminen suhteessa terveyskeskuskonsultaatioihin näyttäisi pienentävän terveyskeskusten konsultaatiokustannuksia potilasta kohden.

Oikojan aikaa säästyi potilastyöhön poliklinikalla. Videokonsultaatiossa voitiin konsultoida kahdessa tunnissa sama potilasmäärä, kuin mihin terveyskeskuskonsultaatiossa kului kahdeksan tuntia.

Video consultation in orthodontic treatment

By means of telemedicine, attempts are being made to find new courses of action for developing co-operation between basic health care and special care. Courses of action that are at least as effective as old ones but which are less expensive are also sought. In oral health care, one possibility is orthodontic consultation in a real-time video conference instead of consultation in a health centre.

The main aim of this study was to evaluate the costs of consultation in a health centre as well as those incurred in consultation by video conferencing. In addition, we wanted to determine whether video conferencing increases the level of the health centre dentist's know-how, and how different methods of consultation influence the health centre personnel's use of time. The study was carried out as estimation research in which the use of time and the working methods of the dental personnel and the costs of consultation were evaluated. The study material was collected from the personnel of the health centre of Jurva and the health centre districts of Kyrönmaa, Maalahti, Korsnäs and Oravainen-Vöyri-Maksamaa during May 2004.

It was shown that the technical knowledge of the personnel developed markedly during the project. The form of consultation had no influence on diagnostics or patient documentation. However, video consultation increased the time used by dentists on paper work. On the other hand, the costs of consultation per patient were reduced in three of the four health centres. According to this study, in orthodontics the costs of health care can be reduced by video consultations. Costs can be cut even more if the division of labour in dental clinics is developed. Time saved by orthodontists can be used for work with patients; with video consultation, as many patients can be consulted in two hours time as would be seen during eight hours in a health centre.