Suomen Hammaslääkärilehti

Suuhygienistin työnkuva Suomessa

Suomen Hammaslääkärilehti
2005;12(20):1184-1191
Teija Niiranen ja Eeva Widström

Keväällä 2004, välittömästi hammashoitouudistuksen jälkeen tehdyssä kyselytutkimuksessa, selvitettiin julkisen ja yksityisen sektorin suuhygienistien työkuvaa. Suuhygienistit arvioivat erilaisiin työtehtäviin ja eri potilasryhmien hoitoon käyttämäänsä aikaa. Lisäksi selvitettiin suuhygienistien mahdollisuuksia hyödyntää osaamistaan työelämässä ja heidän mahdollisuuksiaan kehittää toimenkuvaansa. Suuhygienistien toimenkuva ja koulutus painottuivat edelleen parodontologiseen varhais- ja ylläpitohoitoon. Terveystarkastukset olivat lisääntyneet ja julkisen sektorin potilaista yhä suurempi osa oli aikuisia, vanhuksia ja laitospotilaita. Hallinnollisiin tehtäviin kului julkisella sektorilla viidennes ja hammaslääkärin avustamiseen yksityisellä sektorilla neljännes työajasta. Suuhygienistit lisäisivät kariesseulontoja, oikomishoidon toimenpiteitä ja röntgenkuvien ottamista hyödyntääkseen ammattitaitoaan laajemmin.

Suuhygienistin ammatti on lähtöisin Yhdysvalloista (Dental Hygienist), jossa koulutusta on järjestetty vuodesta 1913 alkaen «Darby M, Walsh M (toim.). Dental Hygiene Theory and Practice. W.B. Saunders. Philadelphia 1994. »1. Vastaavia ammattiryhmiä on tällä hetkellä yli 30 eri maassa «Luciak-Donsberger C. Origins and benefits of dental hygiene practice in Europe. Int J Dent Hygiene 2003; 1: 29-42. »2. Euroopan maista suuhygienistin ammatti kuitenkin puuttuu Belgiasta, Itävallasta, Kreikasta ja Ranskasta «Eaton K, Newman H, Widström E. A survey of dental hygienist numbers in Canada, the European Economic area, Japan and the United States of America in 1998. Br Dent J 2003; 195: 595-598. »3. Suuhygienistien toimenkuvat vaihtelevat eri maissa. Useimmissa läntisissä teollisuusmaissa suuhygienistit on koulutettu huolehtimaan ensisijaisesti suuhygienian opetuksesta ja parodontaalisten sairauksien varhais- ja ylläpitohoidosta «Luciak-Donsberger C. Origins and benefits of dental hygiene practice in Europe. Int J Dent Hygiene 2003; 1: 29-42. »2, «ARC Pack. Hygienist and their role in dental practice. N Z Dent J 1995; 91: 57-61. »4, «Luciak-Donsberger C. The effects of gender disparities on dental hygiene education and practice in Europe. Int J Dent Hygiene 2003; 1: 195-212. »5, «Baltutis LM, Gussy MG, Morgan MV. The role of the dental hygienist in the public health sector; an Australian perspective. Int Dent J 2000; 50: 29-35. »6. Lasten suun terveydestä huolehtiminen, myös paikkaushoito mukaan lukien, voi kuulua joko suuhygienistien «Poulsen S, Carlsen JW, Duus J, Hansen JL, Hansen J, Jespersen S, Munck L, Riishede M, Risager J. Development of a Danish preventive program for preschoolchildren based on cooperation with key-persons.»7, «Wang NJ. Variation in clinical time spent by dentist and dental hygienist in child dental care. Acta Odontol Scand 1994; 52: 280-289. »8, «Corbey-Verheggen MJH. De mondhygienist met uitgebreide bevoegdheden. Ned Tijdschr Tandheelkd 2001; 108: 323-325. »9, «Hannerz H, Westerberg I. Economic assessment of a six-year project with extensive use of dental hygienists in the dental care of children: a pilot study. Community Dent Health 1996; 13: 40-43. »10 tai hammasterapeuttien (Dental Therapist) tehtäviin «Harris R, Burnside G. The role of dental therapist working in four personal dental service pilots: type of patients seen, work undertaken and cost-effectiveness within the context of the dental practi»11, «Hay IS, Batchelor PA. The future role of dental therapist in the UK: a survey of District Dental Officers and General Practitioners in England and Wales. Br Dent J 1993; 175: 61-66. »12.

Teollistuneissa maissa suuhygienistit työskentelevät pääosin yksityissektorilla, lukuun ottamatta maita, joissa julkinen suun terveydenhuolto on erityisen laajaa, kuten esimerkiksi Pohjoismaissa ja Englannissa «Eaton K, Newman H, Widström E. A survey of dental hygienist numbers in Canada, the European Economic area, Japan and the United States of America in 1998. Br Dent J 2003; 195: 595-598. »3, «Luciak-Donsberger C. The effects of gender disparities on dental hygiene education and practice in Europe. Int J Dent Hygiene 2003; 1: 195-212. »5, «Kravitz AS, Treasure ET. Manual of dental practice 2004. The Liaison Committee of the Dental Associations of the European Union. 2004. »13. Suuhygienistityövoimalla on pyritty parantamaan parodontaalisten sairauksien hoitoa ja lisäämään vähävaraisen ja maaseudulla asuvan väestön suun terveydenhuoltopalveluiden käyttöä «Krause D, Mosca N, Livingston M. Maximizing the dental workforce: implications for a rural state. J Dent Hyg 2003; 77: 253-261. »14, «Silberman P, Wicker DA, Smith SH, de Friese GH. Assuring access to dental care for low-income families in North Carolina. N C Med J 2000; 61: 95-98. »15. Vähemmän kehittyneissä maissa, joissa hammaslääkärityövoimaa on vähän, suuhygienistien toiminta-alue voi olla paljon laajempi. Ensisijaisesti suuhygienistit nähdään kuitenkin ennaltaehkäisevän hammashoidon ammattilaisina.

Meillä suuhygienistien koulutus aloitettiin vuonna 1976 hammashoitajien jatkokoulutuksena. Hammashoitajakoulutuksen ja kahden vuoden työkokemuksen jälkeen opistotasoinen vuoden lisäkoulutus johti ylempään hammashoitajatutkintoon ja antoi pätevyyden erikoishammashoitajan tehtäviin. Koulutusta uudistettiin vuonna 1987, jolloin nimike hammashuoltaja otettiin käyttöön. Enää koulutettavilta ei edellytetty aiempaa hammashoitajakoulutusta, vaan hammashuoltajakoulutus oli sosiaali- ja terveysalan opistoasteinen perustutkinto. Koulutus kesti 3,5 vuotta ylioppilaspohjaisena ja 4,5 vuotta peruskoulupohjaisena. 1990-luvulla keskiasteen tutkinnonuudistuksen yhteydessä sosiaali- ja/tai terveydenhuolto-oppilaitosten tehtävät siirtyivät ammattikorkeakouluille ja tutkintonimike hammashuoltaja muutettiin suuhygienistiksi (AMK). Koulutuksen pituus on edelleen 3,5 vuotta. Työelämässä virka- ja ammattinimikkeinä on käytössä niin erikoishammashoitaja (specialtandskötare), hammashuoltaja (tandhygienist) kuin suuhygienisti (munhygienist). Syyskuuhun 2005 asti terveydenhuollon oikeusturvakeskus laillisti ylemmän hammashoitaja-, hammashuoltaja- ja suuhygienistitutkinnon suorittaneet hammashuoltajina. 1.9.2005 toteutuneen terveydenhuollon ammattihenkilöiden nimikkeitä koskevan lainmuutoksen myötä (614/2005) ammattinimikkeeksi tuli suuhygienisti «Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 5 ja 11 §:n muuttamisesta »16. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksessa rekisteröityjä hammashuoltajia oli vuoden 2003 lopussa 1246 «Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Terveydenhuollon ammattihenkilöt 31.12.2003. Tilastotiedote 2004:10. Stakes. Helsinki 2004. »17. Uusia suuhygienistejä valmistuu vuosittain viidestä eri ammattikorkeakoulusta, Helsingistä, Jyväskylästä, Kuopiosta, Oulusta ja Turusta, yhteensä noin 100 henkilöä.

Suuhygienistin toimenkuva

Suuhygienistien vastuualueena on ensisijaisesti väestön suun terveyden edistäminen, suu- ja hammassairauksien ehkäisy, varhais- ja ylläpitohoito. Suuhygienistin valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaan koulutuksen tietoperusta on ollut hoito- ja terveystieteissä «Suuhygienistin opetussuunnitelma: opetussuunnitelma peruskoulu- ja ylioppilaspohjaista koulutusta varten. Ammattikasvatushallitus. Valtion painatuskeskus. Helsinki 1987. »18, nyttemmin korostetaan myös monitieteisyyttä «Suun terveydenhuollon koulutusohjelma. Savonia ammattikorkeakoulu. Kuopio 2004. 14.09.2004»19, «Suun terveydenhuollon koulutusohjelma. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia. Helsinki 2004. 14.09.2004»20, «Turun ammattikorkeakoulun opinto-opas 2004-2008: Turun ammattikorkeakoulu. Turku 2004. 14.09.2004»21. Ammattikorkeakoulut vastaavat koulutuksen suunnittelusta ja opetusministeriö hyväksyy niiden koulutussuunnitelmat «Ammattikorkeakoululaki 9.5. 2003/351. »22, «Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista15.5.2003/352. »23. Opetusministeriö on myös laatinut suuhygienistin ammatista osaamiskuvauksen ja antanut ohjeistuksen keskeisistä opinnoista ja vähimmäisopintoviikkomääristä «Opetusministeriö. Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Koulutuksesta valmistuvien ammatillinen osaaminen, opintojen keskeiset sisällöt ja vähimmäisopintoviikkomäärät. Opetusministeriö. Helsinki 20»24.

Osaamiskuvauksen mukaan suuhygienistien ammatillinen osaaminen jaetaan terveyden edistämisen ja suun terveydenhoitotyön osaamiseen, vastaanoton toimintavalmiuteen liittyvään osaamiseen ja kehittämis- ja johtamisosaamiseen. Suun terveydenhoitotyöllä on keskeisin sija opetuksessa ja sillä tarkoitetaan tarvelähtöistä suun ter-veyden edistämistä, johon sisältyy ien- sekä hampaiden kovakudossairauksien ehkäisyä, varhaishoitoa sekä kuntouttavaa toimintaa.

Aikaisemmat tutkimukset suuhygienistien työnkuvasta Suomessa ovat osoittaneet suuhygienistien työn painottuvan ennaltaehkäisevään ja parodontologiseen työhön «Murtomaa H, Avonius A, Matikka E. Work profile of expanded-duty dental hygienist in Finland. Proc Finn Dent Soc 1987; 83: 39-42. »25, «Läärä M, Widström E, Mattelmäki U, Meriläinen T. Hoitotoimenpiteet terveyskeskusten hammashuollossa. Moniste 2000:17. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2000. »26, «Läärä M, Widström E, Kentala J. Suun terveydenhuollon henkilöstön työajan käyttö – selvitys kymmenessä erikokoisessa terveyskeskuksessa. Suom Hammaslääkäril 2000; 7: 1098-1103. »27, «Utriainen P, Peussa T, Sintonen H. Erikoishammashoitajien tuottavuus terveyskeskuksissa ja yksityisellä sektorilla taloudellisesta näkökulmasta. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 1993; 30: 293-3»28, «Helasharju K. Selvitys suun terveydenhuollon henkilöstöryhmien välisestä tehtävienjaosta Keski-Suomen läänissä. Sosiaalihammaslääketieteen laitos, Kuopion yliopisto. Kuopio 1989. »29, «Kamppi S, Vihanto M. Suuhygienistin ammatillinen toiminta-alue yksityisellä ja julkisella sektorilla. Suuhygienisti 2000; 1: 29-32. »30. Viimeksi koulutusohjelmaan on lisätty infiltraatiopuudutus mahdollistamaan sujuva ja asiakasystävällinen iensairauksien varhaishoito.

Tutkimuksen tavoite

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa suuhygienistien toimenkuvaa ja työtehtäviä välittömästi hammashoitouudistuksen jälkeen ja verrata niitä aikaisempiin selvityksiin. Lisäksi selvitettiin, miten suuhygienistit hyödyntävät osaamistaan työelämässä, kuinka he kokevat työnjaon toimivan työpaikoilla ja vastaavatko suuhygienistien perus-, jatko- ja täydennyskoulutus työelämän tarpeita.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusaineisto koottiin keväällä 2004 esitestatulla kyselylomakkeella, joka lähetettiin 595:lle sattumanvaraisesti valitulle suuhygienistille (ylemmän hammashoitajan, hammashuoltajan tai suuhygienistin tutkinnon suorittaneelle). Osoitteet poimittiin Suun Terveydenhuollon Ammattiliiton jäsenrekisteristä. Vastauksia saatiin määräaikaan mennessä 407 kappaletta (vastausprosentti 68) eikä uusintakyselyä tehty. Ainoastaan tutkimushetkellä hammashuoltajina/suuhygienisteinä työelämässä olleiden (n = 359) vastaukset analysoitiin. Tällä varmistettiin ajankohtainen tieto tutkimuksen aiheesta. Näitä hammashuoltajia/suuhygienistejä kutsutaan jatkossa vastaajiksi. Vastaajat jaettiin päätyökseen julkisella tai yksityisellä sektorilla työskenteleviin työpaikan ja työtuntimäärien mukaan. Julkisella sektorilla päätyökseen työskenteleviksi katsottiin terveyskeskuksissa, sairaaloissa, hoitolaitoksissa, oppilaitoksissa, valtiolla ja Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiössä (YTHS) työskentelevät. Yksityissektorilla työskenteleviksi katsottiin yksityisvastaanotoilla ja itsenäisinä yrittäjinä toimivat. Tuloksia tarkasteltiin myös vastaajien valmistumisvuoden mukaan niin, että suuhygienistit jaettiin ennen vuotta 1989 ja vuonna 1989 ja sen jälkeen valmistuneisiin.

Suuhygienistien tekemien hoitotoimenpiteiden selvittämiseksi pyydettiin vastaajia arvioimaan 24 eri toimenpidettä käsittävästä luettelosta kyseisten toimenpiteiden yleisyys tavanomaisella työviikolla kolmiportaisella asteikolla (2 = usein, 1 = joskus, 0 = ei koskaan). Samat toimenpiteet pyydettiin arvioimaan ammattitaidon täysipainoisen hyödyntämisen kannalta. Vastaajat arvioivat, olisiko heidän tullut mielestään tehdä kyseisiä toimenpiteitä enemmän (2), vähemmän (0) vai oliko niitä ollut kyselyhetkellä sopivasti (1), jotta heidän ammattitaitonsa oli tullut täysipainoisesti hyödynnettyä. Suuhygienistin työviihtyvyyteen vaikuttavia tekijöitä selvitettiin pyytämällä vastaajia valitsemaan yhdentoista tekijän joukosta viisi heille tärkeintä. Lisäksi he saivat itse nimetä haluamansa viihtyvyystekijän. Näille annettiin pisteitä niin, että tärkein sai viisi pistettä ja seuraavat 4, 3, 2 ja 1. Eri tekijöille annetut pistemäärät jaettiin vastaajien kesken ja saatiin suhdeluku, jossa arvo 1 kuvaa tilannetta, jossa kaikki vastaajat olivat arvioineet tämän tekijän vaikuttavan eniten työssä viihtymiseen ja arvo 0 tilannetta, jossa kukaan ei ollut arvioinut kyseisen tekijän kuuluvan viiden eniten työssä viihtymiseen vaikuttavan tekijän joukkoon.

Aineisto analysoitiin SPSS for Windows 11.0 tilasto-ohjelmalla. Ryhmien välisten keskiarvojen erojen merkitsevyyden testaamiseen käytettiin kahden riippumattoman otoksen t-testiä. Puuttuvia tietoja ei ole otettu analyyseihin mukaan.

Tulokset

Työssäolo ja työajat

Vastanneista suuhygienisteistä (n = 359) 24 oli vanhempainlomalla ja kaksi pitkäaikaisella sairaslomalla. Terveyskeskukset olivat suurin työnantaja «Taustamuuttujat. »1. Työelämässä olevien suuhygienistien keski-ikä oli 44 vuotta (julkisella 45 ja yksityisellä 40) ja lähes kaikki olivat naisia (n = 356).

Vastanneista 66 % (n = 238) ilmoitti tehneensä aina kokopäivätöitä ja 8 % (n = 30) osa-aikatyötä. Osa-aikatyötä oli joskus tehnyt 25 % (n = 91). Lähes kaikki (93 %, n = 335) työskentelivät vain yhdessä työpaikassa. Keskimääräinen viikkotyöaika päätoimisesti julkisella sektorilla työskentelevillä oli 37,2 ja yksityisvastaanotoilla 35,5 tuntia. Kliinistä työaikaa (kliininen potilastyö ja hammaslääkärin avustaminen) oli julkisella sektorilla 25,7 ja yksityisellä sektorilla 28,8 tuntia.

Potilaat ja hoitoon hakeutuminen

Yksityissektorin suuhygienistit ilmoittivat hoitaneensa lähes yksinomaan aikuisia, mutta julkisella puolella käytettiin yhtä paljon aikaa lasten ja aikuisten hoitoon «Eri potilasryhmien osuus hoidossa kävijöistä esitettynä prosentteina kliinisestä työajasta. »2. Erilaisia vammais, laitos-, sairaala- ja kotisairaanhoidon potilaita hoitivat lähes yksinomaan julkisen sektorin suuhygienistit.

Yksityissektorin suuhygienistien potilaista kaksi kolmesta tuli hoitoon hammaslääkärin lähettämänä, mutta julkisella sektorilla vain joka toinen. Julkisella sektorilla kutsuttiin itse enemmän potilaita hoitoon (28 %) kuin yksityisellä (22 %). Keskimäärin joka kymmenes potilas hakeutui suuhygienistin vastaanotolle oma-aloitteisesti (julkisella 13 %, yksityisellä 7 %). Hoitoon kutsuttavia potilaita oli julkisella sektorilla toimivien suuhygienistien potilaista keskimäärin 43 % ja yksityisellä 60 %.

Työajan käyttö ja työtehtävät

Suuhygienistit ilmoittivat käyttävänsä työajastaan suurimman osan kliiniseen potilastyöhön «Suuhygienistien viikkotyöajan jakautuminen eri työtehtävien kesken tavanomaisella työviikolla. Tulokset on esitetty prosentteina kokonaistyöajasta kaikilla vastanneilla ja erikseen julkisella ja yksit»3. Julkisella sektorilla työskentelevät käyttivät lisäksi viidenneksen työajastaan erilaisiin hallinnollisiin tehtäviin ja yksityissektorilla neljänneksen hammaslääkärin avustamiseen. Hammaskiven poisto oli tavallisin yksittäinen kliininen työtehtävä «Kliinisen työajan jakautuminen eri työtehtävien kesken. Tulokset on ilmoitettu prosentteina kliinisestä työajasta kaikilla kliinistä työtä tekevillä ja erikseen julkisella ja yksityisellä sektorilla t»4. Julkisella sektorilla käytettiin enemmän aikaa tarkastuksiin ja hoidon tarpeen selvittelyyn kuin yksityissektorilla.

Vastaajien yleisimmin tekemät toimenpiteet olivat suuhygienianeuvonta ja hammaskiven poisto «Julkisen ja yksityisen sektorin suuhygienistien kymmenen yleisintä työtehtävää tavanomaisella työviikolla (valittuna 24:stä eri vaihtoehtoa käsittävästä luettelosta). Taulukossa esitetyt ensimmäiset y»5. Suuhygienistien valmistumisvuosi ei vaikuttanut toimenpiteiden yleisyyteen. Ainoastaan tupakasta vierottaminen oli yleisempää ennen vuotta 1989 valmistuneilla. Sen sijaan julkisella ja yksityisellä sektorilla tehtävät työt poikkesivat toisistaan. Julkisen sektorin suuhygienistit tekivät useammin oikomishoidon toimenpiteitä, pinnoitteita ja lasten kariesseulontoja, ottivat enemmän jäljennöksiä, neuvoivat ravintoasioissa, arvioivat aikuisten kariesriskiä ja totuttivat pelkääviä potilaita hoitoon kuin yksityissektorilla. Yksityissektorin suuhygienistit sitä vastoin ilmoittivat tekevänsä enemmän väliaikaisia kruunuja ja siltoja, implanttien ylläpitohoitoja ja hampaiden valkaisuja.

Ammattitaidon hyödyntäminen

Julkisen sektorin suuhygienistit arvioivat, että heidän ammattitaitonsa tulisi hyödynnettyä paremmin, jos he voisivat tehdä enemmän aikuisten kariesseulontoja ja oikomishoidon toimenpiteitä sekä ottaa enemmän röntgenkuvia ja kliinisiä valokuvia. Yksityisen sektorin suuhygienistit olisivat mielellään tehneet enemmän toimenpiteitä lapsille, kuten kariesseulontaa, pinnoitteita ja oikomishoidon toimenpiteitä. Lisäksi he olisivat halunneet hyödyntää ammattitaitoaan enemmän röntgenkuvien, kliinisten valokuvien ja jäljennösten ottamisessa, puudutuksissa ja hampaiden valkaisussa. Toimenpiteitä, joiden tekemistä olisi voinut vastaajien mielestä vähentää, olivat fluori- ja klooriheksidiinikäsittelyt, hammaskiven poisto ja väliaikaisten kruunujen ja siltojen valmistus. «Toimenpiteet, joita tulisi lisätä suuhygienistien ammattitaidon täysipainoiseksi hyödyntämiseksi. Vastaajat arvioivat 24 eri toimenpiteen kohdalla, mitä heidän olisi tullut tehdä enemmän (2), mitä oli»6Vuonna 1989 ja sen jälkeen valmistuneet suuhygienistit olivat kiinnostuneempia monipuolistamaan työtään kuin aikaisemmin valmistuneet. He katsoivat, että erityisesti lisäämällä röntgenkuvien ottamista ja oikomishoidon toimenpiteitä hyödynnettäisiin heidän ammattitaitoaan paremmin.

Vastaajia pyydettiin arvioimaan esteitä suuhygienistin ammattitaidon hyödyntämiselle. Kolme tavallisinta estettä olivat työyksikön perinteet (44 %), hammaslääkärien vastustus (28 %) ja potilasaineksen yksipuolisuus (28 %). Viimeksi mainittu asia korostui yksityisellä sektorilla, jossa kaksi kolmesta oli tätä mieltä. Kolmasosan mielestä mitään ulkoisia esteitä ei ollut, vaan he saivat tehdä kaikkea mitä osasivat.

Perus- ja täydennyskoulutus

Runsaat puolet (61 %) vastanneista piti saamaansa kliinistä harjoittelua peruskoulutuksessaan liian vähäisenä. Lisäksi joka toinen olisi halunnut enemmän hallinnollista koulutusta (54 %) ja teoreettisia, hammaslääketieteellisiä aineita (49 %). Julkisella sektorilla työskentelevät halusivat opintoihinsa enemmän hallinnon koulutusta (57 %) ja yhteiskuntatieteitä (15 %) kuin yksityisellä sektorilla työskentelevät (43 %, 9 %). Yksityissektorilla työskentelevistä useampi (58 %) kaipasi enemmän teoreettisia, hammaslääketieteellisiä opintoja kuin julkisella sektorilla (45 %) työskentelevistä. Muuten mielipiteet eivät vaihdelleet päätoimen työpaikan mukaan. Vuonna 1989 ja sen jälkeen valmistuneista useampi kuin aiemmin valmistuneista halusi lisätä koulutukseen teoreettisia, hammaslääketieteellisiä opintoja ja kliinistä harjoittelua. Ennen vuotta 1989 valmistuneista useampi kuin myöhemmin valmistuneista halusi lisätä kasvatustieteiden, yhteiskuntatieteiden, hoitotieteiden ja hallinnollisen koulutuksen määrää.

Julkisen sektorin suuhygienistit olivat olleet kahden viimeisen vuoden aikana keskimäärin kahdeksan päivää kursseilla ja/tai jatko- ja täydennyskoulutuksessa, yksityissektorilla työskentelevät neljä päivää.

Vastanneista lähes puolet (44 %, n = 180) piti suuhygienisteille suunnattua täydennys- ja jatkokurssitarjontaa riittämättömänä ja 32 % (n = 129) riittävänä. Uralla etenemismahdollisuuksia (erikoistuminen ja tutkimustyö) piti yli puolet vastaajista huonoina.

Työviihtyvyys

Suuhygienistien työviihtyvyyteen vaikutti kaikkein eniten työyhteisö «»1. Hyvä työtiimi, mukavat työtoverit ja työpaikka arvioitiin useimmin yhdeksi viidestä tärkeimmästä viihtyvyystekijästä. Vaihtelevat työtehtävät olivat tärkeämpi työssä viihtymiseen vaikuttava tekijä julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Itsenäisyys työssä ja työpäivien suunnittelussa, vakituinen, mukava ja tyytyväinen asiakaspiiri sekä haasteellinen, vastuullinen, vaikuttava ja säännöllinen päivätyö olivat suuhygienistien itsensä nimeämiä työviihtyvyystekijöitä.

Tulevaisuuden suunnitelmat

Vain pieni osa suuhygienisteistä piti uuden työpaikan löytämistä helppona julkisella sektorilla (23 %), yksityissektorilla (26 %) ja itsenäisenä yrittäjänä (9 %). Suurin osa (64 %) aikoikin jatkaa nykyistä työskentelyä seuraavien tulevien viiden vuoden aikana, yksityisvastaanotoilla työskentelevistä suurempi osa kuin julkisella (73 %, 61 %). Työaikansa vähentämistä harkitsi 8 %, työajan lisäämistä 8 %, jatko- tai uudelleenkouluttautumista 9 % ja 4 % suunnitteli lopettavansa kokonaan suuhygienistin työt.

Pohdinta

Tutkimuksen vastausprosentti oli hyvä (68 %) ja tutkimusjoukko vastasi iän, sukupuolen, päätoimen ja työpaikan maantieteellisen sijainnin suhteen Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ammattihenkilö- ja Suun terveydenhuollon ammattiliiton jäsenrekisteriä «Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Terveydenhuollon ammattihenkilöt 31.12.2003. Tilastotiedote 2004:10. Stakes. Helsinki 2004. »17. Täten tutkimustuloksia voidaan pitää luotettavina ja ne voidaan yleistää kaikkiin työelämässä oleviin suuhygienisteihin.

Viimeisimmät valtakunnalliset terveyspoliittiset asiakirjat ovat asettaneet terveydenhuollon tavoitteiksi tasa-arvoisen hoidon saatavuuden ja terveyspalvelujärjestelmän kehittämisen «Sosiaali- ja terveysministeriö. Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Työryhmämuistio 2002:3. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2002. »31, «Sosiaali- ja terveysministeriö. Hoidon saatavuus ja jonojen hallinta. Työryhmämuistio 2003:33. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2003. »32, «Sosiaali- ja terveysministeriö. Kansallisen terveydenhuollon hankkeen seurantaryhmän raportti sosiaali- ja terveysministeriölle kevään 2004 toiminnasta. Työryhmämuistioita 2004:14. Sosiaali- ja tervey»33. Julkisessa suun terveydenhuollossa etsitään nyt erityisesti keinoja palvelujen järjestämiseksi kuntien koko väestölle. Palveluiden riittävyyttä ja hoitoon pääsyä pyritään parantamaan mm. ohjaamalla hoitoon pyrkivien potilaiden hoidon tarpeen selvitys osittain suuhygienisteille ja jakamalla töitä uudella tavalla eri ammattiryhmien kesken «Sosiaali- ja terveysministeriö. Hoidon saatavuus ja jonojen hallinta. Työryhmämuistio 2003:33. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2003. »32, jotta hammaslääkäreiden työpanosta riittää vaativiin hoitoihin. Edellytykset suuhygienistityövoiman käytölle ovat hyvät, sillä suuhygienistien määrä kasvaa vuosittain ja he tekevät suurimmaksi osaksi kokopäivätyötä.

Tämän tutkimus osoitti, että suuhygienistien työnkuvassa oli tapahtunut joitakin muutoksia aikaisempaan verrattuna «Murtomaa H, Avonius A, Matikka E. Work profile of expanded-duty dental hygienist in Finland. Proc Finn Dent Soc 1987; 83: 39-42. »25, «Läärä M, Widström E, Kentala J. Suun terveydenhuollon henkilöstön työajan käyttö – selvitys kymmenessä erikokoisessa terveyskeskuksessa. Suom Hammaslääkäril 2000; 7: 1098-1103. »27, «Utriainen P, Peussa T, Sintonen H. Erikoishammashoitajien tuottavuus terveyskeskuksissa ja yksityisellä sektorilla taloudellisesta näkökulmasta. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 1993; 30: 293-3»28. Suuhygienistit käyttivät vuonna 2004 työajastaan suuremman osan kliiniseen työhön kuin aiemmin «Läärä M, Widström E, Kentala J. Suun terveydenhuollon henkilöstön työajan käyttö – selvitys kymmenessä erikokoisessa terveyskeskuksessa. Suom Hammaslääkäril 2000; 7: 1098-1103. »27. Kliininen työ oli edelleen pääasiallisesti suusairauksien ennaltaehkäisyä ja varhaishoitoa. Suuhygienistit määrittelivät asiakkaiden suun terveydentilan aikaisempaa useammin, sillä terveyskeskuksissa lähes neljäsosa kliinisestä työstä oli seulontatarkastuksia ja erilaisia hoidon tarpeen määrittelyjä. Tutkimuksesta ei kuitenkaan selvinnyt, tehtiinkö suun terveydentilan määrittelyjä uusille potilaille vai olivatko ne seurantatutkimuksia entisille potilaille. Edellisestä antaa viitteitä kuitenkin se, että terveyskeskuksissa työskentelevien hammashuoltajien potilaista recall-potilaita oli alle puolet.

Tämä tutkimus vahvistaa jo Stakesin viimeisimmässä tilastoselvityksessä vuodelta 2003 havaitun aikuispotilaiden suuhygienistikäyntien lisääntymisen viime vuosina «Rintanen H, Saukkonen S, Eronen H. Hammashuolto terveyskeskuksissa vuonna 2003. Tilastotiedote 24/2004. Stakes. Helsinki 2004. »34. Aikuisväestön hoidon turvaamiseksi tehty lakiuudistus oli lisännyt aikuispotilaiden määrää suuhygienistien vastaanotoilla. Osa lisääntyneistä käynneistä ja työajasta selittyy suuhygienistien lukumäärän kasvusta ja osa työnkuvan muutoksista. Aikuisten, vanhusten, vammaisten ja hoitolaitoksissa olevien potilasryhmien hoitoon käytettiin tutkimuksen tekohetkellä yli puolet työajasta, kun vuonna 1999 vain 14 % «Läärä M, Widström E, Kentala J. Suun terveydenhuollon henkilöstön työajan käyttö – selvitys kymmenessä erikokoisessa terveyskeskuksessa. Suom Hammaslääkäril 2000; 7: 1098-1103. »27.

Myös lasten ja nuorten käynnit suuhygienisteillä olivat lisääntyneet, ja heidän vastaanotoillaan kävi yhä suurempi osa lapsista ja nuorista «Rintanen H, Saukkonen S, Eronen H. Hammashuolto terveyskeskuksissa vuonna 2003. Tilastotiedote 24/2004. Stakes. Helsinki 2004. »34. Tämä antaa viitteitä siitä, että lasten ja nuorten käyntien sisältö on muuttunut. Aiemmin suuhygienistit ovat tehneet preventiivisiä toimenpiteitä nuorille kariesriskipotilaille, mutta nyt he terveystarkastivat kokonaisia ikäluokkia.

Suuhygienistit vaikuttivat olevan valmiita muokkaamaan toimenkuvaansa ja siten edistämään eri ammattiryhmien välistä työnjakoa, jos vain potilasaines ja hammaslääkärit antavat siihen mahdollisuuden. Suuhygienistit näyttivät monesti keskittyvän jonkin erityisryhmän tai erikoisalan tehtäviin, mitä voidaan pitää hyvän ammattitaidon kannalta toivottavana asiana.

Nykymuotoinen suuhygienistien koulutus näytti vastaavan hyvin työelämän tarjoamaa toimenkuvaa. Terveys 2000 -tutkimuksen «Suominen-Taipale L, Nordblad A, Vehkalahti M, Aromaa A (toim.) Suomalaisten aikuisten suunterveys. Terveys 2000 -tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B16/2004. Kansanterveyslaitos. Helsinki 200»35 havainnot, että yli 30-vuotiaista suomalaisista74 %:lla on ientulehdus ja 64 %:lla parodontiitti, selittävät sitä, että aikuisia hoitavat suuhygienistit joutuivat käyttämään suurimman osan kliinisestä työajastaan kiinnityskudossairauksien varhais- ja ylläpitoon. Viimeisinä vuosikymmeninä tapahtunut suuhygienistien lukumäärän voimakas kasvu ei näytä vaikuttaneen merkittävästi väestön parodontaalisten sairauksien esiintyvyyteen.

Suuhygienistit pystyivät käymään hyvin jatko- ja täydennyskoulutuksessa, mutta heidän uralla etenemisensä oli vähäistä. Tämä on yleistä muillakin jo peruskoulutuksessa pitkälle erikoistuneilla terveydenhuoltoalan ammattilaisilla, eikä täten koske vain suuhygienistejä. Työnantajien vastuu huolehtia täydennyskoulutuksesta on kirjattu uuteen lainsäädäntöön «Kansanterveyslaki (28. 11. 2003/992) 41§. »36, «Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksesta. 1194/2003. »37, «Sosiaali- ja terveysministeriö. Ter-veydenhuollon täydennyskoulutussuositus. Opas 2004:3. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2004. »38. Suuhygienistien ammattikunnan pienuudesta johtuen heille suunnattu koulutus tulee koordinoida huolellisesti, jotta kaikki halukkaat saavat mahdollisuuden osallistua koulutukseen. Erityisesti yksityisen sektorin suuhygienistien täydennyskoulutuksen mahdollistava kurssitarjonta on turvattava.

Suuhygienistien ammattitaitoa voidaan hyödyntää kaikilla erikoisaloilla varhaishoidossa ja seurannassa. Tällä hetkellä koulutukseen kuuluvassa kliinisessä harjoittelussa korostuvat parodontologinen varhaishoito, lasten ja nuorten terveystarkastukset ja muu ennaltaehkäisevä työ totutuista työtavoista johtuen. Suuhygienistikoulutuksen saaneilla on teoreettista tietopohjaa myös purennan poikkeavuuksista, suusairauksista ja erityisryhmien suun hoidosta, jota jo nyt voitaisiin työpaikoilla hyödyntää enemmän. Työnkuvan muuttuessa kaikille työntekijäryhmille tulee kuitenkin taata riittävä täydennyskoulutus ja työhön ohjaus.

Suun terveydenhuollon työnjakokeskustelussa ei juuri ole puhuttu hoitomenetelmien vaikuttavuudesta. Vaikuttamattomia tai väärin kohdistettuja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ei tule kenenkään tehdä ja osa vaikuttavista toimenpiteistä voidaan antaa väestön itsensä tai muun kuin terveydenhuoltohenkilökunnan tehtäväksi. Hammaslääketieteellisistä hoitomenetelmistä on tehty tieteelliseen näyttöön perustuvia arviointeja «Statens beredning för medicinsk utvärdering. Att förebygga karies. En systematisk litteraturöversikt. Rapport nr 161. SBU. Stockholm 2002. »39, «Statens beredning för medicinsk utvärdering. Kronisk parodontit – prevention, diagnostik och behandling. En systematisk litteraturöversikt. Rapport nr 169. SBU. Stockholm 2004. »40, «Marinho VCC, Higgins JPT, Logan S, Sheiman A. Topical fluoride for preventing dental caries in children and adolescents. The Cochrane Database of Systematic Reviews. 2005; 2. »41, «Beirne P, Forgie A, Worthington HV, Clarkson JE. Routine scale and polish for periodontal health in adults. The Cochrane Database of Systematic Reviews. 2005; 2. »42, «Beirne P, Forgie A, Worthington HV, Clarkson JE. Recall intervals for oral health in primary care patients. The Cochrane Database of Systematic Reviews. 2005; 2. »43, «Ahovuo-Saloranta A, Hiiri A, Nordblad A, Worthington H, Mäkelä M. Pit and fissure sealants for preventing dental decay in the permanent teeth of children and adolescents. The Cochrane Database of Syst»44, mutta niiden hyödyntäminen on vielä kesken. Asia kuitenkin korjaantuu vähitellen, ja meillä Käypä Hoito -suosituksia tehdään tärkeimmistä ja yleisimmistä hoidoista «Perho M. Keskeisten hammassairauksien valtakunnalliset Käypä hoito -suositukset tavoitteena. Suom Hammaslääkäril 2001; 21: 1240-1242. »45.

Suuhygienistien tulevaisuuden toimenkuva kehittyy ja muuttuu hammaslääketieteen kehittymisen mukana. Toimenkuva on myös sidoksissa kunkin maan senhetkisiin tarpeisiin kehittää suun terveydenhuoltoa. Hollannissa «Corbey-Verheggen MJH. De mondhygienist met uitgebreide bevoegdheden. Ned Tijdschr Tandheelkd 2001; 108: 323-325. »9 on havaittu puutteita lasten suun terveydessä, ja suunnitelmissa on nyt vahvistaa suuhygienistien työpanosta lasten parissa. Ison-Britannian, Australian ja Sri Lankan hammasterapeutit paikkaavat maitohampaita osana julkistaterveydenhuoltoa. Tanskassa «Petersen PE. Tandplejeprognose. Utbud og efterspørgsel for tandplejepersonale i Danmark 2000-2020. Sundhedsstyrelsen. København 2001. »46, «Sundhedsstyrelsen. Tandpleje struktur og organisation. Sundhedsstyrelsen. København 2004. 10.6.2005»47 arvioidaan, että hammaslääkäreiden ja suuhygienistien tehtävät eriytyvät selvemmin, kun keskivaikeaa teknologiaa vaativat toimenpiteet ovat vähentyneet ja erityishoitojen tarve on kasvanut. Näin aikuisväestön tarkastukset ja terveyttä ylläpitävät toimenpiteet siirtyvät yhä enemmän suuhygienisteille.

Work profile of dental hygienists in Finland

The aim of this study was to investigate the work profile of dental hygienists in Finland immediately after the national reform of the adult dental health services. Structured questionnaires were sent by mail to 595 randomly selected dental hygienists who were members of the Finnish Federation of Oral Health Care Professionals. The response rate was 68%. Data were analysed by SPSS for Windows 11.0 version.

Of the dental hygienists who responded to the questionnaire, three quarters (n = 259) worked in the public sector (health centres, hospitals, nursing homes) and one quarter (n = 95) in the private sector (private practice). In the public sector the dental hygienists worked with children, adults, the elderly and special needs groups and in the private sector mostly with adults and the elderly. Most (63%) of their working hours were spent in clinical work. The most usual treatment measures included fissure sealants, scaling and root planing, and topical fluoride applications.

Dental hygienists also did some administrative work (15%), assisted dentists (10%), took care of instruments (7%) and participated in prevention programmes (4%).

The work profile of the dental hygienists in Finland has changed during the last 10 years. Although scaling and root planing and instruction in oral hygiene were still the most usual tasks, the relative number of dental health screenings had increased.

Taulukko 1. Taustamuuttujat.
n%
Sukupuoli
nainen 35699
mies 10
puuttuvia tietoja 21
Yhteensä359100
Valmistumisaika
ennen vuotta 1989 176 49
vuonna 1989 tai sen jälkeen 166 46
puuttuvia tietoja 17 5
Yhteensä359100
Päätoimen työskentelypaikkakunta
yli 30 000 as kaupunki 184 51
5 000–30 000 as. kunta tai keskisuuri kaupunki 140 39
alle 5 000 as kunta tai pieni kaupunki 32 9
puuttuvia tietoja 3 1
Yhteensä359100
Päätoimen sijaintilääni
Etelä-Suomi 172 48
Länsi-Suomi 84 23
Itä-Suomi 57 16
Oulu 29 8
Lappi 15 4
puuttuvia tietoja 2 1
Yhteensä359 100
Päätoimi
Julkinen sektori 259 72
- terveyskeskus 233 65
- sairaala 10 3
- hoitolaitos tai vastaava, YTHS 13 3
- yliopisto, korkeakoulu, muu oppilaitos 2 1
- valtio 1 0
Yksityinen sektori 95 27
- yksityisvastaanotto 89 25
- yksityinen yrittäjä 6 2
puuttuvia tietoja 5 1
Yhteensä359 100
Taulukko 2. Eri potilasryhmien osuus hoidossa kävijöistä esitettynä prosentteina kliinisestä työajasta.
PotilasryhmäKaikki kliinistä työtä tekevät suuhygienistit1Julkinen2 Yksityinen3p- arvo4
1näistä kolmen työpaikka ei ole tiedossa
2terveyskeskuksissa, sairaaloissa, hoitolaitoksissa, oppilaitoksissa ja YTHS:ssä päätoimisesti työskentelevät suuhygienistit
3yksityisvastaanotoilla ja itsenäisenä yrittäjänä päätoimisesti toimivat suuhygienistit
4ryhmien välinen ero tilastollisesti merkitsevä, kun p-arvo < 0,05, lihavoitu
n=337 n=241 n=93
Lapset ja nuoret (alle 20-vuotiaat) 30 % 40 % 3 % 0,00
Aikuiset 47 % 38 % 70 % 0,00
Eläkeläiset (65-vuotiaat ja vanhemmat) 16 % 12 % 26 % 0,00
Laitos-, sairaala- ja vammaispotilaat iästä riippumatta 7 % 10 % 1 % 0,00
Yhteensä % 100 %100 %100 %
Taulukko 3. Suuhygienistien viikkotyöajan jakautuminen eri työtehtävien kesken tavanomaisella työviikolla. Tulokset on esitetty prosentteina kokonaistyöajasta kaikilla vastanneilla ja erikseen julkisella ja yksityisellä sektorilla työskentelevillä.
Työtehtävä Kaikki suuhygienistit1Julkinen2Yksityinen3p-arvo4
1työelämässä suuhygienistinä olevat, näistä neljä ei ilmoittanut työpaikkaansa
2terveyskeskuksissa, sairaaloissa, hoitolaitoksissa, oppilaitoksissa ja YTHS:ssä päätoimisesti työskentelevät suuhygienistit
3yksityisvastaanotoilla ja itsenäisenä yrittäjänä päätoimisesti toimivat suuhygienistit
4ryhmien välinen ero tilastollisesti merkitsevä, kun p-arvo< 0,05, lihavoitu
n=358 n=259 n=95
Kliininen potilastyö (tarkastukset/seulonnat, preventiiviset ja muut hoitotoimenpiteet) 63 % 64 % 58 % 0,09
Hallinnolliset tehtävät ja kokoukset, projektityö, ajanvaraukset 15 % 18 % 7 % 0,00
Hammaslääkärin avustaminen 10 % 5 % 23 % 0,00
Instrumenttien ja välineitten huolto 7 % 5 % 10 % 0,00
Ryhmäterveysneuvonta 4 % 6 % 1 % 0,00
Muu työ 1 % 2 % 1 % 0,10
Yhteensä % 100 %100 %100 %
Taulukko 4. Kliinisen työajan jakautuminen eri työtehtävien kesken. Tulokset on ilmoitettu prosentteina kliinisestä työajasta kaikilla kliinistä työtä tekevillä ja erikseen julkisella ja yksityisellä sektorilla työskentelevillä suuhygienisteillä.
Työtehtävä Kaikki kliinistä työtä tekevät suuhygienistit1Julkinen2 Yksityinen3 p-arvo4
1näistä kolmen työpaikka ei ole tiedossa
2terveyskeskuksissa, sairaaloissa, hoitolaitoksissa, oppilaitoksissa ja YTHS:ssä työskentelevät suuhygienistit
3yksityisvastaanotoilla ja itsenäisenä yrittäjänä päätoimisesti toimivat suuhygienistit
4ryhmien välinen ero tilastollisesti merkitsevä, kun p-arvo < 0,05, lihavoitu
n=337 n=241 n=93
Hammaskiven poisto 49 % 43 % 65 % 0,00
Preventiiviset toimenpiteet ja yksilöllinen terveyskasvatus 25 % 27 % 22 % 0,01
Tarkastukset ja hoidontarpeen arviointi 19 % 23 % 7 % 0,00
Muut tehtävät 7 % 7 % 6 % 0,04
Yhteensä % 100 %100 %100 %
Taulukko 5. Julkisen ja yksityisen sektorin suuhygienistien kymmenen yleisintä työtehtävää tavanomaisella työviikolla (valittuna 24:stä eri vaihtoehtoa käsittävästä luettelosta). Taulukossa esitetyt ensimmäiset yhdeksän yleisintä työtehtävää olivat molemmilla ryhmillä samat. Vastausvaihtoehdoista (2=tekee usein, 1=joskus, 0=ei tee) laskettiin keskiarvot, joita verrattiin keskenään riippumattomien otosten t-testillä.
Työtehtävä Lukumäärä (n) Keskiarvo (ka)
1ryhmien välinen ero tilastollisesti merkitsevä, kun p < 0,05, lihavoitu
julkinen yksityinen julkinen yksityinen kaikki p-arvo1
Suuhygienianeuvonta 249 95 1,94 1,95 1,94 0,91
Hammaskiven poisto 249 95 1,92 1,97 1,93 0,11
Fluorikäsittely 249 95 1,84 1,92 1,86 0,07
Ravintoneuvonta 249 95 1,88 1,71 1,83 0,01
Ikenien tarkastukset 248 95 1,75 1,75 1,75 0,97
Iensairausriskin arviointi 249 95 1,57 1,58 1,57 0,91
Kariesriskin arviointi 248 95 1,61 1,33 1,53 0,00
Klooriheksidiinikäsittely 249 93 1,35 1,39 1,36 0,60
Tarkastusvälin määrittely 248 95 1,32 1,38 1,34 0,52
Lasten kariesseulonta 249 88 1,6 0,08 1,20 0,00
Implanttien ylläpitohoito 248 95 0,48 1,18 0,67 0,00
Taulukko 6. Toimenpiteet, joita tulisi lisätä suuhygienistien ammattitaidon täysipainoiseksi hyödyntämiseksi. Vastaajat arvioivat 24 eri toimenpiteen kohdalla, mitä heidän olisi tullut tehdä enemmän (2), mitä oli sopivasti (1) ja mitä olisi tullut tehdä vähemmän (0). Vastausvaihtoehdoista laskettiin keskiarvot, joita verrattiin riippumattomien otosten t-testillä. Taulukossa on esitetty kymmenen yleisintä toimenpidettä, joita voitaisiin tehdä enemmän.
Toimenpide Lukumäärä (n) Keskiarvo (ka)
1ryhmien välinen ero tilastollisesti merkitsevä, kun p < 0,05, lihavoitu
julkinen yksityinen julkinen yksityinen kaikki p-arvo1
Oikomishoidon toimenpiteitä 233 79 1,58 1,52 1,56 0,45
Röntgenkuvien ottamista 235 91 1,49 1,46 1,48 0,62
Kliinistä valokuvausta 198 75 1,33 1,45 1,36 0,16
Puudutuksia 207 79 1,29 1,49 1,35 0,02
Kariesseulontaa aikuisille 232 87 1,33 1,38 1,34 0,43
Kariesseulontaa lapsille 232 63 1,28 1,48 1,32 0,02
Jäljennöksien ottamista 235 91 1,23 1,46 1,29 0,00
Lasi-ionomeeripaikkoja 202 78 1,26 1,37 1,29 0,24
Hampaiden valkaisuja 205 87 1,24 1,38 1,28 0,07
Pinnotteita 230 73 1,02 1,51 1,14 0,00
Kuva 1. Suuhygienistien työssä viihtymiseen vaikuttavat tekijät julkisella ja yksityisellä sektorilla. Kuviossa on esitetty viisi tärkeintä työssä viihtymiseen vaikuttavaa tekijää. Arvo 1 kuvaa tilannetta, jossa kaikki vastaajat arvioivat tämän tekijän vaikuttavan eniten työssä viihtymiseen. Arvo 0 kuvaa tilannetta, jossa kukaan ei arvioinut tämän tekijän kuuluvan viiden eniten työssä viihtymiseen vaikuttavan tekijän joukkoon.

Hyväksytty julkaistavaksi 17.10.2005

Teija Niiranen, terveydenhuollon erikoishammaslääkäri
vastaava hammaslääkäri, Orimattilan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä
tutkija, Stakes
teija.niiranen@fimnet.fi
Eeva Widström, professori, ylilääkäri
Stakes

Kirjallisuutta

  1. Darby M, Walsh M (toim.). Dental Hygiene Theory and Practice. W.B. Saunders. Philadelphia 1994.
  2. Luciak-Donsberger C. Origins and benefits of dental hygiene practice in Europe. Int J Dent Hygiene 2003; 1: 29-42.
  3. Eaton K, Newman H, Widström E. A survey of dental hygienist numbers in Canada, the European Economic area, Japan and the United States of America in 1998. Br Dent J 2003; 195: 595-598.
  4. ARC Pack. Hygienist and their role in dental practice. N Z Dent J 1995; 91: 57-61.
  5. Luciak-Donsberger C. The effects of gender disparities on dental hygiene education and practice in Europe. Int J Dent Hygiene 2003; 1: 195-212.
  6. Baltutis LM, Gussy MG, Morgan MV. The role of the dental hygienist in the public health sector; an Australian perspective. Int Dent J 2000; 50: 29-35.
  7. Poulsen S, Carlsen JW, Duus J, Hansen JL, Hansen J, Jespersen S, Munck L, Riishede M, Risager J. Development of a Danish preventive program for preschoolchildren based on cooperation with key-persons. Community Dent Oral Epidemiol 1983; 11: 137–142.
  8. Wang NJ. Variation in clinical time spent by dentist and dental hygienist in child dental care. Acta Odontol Scand 1994; 52: 280-289.
  9. Corbey-Verheggen MJH. De mondhygienist met uitgebreide bevoegdheden. Ned Tijdschr Tandheelkd 2001; 108: 323-325.
  10. Hannerz H, Westerberg I. Economic assessment of a six-year project with extensive use of dental hygienists in the dental care of children: a pilot study. Community Dent Health 1996; 13: 40-43.
  11. Harris R, Burnside G. The role of dental therapist working in four personal dental service pilots: type of patients seen, work undertaken and cost-effectiveness within the context of the dental practice. Br Dent J 2004; 8: 491-496.
  12. Hay IS, Batchelor PA. The future role of dental therapist in the UK: a survey of District Dental Officers and General Practitioners in England and Wales. Br Dent J 1993; 175: 61-66.
  13. Kravitz AS, Treasure ET. Manual of dental practice 2004. The Liaison Committee of the Dental Associations of the European Union. 2004. «http://www.bda.org/education/docs/EU Manual 1 June 2004.pdf»1
  14. Krause D, Mosca N, Livingston M. Maximizing the dental workforce: implications for a rural state. J Dent Hyg 2003; 77: 253-261.
  15. Silberman P, Wicker DA, Smith SH, de Friese GH. Assuring access to dental care for low-income families in North Carolina. N C Med J 2000; 61: 95-98.
  16. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 5 ja 11 §:n muuttamisesta «http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050614»2
  17. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Terveydenhuollon ammattihenkilöt 31.12.2003. Tilastotiedote 2004:10. Stakes. Helsinki 2004.
  18. Suuhygienistin opetussuunnitelma: opetussuunnitelma peruskoulu- ja ylioppilaspohjaista koulutusta varten. Ammattikasvatushallitus. Valtion painatuskeskus. Helsinki 1987.
  19. Suun terveydenhuollon koulutusohjelma. Savonia ammattikorkeakoulu. Kuopio 2004. «http://www.pspt.fi/soteku/koulutus/amktutkinnotnuoret/suunterv.html»3 14.09.2004
  20. Suun terveydenhuollon koulutusohjelma. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia. Helsinki 2004. «http://www.stadia.fi/opiskelu/opintoopas/2004/sd04.pdf»4 14.09.2004
  21. Turun ammattikorkeakoulun opinto-opas 2004-2008: Turun ammattikorkeakoulu. Turku 2004. «http://marconi.hallinto.turkuamk.fi/db/opintoo4.nsf/b337df4e6342bb03c22567c100403665/c2256c3e003a9022c22568b70021ddb4?OpenDocument»5 14.09.2004
  22. Ammattikorkeakoululaki 9.5. 2003/351.
  23. Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista15.5.2003/352.
  24. Opetusministeriö. Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Koulutuksesta valmistuvien ammatillinen osaaminen, opintojen keskeiset sisällöt ja vähimmäisopintoviikkomäärät. Opetusministeriö. Helsinki 2001. «http://www.minedu.fi/julkaisut/AMKsta_tervhuoltoon/amksta_tervhuoltoon.pdf»61.9.2004
  25. Murtomaa H, Avonius A, Matikka E. Work profile of expanded-duty dental hygienist in Finland. Proc Finn Dent Soc 1987; 83: 39-42.
  26. Läärä M, Widström E, Mattelmäki U, Meriläinen T. Hoitotoimenpiteet terveyskeskusten hammashuollossa. Moniste 2000:17. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2000.
  27. Läärä M, Widström E, Kentala J. Suun terveydenhuollon henkilöstön työajan käyttö – selvitys kymmenessä erikokoisessa terveyskeskuksessa. Suom Hammaslääkäril 2000; 7: 1098-1103.
  28. Utriainen P, Peussa T, Sintonen H. Erikoishammashoitajien tuottavuus terveyskeskuksissa ja yksityisellä sektorilla taloudellisesta näkökulmasta. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 1993; 30: 293-301.
  29. Helasharju K. Selvitys suun terveydenhuollon henkilöstöryhmien välisestä tehtävienjaosta Keski-Suomen läänissä. Sosiaalihammaslääketieteen laitos, Kuopion yliopisto. Kuopio 1989.
  30. Kamppi S, Vihanto M. Suuhygienistin ammatillinen toiminta-alue yksityisellä ja julkisella sektorilla. Suuhygienisti 2000; 1: 29-32.
  31. Sosiaali- ja terveysministeriö. Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Työryhmämuistio 2002:3. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2002.
  32. Sosiaali- ja terveysministeriö. Hoidon saatavuus ja jonojen hallinta. Työryhmämuistio 2003:33. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2003.
  33. Sosiaali- ja terveysministeriö. Kansallisen terveydenhuollon hankkeen seurantaryhmän raportti sosiaali- ja terveysministeriölle kevään 2004 toiminnasta. Työryhmämuistioita 2004:14. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2004.
  34. Rintanen H, Saukkonen S, Eronen H. Hammashuolto terveyskeskuksissa vuonna 2003. Tilastotiedote 24/2004. Stakes. Helsinki 2004.
  35. Suominen-Taipale L, Nordblad A, Vehkalahti M, Aromaa A (toim.) Suomalaisten aikuisten suunterveys. Terveys 2000 -tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B16/2004. Kansanterveyslaitos. Helsinki 2004.
  36. Kansanterveyslaki (28. 11. 2003/992) 41§.
  37. Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksesta. 1194/2003.
  38. Sosiaali- ja terveysministeriö. Ter-veydenhuollon täydennyskoulutussuositus. Opas 2004:3. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2004.
  39. Statens beredning för medicinsk utvärdering. Att förebygga karies. En systematisk litteraturöversikt. Rapport nr 161. SBU. Stockholm 2002.
  40. Statens beredning för medicinsk utvärdering. Kronisk parodontit – prevention, diagnostik och behandling. En systematisk litteraturöversikt. Rapport nr 169. SBU. Stockholm 2004.
  41. Marinho VCC, Higgins JPT, Logan S, Sheiman A. Topical fluoride for preventing dental caries in children and adolescents. The Cochrane Database of Systematic Reviews. 2005; 2.
  42. Beirne P, Forgie A, Worthington HV, Clarkson JE. Routine scale and polish for periodontal health in adults. The Cochrane Database of Systematic Reviews. 2005; 2.
  43. Beirne P, Forgie A, Worthington HV, Clarkson JE. Recall intervals for oral health in primary care patients. The Cochrane Database of Systematic Reviews. 2005; 2.
  44. Ahovuo-Saloranta A, Hiiri A, Nordblad A, Worthington H, Mäkelä M. Pit and fissure sealants for preventing dental decay in the permanent teeth of children and adolescents. The Cochrane Database of Systematic Reviews. 2005; 2.
  45. Perho M. Keskeisten hammassairauksien valtakunnalliset Käypä hoito -suositukset tavoitteena. Suom Hammaslääkäril 2001; 21: 1240-1242.
  46. Petersen PE. Tandplejeprognose. Utbud og efterspørgsel for tandplejepersonale i Danmark 2000-2020. Sundhedsstyrelsen. København 2001.
  47. Sundhedsstyrelsen. Tandpleje struktur og organisation. Sundhedsstyrelsen. København 2004. «http://www.sst.dk/publ/Publ2004/Tandpleje_struktur.pdf»7 10.6.2005