Hammaskarieksen ilmaantuvuus, polarisaatio ja etenemisnopeus

Taustaa ja tutkimuksen tavoite

Viime vuosikymmeninä on nähty kolme samanaikaista trendiä: yleinen hammaskarieksen vähentyminen teollistuneissa maissa, reikiintymisen polarisoituminen yhä pienemmälle väestönosalle kuin vain muutama vuosikymmen sitten ja ilmeinen karieksen etenemisnopeuden hidastuminen. Tietoa siitä, ovatko nämä ilmiöt toisiinsa kytkeytyneitä, ja jos ovat, niin kuinka, ei ollut.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia ensimmäisten ja toisten pysyvien poskihampaiden reikiintymistä samana ajanjaksona vertaamalla vuosina 1970, 1975 tai 1980 syntyneiden henkilöiden ensimmäisten poskihampaiden reikiintymistä viittä vuotta vanhempien ikäkohorttien (1965, 1970 ja 1975 syntyneet) toisten pysyvien poskihampaiden reikiintymiseen. Toisena tavoitteena oli verrata pienen kariesriskin henkilöiden pysyvien poskihampaiden reikiintymistä suuren kariesriskin henkilöihin ikäkohorteissa 1965, 1970, 1975 ja 1980 ja kohorttien välillä.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksen aineisto on kerätty Lahden terveyskeskuksen potilasasiakirjoista. Aineisto koostui kaikkiaan 975 henkilöstä (484 tyttöä ja 491 poikaa). Tutkimuspopulaatio koostui neljästä eri ikäkohortista (1965, 1970, 1975 ja 1980).

Karioituneiden hampaiden määrän perusteella valittiin kaksi alaryhmää: henkilöt, joilla oli kariesta yhdessä tai useammassa tutkittavassa hampaassa, sekä suuren kariesriskin ryhmä (kustakin ikäkohortista noin 20 %, joille oli tullut eniten reikiä). Joissain vertailuissa olivat kaikki henkilöt mukana. Hampaiden reikiintymistä tutkittiin eloonjäämisanalyysin (life table method) avulla. Tilastollisina analyyseinä käytettiin Wilcoxon (Gehan) testiä sekä Coxin regressioanalyysiä. Polarisaatiota tutkittiin lisäksi Lorentzin analyysillä.

Tulokset

Useimmissa vertailuissa ensimmäiset ja toiset pysyvät poskihampaat reikiintyivät samalla nopeudella samana kalenterivuonna. Tulos päti kaikkiin henkilöihin ja niihin, jotka olivat saaneet yhden tai useamman reiän hampaisiinsa, sekä suuren kariesriskin henkilöihin. Selvin tämä ilmiö oli suuren kariesriskin ryhmässä (esimerkkinä «»1).

Karies polarisoitui yhä enemmän mentäessä nuorempia ikäkohortteja kohti. Ikäkohortissa 1965 20 % henkilöistä vastasi 35 %:ia koko karieskertymästä. Vastaava 20 % tuotti ikäkohortissa 1970 43 %, ikäkohortissa 1975 66 % ja ikäkohortissa 1980 75 % koko karieskertymästä.

Pysyviin poskihampaisiin suuren kariesriskin potilaat saivat muihin henkilöihin verrattuna reikiä sitä aikaisemmin, mitä nuoremmasta ikäkohortista oli kyse. Ainoastaan ikäluokassa 1980 trendi ei ollut niin selvä «Eloonjäämisaikojen mediaanit pysyvissä ensimmäisissä poskihampaissa sekä mediaanien erot vuosina hampaisiinsa vähintään yhden reiän saaneiden henkilöiden, suuren kariesriskin henkilöiden ja kaikkien h»1.

Johtopäätöksiä

Tavallisesti ikäkohortin sisällä toiset pysyvät poskihampaat reikiintyvät vähemmän kuin ensimmäiset poskihampaat. Kuitenkin tutkittaessa tietyn kohortin ensimmäisiä poskihampaita ja sitä viittä vuotta vanhemman ikäkohortin toisia poskihampaita, jotka puhkesivat suuhun ajallisesti lähes saman aikaan, niiden reikiintymisnopeus oli lähes sama. Tämä ilmiö oli systemaattisin suuren kariesriskin potilailla. Tämän perusteella ensimmäisten ja toisten pysyvien poskihampaiden reikiintymisalttiudessa ei ollut juuri eroja. Tämä saattaa olla yhteydessä siihen, että tiettynä ajanjaksona eri henkilöt saavat samantapaista ammattilaisten antamaa ehkäisevää hoitoa ja että kulloinkin vallitseva kulttuurinen ympäristö ja myös suun terveyteen vaikuttava ympäristö ovat samat.

Suuren kariesriskin henkilöt saavat hampaisiinsa reikiä suhteessa nopeammin kuin muu väestö. Siten ei ainoastaan karieksen jakauma vaan myös sen etenemisnopeus on polarisoitunut. Ne, joilla on edessään huono tulevaisuus suun terveydentilansa suhteen, eroavat muusta väestöstä aina vain aikaisemmin, mitä parempi väestön kariestilanne yleensä on.

Nykyiset ehkäisevät menetelmät saattavat olla tehottomia sen vuoksi, että niitä annetaan riskiryhmiä ajatellen liian myöhään. Ehkäisyn perustan tulisi olla aivan varhaislapsuudessa. Väestönosa, jonka terveys on huonoin, voisi hyötyä myös massaprofylaksiasta, kuten esim. juomaveden fluorauksesta. Joka tapauksessa ehkäisevän työn perusteita olisi syytä miettiä ainakin suuren kariesriskin henkilöiden kohdalla uudelleen.

Occurrence, polarisation and progression rate of dental decay

This study had two main aims. First, to analyse the caries susceptibility of first and second permanent molars during the same time period by comparing the caries attack rates of the first permanent molars in age cohorts for the years 1970, 1975 and 1980 to the rates of the second permanent molars in five-year-older age cohorts for 1965, 1970 and 1975. Secondly, to compare the cumulative survival rates of first and second permanent molars in the high caries risk subjects with the rates in low risk-subjects both within and between four age cohorts born in 1965, 1970, 1975 and 1980. The basic data were collected from the dental records in the Municipal Health Centre of Lahti, Finland.

For most comparisons, first and second permanent molars did decay at the same pace during the same calendar year. This phenomenon was most pronounced in high caries risk patients. The caries occurrence became more polarised towards the younger age cohorts.

In the permanent molars, the molars of those subjects with high caries risk were attacked by caries relatively earlier than the other individuals at caries risk when coming to the younger generations. The difference in median survival times between the subjects with at least one decayed tooth and the high caries risk subjects was higher in the younger age cohorts.

The incidence of caries in first and second permanent molars is connected to a certain time period. The caries susceptibility of first and second molars is about the same, if a calendar year serves as an observation point. This may be caused by the same kind of caries prevention and environmental factors at a given time point.

Individuals with the most severe caries problems develop caries lesions and separate from the others earlier than before. Not only the distribution but also the progress rate of dental decay is polarised.

Prevailing preventive methods may be ineffective for high caries risk patients, because they tend to be applied too late. Caries prevention among high risk patients should take a different approach in the future.

Kuva 1. Eloonjäämisfunktion kuvaaja pysyvistä toisista poskihampaista ikäkohortissa 1970 ja pysyvistä ensimmäisistä poskihampaista ikäkohortissa 1975 suuren kariesriskin potilailla.