Papilloomaviruksen tartuntatavat perheessä

Tutkimuksen taustaa

Ihmisen papilloomaviruksen (HPV) esiintyminen on tavallista sekä pienillä lapsilla että heidän vanhemmillaan. HPV:n on oletettu tarttuvan pääsääntöisesti sukupuoliteitse, mutta viimeaikaisissa tutkimuksissa on tullut esiin myös muiden tartuntareittien mahdollisuus. Valtaosa väestöstä altistuu näille viruksille elämänsä aikana, mutta vain pienellä osalla ne jäävät limakalvoille pitkiksi ajoiksi ja aiheuttavat limakalvomuutoksia. HPV on kohdunkaulan syövän tärkein yksittäinen vaaratekijä, mutta se on yhdistetty myös muihin syöpiin kuten peräaukon, suun, kurkunpään ja ruokatorven syöpään. HPV:n ei-seksuaaliset tartuntatavat tunnetaan huonosti. Äiti saattaa tartuttaa vastasyntyneen lapsensa, mutta isän merkitystä lapsen tartuttajana ei ole aikaisemmin tutkittu.

Tutkimuksen tarkoitus ja toteutus

Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen ja TYKS:n naistentautien klinikan yhteistyönä käynnistettiin vuonna 1998 HUPA (human papillomavirus)-seurantatutkimus, missä selvitetään HPV-infektion luonnollista taudinkulkua ja tartuntatapoja vanhemmissa ja heidän vastasyntyneessä lapsessaan. Marjut Rintalan väitöstyö on ensimmäinen osa HUPA-tutkimusta, johon osallistuu yli 300 perhettä. Vastasyntyneitä ja heidän vanhempiaan seurattiin kolmen vuoden ajan, jona aikana perheistä otettiin toistuvia näytteitä HPV-testaukseen sekä sukuelinten alueelta että suun limakalvolta.

Tulokset

Noin puolella vanhemmista ei ollut tutkimuksen missään vaiheessa todettavissa suun HPV-infektiota. Suun HPV-infektion taudinkulku muistuttaa sukuelinten alueen infektion käyttäytymistä. Lähes 40 % vanhemmista sai suun satunnaisen HPV-infektion, mikä parani isiltä nopeammin kuin äideiltä. Suun krooninen HPV-infektio todettiin 7 %:lla vanhemmista. Puolison krooninen suu-infektio lisäsi myös toisen puolison riskiä kymmenkertaiseksi saada suun HPV-infektio. Aiemmista väitteistä poiketen, suuseksillä ei voitu osoittaa olevan merkitystä suun HPV-infektion tartuttajana.

Seurannan eri vaiheissa äitien, isien ja lasten HPV-testaustulos oli positiivinen 7-34 %:ssa suun limakalvonäytteistä ja 4-25 %:ssa sukuelinten alueelta otetuista näytteistä. Täten HPV:n esiintyminen oli yhtä yleistä sekä suun että sukuelinten limakalvoilla. HPV:tä todettiin 10-15 %:lla vastasyntyneistä, ja puolen vuoden ikäisillä lapsilla sen esiintyminen oli yleisintä. Kolmanneksella vastasyntyneistä ei todettu HPV:tä, mutta sitä todettiin heillä myöhemmin seurannan kuluessa. Kolmanneksella lapsista HPV:tä ei todettu seurannan missään vaiheessa.

Pysyvä suun HPV-infektio todettiin 10 %:lla kaksivuotiaista lapsista. Sukuelinten alueella krooninen HPV-infektio todettiin 1,5 %:lla lapsista. Näiden löydösten merkitystä ei tässä vaiheessa osata tarkemmin selittää, vaan asia vaatii jatkotutkimuksia. Vanhempien suun krooninen HPV-infektio sekä äidin käsien syylät lisäsivät lapsen riskiä saada suun pysyvä HPV-infektio. Nämä tulokset viittaavat HPV:n tarttuvan syljen ja käsien välityksellä. Myös äidin sukuelinten HPV infektiolla on merkitystä lapsella esiintyvän HPV:n tartunnoissa.

Virus-infektiot aiheuttavat yleensä vasta-aineiden muodostumisen elimistössä. Kuuden kuukauden ikäisillä lapsilla oli veressään äidiltä peräisin olevia HPV-vasta-aineita. Yllättävä tulos oli, että vuoden ikäisillä lapsilla jo kolmanneksella oli omia HPV-vasta-aineita. Tämä kertoo siitä, että lapsella on täytynyt olla tartunta, minkä tuloksena elimistöön on syntynyt virusta tuottava infektio, mikä on pystynyt aiheuttamaan HPV-vasta-aineiden muodostumisen vereen.

Johtopäätökset

Tutkimuslöydös on uusi eikä sen merkitystä vielä tiedetä. Mahdollisesti lapsen omat HPV-vasta-aineet suojaavat lasta myöhemmiltä infektioilta. Tulokset osoittavat, että HPV-infektio pikkulapsilla on selkeästi yleisempi kuin on oletettu ja ensitartunnat tapahtuvat huomattavasti nuoremmalla iällä kuin on uskottu. Tulos on merkittävä mm. arvioitaessa, minkä ikäisenä henkilö tulisi rokottaa HPV-infektion ehkäisemiseksi.

Osajulkaisut

I. Rintala MAM, Pöllänen PP, Nikkanen VP, Grénman SE, Syrjänen SS. Human papillomavirus DNA is found in the vas deferens. J Infect Dis 2002; 185: 1664-1667.

II. Rintala MAM, Grénman SE, Pöllänen PP, Suominen JJO, Syrjänen SM. Detection of high-risk HPV DNA in semen and its association with the quality of semen. Int J STD AIDS 2004; 15: 740-743.

III. Rintala MAM, Grénman SE, Puranen MH, Isolauri E, Ekblad U, Kero PO, Syrjänen SM. Transmission of high-risk human papillomavirus (HPV) between parents and infant: a prospective study of HPV in families in Finland. J Clin Microbiol 2005; 43: 376-381.

IV. Rintala MAM, Grénman SE, Puranen M, Syrjänen SM. Natural history of oral papillomavirus infections in spouses: A prospective Finnish HPV Family Study. J Clin Virol 2006; 35: 89-94.

V. Rintala MAM, Grénman SE, Järvenkylä ME, Syrjänen KJ, Syrjänen SM. High-risk human papillomavirus DNA in oral and genital mucosa of infants during their first three years of lives; Experience from the Finnish HPV Family Study. Clin Infect Dis 2005; 41: 1728-1733.

VI. Rintala M, Sehr P, Syrjänen K, Grénman S, Järvenkylä M, Pawlita M, Syrjänen S. Infants seroconvert to mucosal human papillomavirus types during their first year of life. Submitted.