Suusairauksien erikoissairaanhoito Etelä-Suomessa

Tutkimuksen taustaa ja tavoitteet

Valtioneuvosto asetti vuonna 2001 kansallisen hankkeen terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi terveydenhuollon toimintaedellytyksiin kohdistuneiden vaikeuksien johdosta «Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2002: 3. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2002. »1. Hankkeen tarkoituksena on uudistaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää eri sektorien yhteistyönä, jolloin pyritään varmistamaan palvelujen jatkuvuus, oikea-aikaisuus, turvallisuus, laatu ja kustannustehokkuus. Hankkeen tavoitteiksi on määritelty väestön terveystarpeista lähtevän hoidon saatavuuden, laadun ja riittävän määrän turvaaminen maan eri osissa asukkaan maksukyvystä riippumatta. Lisäksi sen tarkoituksena on selvittää julkisen terveydenhuollon sekä yksityisen ja kolmannen sektorin työnjakoa ja yhteistyötä. Hanke jatkuu vuoteen 2007.

Etelä-Suomen lääninhallitus käynnisti vuonna 2003 kattavan suun terveydenhuollon selvityksen osana kansallista terveydenhuollon projektia. Julkista perusterveydenhuoltoa koskevassa tutkimuksessa selvitettiin Etelä-Suomen läänin kuntien ja kuntayhtymien perusterveydenhuollon hammashuoltoa «Virtanen J, Murtomaa H. Julkisen sektorin suun perusterveydenhuolto Etelä-Suomessa. Suom Hammaslääkäril 2005; 12(10-11): 638-643. »2. Sairaanhoitopiirien kuntainliittojen tehtävänä on järjestää myös erikoissairaanhoito alueillaan. Erikoissairaanhoidolla tarkoitetaan erikoissairaanhoitolaissa lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisalojen mukaisia sairauden ehkäisyyn, tutkimiseen, hoitoon, lääkinnälliseen pelastustoimintaan sekä lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvia terveydenhuollon palveluja «Erikoissairaanhoitolaki 1.12. 1989/1062 ja laki erikoissairaanhoitolain muuttamisesta 856/2004. »3.

Suusairauksien erikoissairaanhoidon tutkimus käynnistyi syksyllä 2004 ja sen tarkoituksena oli tutkia Etelä-Suomen sairaanhoitopiirien erikoissairaanhoidon järjestelyjä sekä kansanterveyslain ja sairausvakuutuslain muutoksien 1.12.2002 vaikutuksia toimintaan. Lisäksi tavoitteena oli selvittää sairaanhoitopiirien suusairauksien poliklinikoiden ylihammaslääkärien/ylilääkärien käsityksiä 1.3.2005 voimaan tulleen lakimuutoksen «Valtioneuvoston asetus hoitoon pääsyn toteuttamisesta ja alueellisesta yhteistyöstä 1019/2004. »4 vaikutuksista hoitoon pääsyn toteuttamiseen ja alueelliseen yhteistyöhön sekä verrata erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon tilannetta keskenään «Virtanen J, Murtomaa H. Julkisen sektorin suun perusterveydenhuolto Etelä-Suomessa. Suom Hammaslääkäril 2005; 12(10-11): 638-643. »2. Samaan aikaan käynnistyi myös yksityissektorin hammashuoltoa koskeva tutkimus Etelä-Suomen alueella.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimus toteutettiin vuoden 2004 lopussa ja se kohdistettiin kaikille Etelä-Suomen läänin sairaanhoitopiirien suusairauksien poliklinikoille (Etelä-Karjalan keskussairaalaan, Helsingin kirurgiseen sairaalaan, Kanta-Hämeen keskussairaalaan, Kymenlaakson keskussairaalaan ja Päijät-Hämeen keskussairaalaan). Kyselytutkimuksessa selvitettiin mm. erikoissairaanhoidon suu-sairauksien poliklinikoiden työvoimatilannetta, kiireellisen hoidon järjestämistä, hoitoon pääsyä eri erikoisaloilla, ostopalveluihin käytettyä rahaa, laadunvarmistusta sekä kansanterveyslain ja sairausvakuutuslain muutosten 1.12.2002 vaikutuksia toimintaan. Ylihammaslääkäreiltä/ylilääkäreiltä kysyttiin heidän näkemyksiään lainsäädännön «Valtioneuvoston asetus hoitoon pääsyn toteuttamisesta ja alueellisesta yhteistyöstä 1019/2004. »4, «Kansanterveyslaki 28.1.1972/66 ja laki kansanterveyslain muuttamisesta 855/2004. »5 vaikutuksista palvelutarjontaan, sähköisestä lähetekäytännöstä ja röntgenkuvien siirrosta sekä potilastietojen luovuttamisesta, hoitoon pääsystä ja jonotusajoista suusairauksien poliklinikoilla erikoisaloittain. Erikoissairaanhoidon tuloksia verrattiin sitten perusterveydenhuollon tutkimustuloksiin «Virtanen J, Murtomaa H. Julkisen sektorin suun perusterveydenhuolto Etelä-Suomessa. Suom Hammaslääkäril 2005; 12(10-11): 638-643. »2, «Kansallinen hanke terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Suun terveydenhuolto perusterveydenhuollon osana. Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 2004: 86. Helsinki: Hakapaino, 2004. »6. Kysely lähetettiin marraskuussa 2004 Etelä-Suomen läänin viidelle erikoissairaanhoidon suusairauksien poliklinikalle ja vastauksen jättämisestä muistutettiin vielä joulukuussa 2004. Vastaukset saatiin kaikilta viideltä erikoissairaanhoidon suusairauksien poliklinikalta.

Tulokset

Pohdinta

Tutkimus toteutettiin laajassa Etelä-Suomen läänissä, jonka väestöpohja on yli kaksi miljoonaa asukasta. Alueen sairaanhoitopiirien koko ja ominaispiirteet vaihtelevat suuresti kuntien sijainnin mukaan, joten oli odotettavaa, että erikoissairaanhoidon toiminnan järjestämisessä ja laajuudessa on merkittäviäkin eroja. Tässä tutkimuksessa saadut tulokset täydentävät suun terveydenhuoltojärjestelmän kokonaiskuvaa, josta on jo aiemmin raportoitu julkisen perusterveydenhuollon osalta «Virtanen J, Murtomaa H. Julkisen sektorin suun perusterveydenhuolto Etelä-Suomessa. Suom Hammaslääkäril 2005; 12(10-11): 638-643. »2, «Kansallinen hanke terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Suun terveydenhuolto perusterveydenhuollon osana. Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 2004: 86. Helsinki: Hakapaino, 2004. »6.

Etelä-Suomen läänin alueella erikoissairaanhoidon suusairauksien poliklinikoiden henkilöstön virkojen/toimien täyttöaste oli korkea (98 %). Erikoisalojen palvelutarjonnassa oli kuitenkin suuria eroja sairaanhoitopiirien välillä. Suusairauksien poliklinikoiden historia on nuorta, sillä vasta vuoden 1989 erikoissairaanhoitolain myötä suun alueen sairauksien hoito tuli lainsäädännöllisesti tasavertaiseen asemaan muun erikoissairaanhoidon kanssa «Opetusministeriö: Erikoishammaslääkärikoulutustyöryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmien muistioita 2002: 17. »7 ja poliklinikoita alettiin perustaa sairaanhoitopiireihin. Useimmissa sairaanhoitopiireissä suusairauksien poliklinikoiden resursseja ei ole lisätty 1990-luvun alun jälkeen «Niiranen T, Murtomaa H, Widström E. Erikoishammashoidon palvelutarjonta. Suom Hammaslääkäril 2004; 11(20): 1170-1178. »8, «Widström E, Niskanen T, Forss H, Rissanen M. Erikoissairaanhoito suun terveydenhuollossa tilastojen valossa. Suom Hammaslääkäril 2002; 9(15): 862-865. »9 ja niiden kehittäminen on jäänyt perusterveydenhuollon uudistusten varjoon. Kyseiset tekijät voivat osaltaan selittää eroja sairaanhoitopiirien välillä. Ylihammaslääkärien/ylilääkärien mielestä erityisesti purentafysiologian ja protetiikan sekä ortodontian spesialisteja tarvittaisiin lisää suusairauksien poliklinikoille.

Erikoishammaslääkärit ovat jakaantuneet melko epätasaisesti sairaanhoitopiirien alueille. Varsinais-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiireissä työskentelee eniten erikoishammaslääkäreitä asukaslukuun nähden «Niiranen T, Murtomaa H, Widström E. Erikoishammashoidon palvelutarjonta. Suom Hammaslääkäril 2004; 11(20): 1170-1178. »8. Isojen paikkakuntien kasvukeskuksissa on tarjolla erikoishammaslääkäreitä, joista moni haluaisi tehdä enemmän oman erikoisalansa töitä «Niiranen T, Murtomaa H, Widström E. Erikoishammashoidon palvelutarjonta. Suom Hammaslääkäril 2004; 11(20): 1170-1178. »8. Tämän käyttämättömän työpanoksen hyödyntämistä esimerkiksi ostopalvelutoiminnassa tulisi kehittää. Etelä-Suomen sairaanhoitopiirien ylihammaslääkärien/ylilääkärien mielestä kansanterveyslain ja sairausvakuutuslain muutosten 1.12.2002 vaikutuksesta työvoiman tarve ja työn kuormittavuus suusairauksien poliklinikoilla näyttäisi lisääntyneen. Ylihammaslääkärien/ylilääkärien näkemykset työvoiman tarpeen lisääntymisestä ovat samansuuntaiset kuin aiemmin on havaittu julkisen sektorin perusterveydenhuollon osalta «Virtanen J, Murtomaa H. Julkisen sektorin suun perusterveydenhuolto Etelä-Suomessa. Suom Hammaslääkäril 2005; 12(10-11): 638-643. »2. Työssä viihtymisen suhteen erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon ylihammaslääkäreiden näkemykset poikkesivat sen sijaan selvästi toisistaan. Työn rasitustekijät koetaan hammashuollossa suuriksi juuri terveyskeskuksissa «Hakanen J. Hammaslääkäreiden työhyvinvointi Suomessa. Työterveyslaitoksen raportti. Suomen Hammaslääkäriliitto. Helsinki 2004. »10. Tämä oli havaittavissa perusterveydenhuollon ylihammaslääkäreiden näkemyksissä työviihtyvyydestä «Virtanen J, Murtomaa H. Julkisen sektorin suun perusterveydenhuolto Etelä-Suomessa. Suom Hammaslääkäril 2005; 12(10-11): 638-643. »2, «Kansallinen hanke terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Suun terveydenhuolto perusterveydenhuollon osana. Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 2004: 86. Helsinki: Hakapaino, 2004. »6. Yhdenkään mielestä työviihtyvyys ei ollut parantunut. Erikoissairaanhoidossa vastaavaa ei ollut havaittavissa ainakaan Etelä-Suomessa. Ero voi osittain selittyä vakiintuneilla sairaalakäytännöillä, joissa on totuttu jonoihin.

Kaikkien erikoissairaanhoidon ylihammaslääkäreiden/ylilääkäreiden mielestä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välisessä yhteistyössä olisi parannettavaa. Lähes puolet perusterveydenhuollon ylihammaslääkäreistä arvioi työnjaon olevan selkeää ja hoitoketjun toimivan erikoissairaanhoidon suuntaan. 71 prosenttia perusterveydenhuollon ylihammaslääkäreistä katsoi, että yhteistyötä tarvitaan lisää perusterveydenhuollon, suusairauksien poliklinikoiden ja yksityissektorin erikoishammaslääkäripalveluiden välille «Kansallinen hanke terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Suun terveydenhuolto perusterveydenhuollon osana. Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 2004: 86. Helsinki: Hakapaino, 2004. »6. Vajaa kolmannes yksityissektorin paikallisosastoista piti työnjakoa erikoissairaanhoidon kanssa selkeänä ja vain viidennes piti hoitoketjua toimivana (Silvo AM, henkilökohtainen tiedonanto). Ylihammaslääkärit/ylilääkärit korostivat niin erikoissairaanhoidon kuin perusterveydenhuollon «Virtanen J, Murtomaa H. Julkisen sektorin suun perusterveydenhuolto Etelä-Suomessa. Suom Hammaslääkäril 2005; 12(10-11): 638-643. »2 ja yksityissektorinkin tutkimuksessa (Silvo) hammashuollon eri sektorien yhteistyötä. Erikoissairaanhoidon ylihammaslääkäreiden mielestä joissakin sairaanhoitopiireissä on jo kyetty luomaan toimivia hoitoketjuja ja näiden kokemusten jakaminen muiden sairaanhoitopiirien kanssa olisi hyödyllistä. Se, että Etelä-Suomen läänin suusairauksien poliklinikat osallistuvat perusterveydenhuollon kanssa käytävään keskusteluun ja ammatilliseen kehitykseen, luo hyvän pohjan lainsäädännön edellyttämien yhteisten palvelujen kehittämissuunnitelmien tekemiselle.

Myös erikoissairaanhoidon ja yksityissektorin välisen yhteistyön kehittämisen tarve korostuu. Työnjaon selkiyttäminen onkin yksi tärkeä kehittämiskohde. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeisiin «Sosiaali- ja terveysministeriö: Valtionavustuksen hakeminen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeille vuosina 2005-2007. Hakijan opas 2004: 15. »11 oli varattu valtionavustuksia vuonna 2005 yli 54 miljoonaa euroa, ja vuodelle 2006 yli 55 miljoonaa euroa. Näissä hankkeissa painotetaan yhteistyöstä ja työnjaosta sopimista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja järjestettäessä eri ammattiryhmien välillä ja myös erityistason ja peruspalvelujen kesken. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä tulee hyödyntää alueellista ja seudullista yhteistyötä. Myös sairaanhoitopiirien sisällä ja niiden välillä tehtävää yhteistyötä ja työnjakoa kehitetään. Monia hankkeita on jo käynnissä, mutta hammashuollon osalta aktiivista osallistumista tulisi lisätä. Käytännön yhteistyön parantamista edistäviä toimintoja ovat sähköisen lähetekäytännön, röntgenkuvien siirron ja potilastietojen luovuttamisen kehittäminen niin erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kuin erikoissairaanhoidon ja yksityissektorinkin välillä. Kansallisen hankkeen yhtenä tavoitteena on sähköisten potilasasiakirjajärjestelmien yhteensovittaminen vuoteen 2007 mennessä «Sähköisten potilasasiakirjajärjestelmien valtakunnallinen määrittely ja toimeenpano. STM:n työryhmämuistioita 2003: 38. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2004. »12. Se, että kaikki Etelä-Suomen suusairauksien poliklinikoiden ylihammaslääkärit/ylilääkärit olivat yksimielisiä sähköisten potilasasiakirjajärjestelmien yhteistyötä parantavasta vaikutuksesta, luo hyvän pohjan yhteistyön kehittämiselle ainakin suun terveydenhuollon osalta.

Hankkeeseen liittyvällä lainsäädännöllä hoitoon pääsystä ja sen enimmäisajoista on suuret vaikutukset kuntien velvoitteisiin järjestää asukkaittensa hoito. Lainsäädännön mukaan hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaanhoitopiirin sairaalaan. Tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä ja aloitettava hoidon edellyttämä kiireellisyys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kuuden kuukauden kuluessa «Valtioneuvoston asetus hoitoon pääsyn toteuttamisesta ja alueellisesta yhteistyöstä 1019/2004. »4, «Kansanterveyslaki 28.1.1972/66 ja laki kansanterveyslain muuttamisesta 855/2004. »5. Kunta on uuden lainsäädännön myötä velvollinen hankkimaan asiakkaan tarvitseman hoidon muualta asiakkaan maksun muuttumatta, jos se ei itse pysty sitä järjestämään määräajassa «Kansanterveyslaki 28.1.1972/66 ja laki kansanterveyslain muuttamisesta 855/2004. »5. Suusairauksien poliklinikoille kohdistuva "paine on kasvamassa". Tutkimushetkellä erityisesti yleisanestesiassa tapahtuvan hoidon, mutta myös purentafysiologian, protetiikan ja ortodontian erikoisaloilla erikoissairaanhoidon lakimuutoksen edellyttämät hoitoon pääsyn enimmäisajat ylittyvät suurella osalla Etelä-Suomen läänin suusairauksien poliklinikoista. Perusterveydenhuollon ylihammaslääkärit ja johtavat hammaslääkärit katsoivat, että jonot suusairauksien poliklinikoille olivat liian pitkiä tai että poliklinikka ei kyennyt vastaanottamaan riittävästi potilaita «Kansallinen hanke terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Suun terveydenhuolto perusterveydenhuollon osana. Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 2004: 86. Helsinki: Hakapaino, 2004. »6.

Puhelimitse annettujen tai kirjallisten muistutusten/kanteluiden määrä oli tässä tutkimuksessa alhainen. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ja lääninhallitusten seurannan mukaan terveydenhuoltoa koskevien kantelujen ja erilaisten valvonta-asioiden määrä on viime vuosien aikana lisääntynyt selvästi «Lääninhallitusten ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen terveydenhuollon valvonta-asiat vuonna 2003. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus 30.3.2004 dnro 1404/00/009/04. »13, «Virtanen J, Laine A. Suun terveydenhuollon valvonta lääninhallituksissa ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksessa. Suom Hammaslääkäril 2004; 11(22): 1344-1347. »14. Vaikka valtaosa valvonta-asioista kohdistuukin lääkäreihin, vuonna 2003 noin 5 % kanteluista kohdistui hammaslääkäreihin «Lääninhallitusten ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen terveydenhuollon valvonta-asiat vuonna 2003. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus 30.3.2004 dnro 1404/00/009/04. »13, «Virtanen J, Laine A. Suun terveydenhuollon valvonta lääninhallituksissa ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksessa. Suom Hammaslääkäril 2004; 11(22): 1344-1347. »14.

Tutkimustulokset antavat hyödyllistä tietoa erikoissairaanhoitona annettavasta hammashoidosta Etelä-Suomessa. Suusairauksien poliklinikoiden ylihammaslääkärien/ylilääkärien näkemykset erikoissairaanhoidon tämänhetkisestä ja odotettavissa olevasta tilasta yhdessä perusterveydenhuollon tutkimustulosten «Virtanen J, Murtomaa H. Julkisen sektorin suun perusterveydenhuolto Etelä-Suomessa. Suom Hammaslääkäril 2005; 12(10-11): 638-643. »2 kanssa antavat lisäinformaatiota niin erikoissairaanhoitona annettavan hammashoidon kuin perusterveydenhuollon ja yksityissektorin yhteistyön kehittämiseksi. Etelä-Suomen lääninhallituksen käynnistämä tutkimuskokonaisuus antaa kattavan kuvan suun terveydenhuollon nykytilasta ja tukee kansallisen hankkeen tavoitteita.

National Public Health Care Project: Secondary oral public health

The national health care project initiated in 2002 by the Council of State emphasizes development of the oral health care system in primary and secondary oral health care and in the private sector. The main focuses of the national project are improving co-operation between all these sectors, for example, through electronic systems for patient records, strengthening of preventive work and ensuring access to treatment within a reasonable time.

In 2003 the State Provincial Office of Southern Finland launched a research sub-project in primary oral public health in the Province of Southern Finland. This project was carried out in 2004 with research on secondary health care.

According to changes in legislation, especially the principle of access and queue management, new challenges for these services have arisen. In this summary we concentrate on results concerning personnel working in secondary oral health care and the arrangements of these services.

In this study the structure and number of personnel as well as the supply of services differed greatly from each other in terms of size and location of the secondary oral health care clinics. The major problems in arranging services in secondary oral health care are expected to occur in anesthetic care, prosthetics and orthodontics. At the moment, access to these services is delayed in many clinics and the queues are longer than six months.

Although nowadays the secondary oral health care clinics have full staffs, the future will not necessarily be as bright because of the growing need for service and the lack of specialists. According to the opinions of the chief dental officers, electronic systems for patient records would improve co-operation between primary and secondary oral health care and the private sector. One goal of the national project is to obtain compatible electronic systems by the year 2007.

Det nationella projektet för tryggande av hälso- och sjukvården: Oral hälsovård som en del av den sekundära vården

Statsrådet startade år 2002 ett nationellt projekt för tryggande av hälso- och sjukvården i framtiden. I detta nationella projekt ingår utvecklingen av systemet för orala hälsovårdstjänster. Målen är att förbättra samarbetet mellan olika hälsovårds sektorer, förstärka prevention och försäkra tillträde till vården inom lagstadgad tid. I anslutning till detta startade Länsstyrelsen i Södra Finlands län år 2003 en undersökning om orala hälsovårdstjänster inom den primära och sekundära vården och den privata sektorn i Södra Finlands län.

I denna rapport presenteras resultaten av personalens struktur och dess antal och vidare oral hälsovårdstjänster inom special sjukvården. Både personalen och tjänster skiljdes sig mycket beroende på klinikernas storlek och belägenhet. De minsta klinikerna hade bara en specialist och en tandsköterska, samtidigt som de största klinikerna hade olika specialister inom oral medicin, samt både sjukvårds- och byråpersonal. På grund av detta varierar också orala hälsovårdstjänster inom special sjukvården mycket från varandra.

De största problemen av sekundär vårds tjänster berör i den närmaste framtiden anestesi vården, protetik och ortodonti. Många kliniker har köer som är längre än sex månader och de har svårigheter att anställa mera specialister fastän de har ekonomiska möjligheter att avlöna personal.

Elektronisk patient dokumentering förbättrar samverkan mellan den primära och sekundära vården och den privata sektorn. Ett mål för det nationella projektet är ju att anpassa olika elektroniska patient dokumenteringssystem med varandra till årets slut 2007.