Allergiset reaktiot ja muut sivuvaikutukset

Tyyppi I - IgE-välitteinen inflammaatio (anafylaktinen reaktiotyyppi)

IgE-välitteisen inflammaation syntymisessä keskeisiä ovat syöttösolut. Syöttösolulla on kyky sitoa pinnalleen IgE-vasta-aineita. Tämä on luonnollinen ominaisuus, joka on kaikilla ihmisillä. Allergikoilla monet syöttösolun pinnan vasta-aineet kohdistuvat antigeeniin (allergeeniin), jolle henkilö on allerginen. Henkilön altistuessa syöttösolun IgE-vasta-aineet sitovat allergeenin, ja syöttösolu vapauttaa verisuonia laajentavia amiineja, esimerkiksi histamiinia. Ei-allergisten henkilöiden syöttösolujen pinnan vasta-aineista ei aina tiedetä, mihin ne kohdistuvat; toivottavaa on, etteivät yleisimmin esiintyviä ympäristöantigeenejä vastaan. Syöttösolujen fysiologisena tehtävänä katsotaan olevan nopea hälytyssignaalin antaminen koko muulle immuunijärjestelmälle IgE-vasta-aineiden avulla. Soluja on ihossa ja limakalvoilla eli ympäristön ja kehon rajapinnassa.

Tarkasti ei tiedetä, miksi joillekin ihmisille kehittyy tyypin I allergia, mutta immunologinen perusta tälle on B-lymfosyyttien säätelyvirhe. Tällöin ne muodostavat vasta-aineita tavallisille, harmittomille antigeeneille, kuten esimerkiksi siitepölylle tai ravintoaineiden proteiineille.

Suun limakalvon epiteelinalaisessa kudoksessa on paljon syöttösoluja, jotka ovat läheisessä yhteydessä verisuoniin ja hermoihin. Kovan suulaen ohut ja kireä sidekudos luo olosuhteet turvotuksen muodostumiselle, minkä potilaat voivat kokea pistelynä tai paineentunteena. Tämä on yleistä ruoka-aineallergioiden yhteydessä, todennäköisesti siksi, että pureskeltaessa suulaen limakalvo altistuu voimakkaasti allergeenille «Sloane D, Sheffer A. Oral allergy syndrome. Allergy Asthma Proc 2001; 22: 321-325. »1. Suulaen limakalvon joustamattomuuden takia kliinisenä reaktiona havaitaan harvoin turvotusta. Sidekudosrakenteeltaan pehmeämmissä suun kudoksissa, kuten huulissa, IgE-välitteinen allergia aiheuttaa kliinisestikin huomattavaa turvotusta. Hammaspulpa on löyhää suun sidekudosta, josta syöttösolut puuttuvat ja jota ympäröi joustamaton kovakudos. Onneksi pulpassa ei ole syöttösoluja, sillä nopea turvotuksen muodostuminen siellä aiheuttaisi sietämättömän hammaskivun.

Tyyppi II - Vasta-aineista riippuva soluvälitteinen inflammaatio (sytolyyttinen reaktiotyyppi)

Tyypin II inflammaation aiheuttaa vasta-aineiden kiinnittyminen solujen pinnan antigeeniin. Nämä antigeenit voivat olla oman kehon tuottamia autoantigeenejä tai vieraita/ulkopuolisia antigeenejä. Esimerkki ulkopuolisen antigeenin aiheuttamasta tilasta on penisilliinin aiheuttama anemia «Erffmeyer JE. Penicillin allergy. Clin Rev Allergy 1986; 4: 171-188. »2. Penisilliini voi sitoutua punasolujen pintaan. Vasta-aineet vuorostaan sitoutuvat penisilliiniin, ja punasolu häiriintyy komplementin aktivoitumisesta ja sitä seuraavasta makrofagien aiheuttamasta hajoamisesta (fagosytoosi). Kudokseen kiinnittyneiden antigeenien pinnalla olevat vasta-aineet voivat myös aiheuttaa vaurioita fagosyyttien yrittäessä hajottaa kudoksen soluja siinä onnistumatta (frustroitunut fagosytoosi) ja vapauttaessa kudosta tuhoavia entsyymejä. Näin tapahtuu suun limakalvolla esimerkiksi limakalvopemfigoidin yhteydessä, kun autovasta-aineet kiinnittyvät tyvikalvon rakenteisiin «Scully C, Carrozzo M, Gandolfo S, Puiatti P, Monteil R. Update on mucous membrane pemphigoid: a heterogeneous immune-mediated subepithelial blistering entity. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radio»3. Kliinisesti tämä limakalvomuutos ilmenee rakkuloina ja haavaumina, jolloin epiteeli irtoaa alla olevasta sidekudoksesta.

Suun limakalvojen tyypin II allergioista tiedetään melko vähän, ja puhtaasti tämän tyypin reaktiot ovat todennäköisesti harvinaisia.

Tyyppi III - Immunokompleksivälitteinen inflammaatio (kompleksivälitteinen reaktiotyyppi)

Kuten nimi kertoo, immunokompleksivälitteinen inflammaatio aiheutuu kapillaareihin ja muihin kudoksiin, usein munuaisiin, maksaan sekä iholle/limakalvoille, kertyvistä immunokomplekseista (antigeeni ja vasta-aine liittyneinä toisiinsa). Immunokompleksien kertyminen aktivoi komplementin sekä käynnistää inflammaation ja kudostuhon.

Immunokompleksivälitteisen allergian aiheuttamat suun reaktiot ovat, kuten tyypin II allergiat, vaikeasti luonnehdittavia. Erytema multiformen ilmentymät suussa luetaan tähän reaktiotyyppiin «Eversole LR. Immunopathology of oral mucosal ulcerative, desquamative, and bullous diseases. Selective review of the literature. Oral Surg Oral Med Oral Pathol 1994; 77: 555-571. »4 «»1. Kliinisesti havaitaan yhtäkkiä ilmaantuneet etenkin huulien ja suun etuosan haavaumat, jotka voivat olla huomattavan isokokoisia ja osittain rupipeitteisiä. Histopatologisessa kuvassa näkyy mm. verisuoniin kertyneitä immunokomplekseja. Immunokompleksit houkuttelevat paikalle hajottajasoluja, jotka yrittäessään eliminoida immunokompleksin käynnistävät kudostuhon ja sen seurauksena vaskuliitin.

Tyyppi IV - Soluvälitteinen inflammaatio

Yhteistä amalgaamin, kullan ja yhdistelmämuovin aiheuttamille yliherkkyyksille on materiaalin pienten rakenneosien sitoutuminen kehon proteiineihin ja niiden muuttuminen sellaisiksi, että immuunisysteemi tulkitsee ne vieraiksi antigeeneiksi. Amalgaamin ja kullan kohdalla tämä merkitsee niiden seosten eri metalli-ionien, kuten nikkeli-, elohopea- ja tinaionien, kiinnittymistä proteiineihin. Yhdistelmämuovien ollessa kyseessä proteiineihin sitoutuvat monomeerin orgaaniset molekyylit, kuten akrylaatit.

Kun jonkin materiaalin rakenneosat sitoutuvat proteiiniin, muodostuu sidoskohtia, epitooppeja, sekä B-lymfosyytteihin että L-lymfosyytteihin. Näiden solujen välinen yhteistyö aktivoituu ja vasta-ainetuotanto käynnistyy, mikä johtaa tyypin I allergiaan. Vaihtoehtoisesti antigeenin esittelyssä toimivat solut, kuten Langerhansin solut «Hasseus B, Dahlgren U, Bergenholtz G, Jontell M. Antigen presenting capacity of Langerhans cells from rat oral epithelium. J Oral Pathol Med 1995; 24: 56-60. »5 «»2 ja makrofagit, sitovat muuntuneen proteiinin ja esittelevät muuntuneet peptidit aggressiivisille T-lymfosyyteille, jotka vuorostaan aktivoivat makrofagit. Tässä tapauksessa henkilöllä on tyypin IV reaktio eli viivästynyt yliherkkyys.

Materiaalin rakenneosien kiinnittymistä proteiineihin tapahtuu kaikilla ihmisillä. Ratkaiseva tekijä allergian kehittymisessä on yksilön HLA-tyyppi. Kun kyseessä on HLA-tyyppi, joka voi esitellä materiaalin muuntamia peptidejä, on henkilöllä allergian muodostumisriski. Henkilö, jonka HLA-tyyppi ei esittele muuntuneita peptidejä, ei saa allergiaa.

Täysin ei tiedetä, mitä muita edellytyksiä "oikean" HLA-tyypin lisäksi tarvitaan allergian kehittymiseksi. Voisi tietenkin olettaa, että alttiilla yksilöllä allergia laukeaa, kun hän altistuu aineelle esimerkiksi infektion aiheuttaman inflammaation yhteydessä.

Kliinisesti tyypin IV reaktio ilmenee suussa lichenoidina reaktiona. Reaktio voi ilmentyä eri muodossa riippuen todennäköisesti eniten sytokiinien pitoisuudesta ja rakenteesta. Sytokiineja tuottaa epiteelinalainen inflammaatio, jonka solut ovat 80-90 prosenttisesti T-soluja «Walker DM. The inflammatory infiltrate in lichen planus lesions. An autoradiographic and ultrastructural study. J Oral Pathol 1976; 5: 277-286. »6. Vasteena lievälle inflammaatiolle epiteeli hyperkeratinisoituu eli paksuntuu, mikä ilmenee vaaleina, verkkomaisina muutoksina «»3. Kliinisesti tässä reaktiotyypissä havaitaan perifeerisesti punainen vyöhyke, joka ilmaisee epiteelinalaisen inflammaation. Voimakkaammassa inflammaatiossa epiteeli ei hyperkeratinisoidu, vaan sen solukerrokset vähenevät. Epiteeli surkastuu, ja kliinisesti limakalvo punoittaa «»4. Pisimmälle edenneessä lichenoidissa reaktiossa epiteeli näyttää puuttuvan lähes kokonaan, alla oleva sidekudos tulee näkyviin ja sitä peittää fibriinikerros. Kliinisesti tämä näyttää pinnalliselta haavamuodostukselta.

Eläinkokeissa on osoitettu, että suun limakalvon Langerhansin solut ovat 5-10 kertaa tehokkaampia antigeenin esittelijöitä kuin vastaavat ihon pintakerrosten solut «Hasseus B, Jontell M, Bergenholtz G, Eklund C, Dahlgren UI. Langerhans cells from oral epithelium are more effective in stimulating allogenic t-cells in vitro than Langerhans cells from skin epitheliu»7. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suun limakalvon kautta herkistyisi helpommin. Päinvastoin, laskelmat osoittavat, että suun limakalvojen altistuksen aiheuttama herkistymisriski on 10-15 kertaa pienempi kuin ihoaltistuksen aiheuttama «Holmstrup P. Reactions of the oral mucosa related to silver amalgam: a review. J Oral Pathol Med 1991; 20: 1-7. »8. Tämän selittävät olosuhteet, kuten esimerkiksi antigeenin lisääntynyt puhdistuma (clearance) syljen vaikutuksesta, jolloin Lagerhansin solut eivät altistu vieraille antigeeneille yhtä helposti kuin ihon vastaavat solut, kuten esimerkiksi nikkelipitoisten korujen tai kosmetiikkatuotteiden laukaisemassa kosketusdermatiitissa. Mielenkiintoinen hypoteesi on, että suun Langerhansin solujen lisääntynyt esittelyaktiivisuus ei aiheuttaisi allergiaa vaan kehittäisi toleranssia.

Amalgaami

Amalgaamin aiheuttama lichenoidi kontaktireaktio edustaa tavallisinta hammaslääkärin vastaanotolla nähtävää allergiatyyppiä. Kliinisesti nämä reaktiot ilmenevät paikallisina, verkkomaisina juosteina tai peitteinä. Muutoksen periferiassa mahdollisesti näkyvä punoittava vyöhyke on endoteelinalaisen inflammaation merkki. Suurin osa potilaista, joilla on amalgaamin aiheuttama lichenoidi kosketusreaktio, eivät tiedä näistä muutoksistaan, koska useinkaan ne eivät aiheuta subjektiivisia vaivoja. Oireita on 20 prosentilla lähetepotilaista. He kertovat sitrushedelmien tai voimakkaasti maustetun ruuan kirvelevän limakalvolla. Näillä potilailla suun epiteeli on yleensä atrofinen ja siinä on haavaumia «»4.

Diagnostiikka perustuu ennen kaikkea kliinisiin havaintoihin. Lichenoidi kontaktireaktio on kohdissa, jotka ovat suorassa kontaktissa amalgaamipaikkoihin, eikä muutoksia esiinny esimerkiksi suunpohjassa, ikenissä tai suulaen limakalvolla. Erona amalgaamin aiheuttamiin muutoksiin suun punajäkälä (lichen planus) -muutokset esiintyvät laajemmin suun limakalvolla «»3. Histopatologinen tutkimus voi olla aiheellinen, jos lichenoidin kontaktireaktion ja suun punajäkälän erottaminen muista suun limakalvomuutoksista on vaikeaa. Sen sijaan lichenoidia kontaktireaktiota ja suun punajäkälää ei pysty erottamaan toisistaan histopatologisella tutkimuksella «Bratel J, Dahlgren U, Mattsson CS, Jontell M. The frequency of different T-cell receptor V-families in oral lichen planus and lichenoid contact lesions: an immunohistochemical study. J Oral Pathol Med»9. Molemmissa näkyy histopatologisesti pääasiassa T-lymfosyyteistä muodostuva epiteelinalainen kertymä sekä epiteelin tyvisolukerroksen muutos. Epikutaanitestissä noin 70 prosentilla potilaista, joilla on lichenoidi kontaktireaktio, tulos on positiivinen elohopealle, kun vastaava luku punajäkäläpotilailla on noin neljä prosenttia «Thornhill MH, Pemberton MN, Simmons RK, Theaker ED. Amalgam-contact hypersensitivity lesions and oral lichen planus. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 2003; 95: 291-299. »10, mikä vastaa tulosta normaaliväestössä. Epikutaanitestillä on tosin vain vähän diagnostista merkitystä, koska yli 95 prosenttia lichenoideista kontaktireaktioista paranee korvaamalla amalgaami jalometallilla tai posliinilla «Bratel J, Hakeberg M, Jontell M. Effect of replacement of dental amalgam on oral lichenoid reactions. J Dent 1996; 24: 41-45. »11.

Lähes kaikkien lichenoidien kontaktireaktioiden paraneminen paikanvaihdon jälkeen, vaikka vain puolella epikutaanitesti on positiivinen, voi johtua siitä, että reaktion aiheuttaa jokin muu amalgaamin ainesosa kuin elohopea. Toisena selityksenä voi olla elohopean pieni herkkyys epikutaanitestissä, eli suuri osa vastauksista on vääriä negatiivisia. Histopatologinen tutkimus ja epikutaanitestin positiivisuus 70 prosentilla potilaista tukee kuitenkin sitä, että lichenoidi kontaktireaktio on viivästynyt yliherkkyysreaktio.

Yhdistelmämuovit

Lichenoideja reaktioita voi esiintyä myös kosketuksissa yhdistelmämuovitäytteisiin, joita on etenkin etuhammasalueella, vaikkakin kymmenen viime vuoden aikana yhä yleisemmin tätä paikkamateriaalia on käytetty myös premolaareissa ja takahampaissa. Potilaat valittavat usein kirvelevää tunnetta etenkin ylähuulen sisäpinnalla. Kliinisesti voidaan nähdä punoittava muutos, jossa on näppylöitä ja verkkomaisia juosteita «Blomgren J, Axell T, Sandahl O, Jontell M. Adverse reactions in the oral mucosa associated with anterior composite restorations. J Oral Pathol Med 1996; 25: 311-313. »12 «»5. Epikutaanitestin tulos on yleensä negatiivinen, ja voidaankin asettaa kyseenalaiseksi, onko yhdistelmämuovitäytteisiin kontaktissa oleva lichenoidi reaktio allerginen reaktio. Suurimmassa osassa tapauksista aiheuttavina tekijöinä ovat todennäköisesti materiaalin huokoiseen pintaan kiinnittyneet bakteerit ja sienikasvusto, ja useimmiten paikallinen antimikrobihoito klooriheksidiinillä auttaa. Osa potilaista pääsee eroon vaivoistaan vasta, kun yhdistelmämuovipaikat vaihdetaan posliinikruunuihin, joiden pinta on sileämpi, eivätkä mikrobit tartu siihen. Muutokset voivat myös säilyä paikkamateriaalin vaihdosta huolimatta. Ne saattavat parantua vasta paikallisella steroidihoidolla.

Nikkeli

Oikomiskojeiden nikkeli on tavallisin tyypin IV reaktioiden aiheuttaja. Nikkeliä sisältäviä metalliseoksia, kuten nikkeli-titaania ja ruostumatonta terästä, käytetään usein erilaisissa oikomishoidon kojeissa.

Nikkeli-titaaniseosten nikkelipitoisuus ylittää 50 prosenttia ja ne voivat siksi mahdollisesti aiheuttaa herkistymisen «Rahilly G, Price N. Nickel allergy and orthodontics. J Orthod 2003; 30: 171-174. »13. Ruostumattomassa teräksessä taas nikkeli (8 prosenttia) on sitoutuneena niin, että oikomiskojeista sitä vapautuu ainoastaan merkityksettömiä määriä. Ruostumaton teräs ei siis todennäköisesti aiheuta allergista reaktiota.

Nikkelipitoinen oikomiskoje voi aiheuttaa yleisen, suun sisäisen tai sen ympäristön reaktion. Yleisreaktiona on raportoitu nokkosihottumaa ja ekseemaa. Tämäntyyppisiä oikomiskojeiden aiheuttamia yleisreaktioita voidaan kuitenkin pitää hyvin harvinaisina. Potilaita, joilla on peritty allergiataipumus, pidetään kuitenkin riskiryhmänä. Jos suun ulkopuoliset kojeet ovat läheisessä ihokontaktissa, voidaan joskus nähdä niiden aiheuttamaa suun ympäristön punoitusta. Myös nämä reaktiot ovat harvinaisia.

Suunsisäisiä allergisia reaktioita voi olla vaikea diagnostisesti erottaa muista suumuutoksista. Aftoosi stomatiitti voi pahentua oikomishoidon aikana, mutta useimmissa tapauksissa kyseessä ei ole allergia vaan kojeiden aiheuttamat aftahaavaumat. Tämä ei välttämättä tarkoita, että kojeet ovat huonosti muotoiltuja, vaan aftoista kärsivän potilaan limakalvo on altis haavaumille jopa pienestä traumasta. Uusiutuva herpesinfektio saatetaan myös tulkita allergiseksi reaktioksi, koska suun limakalvolla tämä virusinfektio ei välttämättä aiheuta lainkaan oireita tai se aiheuttaa vain pieniä muutoksia.

Kulta

Viime vuosina kulta-allergioihin on kiinnitetty enemmän huomiota, koska on todettu, että yhdeksän prosenttia potilaista, joilla on jokin kontaktiallergia, reagoi kultanatriumtiosulfaatille «Bjorkner B, Bruze M, Moller H. High frequency of contact allergy to gold sodium thiosulfate. An indication of gold allergy? Contact Dermatitis. 1994; 30: 144-151. »14. Nikkelisulfaatin jälkeen kultanatriumtiosulfaatti on tavallisin epikutaanitestissä reaktion aiheuttava aine. Koska monilla potilailla on hampaissa kultarakenteita, heitä luonnollisesti kiinnostaa, voivatko nämä aiheuttaa suun oireita ja vaivoja. Mielenkiintoinen havainto on se, että potilaat, joiden epikutaanitestin tulos oli positiivinen kultanatriumtiosulfaatille, ilmoittivat ennen testiä, että heillä on hampaissaan kultarakenteita, mikä osoittaa herkistymistä suun limakalvon kautta «Bruze M, Edman B, Bjorkner B, Moller H. Clinical relevance of contact allergy to gold sodium thiosulfate. J Am Acad Dermatol 1994; 31: 579-583. »15. Eräät tutkimustulokset tukevat myös sitä, että veren kultapitoisuus on suurempi potilailla, joilla on hampaiden kultarakenteita «Ahnlide I, Ahlgren C, Bjorkner B, Bruze M, Lundh T, Moller H, Nilner K, Schutz A. Gold concentration in blood in relation to the number of gold restorations and contact allergy to gold. Acta Odontol S»16 ja että niillä on positiivinen korrelaatio kullan aiheuttamaan kontaktiallergiaan «Ahlgren C, Ahnlide I, Bjorkner B, Bruze M, Liedholm R, Moller H, Nilner K. Contact allergy to gold is correlated to dental gold. Acta Derm Venereol 2002; 82: 41-44. »17.

Kulta-allergiasta johtuvia suun limakalvon muutoksia pidetään kuitenkin hyvin harvinaisina. Kullan vaihtaminen muihin materiaaleihin on perusteltua vain, jos sen lähettyvillä on muutoksia ja jos potilas myös reagoi kullalle epikutaanitestissä. Kullalle todetusti allergisilla on vältettävä kultaa korjaavassa hammashoidossa.

Uudet kultaiset hammasrakenteet voivat aiheuttaa oireita, jotka useimmiten selittyvät sopeutumisongelmina, koska suu on hyvin herkkä poikkeamille aikaisemmista purentaolosuhteista (keskushermosto on hyvin edustettuna alueella).

Lateksi

Lisääntynyt lateksihansikkaiden käyttö hammashoidossa on lisännyt hammashoitohenkilöstön riskiä herkistyä lateksille «Falcone KJ, Powers DO. Latex allergy: implications for oral health care professionals. J Dent Hyg 1998; 72: 25-32. »18. Lisäksi potilaiden herkistymisriski on kasvanut lateksihansikkaiden ollessa kontaktissa suun limakalvojen ja suuta ympäröivän ihon kanssa. Juurihoidoissa ja tietyissä hampaiden korjaushoidoissa käytettävä kofferdam-kumi sisältää usein lateksia ja voi aiheuttaa tyypin I reaktion «Kosti E, Lambrianidis T. Endodontic treatment in cases of allergic reaction to rubber dam. J Endod 2002; 28: 787-789. »19. Huolellinen esitietojen kysely myös lateksiallergian osalta on tärkeää, jotta saadaan pienennettyä anafylaktisen reaktion riskiä. Potilaat, jotka ovat allergisia tietyille ruoka-aineille, kuten banaanille, avokadolle ja kivihedelmälle, voivat reagoida myös lateksille «Isola S, Ricciardi L, Saitta S, Fedele R, Mazzeo L, Fogliani O, Gangemi S, Purello-D´Ambrosio F. Latex allergy and fruit cross-reaction in subjects who are nonatopic. Allergy Asthma Proc 2003; 24: 193»20. Siksi anamneesissa ilmenevän allergian näille ruoka-aineille tulee johtaa myös kysymyksiin lateksiallergiasta.

Anafylaktisen reaktion varhaisia oireita ovat levottomuus, ahdistus, ihon kihelmöinti, nokkosihottuma, kutina ja pahoinvointi. Tästä voi kehittyä allerginen sokki ja angioedeema (paikallinen ihoturvotus) «»6, hengitysvaikeuksia ja verenkiertohäiriöitä. Hengitys ja verenkierto saattavat romahtaa täysin. Anafylaktista sokkia epäillessä annetaan autoinjektorilla adrenaliinia reiden lihakseen: 0,3 mg aikuisille ja 0,15 mg lapsille (EpiPen^®, EpiPen JR^®). Potilas asetetaan makuuasentoon jalat ylhäällä. Jos mahdollista, adrenaliinin lisäksi annetaan suun kautta 8 mg Betapredia^®. (Suomessa beetametasonia on myynnissä vain injektionesteenä 4 mg/ml. Toim. huom.) Potilaan jatkohoitoa varten hälytetään välittömästi paikalle lääketieteellistä apua.

Suun allerginen oireyhtymä

Suun vaivat ovat ruuansulatusongelmien jälkeen tavallisimpia ruoka-aineallergian oireita «Bengtsson U, Eriksson NE. Förrädisk föda - om överkänslighet för mat och dryck. Tika Läkemedel AB 1996. »21. Koivun siitepölylle allergiset potilaat voivat ristiin reagoida pähkinöille, omenalle, luumarjoille ja kivihedelmälle. Muutaman minuutin kuluttua syömisestä potilaat tuntevat pistelyä suulaessa, kielessä ja huulissa. Pistely muuttuu turvotuksen tunteeksi, joka voi kestää joitakin tunteja. Muutamassa vuorokaudessa ilmestyvät oireet muualla maha-suolikanavassa mahakipuina, mahan turvotuksena ja ripulina. Suun allergiasyndrooma alkaa syömisen jälkeen nopeasti ilmenevien suuoireiden, jotka todennäköisesti ilmentävät tyypin I reaktiota, ja niitä seuraavien ruuansulatusongelmien yhdistelmänä. Potilaat, joilla on allergisen sokin oireet, hoidetaan, kuten on kerrottu edellä (ks. kohdasta Lateksi). Allergologi tutkii ruoka-aineallergian oireet ja selvittää allergian aiheuttavat tekijät.

Ruoka-aineallergiasta kärsivillä potilailla voi olla suussaan jatkuvasti haavaumia, jotka kliinisesti muistuttavat aftoja «»7. Haavaumia ympäröi usein hyperplastinen kudos. Tämäntyyppisen haavanmuodostuksen tulisi johtaa epäilykseen ruoka-aineallergiasta, varsinkin jos potilaalla on lisäksi jokin muu allergia tai ilmavaivoja, röyhtäilyä, ripulia tai ummetusta.

Suun ja kasvojen granulomatoosi

Suun ja kasvojen granulomatoosin kliinisiä merkkejä ovat etenkin huulien turvotus, suunpielten haavaumat (angulaarinen keiliitti) sekä suun limakalvon liikakasvu «Plauth M, Jenss H, Meyle J. Oral manifestations of Crohn's disease. An analysis of 79 cases. J Clin Gastroenterol 1991; 13: 29-37. »22 «»8. Joskus turvotusta on muissakin kasvojen pehmytosissa ja se voi olla niin näkyvää, että se aiheuttaa sosiaalisen haitan. Suun allergiasyndroomaan verrattuna turvotus ilmestyy hitaammin ja saattaa kestää useita vuosia. Suun ja kasvojen granulomatoosi aiheuttaa usein potilaalle suuria ongelmia, koska diagnoosin varmistuminen voi viedä kauan. Oireyhtymään sairastuvat useimmiten varhaisessa teini-iässä olevat lapset.

Suun ja kasvojen granulomatoosi on suhteellisen harvinainen ruotsalaisilla. Skotlannissa se on sitä vastoin yleisempi ja on siellä yhdistetty esimerkiksi bentsoehappoon, jota on luonnostaan tomaateissa ja lisättynä hiilihappoisissa juomissa. Tapausselostuksissa kerrotaan jopa, että koboltin ja nikkelin aiheuttama suualtistus voi johtaa suun ja kasvojen granulomatoosiin «Pryce DW, King CM. Orofacial granulomatosis associated with delayed hypersensitivity to cobalt. Clin Exp Dermatol 1990; 15: 384-386. »23. Myöhemmissä tutkimuksissa on väitetty myös bakteerien voivan vaikuttaa sen kehittymiseen «Gibson J, Wray D, Bagg J. Oral staphylococcal mucositis: A new clinical entity in orofacial granulomatosis and Crohn's disease. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 2000; 89: 171-176. »24.

Suun kääntöpoimun ja poskien takaosan limakalvon liikakasvu on kliinisesti samankaltaista kuin suolistoon vaikuttavassa Crohnin taudissa «»9. Potilaat pitää siksi tutkia ja heitä seurataan, koska tila voi kehittyä Crohnin taudiksi. Ruoka-aineallergian selvittämiseksi pitää ottaa yhteyttä allergologiin. Leesionsisäisellä kortisoniruiskeella on raportoitu olevan hyviä vaikutuksia suun ja kasvojen turvotukseen, ja tämä antaa mahdollisuuden korjata potilaiden usein kokemaa psykososiaalista haittaa. On myös uusia havaintoja, jotka tukevat ajatusta, että talidomi pieninä annoksina on tehokasta suun ja kasvojen granulomatoosin hoidossa «Hegarty A, Hodgson T, Porter S. Thalidomide for the treatment of recalcitrant oral Crohn's disease and orofacial granulomatosis. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 2003; 95: 576-585. »25. Usein turvotus kuitenkin häviää itsestään, vaikka se voi kestää kauan.

Histopatologisesti huulten ja limakalvon kudoksessa näkyy sidekudoshyperplasiaa, joka koostuu tulehdussolukertymästä ja siinä esiintyvistä monitumaisista epiteloidisoluista. Suun ja kasvojen granulomatoosi on todennäköisesti pitkäkestoinen tyypin IV reaktion ilmentymä, jossa makrofageilla on jostain syystä vaikeuksia eliminoida antigeenejä. Solujen aktiviteetin tuloksena on siksi tulehdussolukertymän, granulooman, muodostuminen.