Ortodonttisen ICON-hoidontarveindeksin käyttökelpoisuus keskisuuressa terveyskeskuksessa

Aineisto ja menetelmät

Aineisto koostui 73 parista oikomispotilaiden kipsimalleja. Nämä potilaat oli ohjattu hoitoon keskisuuren terveyskeskuksen eri toimipisteistä mutta hoitoja ei ollut aloitettu. Potilaiden ikä mallienottohetkellä oli keskimäärin 10,3 vuotta (keskihajonta, SD = 1,3). Mallit kuvasivat joko vaihduntahampaiston toisessa vaiheessa tai nuoressa pysyvässä hampaistossa esiintyviä eriasteisia purentavirheitä «Aineiston jakautuminen ICON-pistemäärien mukaan. »1. Mallit täyttivät valintakriteerit, jos ne oli hiottu oikeaan purentaan ja jos tutkimuksessa tarpeellisten arviointien ja mittausten vaatimat hampaiston ja alveolaarialueen anatomiset piirteet olivat selvästi nähtävissä.

Käytetyt menetelmät on esitetty Beglinin ym. «Beglin FM, Firestone AR, Vig KWL, Beck FM, Kuthy RA, Wade D. A comparison of the reliability and validity of 3 occlusal indexes of orthodontic treatment need. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2001; 120:»5 ja Firestonen ym. «Firestone AR, Beck FM, Beglin FM, Vig KWL. Validity of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON) in determining orthodontic treatment need. Angle Orthod 2002; 72: 15-20. »6 «Firestone AR, Beck FM, Beglin FM, Vig KWL. Evaluation of the peer assessment rating (PAR) index as an index of orthodontic treatment need. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2002; 122: 463-469. »7 tutkimuksissa. Neljä oikomishoitoon perehtynyttä yleishammaslääkäriä (arviointiryhmä) määritti malleilta oikomishoidon tarpeen (OHT) 7-portaista asteikkoa käyttäen (1 = ei hoidon tarvetta tai erittäin pieni hoidon tarve - 7 = erittäin suuri hoidon tarve). Arviointiryhmä myös määritti asteikolta sen pistearvon (HT-piste), jonka kohdalla tai yläpuolella hän katsoi hoitoa tarvittavan. Arviointiryhmälle selitettiin ennen mittauksia asteikon käyttö ja pidettiin lyhyt sitä koskeva harjoitus. ICON-indeksin käyttöön perehtynyt tutkija (SJ) pisteytti purentavirheet ICON-indeksin esteettisen ja okklusaalisen asteikon mukaisesti «Daniels C, Richmond S. The development of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON). J Orthod 2000; 27: 149-162. »3 «Järvinen S. ICON - uusi oikomishoidon tarpeen indikaattori. Suom Hammaslääkäril 2003; 10(12): 602-606. »9.

Hoidon tarpeen raja-arvo määritettiin laskemalla neljän HT-pisteen keskiarvo, minkä jälkeen arviointiryhmän malleille antamien OHT-pisteiden keskiarvoa verrattiin HT-pisteiden keskiarvoon. Jos OHT-keskiarvo oli yhtä suuri tai suurempi kuin HT-pisteiden keskiarvo, kyseinen tapaus luokiteltiin hoidon tarpeessa olevaksi. Mikäli se oli pienempi kuin HT-pisteiden keskiarvo, tapauksen ei katsottu tarvitsevan hoitoa. Tämän keskiarvoihin perustuvan luokittelun katsottiin vastaavan parasta käsitystä, "gold standard", hoidon tarpeesta eri olosuhteissa «Beglin FM, Firestone AR, Vig KWL, Beck FM, Kuthy RA, Wade D. A comparison of the reliability and validity of 3 occlusal indexes of orthodontic treatment need. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2001; 120:»5 «Firestone AR, Beck FM, Beglin FM, Vig KWL. Validity of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON) in determining orthodontic treatment need. Angle Orthod 2002; 72: 15-20. »6 «Firestone AR, Beck FM, Beglin FM, Vig KWL. Evaluation of the peer assessment rating (PAR) index as an index of orthodontic treatment need. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2002; 122: 463-469. »7.

Etsittäessä paikallisiin oloihin soveltuvaa cutoff-pistettä jokainen ICON:in käyttöön perehtyneen tutkijan tekemissä mittauksissa saatu pistemäärä valittiin vuorollaan cutoff-pisteeksi ja niiden tapausten, joiden saama pistemäärä oli yhtä suuri tai suurempi kuin kulloinkin valittu cutoff-piste, katsottiin tarvitsevan hoitoa. Näin tehtyjä päätöksiäverrattiin arviointiryhmän keskimääräiseen päätökseen (gold standard) hoidon tarpeesta. Tulosten perusteella laskettiin kunkin cutoff-pisteen kohdalla seuraavat tunnusluvut:

sensitiviteetti (herkkyys): ICON:in hoitoa tarvitseviksi tunnistamien tapausten osuus niistä, jotka gold standardin mukaan tarvitsevat hoitoa

• spesifiteetti (tarkkuus): niiden tapausten osuus, jotka ICON:in mukaan eivät tarvitse hoitoa, niistä, jotka gold standardin mukaan eivät tarvitse hoitoa
• positiivinen ennustearvo: gold standardin hoitoa tarvitseviksi määrittelemien tapausten osuus niistä, jotka ICON tunnistaa hoitoa tarvitseviksi
• negatiivinen ennustearvo: niiden tapausten osuus, jotka gold standardin mukaan eivät tarvitse hoitoa, niistä, jotka ICON:in mukaan eivät tarvitse hoitoa
• tarkkuus/osuvuus: oikein luokiteltujen tapausten osuus kaikista tapauksista.

Paikallisten olojen mukainen indeksin validiteetti arvioitiin ROC (receiver operating characteristic) -käyrän avulla. Käytetyistä cutoff-pisteistä otettiin raja-arvoiksi ne, joiden kohdalla spesifiteetti vaihteli arvojen 0-1 välillä. Mainittujen raja-arvojen ja niiden välissä olevien pisteiden funktiot, sensitiviteetti (Y) ja 1-spesifiteetti (X), sijoitettiin koordinaatistolle, jolloin muodostuvan käyrän alapuolelle jäävä osuus neliön pinta-alasta esitti sitä todennäköisyyttä, jolla satunnainen hoitoa enemmän tarvitseva potilas tuli priorisoiduksi satunnaisen hoitoa vähemmän tarvitsevan potilaan edelle potilasvalintoja tehtäessä «Hanley JA, McNeil BJ. The meaning and use of the area under a receiving operating characteristic (ROC) curve. Radiol 1982; 143: 29-36. »10. Sensitiviteetti ja spesifiteetti maksimoituivat siinä käyrän pisteessä, joka oli lähimpänä neliön vasenta yläkulmaa. Kyseinen piste oli optimaalinen cutoff-piste.

Keskiarvojen välisten erojen tilastollista merkitsevyyttä arvioitaessa käytettiin parillisten havaintojen t-testiä ja varianssianalyysiä (yksisuuntainen ANOVA). Ero katsottiin tilastollisesti merkitseväksi, kun p < 0,5.

Tulokset

Mittaajista kolme oli määrittänyt hoitoon ottamisen raja-arvoksi HT-pisteen 4 ja yksi pisteen 5. HT-pisteiden keskiarvo oli näin ollen 4,3 (SD = 0,5). OHT-keskiarvo oli yhtä suuri kuin tämä pistearvo tai ylitti sen 56 tapauksessa (76,7 %), mutta jäi sen alle 17 tapauksessa (23,3 %). Arviointiryhmän jäsenten käsitykset hoitoa tarvitsevien määrästä vaihtelivat välillä 51 ja 62 (69,9-84,9 %). Kaikki ryhmän jäsenet olivat yksimielisiä hoidon tarpeesta 44 tapauksessa (60,3 %). Mittaaja, jonka HT-piste oli 5, oli antanut sekä luokkaan "ei hoitoa" että luokkaan "hoitoon" sijoittamilleen tapauksille korkeammat OHT-pisteet (p < 0,05 ja p < 0,001) kuin toiset mittaajat «Mittaajien määrittämien OHT-pisteiden jakautumat 7-portaisella asteikolla, valittujen HT-pisteiden rajaama luokittelu "ei hoitoa/hoitoon" ja OHT-pisteiden keskiarvot ja keskihajonnat (SD) molemmissa l»3.

Optimaaliseksi cutoff-pisteeksi saatiin ICON-piste 40, jolloin hoitoon pääsyn rajan ylitti 48 tapausta (65,8 %) ja sen alle jäi 25 tapausta (34,2 %). Tämän pisteen kohdalla indeksin sensitiviteetti oli 0,804, spesifiteetti 0,814, positiivien ennustearvo 0,938, negatiivinen ennustearvo 0,560 ja osuvuus 0,808. ROC-käyrän alapuolelle jäävän alueen suuruus oli 87,4 % neliön pinta-alasta «»1.

Pohdinta ja johtopäätökset

Tutkimuksessa käytetty aineisto koostui keskisuuren terveyskeskuksen eri toimipisteissä oikomishoitoon ohjattujen 73 potilaan kipsimalleista. Aineisto oli suhteellisen pieni. Danielsin ja Richmondin «Daniels C, Richmond S. The development of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON). J Orthod 2000; 27: 149-162. »3 luokittelun mukaiset hoidollisesti melko helpot, vaikeat ja hyvin vaikeat purentavirheet olivat siinä yliedustettuina. Malleille määritetyt ICON-pistemäärät vaihtelivat välillä 19 ja 105, mikä kertoo, että virheettömiä hampaistoja ja erittäin pieniä purentavirheitä ei ollut siinä mukana. Suurempi, monipuolisempi ja tasaisemmin jakautunut aineisto olisi saattanut antaa paremman kuvan ICON:in validiteetista, mutta sellaisen kokoaminen ei ollut mahdollista, sillä terveyskeskuksen arkistoon ei kerätä malleja virheettömistä tai lähes virheettömistä hampaistoista. Hoidettujen potilaiden malleja ei käytetty, sillä silloin hammaslääkärit olisivat joutuneet arvioimaan omien potilaittensa hoitoja.

Tässä tutkimuksessa mittausvirheen arvioinnissa ei käytetty Kappa-statistiikkaa arvioimaan tutkijaryhmän välisiä mittauseroja, koska ko. menetelmä ei erota toisistaan erilaisia virhelähteitä «Uerbersax J. Agreement on interval-level ratings. http://ourworld.compuserve.com/homepages/jsuebersax/cont.htm »11. Korrelaatioanalyysin ja mittaustasojen yhdenmukaisuuden arvioinnin katsottiin antavan riittävän selvän kuvan tutkijaryhmän jäsenten yksilökohtaisista ja välisistä mittauseroista «Uerbersax J. Agreement on interval-level ratings. http://ourworld.compuserve.com/homepages/jsuebersax/cont.htm »11. Arviointiryhmän muodostaneiden neljän oikomishoitoon perehtyneen yleishammaslääkärin tekemien OHT-kaksoismittausten korrelaatiot olivat suhteellisen alhaisia ja yhden mittaajan käyttämä arviointitasokin oli toisella mittauskerralla alentunut. Syytä siihen, miksi ryhmän jäsenten käsitykset erilaisten purentavirheiden hoidon tarpeesta olivat noin vuoden kuluessa muuttuneet, on vaikeaa löytää. Taustalla on saattanut olla se mm. Pietilän ym. «Pietilä T, Alanen P, Nordblad A, Kotilainen J, Pietilä I, Pirttiniemi P ym. Hampaiden oikomishoito terveyskeskuksissa; Stakes, Raportteja 279, Saarijärvi 2004: 26, 47. »12 mainitsema seikka, että oikomishoidon indikaatioista ei ole yksimielisyyttä. Esimerkiksi Pohjois-Irlannissa tehdyn tutkimuksen mukaan «Hunt O, Hepper P, Johnston C, Stevenson M, Burden D. Professional perceptions of the benefits of orthodontic treatment. Eur J Orthod 2001; 23: 315-323. »13 sikäläiset yleis- ja oikojahammaslääkärit pitivät hampaistoon liittyvien psykososiaalisten haittatekijöiden vähenemistä oikomishoidon tuottamista hyödyistä merkittävimpänä ja antoivat sille 100-portaisella asteikolla keskimääräiseksi pistearvoksi noin 80, kun taas hampaiston toiminnan paraneminen sai pistearvoksi molemmilta ryhmiltä vajaat 60 ja leukanivelongelmien väheneminen yleishammaslääkäreiltä noin 45 ja oikojilta noin 32. Meillä tehdyssä yleis- ja oikojahammaslääkäreiden mielipiteitä kartoittavassa tutkimuksessa «Svedström-Oristo A-L, Pietilä T, Pietilä I, Alanen P, Varrela J. Morphological, functional and aesthetic criteria of acceptable mature occlusion. Eur J Orthod 2001; 23: 37-381. »14 havaittiin oikomishoidon tavoitteeksi pikemminkin hampaiston terveyden ja toiminnan kuin hampaiston ulkonäöllisten seikkojen edistäminen.

Lääkintöhallituksen suosittelema indeksikin «Lääkintöhallitus. Hampaiston oikomishoidon järjestäminen. Lääkintöhallituksen ohjekirje nro 6, Helsinki 1988. »1 antaa hoitoon otettavia valittaessa etusijan toiminnallisesti häiritseville purentavirheille. Purennallisten tekijöiden ja leukanivelongelmien välinen yhteys on kuitenkin kyseenalainen «Luther F. Orthodontics and temporomandibular joint: where are we now? Part 2. Functional occlusion, malocclusion, and TMD. Angle Orthodont 1998; 68: 305-318. »15 ja usko oikomishoidon muuhun hampaiston terveyttä edistävään vaikutukseen ei välttämättä ole realistinen «Hunt O, Hepper P, Johnston C, Stevenson M, Burden D. Professional perceptions of the benefits of orthodontic treatment. Eur J Orthod 2001; 23: 315-323. »13. Kun käsitykset ovat näin ristiriitaisia, on mahdollista, että jokin mittauskertojen välisenä aikana saatu uusi tieto on muuttanut arviointiryhmän jäsenten näkemyksiä oikomishoidon tarpeesta.

Arviointiryhmän jäsenten määrittämien OHT-pisteiden yhdenmukaisuus oli tyydyttävä. Yksimielisyys hoidon tarpeesta vallitsi kuitenkin vain 60,3 %:ssa tapauksista. Suhteellisen alhaisen yksimielisyyden merkittävin syy liittyi HT-pisteen määrittämiseen käytetyllä 7-portaisella asteikolla. Mittaajalla, jonka HT-piste oli 5, hoitoon otettavien määrä oli noin 17 % pienempi kuin niillä, joiden HT-piste oli 4 «Mittaajien määrittämien OHT-pisteiden jakautumat 7-portaisella asteikolla, valittujen HT-pisteiden rajaama luokittelu "ei hoitoa/hoitoon" ja OHT-pisteiden keskiarvot ja keskihajonnat (SD) molemmissa l»3.

Koska OHT-pisteiden ja ICON-pisteiden asteikot poikkesivat huomattavasti toisistaan ja koska hoidontarveindeksien tehtävänä on asettaa potilaat prioriteettijärjestykseen hoitoon otettavia valittaessa «Salzmann JA. Handicapping malocclusion assessment to establish treatment priority. Am J Orthod 1968; 54: 749-765. »16, laskettiin näiden erilaisten menetelmien antamisen tulosten yhdenmukaisuutta arvioitaessa Spearmanin järjestyskorrelaatio (rho). OHT-pisteiden keskiarvot korreloivat kohtalaisen hyvin indeksin käyttöön perehtyneen tutkijan määrittämien ICON-pisteiden kanssa (rho = 0,75). Viimeksi mainitut perustuivat tosin vain yhden tutkijan tulkintaan eivätkä sen vuoksi olleet ehdottoman oikeita, vaikka hänen tekemiensä kaksoismittausten korrelaatio olikin hyvä (r = 0,98) eivätkä mittaustasot poikenneet merkitsevästi toisistaan.

Tutkimuksessa löydetty ICON-indeksin optimaalinen cutoff-piste 40 oli melko lähellä Danielsin ja Richmondin «Daniels C, Richmond S. The development of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON). J Orthod 2000; 27: 149-162. »3 määrittämää pistettä 44 mutta huomattavasti alhaisempi kuin Firestonen ym. «Firestone AR, Beck FM, Beglin FM, Vig KWL. Validity of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON) in determining orthodontic treatment need. Angle Orthod 2002; 72: 15-20. »6 arvioima optimaalinen cutoff-piste 53. ICON-indeksin kehittäjien Danielsin ja Richmondin «Daniels C, Richmond S. The development of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON). J Orthod 2000; 27: 149-162. »3 tutkimuksessa kipsimallit tutki ja oikomishoidon tarpeen arvioi 97 ortodontin muodostama kansainvälinen ryhmä. Löydetyn cutoff-pisteen 44 kohdalla indeksin sensitiviteetiksi saatiin 0,852, spesifisiteetiksi 0,864 ja osuvuudeksi 0,853. Tulokset ovat lähellä tässä tutkimuksessa saatuja tunnuslukuja. Firestonen ym. «Firestone AR, Beck FM, Beglin FM, Vig KWL. Validity of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON) in determining orthodontic treatment need. Angle Orthod 2002; 72: 15-20. »6 tutkimuksessa asiantuntijaryhmä koostui 15 ohiolaisesta ortodontista. Optimaalinen cutoff-piste 53 antoi indeksin sensitiviteetiksi 0,917, spesifisiteetiksi 0,935 ja osuvuudeksi 0,924, mutta myös pisteen 44 kohdalla vastaavat luvut 0,941, 0,855 ja 0,912 olivat korkeita. Aikaisempaan tutkimukseen «Daniels C, Richmond S. The development of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON). J Orthod 2000; 27: 149-162. »3 verrattuna korkeammat tunnusluvut olivat ilmeisesti seurausta tutkijaryhmän ajattelutavan yhdenmukaisuudesta. Ryhmä oli koottu rajalliselta maantieteelliseltä alueelta ja oli aikaisemmin arvioinut vastaavalla tavalla DAI-, HLD-, IOTN- ja PAR-indeksien validiteetin «Beglin FM, Firestone AR, Vig KWL, Beck FM, Kuthy RA, Wade D. A comparison of the reliability and validity of 3 occlusal indexes of orthodontic treatment need. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2001; 120:»5 «Firestone AR, Beck FM, Beglin FM, Vig KWL. Evaluation of the peer assessment rating (PAR) index as an index of orthodontic treatment need. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2002; 122: 463-469. »7.

Indeksin validiteetti on hyvä, jos ROC-käyrän alapuolella olevan alueen suuruus on 80-90 %, ja erinomainen, jos se on yli 90 % neliön pinta-alasta. Firestonen ym. «Firestone AR, Beck FM, Beglin FM, Vig KWL. Validity of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON) in determining orthodontic treatment need. Angle Orthod 2002; 72: 15-20. »6 tutkimuksessa ROC-käyrän alapuolelle jäi 96,7 % neliön pinta-alasta. DAI-, HLD-, IOTN- ja PAR-indeksejä koskevissa tutkimuksissa «Beglin FM, Firestone AR, Vig KWL, Beck FM, Kuthy RA, Wade D. A comparison of the reliability and validity of 3 occlusal indexes of orthodontic treatment need. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2001; 120:»5 «Firestone AR, Beck FM, Beglin FM, Vig KWL. Evaluation of the peer assessment rating (PAR) index as an index of orthodontic treatment need. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2002; 122: 463-469. »7 vastaavat ROC-käyrän alapuolelle jäävät osuudet olivat 94,0-96,7 % «Eräiden oikomishoidon tarvetta mittaavien indeksien validiteettia kuvaavia tunnuslukuja aikaisempien tutkimusten mukaan. »4. Eri indeksit eivät kuitenkaan välttämättä valitse hoitoon samoja potilaita «Järvinen S, Väätäjä P. Variability in assessment of need for orthodontic treatment when using certain treatment need indices. Community Dent Oral Epidemiol 1987; 15: 245-248. »17 «Freer E, Freer TJ. Variations in treatment need using four screening methods. Aust Orthod J 1999; 15: 214-218. »18. Tässä tutkimuksessa ROC-käyrän alapuolelle jäävän alueen osuus neliön pinta-alasta osoitti runsaan 87 %:n todennäköisyyttä siitä, että satunnainen hoitoa enemmän tarvitseva potilas olisi tullut priorisoiduksi satunnaisen hoitoa vähemmän tarvitsevan potilaan edelle hoitoon otettavia valittaessa. Indeksin validiteettia kuvaava tunnusluku oli näin ollen noin 9 % alhaisempi kuin aikaisemmassa tutkimuksessa «Firestone AR, Beck FM, Beglin FM, Vig KWL. Validity of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON) in determining orthodontic treatment need. Angle Orthod 2002; 72: 15-20. »6 saatu tunnusluku. Ero johtunee osittain HT-pisteen valinnan vaikutuksesta mutta myös kahdesta muusta mahdollisesta syystä. Tutkimuksissa käytetyt aineistot olivat erilaisia. Aikaisemmassa tutkimuksessa «Firestone AR, Beck FM, Beglin FM, Vig KWL. Validity of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON) in determining orthodontic treatment need. Angle Orthod 2002; 72: 15-20. »6 käytettiin sekä hoidettujen että hoitamattomien potilaiden kipsimalleja (n = 170), jotka edustivat tasapuolisesti tyypiltään ja vaikeusasteeltaan erilaisia purentavirheitä. Tässä tutkimuksessa mittaukset tehtiin hoitamattomien oikomishoitopotilaiden kipsimalleilta pienemmällä aineistolla. Lisäksi aineistomme oli vinoutunut hoitoa vaativien purentavirheiden suuntaan. Danielsin ja Richmondin «Daniels C, Richmond S. The development of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON). J Orthod 2000; 27: 149-162. »3 mukaan potilas on hoidon tarpeessa, jos ICON-pistearvo on suurempi kuin 43. Nyt käytetyssä aineistossa noin 41 % tapauksista sijoittui ryhmään ICON = 29-50 eli raja-arvon ICON = 43 molemmille puolille. Se lienee vaikeuttanut rajanvetoa luokkien "hoitoon" ja "ei hoitoa" välillä ja selittänee sen, että yksimielisyys hoidon tarpeesta vallitsi vain 60,3 %:ssa tapauksista. Toinen syy saattaa liittyä indeksin esteettiseen asteikkoon «Järvinen S. ICON - uusi oikomishoidon tarpeen indikaattori. Suom Hammaslääkäril 2003; 10(12): 602-606. »9. Suurin osa ruotsalaisista ortodonteista muuttaisi AC-asteikon kuvien luokittelua ja järjestystä niin, että myös kuvien 5 ja 7 esittämät tapaukset tulisi hoitaa ja vain kuva 6 esittäisi rajatapausta «Johansson AM, Follin ME. Evaluation of the aesthetic component of the index of Orthodontic Treatment Need by Swedish orthodontists. Eur J Orthod. 2005; 27: 160-166. »19. Jos arviointiryhmän jäsenten näkemykset hoidon tarpeesta ovat olleet samansuuntaisia, on se saattanut aiheuttaa ristiriitaa heidän malleille antamiensa OHT-pisteiden ja ICON-pistemääriä määrittäneen tutkijan määrittämien AC-pistemäärien välille. Tätä ristiriitaa on korostanut se, että AC-pisteiden osuus ICON:in kokonaispistemäärässä on niiden suuren painokertoimen johdosta merkittävä.

Riittävän validiteetin lisäksi hoidontarveindeksiltä vaaditaan muun muassa, että se soveltuu suurien potilasryhmien käsittelyyn lyhyessä ajassa «Tang ELK, Wei SHY. Recording and measuring malocclusion: A review of the literature. Am J Orthod Dentofacial Orthop 1993; 103: 344-351. »20. Kehittäjiensä mukaan ICON:in käyttö hoidon tarpeen arvioinnissa vie aikaa noin yhden minuutin. Arviointi voidaan tehdä joko kipsimalleilta tai suoraan potilasta tutkimalla ja varusteina tarvitaan vain millimetriasteikkoinen mitta ja esteettisen osion kuvasarja «Daniels C, Richmond S. The development of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON). J Orthod 2000; 27: 149-162. »3.

Hoidon tarpeen määrittämisen kriteerien on havaittu olevan sidoksissa alueellisiin näkemyksiin purentavirheiden tuottamista haitoista «Richmond S, Daniels CP. International comparisons of professional assessments in orthodontics. I: treatment need. Am J Orthod Dentofacial Orthop 1988: 113; 180-185. »8. Suomen terveyskeskusten välillä esiintyykin suuria eroja sekä hoidon laajuudessa että hoitoon ottamisen kriteereissä.

Vuonna 2001 oikomishoidossa olevien osuus alle 19-vuotiaista vaihteli eri terveyskeskuksissa 2 %:sta 43 %:iin «Pietilä T, Alanen P, Nordblad A, Kotilainen J, Pietilä I, Pirttiniemi P ym. Hampaiden oikomishoito terveyskeskuksissa; Stakes, Raportteja 279, Saarijärvi 2004: 26, 47. »12 ja oikomishoitoon ottamisen alin pisteraja lääkintöhallituksen indeksin «Lääkintöhallitus. Hampaiston oikomishoidon järjestäminen. Lääkintöhallituksen ohjekirje nro 6, Helsinki 1988. »1 asteikolla välillä 2 ja 8. Tässä tutkimuksessa havaitut erot oikomishoidon tarpeen arvioinnissa viittaavat siihen, että erot hoitoon ottamisen kriteereissä eivät ole yksinomaan maantieteellisten alueiden tai terveyskeskusten välisiä, vaan että niitä esiintyy myös terveyskeskusten sisällä. Yhtenäisten kriteerien tarve on ilmeinen. Yhtä tarpeellista olisi arvioida käytettävän indeksin validiteetti tai vaihtaa indeksi sellaiseen, jonka validiteetista on käytettävissä tutkittua tietoa. Mitään indeksiä ei kuitenkaan tulisi suositella yleiseen käyttöön, ennen kuin sen tulevat käyttäjät ovat saaneet asiaan liittyvän tarvittavan koulutuksen. Mitä ICON-indeksiin tulee, sen purennallisten osa-alueiden pisteyttämisessä yhdenmukaisuus on saavutettavissa ohjatun harjoittelun ja kalibroinnin avulla. AC-osio on ongelmallisempi. Ensimmäinen tehtävä olisi Ruotsissa tehdyn tutkimuksen «Johansson AM, Follin ME. Evaluation of the aesthetic component of the index of Orthodontic Treatment Need by Swedish orthodontists. Eur J Orthod. 2005; 27: 160-166. »19 tavoin selvittää, mikä on suomalaisten oikojien ja oikomishoitoon perehtyneiden yleishammaslääkärien näkemys asteikon kuvien järjestyksestä ja luokittelusta. Jos se poikkeaa alkuperäisestä «Brook FH, Shaw WC. The development of an index of orthodontic treatment priority. Eur J Orthod 1989; 11: 309-320. »2, tulisi kuvasarjan järjestys ja tulkinta muuttaa saatujen tulosten mukaiseksi.

Tämän tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä, sillä ne kuvaavat tilannetta vain yhdessä terveyskeskuksessa. Ne ovat kuitenkin yhdenmukaisia aikaisemmin tehtyjen havaintojen kanssa siitä, että ICON on validi menetelmä määrittää oikomishoidon tarvetta. ICON:in yli 100-portainen asteikko tarjoaa 10- ja 5-portaisia asteikkoja käyttäviin indekseihin «Lääkintöhallitus. Hampaiston oikomishoidon järjestäminen. Lääkintöhallituksen ohjekirje nro 6, Helsinki 1988. »1 «Brook FH, Shaw WC. The development of an index of orthodontic treatment priority. Eur J Orthod 1989; 11: 309-320. »2verrattuna paremmat mahdollisuudet suhteuttaa hoitoon otettavien potilaiden määrä käytettävissä oleviin resursseihin «Järvinen S. Indexes for orthodontic treatment need. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2001; 120: 237-239. »21 Salzmannin «Salzmann JA. Handicapping malocclusion assessment to establish treatment priority. Am J Orthod 1968; 54: 749-765. »16 periaatteen mukaisesti.

On the suitability of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON) for selecting patients for orthodontic treatment in a medium-sized Finnish Public Health Centre

The aim of this study was to evaluate the suitability of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON) for selecting patients for treatment in a medium-sized Finnish Public Health Centre. Seventy three study casts were scored for orthodontic treatment by an examiner familiar with the ICON and the results were compared with the decisions of a panel of four general dentists with experience in orthodontics. The ICON score 40 was found to be the optimized cutoff point. The sensitivity (0.804), specificity (0.824), and accuracy (0.808) were satisfactory. The area under the Receiver Operating Characteristic (ROC) curve (87.4 %) indicated a good validity of the index in relation to the mean decision of the panel.