Tietojärjestelmät suun terveydenhuollon ohjauksessa ja johtamisessa

Tutkimuksen taustaa

Valtio on asettanut lainsäädännöllä suun terveydenhuollon tavoitteet ja ohjannut kuntia niiden toteuttamisessa. Keskushallinnonohjaus oli 1970- ja 1980-luvuilla normi- ja resurssiohjausta. Keskitetyn suun terveydenhuoltopolitiikan hajauttaminen kuntiin muutti valtion ohjauksen informaatio-ohjaukseksi eli tiedon avulla ohjaamiseksi. Keskushallinto on ohjannut ja seurannut pääasiassa julkista sektoria. Mitään sanktioita ei ole käytetty, vaikka kunnat eivät ole toteuttaneet suun terveydenhuoltoa normien mukaisesti. Tavoitteena on ollut julkisista varoista tuetun koko väestön hammashoidon järjestäminen.

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja analysoida suun terveydenhuollon tietojärjestelmien kehitystä ohjauksen ja johtamisen välineinä valtakunnallisella, alue- ja paikallistasolla.

Tutkimusmetelmät

Tutkimuksessa arvioitiin lainsäädännössä ja valtion ohjauksessa asetettuja suun terveydenhuollon tavoitteita ja niiden toteutumista makrotasolla käyttäen tietojärjestelmien avulla koottuja aineistoja. Julkisen ja yksityisen hammashuollon samanaikainen kehittäminen on luonut monimutkaisen organisaation, jonka tutkimiseksi jouduttiin aineistoja kokoamaan useista eri lähteistä.

Empiirinen kunnallinen aineisto koottiin Pohjois-Karjalasta vuosilta 1990-1999 ja alueellinen aineisto Pohjois-Karjalasta ja Kainuusta vuosilta 2000 ja 2001. Tietojärjestelmiin koottiin 1970- ja 1980-luvuilla tietoja terveyskeskushammashoidon peittävyydestä, hoidon sisällöstä, henkilöstöstä ja hampaiden terveyteen välillisesti vaikuttavista tekijöistä. 1990-luvulla terveyskeskushammashuollon seurantatietojen lisäksi koottiin tietoja terveyskeskushammashuollon tuottavuudesta, yksilöllisistä tutkimusväleistä ja aikuisten suun terveydenhuollosta. 2000-luvulla alettiin kiinnittää huomiota terveyskeskusten suun terveydenhuollon voimavarojen suuntaamiseen kustannusvaikuttavammin vastaamaan väestön terveystarpeita.

Kuntatasolla suun terveydenhuollon tietojärjestelmien käytettävyyttä arvioitiin tarkastelemalla terveyskeskusten henkilöstö- ja taloustietoja, hoidon kattavuutta, oikomishoitoa, sairausvakuutuksen korvaamaa yksityistä hammashoitoa ja hampaiden terveydentilan mittaamista. Kunnissa tietojärjestelmät koostuivat monista osajärjestelmistä, mutta tarjosivat oikein käytettynä välineet toiminnan seurantaan ja arviointiin. Kuntien suun terveydenhuollon tietojärjestelmistä poimitut tiedot vaativat lisätyöstämistä, ennen kuin tiedot saatiin ymmärrettävään muotoon. Lisäksi ohjelmissa oli paljon ominaisuuksia, joita ei osattu hyödyntää. Esimerkiksi hampaiston terveyden mittaamiseen ohjelmissa oli välineitä, mutta niitä ei käytetty riittävällä tarkkuudella. Koko väestön hammashuollon suunnittelun ja johtamisen näkökulmasta kunnissa ongelmana oli yksityissektorilta saatavien tietojen vähäisyys.

Alueellisesti tietojärjestelmien käytettävyyttä arvioitiin tarkastelemalla väestörakennetta, hoidon kattavuutta terveyskeskuksissa ja yksityissektorilla, henkilökunta ja taloustietoja, työnjakoa sekä hampaiston terveydentilan mittaamista. Tietojen kokoaminen perustui kuntien järjestelmiin ja sähköisten lomakkeiden ja sähköpostin käyttöön. Palautetieto oli terveyskeskuksissa käytettävissä kahden kuukauden sisällä tiedonkeruun päättymisestä. Terveyskeskukset voivat hyödyntää alueellisia tietoja toimintansa vertailussa toisiin vastaaviin terveyskeskuksiin.

Tulokset

Osa terveyskeskuksista oli pystynyt tarjoamaan palveluja koko väestölle jo 1970-luvulta lähtien. Kuntia sitovien normien poistuttua ovat kuntien väliset erot julkisten palvelujen järjestämisessä pysyneet suurina. Palveluista vastuussa olevissa kunnissa tilanne oli koko väestön hoidon järjestämisessä ongelmallinen, jos kunta oli mitoittanut julkisen sektorin resurssit riittämättömiksi. Julkisella sektorilla hoidon kysyntä oli suurempi kuin mitä käytettävissä olevilla resursseilla pystyttiin tuottamaan. Kunnat rahoittavat suurimman osan terveyskeskushammashuollosta. Suun terveydenhuollon asukaslukuperusteinen valtionosuus on samansuuruinen asukasta kohti kaikissa kunnissa riippumatta julkisten suun terveydenhuollon palvelujen laajuudesta. Kela rahoittaa sairausvakuutuksen kautta potilaille yksityisen hammashoidon kustannuksia menojen perusteella. Kunnallistalouden näkökulmasta kaksi erillistä julkisen rahoituksen kanavaa kohtelee kuntia eriarvoisesti. Paikkakunnille, joilla yksityishammaslääkäripalveluita käytetään paljon, kanavoituu julkista rahoitusta yksityissektorin hoitokustannusten korvauksen kautta. Kuitenkin työnjako ja tehtävien koordinointi näytti epäselvältä julkisen- ja yksityissektorin välillä.

Lopuksi

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suun terveydenhuollon hallinnollisesti monimutkaisen organisaation palvelutuotannon johtamisessa. Kuntien valta ja vastuu ovat niin suuria, että paikallinen tietojen käyttö ja päätöksenteon merkitys korostuvat pyrittäessä toteuttamaan kansanterveyslain velvoitteita koko väestön suun terveydenhuollon järjestämiseksi tuloksellisesti ja taloudellisesti. Kunnallisesti tai alueellisesti hyvin toimiva tietojärjestelmä, johon saataisiin mukaan myös yksityissektori, auttaisi koko väestön hammashuollon suunnittelussa ja toteutuksessa.

Information systems in the steering and management of oral health care in Finland 1972-2001

The aim of this research was to describe and analyse the development of oral health care information systems as a steering and management tool at the macro and micro levels. In Finland the private and public sectors have been of almost of equal size, and the aim has been to develop both systems simultaneously.

The examination of the resulting diverse organisation required the compilation of data from several different sources. This study examined the usability of electronic patient information systems from the management perspective. When used correctly, these systems provide an instrument for the follow-up and evaluation of operations, but only in the public sector.

There were great differences in the structure of oral health care services between the municipalities, and the variation in functional differences was immense on all scales.

Currently there is a lack of an information system that could be used at the local and regional level to manage the whole area of oral health care. A system that worked well would help the municipalities to organise oral health care according to the requirements of the National Health Act.

Kiitän lämpimästi Suomen Hammaslääkäriseura Apolloniaa, Kuopion yliopistoa ja Stakesia saamastani taloudellisesta tuesta tutkimukselle.

Väitöskirja on julkaistu pdf-tiedostona osoitteessa http://www.uku.fi/vaitokset/2005/.