Hampaiden kehityshäiriöiden proteettinen hoito

Hampaiston kehityshäiriöiden proteettisen hoidon erityispiirteitä

Hampaiden kehityshäiriöiden hoitojen suunnittelua ja toteutusta hankaloittaa niiden harvinaisuus ja niistä olevan kirjallisuuden vähäisyys «Bergendal B. The role of prosthodontist in habilitation and rehabilitation in rare disorders: the ectodermal dysplasia experience. Int J Prosthodont 2001; 14: 466-470. »2. Potilailla voi olla hampaistopuutosten lisäksi virhepurentoja ja voimakasta attritiota, jotka komplisoivat hoitoa. Usein esiintyy ongelmia myös puheen, nielemisen ja pureskelun kanssa. Potilaiden hoito on yhteistyötä hammaslääketieteen eri erikoisalojen kanssa. Hoitotiimiin voi kuulua proteetikon lisäksi ortodontti, pedodontti, röntgenologi, psykologi sekä suu- ja leukakirurgi ja joskus myös pediatri. Tiimityöskentelyn etuja ovat jatkuva potilaan ja tämän perheen informointi ja tuki, purennan kuntoutuksen suunnittelu kokonaisuutena, hoidon jatkuvuus ja koordinointi, jaettu vastuu hoitopäätöksistä vaikeissa tapauksissa, eri erikoisalojen optimaalinen hyödyntäminen ja mahdollisesti ryhmän sisällä tapahtuva kokemuksen tuoma "pätevöityminen" «Bergendal B, Bergendal T, Hallonsten A-L, Koch G, Kurol J, Kvint S. A multidisciplinary approach to oral rehabilitation with osseointegrated implants in children and adolescents with multiple aplasia.»3. Hoito on nykyään pääasiassa keskitetty yliopisto- ja keskussairaaloiden hammas- ja suu-sairauksien klinikoille, joissa laaja-alainenkin hoito voidaan toteuttaa. Osa toimenpiteistä ja ylläpitohoito voitaneen hyvin suorittaa tapauksesta riippuen myös terveyskeskuksissa tai yksityisvastaanotoilla.

Lasten ja nuorten proteettisessa hoidossa käytetään samoja materiaaleja ja menetelmiä kuin aikuisilla, mutta hoidon suunnittelussa täytyy ottaa huomioon kasvu ja kehitys. Perusperiaatteena on välttää proteettista hoitoa lopullisena hoitona ja käyttää apuna mahdollisimman paljon kasvua ja ortodonttisia keinoja. Tärkeää on säilyttää purentakorkeus, mikä on mahdollista nykyaikaisilla hoitomenetelmillä ja materiaaleilla. Koska hoito usein kestää läpi nuoruusiän ja jatkuu vielä aikuisiälläkin, on termi "pysyvä tai lopullinen proteettinen hoito" hieman harhaanjohtava. Potilaat toivovat nopeaa ja pysyvää ratkaisua hampaiston ongelmiin, ja proteetikon tehtävänä on usein lykätä lopullista hoitoa, kunnes kasvu on päättynyt «Bergendal B, Bergendal T, Hallonsten A-L, Koch G, Kurol J, Kvint S. A multidisciplinary approach to oral rehabilitation with osseointegrated implants in children and adolescents with multiple aplasia.»3.

Diagnostiikka on proteettisen hoidon suunnittelun ja toteutuksen perusta. Kehityshäiriöissä tulisi aina pyrkiä diagnoosiin, koska sillä on merkitystä sekä välittömien että mahdollisesti myöhemmin tehtävien hoitojen kannalta. Kaikissa proteettisissa hoidoissa tulee järjestää tehokas ylläpito ja seuranta sekä opettaa hyvä kotihoito. Apuna voidaan käyttää suuhygienistin osaamista.

Hypoplastiset ja hypomineralisoituneet hampaat

Maitohampaistossa hypoplasia- ja hypomaturaatio-ongelmat ovat hyvin vähäisiä. Jos niitä todetaan, on tärkeää sopia säännölliset tarkastukset ja huolehtia ehkäisevästä hoidosta. Maitoposkihampaiden hoitovaihtoehtoina ovat niiden pinnoitukset tai laajemmat paikkaukset (lasi-ionomeeri, kompomeerit, muovit) ja kestävimpinä ratkaisuina teräskruunut. Hyvä puudutus on tärkeää kaikissa toimenpiteissä. Kyseeseen voi tulla myös pahoin vaurioituneen maitohampaan poistaminen «Alaluusua S, Bäckman B, Brook AH, Lukinmaa P-L. Developmental defects of the dental hard tissues and their treatment. Kirjassa: Pediatric dentistry. A clinical approach. Blackwell Munksgaard 2001: 273»1.

Pysyvissä hampaissa tulevat kyseeseen paikkamateriaalein tehtävät restauraatiot ja väliaikaisina rakenteina esimerkiksi teräskruunut pysyvissä kuutosissa «Mahoney EK. The treatment of localised hypoplastic and hypomineralised defects in first permanent molars. N Z Dent J 2001; 97: 101-105. »4. Laboratoriovalmisteiset muovikruunut ovat myös vaihtoehto tilapäisissä kuntoutuksissa. Hypomaturaatio- ja hypomineralisoituneet hampaat lohkeilevat helposti, joten "full coverage restorations" ovat käyttökelpoisia ratkaisuja «Koch MJ, Garcia-Godoy F. The clinical performance of laboratory-fabricated crowns placed on first permanent molars with developmental defects. J Am Dent Assoc 2000; 131: 1285-1290. »5. Parhaita hoitovaihtoehtoja ovat kruunutukset tai inlay/onlay-tyyppiset ratkaisut. Keraamiset täytteet ja kruunut ovat myös mahdollisia, jos riittävä mekaaninen retentio saadaan aikaan. Sementin tarttuminen kiilteeseen ja dentiiniin voi tällaisissa hampaissa olla heikompaa kuin terveissä hampaissa. Hionnoissa tulee käyttää retentoivia muotoja, kuten uurteita, uria ja laatikoita, ja pilarit on pyrittävä saamaan mahdollisimman yhdensuuntaisiksi ja tarpeeksi korkeiksi.

Amelogenesis imperfecta

Amelogenesis imperfecta (AI) jaetaan tavallisesti kolmeen eri pääluokkaan: 1) hypoplastinen AI, 2) hypomaturaatiotyyppinen AI ja 3) hypokalsifikaatiotyyppinen AI «Bergendal B. The role of prosthodontist in habilitation and rehabilitation in rare disorders: the ectodermal dysplasia experience. Int J Prosthodont 2001; 14: 466-470. »2, «Witkop CJ. Amelogenesis imperfecta, dentinogenesis imperfecta and dentin dysplasia revisited: problems in classification. J Oral Pathol 1989; 17: 547-553. »6. Hampaistopiirteitä ovat erilaiset kiillehäiriöt, pulpan kalkkeutumat, taurodontismi, juurten kehityshäiriöt, hampaiden puhkeamishäiriöt ja pysyvien hampaiden impaktoituminen. Myös progressiivista juurten ja kruunujen resorptiota on tavattu, samoin synnynnäisesti puuttuvia hampaita ja avopurentataipumusta «Alaluusua S, Bäckman B, Brook AH, Lukinmaa P-L. Developmental defects of the dental hard tissues and their treatment. Kirjassa: Pediatric dentistry. A clinical approach. Blackwell Munksgaard 2001: 273»1, «Sengun A. Restoring function and esthetics in a patient with amelogenesis imperfecta: a case report. Quintessence Int 2002; 33: 199-204. »7, «Pulgar Encinas R, Garcia-Espona I, Navajas Rodriguez de Mondelo JM. Amelogenesis imperfecta: diagnosis and resolution of a case with hypoplasia and hypocalcification of enamel, dental agenesis, and sk»8.

AI-potilaan hampaiston korjaava hoito tarjoaa todellisen haasteen hammaslääkärille. Sairaus diagnosoidaan tavallisesti jo hyvin nuorena. Ongelmana voi olla hampaiden sensitiivisyys, huono estetiikka ja huono purentatoiminta «Amelogenesis imperfecta -potilaan hammashoidossa huomioitavia seikkoja.»1. Myöhemmällä iällä joissakin AI-tyypeissä tavattavan voimakkaan hampaiden kulumisen vuoksi ongelmana on purennan madaltuminen. Ongelmina voivat olla myös avopurentataipumus «Sengun A. Restoring function and esthetics in a patient with amelogenesis imperfecta: a case report. Quintessence Int 2002; 33: 199-204. »7, «Pulgar Encinas R, Garcia-Espona I, Navajas Rodriguez de Mondelo JM. Amelogenesis imperfecta: diagnosis and resolution of a case with hypoplasia and hypocalcification of enamel, dental agenesis, and sk»8 sekä hampaiden reikiintyminen. Hampaiston kulumisesta johtuvaa purennan madaltumista arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon dentoalveolaarinen kompensaatio. Olennaista korjaavan ja proteettisen hoidon suunnittelun ja toteutuksen kannalta ovat myös kiilteen paksuus ja mineralisaation aste. Uudet sidostamiskeinot tarjoavat ilmeisesti paremman tarttumisen dentiiniin kuin aikaisemmat, joten parempi vaihtoehto restauraatioiden kiinnittämisessä saattaa olla pyrkiä sidostamaan muoveja dentiiniin kuin kiilteeseen «Nel JC, Pretorius JA, Weber A, Marais JT. Restoring function and esthetics in a patient with amelogenesis imperfecta. Int J Periodont Rest Dent 1997; 17: 479-483. »9.

AI-potilaan proteettinen hoito on usein monivaiheinen «Amelogenesis imperfecta -potilaan proteettinen hoito.»2. Valmistelevaan hoitoon kuuluvat mm. hyvän suuhygienian ylläpitäminen, toivottomien hampaiden poistot ja mahdollisesti ortodontin konsultaatio. Korjaavan hoidon vaiheessa on tarkoitus säilyttää purentakorkeus eli estää purennan madaltuminen. Kyseeseen voivat tulla teräskruunut, yhdistelmämuovipaikkaukset, laboratoriovalmisteiset muovitäytteet ja -kruunut, valetut onlay-tyyppiset täytteet, ohuet kultakruunut tai jopa metallokeraamiset kruunut. Hampaiston kulumisen estämiseen voidaan myös käyttää purentakiskoa.

Lopullisen proteettisen kuntoutuksen suunnittelussa on suositeltavaa käyttää mallianalyysiä, ja usein on hyödyllistä pyytää laboratoriosta diagnostinen vahaus artikulaattorissa ennen työn aloittamista. Riittävän retention aikaansaamiseksi sekä esteettisistäkin syistä voidaan tarvittaessa tehdä ns. kruununpidennysleikkauksia. Lopullisena proteettisena hoitona voidaan käyttää metallokeraamisia kruunuja ja siltoja, keraamisia kruunuja, siltoja ja laminaatteja, kultakruunuja ja täytteitä sekä implanttiprotetiikkaa. Ylläpitohoito on erittäin tärkeää hoitotuloksen säilyttämisessä, ja AI-potilaat onkin suositeltavaa pitää säännöllisissä kontrolleissa.

Dentinogenesis imperfecta ja dentiinidysplasiat

Dentinogenesis imperfecta (DI) jaetaan kolmeen eri luokkaan (tyypit I, II ja III) «Witkop CJ. Amelogenesis imperfecta, dentinogenesis imperfecta and dentin dysplasia revisited: problems in classification. J Oral Pathol 1989; 17: 547-553. »6. Tyyppi I:ssä dentiinin mineralisaatiohäiriöt liittyvät osteogenesis imperfectan sukuisiin tauteihin «Lund AM, Jensen BL, Nielsen LA, Skovby F. Dental manifestations of osteogenesis imperfecta and abnormalities of collagen I metabolism. Craniofac Genet Dev Biol 1998; 18: 30-37. »10, «Malmgren B, Lindskog S. Assessment of dysplastic dentin in osteogenesis imperfecta and dentinogenesis imperfecta. Acta Odontol Scand 2003; 61: 72-80. »11. Hampaat ovat läpikuultavan harmaat, ruskehtavat tai vihertävät. Maitohampaisto on yleensä pahemmin vahingoittunut kuin pysyvä. Hampaat kuluvat nopeasti ja kiille lohkeilee. Tyyppi II:ssa hampaisto on samoin värjääntynyt ja kuluu nopeasti. Röntgenologisesti voidaan havaita silmumaiset kruunut, kuroumat kiille-dentiinirajalla, obliteroituneet pulpat ja ohuet juuret. Usein esiintyy myös periapikaalisia kirkastumia. Tyyppi III:ssa lähinnä hampaiden suuret ydinontelot erottavat tämän tyypin tyyppi II:sta «Alaluusua S, Bäckman B, Brook AH, Lukinmaa P-L. Developmental defects of the dental hard tissues and their treatment. Kirjassa: Pediatric dentistry. A clinical approach. Blackwell Munksgaard 2001: 273»1.

Dentiinidysplasiat (DD) jaetaan kahteen eri tyyppiin «Witkop CJ. Amelogenesis imperfecta, dentinogenesis imperfecta and dentin dysplasia revisited: problems in classification. J Oral Pathol 1989; 17: 547-553. »6, «Ranta H, Lukinmaa P-L, Knif J. Dentin dysplasia type II: absence of type III collagen in dentin. J Oral Pathol Med 1990; 19: 160-165. »12. Tyyppi I:tä kutsutaan myös nimillä "rootless teeth" tai "radicular dentin dysplasia". Kliinisesti hampaat ovat kruunuosiltaan normaalin kokoisia, joskin värjääntyneitä. Röntgenkuvissa on hampaissa nähtävissä erittäin lyhyet ja tylpät juuret, maitohampaiden pulpan obliteraatio, pysyvien hampaiden pulpakiviä ja pulpan obliteroitumista. Usein esiintyy myös periapikaalileesioita. Hampaat ovat liikkuvia ja ne saatetaan tästä syystä menettää varhain. Tyyppi II:ta kutsutaan myös nimellä "coronal dentin dysplasia". Maitohampaat ovat usein värjääntyneitä, mutta pysyvät hampaat voivat olla tavanomaisen värisiä. Maitohampaissa on usein pulpan täydellinen obliteraatio. Pysyvissä hampaissa on pulpakiviä, ja pulpa obliteroituu suppilonmuotoiseksi ja juurikanava jää langanohueksi.

DI- ja DD-potilaiden hoitoon liittyvät ongelmat ovat paljolti samanlaisia. Yleensä maitohampaisto on pahemmin vaurioitunut kuin pysyvä hampaisto. Poistettujen hampaiden histologinen analysointi auttaa ja varmentaa diagnosointia varsinkin DI:ssä (tyyppi II). Tyypillisiä ongelmia ovat hampaiden nopea kuluminen, josta voi aiheutua pulpiitteja ja absesseja. Lyhyet juuret ovat herkkiä myös murtumaan. Nopea kuluminen voi aiheuttaa purentakorkeuden madaltumisen. Juurihoitojen tekeminen saattaa olla sangen hankalaa pulpan ja juurikanavien obliteroitumisen takia «Sapir S, Shapira J. Dentinogenesis imperfecta: an early treatment strategy. Pediatr Dent 2001; 23: 232-237. »13. Kruununpidennysleikkauksia ei voida useinkaan tehdä lyhyiden juurten takia. Maitohampaisiin suositeltavia ratkaisuja purentakorkeuden säilyttämiseksi ovat teräskruunut. On erittäin tärkeää, että proteetikko jo alkuvaiheessa konsultoi pedodonttia ja ortodonttia. Tarkka preventiivinen hoito on myös tärkeää «Sapir S, Shapira J. Dentinogenesis imperfecta: an early treatment strategy. Pediatr Dent 2001; 23: 232-237. »13, «Moundouri-Andritsakis H, Kourtis SG, Andritsakis DP. All-ceramic restorations for complete-mouth rehabilitation in dentinogenesis imperfecta: a case report. Quintessence Int 2002; 33: 656-660. »14. Varhaista korjaavaa hoitoa suositellaan, tarvittaessa yleisanestesiassa «Moundouri-Andritsakis H, Kourtis SG, Andritsakis DP. All-ceramic restorations for complete-mouth rehabilitation in dentinogenesis imperfecta: a case report. Quintessence Int 2002; 33: 656-660. »14 «Dentinogenesis imperfecta -potilaan maitohammasvaiheen hammashoidon tavoitteet.»3. Proteettisina ratkaisuina myöhemmässä vaiheessa tulevat kyseeseen tilanteen mukaan peittoproteesit, kruunutukset (kultakruunut, osakruunut), metallokeraamiset kruunut ja sillat, osaprotetiikka, yhdistelmäprotetiikka, keraamiset täytteet ja laminaatit. Yleensä suositellaan koko kiilteen käsittäviä preparointeja riittävän retention ja tuen saamiseksi «Moundouri-Andritsakis H, Kourtis SG, Andritsakis DP. All-ceramic restorations for complete-mouth rehabilitation in dentinogenesis imperfecta: a case report. Quintessence Int 2002; 33: 656-660. »14. Kiinnityssementeistä tulisivat lähinnä kyseeseen yhdistelmämuovisementit ja lasi-ionomeeripohjaiset sementit, joilla voidaan saada sidos myös dentiiniin. Lasi-ionomeeripohjaisia sementtejä suositaan silloin, kun pulpa on lähellä, kuten esimerkiksi nuorilla potilailla. Yhdistelmämuovisementtejä taas voidaan käyttää, kun halutaan parantaa vaikkapa matalien pilarien retentiota. Peittoproteesiratkaisuissa suositellaan juurihoitoja ja juurten suojaamista kultakapoilla, koska jokainen juuri on tärkeä.

Tilanpuutteen vuoksi perinteiset keltakultakruunut ovat poskihampaissa joskus ainoita vaihtoehtoja, jos purentakorkeutta ei haluta muuttaa. Keraamisten täytteiden suhteellisen suuri tilan tarve on otettava huomioon, koska keramian okklusaaliseksi paksuudeksi suositellaan 1,5-2,0 mm. Jos vastapurennassa on restauroimattomia hampaita, metallokeramiaa ei myöskään suositella käytettäväksi vastapurijoiden nopean kulumisen vuoksi.

Ektodermaalinen dysplasia

Ektodermaalisissa dysplasioissa on vähintään kaksi ektodermistä peräisin olevaa elintä normaalista poikkeavia «Guckes AD, Roberts MW, McCarthy GR. Pattern of permanent teeth present in individuals with ectodermal dysplasia and severe hypodontia suggests treatment with dental implants. Pediatr Dent 1998; 20: 27»15. Ektodermaalisen dysplasian hypohidroottisessa muodossa hiukset ovat harvat ja hikirauhasia on vähän. Iho on atooppinen ja silmien ympärillä on usein hyperpigmentaatiota ja ryppyjä. Ihonalainen rasva voi puuttua ja hengitysteiden limarauhaset voivat puuttua kokonaan tai niiden määrä olla vähäinen «Kupietzky A, Houpt M. Hypohidrotic ectodermal dysplasia: characteristics and treatment. Quintessence Int 1995; 26: 285-291. »16. Kliinisiä oireita ovat heikentynyt lämmönsietokyky, korvien ja kurkunpään ongelmat, toistuvat nuhat, astma, heikentynyt kuulo ja vähentynyt syljeneritys. Sekä maito- että pysyvässä hampaistossa esiintyy hypodontiaa ja jopa anodontiaa, hampaiden morfologista poikkeavuutta (kartionmuotoisia tai tappihampaita) ja kiilteen hypoplasiaa «Kupietzky A, Houpt M. Hypohidrotic ectodermal dysplasia: characteristics and treatment. Quintessence Int 1995; 26: 285-291. »16, «Boj JR, Duran J, Cortada M, Jimenez A, Golobart J. Cephalometric changes in a patient with ectodermal dysplasia after placement of dentures. J Clin Pediatr Dent 1993; 17: 217-220. »17, «Ekstrand K, Thomsson M. Ectodermal dysplasia with partial anodontia: prosthetic treatment with implant fixed prosthesis. J Dent Child 1988; 282-284. »18.

X-kromosomaalisesti periytyvässä hypohidroottisessa ektodermaalisessa dysplasiassa pojilla on lyonisaation* vuoksi voimakkaammat oireet (*varhaisessa alkiovaiheessa X-kromosomeissa tapahtuu ns. inaktivaatio eli lyonisaatio, jolloin kuhunkin soluun jää vain yksi toimiva X-kromosomi toisen "sammuessa" pysyvästi). Heidän hampaistonsa vaatii hoitoa koko kasvun ajan, mikä on tärkeää myös hyvän itsetunnon kehittymiselle. Tärkeätä olisi päästä oikeaan diagnoosiin ja tehdä hoidonsuunnittelua purennan kuntoutuksen osalta mahdollisimman varhain «Kupietzky A, Houpt M. Hypohidrotic ectodermal dysplasia: characteristics and treatment. Quintessence Int 1995; 26: 285-291. »16, «Boj JR, Duran J, Cortada M, Jimenez A, Golobart J. Cephalometric changes in a patient with ectodermal dysplasia after placement of dentures. J Clin Pediatr Dent 1993; 17: 217-220. »17, «Guckes AD, Scurria MS, King TS, McCarthy GR, Brahim JS. Prospective clinical trial of dental implants in persons with ectodermal dysplasia. J Prosthet Dent 2002; 88: 21-25. »19. Ektodermaalisen dysplasian hoito on jatkuvaa kasvun ja kehityksen seurantaa ja vaatii huomattavia psykologisia taitoja «Ektodermaalinen dysplasia -potilaan proteettinen hoito.»4. Myös puheen kehitystä tulee seurata.

Protetiikan kannalta tilanne voi olla sangen vaativa. Suurimpana ongelmana ovat puuttuvat hampaat. Jo maitohammasvaiheessa korvataan puuttuvia hampaita joko osa- tai kokoproteesilla. Näin pyritään luomaan normaalin leukojen alueen kasvun edellytyksiä. Motivointi proteesien käyttöön jo nuorella iällä on tärkeää hoidon onnistumisen kannalta «Boj JR, Duran J, Cortada M, Jimenez A, Golobart J. Cephalometric changes in a patient with ectodermal dysplasia after placement of dentures. J Clin Pediatr Dent 1993; 17: 217-220. »17.

Myöhemmin mukaan tulevat ortodontia, paikkaushoidot, irtoprotetiikka ja keraamiset täytteet sekä laminaatit. Lopullinen purennan kuntoutus tulee suunnitella riittävän aikaisessa vaiheessa. Tällöin tulee käyttää apuna panoraamatomografiakuvia (OPTG) ja leikekuvia, sekä mallianalyysiä ja diagnostista vahausta. Lopullisessa purennan kuntoutuksessa voidaan käyttää metallokeraamisia siltoja ja kruunuja, implanttiprotetiikkaa sekä keraamisia siltoja ja kruunuja/laminaatteja. Implantteja suositellaan asennettavaksi vasta kasvun päätyttyä.

Implantologia ja hampaiden kehityshäiriöt

Kirjallisuutta implanttien käytöstä hampaiden kehityshäiriöiden hoidossa löytyy vain niukalti ja nekin lähinnä "case-report" -tyyppisiä «Bergendal B. The role of prosthodontist in habilitation and rehabilitation in rare disorders: the ectodermal dysplasia experience. Int J Prosthodont 2001; 14: 466-470. »2. Hypohidroottisen ektodermaalisen dysplasian hoidossa implanttien käyttö on hyvin dokumentoitu ja todettu toimivaksi ja ennusteeltaan hyväksi hoidoksi «Kupietzky A, Houpt M. Hypohidrotic ectodermal dysplasia: characteristics and treatment. Quintessence Int 1995; 26: 285-291. »16, «Boj JR, Duran J, Cortada M, Jimenez A, Golobart J. Cephalometric changes in a patient with ectodermal dysplasia after placement of dentures. J Clin Pediatr Dent 1993; 17: 217-220. »17. Tutkimusten mukaan onnistumisprosentti alaleuassa oli 91 ja yläleuassa 76 «Guckes AD, Scurria MS, King TS, McCarthy GR, Brahim JS. Prospective clinical trial of dental implants in persons with ectodermal dysplasia. J Prosthet Dent 2002; 88: 21-25. »19, «Bergendal B. Prosthetic habilitation of a young patient with hypohidrotic ectodermal dysplasia and oligodontia: a case report of 20 years of treatment. Int J Prosthodont 2001; 14: 471-479. »20. Implantteja suositellaan kuitenkin laitettavaksi vasta kasvun päätyttyä «Ekstrand K, Thomsson M. Ectodermal dysplasia with partial anodontia: prosthetic treatment with implant fixed prosthesis. J Dent Child 1988; 282-284. »18, «Guckes AD, Scurria MS, King TS, McCarthy GR, Brahim JS. Prospective clinical trial of dental implants in persons with ectodermal dysplasia. J Prosthet Dent 2002; 88: 21-25. »19, «Bergendal B. Prosthetic habilitation of a young patient with hypohidrotic ectodermal dysplasia and oligodontia: a case report of 20 years of treatment. Int J Prosthodont 2001; 14: 471-479. »20, «Bergendal T, Eckerdal O, Hallonsten A-L, Koch G, Kurol J, Kvint S. Osseointegrated implants in the oral rehabilitation of a boy with ectodermal dysplasia: a case report. Int Dent J 1991; 41: 149-156. »21. Luun määrä ja laatu aiheuttavat usein ongelmia «Bergendal B. Ectodermal dysplasia. The impact of prosthodontic therapy on the quality of life. 27th Annual Conference of the European Prosthodontic Association 2003, abstract 11. »22.

Implantteja on käytetty menestyksellisesti epidermolysis bullosasta «Penarrocha-Diago M, Serrano C, Sanchis JM, Silvestre FJ, Bagan JV. Placement of endosseous implants in patients with oral epidermolysis bullosa. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 2000; »23 ja X-kromosomiin liittyvästä hypofosfatemiasta kärsivien potilaiden hoidossa «Resnick D. Implant placement and guided tissue regeneration in a patient with congenital vitamin-D resistant rickets. J Oral Implantol 1998; 24: 214-218. »24. Viimeksi mainituilla on raportoitu myös implanttien luutumisen epäonnistumisia «Bergendal B. The role of prosthodontist in habilitation and rehabilitation in rare disorders: the ectodermal dysplasia experience. Int J Prosthodont 2001; 14: 466-470. »2, «Resnick D. Implant placement and guided tissue regeneration in a patient with congenital vitamin-D resistant rickets. J Oral Implantol 1998; 24: 214-218. »24. Dentinogenesis imperfecta -potilaiden hoidossa implantteja on käytetty jonkun verran «Henke DA, Fridrich TA, Aquilino SA. Occlusal rehabilitation of a patient with dentinogenesis imperfecta: a clinical report. J Prosthet Dent 1998; 81: 503-506. »25. On huomioitava, että sairaus on implantoinnin suhteellinen kontraindikaatio, jos potilaalla on osteogenesis imperfektaan liittyvä dentinogenesis imperfecta (tyyppi I) «Henke DA, Fridrich TA, Aquilino SA. Occlusal rehabilitation of a patient with dentinogenesis imperfecta: a clinical report. J Prosthet Dent 1998; 81: 503-506. »25. Implanttien käytöstä dentiinidysplasioiden hoidossa ei kirjallisuutta löytynyt.

Potilastapaus

Potilas on 1966 syntynyt nainen, joka tuli vuonna 1985 terveyskeskushammaslääkärin lähetteellä Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitokselle konsultaatioon hampaiden kehityshäiriön vuoksi. Potilaan kertoman mukaan maitohampaat olivat olleet ruskeat ja huonokuntoiset. Säännöllinen hammashoito oli alkanut terveyskeskuksessa 11-vuotiaana. Potilaan hampaat olivat voimakkaasti kuluneet, kiille kellertävää ja helposti säröilevää «»1. Hammas 12 oli tappimainen ja hampaat 34, 35 ja 45 puuttuivat, hampaat 36 ja 46 oli poistettu ja hammas 37 juurihoidettu gangreenan vuoksi «»2. Anamneesin sekä kliinisen ja röntgenologisen tutkimuksen perusteella päädyttiin diagnoosiin dentiinidysplasia (tyyppi II). OPTG:ssa «»2 todettiin dentiinidysplasialle ominaisia piirteitä: ydinonteloiden lähes täydellinen obliteroituminen, lyhentyneet ja osin muodoltaan poikkeavat hampaiden juuret. Hampaissa, joissa ei ollut kariesta, oli nähtävissä pesäkkeitä sekä kystamaiset löydökset yläykkösissä. Parodontaalirako oli laajentunut apikaalisesti hampaissa 15 ja 27 viitaten purentarasitukseen. Histologisesti hampaita ei tutkittu.

Korjaava hammashoito jatkui hammaslääketieteen laitoksella «»3. Alaleukaan valmistettiin rankaproteesi keväällä 1988, hammas 37:ään tehtiin hemisektio ja siihen valmistettiin rangan alle jäävä kultakappa. Hammas 33 kruunutettiin. Uusia periapikaalisia muutoksia todettiin toistuvasti, ja hampaat 17, 47 ja 27 jouduttiin juurihoitamaan «»4. Opiskelun vuoksi hoitoa jatkettiin vuodesta 1990 alkaen Kuopion yliopiston hammaslääketieteen laitoksella. Yläleuan hampaisiin 17-26 valmistettiin metallokeraaminen silta, ja vuonna 1992 valmistettiin silta myös alahampaisiin 46-33 sekä implanttisilta hampaiden 35-36 alueelle «»5.

Marraskuussa 1995 potilas tuli Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitokselle, koska hampaisiin 43-47 tehty silta heilui «»5. Silta jouduttiin katkaisemaan hampaan 43 distaalipuolelta ja tukihampaat 47 ja 44 poistettiin. Potilaalle suositeltiin implantteja IV sektoriin. Syksyllä 1996 tehdyssä tarkastuksessa todettiin ienverenvuotoa ja muutamia 4-5 mm syviä ientaskuja. Hampaistoon tehtiin parodontologinen perushoito, ja viimeinen käynti oli syyskuussa 1996. Potilas kertoi vielä harkitsevansa IV sektorin implanttihoitoa ja mainitsi samalla muuttavansa pois Oulun alueelta.

Yhteenveto

Purennan kuntoutuksen suunnittelu ja toteutus on aina vaativa tehtävä hammaslääkärille. Erityisen hankalaa se voi olla hampaiden kehityshäiriöiden kohdalla. Yhteistyö hammaslääketieteen erikoisalojen kesken on tärkeää hoidon eri vaiheissa. Näin voidaan päästä myös entistä korkealaatuisempaan tulokseen. Hoito on pääasiassa keskitetty yliopisto- ja keskussairaaloiden hammas- ja suusairauksien klinikoille, joissa laaja-alainenkin hoito voidaan toteuttaa. Osa toimenpiteistä sekä ylläpitohoito voidaan hyvin tehdä myös terveyskeskuksissa tai yksityisvastaanotoilla.

Kliinisesti tärkeimpiä hampaiden kehityshäiriöitä ovat dentinogenesis imperfecta, amelogenesis imperfecta, ympäristötekijöiden aiheuttamat hampaiston kehityshäiriöt sekä ektodermaalinen dysplasia. Kiilteen kehityshäiriöiden hoito on usein yksinkertaisempaa kuin dentiinin kehityshäiriöiden, sillä hampaissa on kiilteen kehityshäiriöissä yleensä normaali pulpa ja juuri. Dentiinin kehityshäiriöissä juuri on usein heikommin kehittynyt ja pulpa voi olla obliteroitunut, mikä heikentää hoitojen ennustetta.

Lopulliseen diagnoosiin pääseminen voi olla vaikeaa. Kehityshäiriön ilmeneminen hampaistossa voi myös vaihdella eri yksilöiden välillä, mikä myös vaikeuttaa diagnoosia. Kirjallisuudessa on vielä rajoitetusti tietoa eri kehityshäiriöistä ja niiden hoidosta. Näistä hoidoista tulisikin raportoida, koska tieto on tärkeää kollegoille hoitosuunnitelmia ja hoitolinjoja tehtäessä.

Hyvä ylläpitohoito ja seuranta ovat aina tärkeä osa proteettista hoitoa, myös kehityshäiriöiden kohdalla. Tehokkaalla kotihoidolla on suuri merkitys ennusteelle.

Developmental dental defects: prosthetic rehabilitation

Developmental dental defects can be roughly divided into genetic and environmental dental defects. However, the etiology of the dental defect often remains uncertain. Prosthetic rehabilitation in patients suffering from developmental dental aberrations frequently presents the dentist with a major challenge. Special emphasis should be placed on early diagnosis, careful planning of therapy and co-ordination and timing of different parts of the therapy. A system which integrates different aspects of dental skills and knowledge is more likely to guarantee higher professional standards and successful outcome. The prosthodontist's areas of concern are early consideration of the final therapy, optimal placement of abutment teeth, and provision of temporary prosthetic solutions that will meet the esthetic and functional needs of the patient during growth. In addition, the issue of the feasibility of implant therapy in different rare disorders has recently been raised.