Ala-asteikäisten lasten vanhempien suun terveyteen liittyvät uskomukset sekä heidän lastensa suun terveystavat

Tutkimusmenetelmät

Tutkimuksen kohteena olivat neljän varsinaissuomalaisen ala-asteen toisen luokan oppilaiden vanhemmat. Tutkimus toteutettiin kyselynä, jossa kartoitettiin lasten hampaidenpuhdistus- ja syömistottumuksia. Lisäksi selvitettiin tilanteita, jolloin vanhemmilta todennäköisimmin jää huolehtimatta lastensa hampaiden harjauksesta sekä vanhempien uskomuksia, jotka liittyivät hampaiden terveyteen. Vastausvaihtoehdoissa käytettiin Likert-asteikkoa (esim. täysin samaa mieltä - täysin eri mieltä) 4-, 6- ja 7-luokkaisena. Kyselylomakkeet (n = 510) jaettiin koulussa oppilaille ja heitä pyydettiin viemään lomakkeet vanhemmille kotiin täytettäviksi. Kyselyyn vastaaminen oli vapaaehtoista ja siihen vastattiin nimettömänä. Lomakkeita palautettiin täytettyinä 291, ja vastausprosentti oli näin ollen 57. Lupa tutkimukselle hankittiin kouluilta.

Tulokset analysoitiin frekvenssi- ja prosenttijakaumina. Ryhmien välisiä eroja selvitettiin ristiintaulukoinnein. Erojen tilastollista merkitsevyyttä testattiin khiin neliötestillä. Aineiston analysoinnin helpottamiseksi kysymysten vastausvaihtoehtoja luokiteltiin uudelleen siten, että eroteltiin toivotut ja ei-toivotut tavat ja tottumukset sekä hyvät ja huonot uskomukset. Hyväksi tavaksi katsottiin hampaiden harjaus fluoritahnalla kaksi kertaa päivässä tai useammin. Makeisten syömistä tarkastelevassa kysymyksessä hyvätapaiseksi makeisten kuluttajaksi luokiteltiin henkilö, joka söi makeisia 2-3 kertaa viikossa tai harvemmin, kun taas makeisten suurkuluttajiksi luokiteltiin ne, jotka söivät makeisia kerran päivässä tai useammin.

Uskomuksista hyviksi luokiteltiin vastausvaihtoehdot "täysin tai osittain samaa mieltä" hyvän vaihtoehdon kanssa ja huonoksi vaihtoehdot "osittain tai täysin eri mieltä". Lisäksi muodostettiin summamuuttuja, "uskomussumma", kaikista kahdeksasta uskomuksesta. Se luokiteltiin siten, että hyvä vaihtoehto tarkoitti tilannetta, jolloin vanhemmalla oli hyvä uskomus kaikissa kahdeksassa väittämässä ja huono vaihtoehto puolestaan tarkoitti, että vanhemmalla oli yksi tai useampi huono uskomus.

Lasten hampaiden harjauksesta huolehtimista selvittävässä kysymyksessä toivotuksi tavaksi luokiteltiin tilanteet, joissa vanhempi melko todennäköisesti tai varmasti huolehtisi lapsensa hampaiden harjaamisesta. Ei-toivotuiksi tavaksi puolestaan katsottiin tilanteet, joissa vanhempi melko todennäköisesti tai varmasti jättäisi huolehtimatta harjauksesta. Lisäksi muodostettiin myös summamuuttuja, "huolehtimissumma", jossa kaikki kysymyksen seitsemän väittämää summattiin yhteen ja luokiteltiin uudelleen. Uusi hyvä vaihtoehto tarkoitti, että vanhempi melko todennäköisesti tai varmasti huolehtisi kaikissa kysytyissä seitsemässä tilanteessa ja huono vaihtoehto puolestaan käsitti tilanteet, joissa vanhempi yhdessä tai useammassa tilanteessa melko todennäköisesti tai varmasti jättäisi huolehtimatta lapsensa hampaiden harjaamisesta.

Mittarin luotettavuutta tutkittiin Cronbachin alfa -kertoimella kysymysryhmittäin. Lasten hampaiden harjauksesta huolehtimista selvittävien kysymysten Cronbachin alfa oli 0,93. Syömistottumuksia selvittävien kysymysten kerroin oli 0,76. Uskomuksia selvittävien kysymysten Cronbachin alfa -luotettavuuskerroin oli alhainen: 0,13. Tutkimustulokset analysoitiin SPSS 12.0 tilasto-ohjelmaa käyttämällä.

Tulokset

Vastaajien lapsista 93 prosenttia harjasi hampaitaan päivittäin, mutta vain alle puolet heistä (45 %) harjasi hampaitaan kaksi kertaa päivässä. Tilanteita, joissa vanhemmat todennäköisimmin jättäisivät huolehtimatta lastensa hampaiden harjaamisesta, oli jos heillä itsellään oli päänsärkyä tai he olivat muutoin sairaana (22 %), jos lapsi oli väsynyt tai pahalla tuulella (14 %) tai jos vanhempi oli itse väsynyt (13 %). Suurin osa (71 %) vastaajista melko todennäköisesti tai varmasti huolehtisi kaikissa kysytyssä seitsemässä tilanteessa lapsen hampaiden harjaamisesta, ja 29 % vastaajista jättäisi yhdessä tai useammassa tilanteessa huolehtimatta. Näistä jotkut (n = 9) melko todennäköisesti tai varmasti jättäisivät jopa kaikissa seitsemässä tilanteessa huolehtimatta harjauksesta. Perheissä, joissa vanhemmat useammin raportoivat jättävänsä huolehtimatta lastensa hampaiden harjauksesta, hampaita myös harjattiin harvemmin kaksi kertaa päivässä «Taulukko 1. Lapsensa hampaiden harjauksesta huolehtimattomien vanhempien osuus kahdesti ja kerran päivässä harjaavien lasten perheissä (p-arvo khiin neliötestille). »1.

Lähes kaikki vastaajat (98 %) olivat täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että jos lapsi harjaa hampaitaan, hänelle ei tule niin helposti reikiä ja että harjaamalla hampaansa lapsi voi estää ientulehduksen. Uskomus "käyttämällä hammaslankaa lapsi voi estää ientulehduksen" jakoi vastaajia selvemmin; 79 % oli samaa mieltä asiasta. Vanhemmista 84 % ilmoitti uskovansa, että läheisillä ihmisillä on vaikutusta lapsen hampaiden terveydelle ja joka viides uskoi, että huonot hampaat periytyvät eli he olivat täysin tai osittain samaa mieltä uskomuksen "jos molemmilla vanhemmilla on huonot hampaat, harjaus ei auta lapsen hampaita pysymään kunnossa" kanssa. Vastaajista 29 % luuli, että hampaiden menetys on osa normaalia ikääntymistä ja 10 % uskoi, että lapsen hampaiden terveys on hyvästä onnesta kiinni. Eniten vastaajien mielipiteitä jakoi uskomus; "uskon, että omin neuvoin ei voi estää hampaitten reikiintymistä, vaan että siihen tarvitaan hammashoidon ammattihenkilöiden toimenpiteitä". Peräti 36 % vastaajista uskoi edelliseen väittämään.

Vastaajista 32 %:lla oli hyvä uskomus kaikissa kahdeksassa väittämässä ja 68 %:lla yksi tai useampi huono uskomus. Kuitenkin 82 %:lla vastaajista oli korkeintaan kaksi huonoa uskomusta, mutta joillakin vastaajilla (n = 6) jopa viisi tai kuusi huonoa uskomusta. Lasten hampaiden harjauksen useus oli yhteydessä vain kahteen uskomukseen «Taulukko 2. Huonon uskomuksen omaavien vanhempien osuus kahdesti ja kerran päivässä harjaavien lasten perheissä (p-arvo khiin neliötestille). »2.

Makeisia syötiin yleisimmin kerran viikossa. Vastaajien lapsista 93 % oli nk. hyvätapaisia makeistensyöjiä, eli he söivät makeisia 2-3 kertaa viikossa tai harvemmin. Kuitenkin vastaajista 7 % ilmoitti lapsensa syövän makeisia kerran päivässä tai useammin, jotkut lapset söivät jopa viittä eri makeissorttia päivittäin. Lähes kaikki vastaajat (96 %) ilmoittivat lastensa syövän vähintään kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Niiden vanhempien lapsista, jotka uskoivat että hammasterveys on hyvästä onnesta kiinni, 18 % oli makeisten suurkuluttajia, kun taas eri mieltä väittämän kanssa olevien vanhempien lapsista vain 6 % söi makeisia vähintään kerran päivässä (p = 0,019).

Uskomuksista kaksi; "Uskon, että läheisten ihmisten vaikutus on suuri lapsen hampaitten terveydelle" sekä "Uskon, että omin neuvoin ei voi estää hampaitten reikiintymistä, vaan että siihen tarvitaan hammashoidon ammattihenkilöiden toimenpiteitä" olivat useimmin yhteydessä hampaiden harjaamisesta huolehtimiseen «Taulukko 3. Lapsensa hampaiden harjauksesta huolehtimattomien vanhempien osuus hyvän ja huonon uskomuksen mukaan (p-arvo khiin neliötestille). »3 ja «Taulukko 4. Lapsensa hampaiden harjauksesta huolehtimattomien vanhempien osuus hyvän ja huonon uskomuksen mukaan (p-arvo khiin neliötestille). »4. Vanhemmat, joilla oli huono uskomus, jättivät useammin huolehtimatta harjaamisesta, kuin ne vanhemmat, joilla oli hyvä uskomus.

Lisäksi muutamat uskomukset olivat yhteydessä joihinkin tilanteisiin, joissa hampaiden harjaamisesta ei huolehdittu. Vanhemmat, jotka uskoivat hampaiden menetyksen olevan osa normaalia ikääntymistä, huolehtivat harvemmin lapsensa hampaiden harjauksesta kuin vanhemmat, joiden mielestä näin ei ollut seuraavissa tilanteissa: silloin kun ovat väsyneitä (20 % vrt. 10 %, p = 0,036) tai kun on paljon kiireitä (16 % vrt. 6 %, p = 0,007). Myös vanhemmat, jotka uskoivat, että huonot hampaat periytyvät, jättivät useammin huolehtimatta lapsen hampaiden harjauksesta, kuin eri mieltä em. uskomuksen kanssa olevista vanhemmista seuraavissa tilanteissa: kun on paljon työtä (15 % vrt. 6 %, p = 0,024) tai lapsen ollessa väsynyt tai pahalla päällä (26 % vrt. 11 %, p = 0,007). Niistä vanhemmista, joiden lapset olivat makeisten suurkuluttajia, eli söivät makeisia vähintään kerran päivässä, 15 % jättäisi huolehtimatta harjaamisesta, kun lapsi ei ole lähiaikoina menossa hammaslääkärille, kun taas harvemmin makeisia syövien lasten vanhemmista vain 3 % vastaavassa tilanteessa jättäisi huolehtimatta (p = 0,014).

Pohdinta

Vain 45 % vanhemmista ilmoitti lastensa harjaavan hampaitaan kaksi kertaa päivässä ja lähes kaikki vastaajat ilmoittivat lastensa käyttävän fluoritahnaa yhtä usein päivässä kuin he harjasivat hampaitaankin. Vaikka luku on parempi verrattuna Honkalan ym. «Honkala E, Honkala S, Rimpelä A, Pere L, Koivusilta L, Rimpelä M. Trends in toothbrushing frequency among Finnish adolescents from 1977 to 1995. Community Dent Health 1997; 14: 84-88. »15 tuloksiin, se on silti melko alhainen. Honkalan ym. «Honkala E, Kannas L, Rise J. Oral health habits of schoolchildren in 11 European countries. Int Dent J 1990; 40: 211-217. »16 tutkimuksessa lapset itse ilmoittivat harjauksensa useudesta, kun taas tässä tutkimuksessa sen tekivät vanhemmat. Näin ollen ei voida olla varmoja, kertooko tämä luku totuuden harjauksen useudesta, vai sen, kuinka moni vanhemmista haluaisi tai oletti lapsensa harjaavan hampaitaan kahdesti päivässä.

Vanhemmat todennäköisimmin jättäisivät huolehtimatta lastensa hampaiden harjaamisesta silloin, kun heillä oli päänsärkyä tai he olivat muutoin sairaana, kun lapsi oli väsynyt tai pahalla päällä sekä kun vanhempi itse oli väsynyt. Tilanteet ovat hyvin samankaltaisia Adairin ym. «Adair PM, Pine CM, Burnside G, Nicoll AD, Gillett A, Anwar S ym. Familial and cultural perceptions and beliefs of oral hygiene and dietary practices among ethnically and socio-economicall diverse grou»9 tutkimuksen kanssa. Positiivinen huomio oli, että loma-aika ei vaikuttanut epäsuotuisasti harjaamisesta huolehtimiseen, vain 6 % vastaajista lomalla ollessaan todennäköisesti jättäisi huolehtimatta lasten hampaiden harjaamisesta. Jotkut vastaajat kuitenkin ilmoittivat jättävänsä kaikissa kysytyissä tilanteissa huolehtimatta lastensa hampaiden harjaamisesta.

Vanhempien hammasterveyteen liittyvän pystyvyyden on todettu olevan yhteydessä hampaiden harjaamiseen «Kneckt MC, Syrjälä AM, Laukkanen P, Knuuttila ML. Self-efficacy as a common variable in oral health behavior and diabetes adherence. Eur J Oral Sci 1999; 107: 89-96. »17. Ihmisten näkemykset siitä, kuinka he itse voivat vaikuttaa suunsa terveyteen, liittyvät suoraan hampaiden harjaamiseen ja suuhygienian ylläpitoon «Syrjälä AM, Knuuttila ML, Syrjälä LK. Self-efficacy perceptions in oral health behavior. Acta Odontol Scand 2001; 59: 1-6. »18. Vanhemmat voivat siirtää oman pystyvyyskäsityksensä lapsiinsa «Christensen P. The health-promoting family: a conceptual framework for future research. Soc Sci Med 2004; 59: 377-387. »2. Myös koulussa ja kotona opitut arvot ja uskomukset vaikuttavat lapsen oman pystyvyyskäsityksen muodostumiseen «Syrjälä AM, Knuuttila ML, Syrjälä LK. Self-efficacy perceptions in oral health behavior. Acta Odontol Scand 2001; 59: 1-6. »18. Vanhempien asenteiden, huonojen terveystapojen sekä suun terveyden yhteys on todettu myös aiemmin «Adair PM, Pine CM, Burnside G, Nicoll AD, Gillett A, Anwar S ym. Familial and cultural perceptions and beliefs of oral hygiene and dietary practices among ethnically and socio-economicall diverse grou»9, «Mattila ML, Rautava P, Ojanlatva A, Paunio P, Hyssälä L, Helenius H ym. M. Will the role of family influence dental caries among seven-year-old children. Acta Odontol Scand 2005; 63: 73-84. »12. Tämä saattoi näkyä siinä, että niissä perheissä, joissa todennäköisemmin jätettiin huolehtimatta lasten hampaiden harjaamisesta, lapset myös harjasivat hampaitaan harvemmin. Vanhemmilla, jotka helpoimmin jättivät huolehtimatta harjaamisesta, oli myös huonompia hammasterveyteen liittyviä uskomuksia kuin huolehtivilla vanhemmilla. Jos lapset söivät sokeripitoisia ruoka-aineita usein, heidän hampaiden harjauksesta todennäköisemmin jätettiin huolehtimatta.

Kyselylomakkeet jaettiin koulussa lapsille ja vanhemmat täyttivät lomakkeet kotona. Vain hieman yli puolet lomakkeista palautui takaisin tutkijoille, mutta ei voida varmuudella sanoa, jättikö todella yli 40 % vanhemmista tarkoituksella vastaamatta kyselyyn vai näkivätkö he koskaan koko kyselylomaketta. Kuitenkin tutkijoille takaisinpalautuneiden tyhjien tai puutteellisesti täytettyjen vastauslomakkeiden pieni määrä antoi viitteitä motivoituneesta vastaajajoukosta. Todennäköisesti laiskimmat perheet jättivät nyt vastaamatta kyselyyn, mistä johtuen raportoidut uskomukset ja tavat olivat mahdollisesti parempia kuin ne olisivat olleet, jos kaikki olisivat vastanneet kyselyyn.

Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli esitestata mittari pienemmällä joukolla henkilöitä ennen suuremman tutkimushankkeen toteuttamista. Tämä on tarkoituksenmukaista, jotta mittariin voidaan tehdä tarvittavia muutoksia ja seuraavan tutkimuksen tuloksilla on vertailukohde. Koska kysymyksessä oli esitestaus, ei otannan edustavuudella ollut niin suurta merkitystä. Mukaan otettiin koulut, jotka suostuivat kyselyyn. Tutkimustuloksia ei välttämättä voida yleistää, mutta silti ne ovat suuntaa-antavia ja samansuuntaisia Mattilan ym. «Mattila ML, Rautava P, Ojanlatva A, Paunio P, Hyssälä L, Helenius H ym. M. Will the role of family influence dental caries among seven-year-old children. Acta Odontol Scand 2005; 63: 73-84. »12 ja Adairin ym. «Adair PM, Pine CM, Burnside G, Nicoll AD, Gillett A, Anwar S ym. Familial and cultural perceptions and beliefs of oral hygiene and dietary practices among ethnically and socio-economicall diverse grou»9 tulosten kanssa. Alkulan ym. «Alkula T, Pöntinen S, Ylöstalo P. Sosiaalitutkimuksen kvantitatiiviset menetelmät. Juva:WSOY, 1994. »19 mukaan mittarin rakenneluotettavuuden (validiteetin) voidaan sanoa olevan hyvän, jos tutkimuksen tulokset ovat sopusoinnussa odotusten kanssa eli mittari toimii niin kuin pitäisi. Mittarin johdonmukaisuus (konsistenssi) oli hyvä harjauksesta huolehtimista ja syömistottumuksia kartoittavalta osalta. Uskomusten huono sisäinen konsistenssi saattoi johtua siitä, että jotkin kyselylomakkeen vastausvaihtoehdoista niitä selvittelevässä kysymyksessä olivat kieliasultaan pitkiä ja hieman monimutkaisia, jolloin vastaaja ei välttämättä osannut valita tarkoittamaansa vaihtoehtoja. Varsinkin väittämät "Uskon, että jos molemmilla vanhemmilla on huonot hampaat, harjaus ei auta lapsen hampaita pysymään kunnossa" sekä "Uskon, että omin neuvoin ei voi estää hampaitten reikiintymistä, vaan että siihen tarvitaan hammashoidon ammattihenkilöiden toimenpiteitä" olivat vaikeaselkoisia ensilukemalta.

Huonot harjaustavat, huonot uskomukset sekä makeisten käyttö kasaantuivat usein tiettyihin perheisiin. Perheissä, joissa lapsi harjasi hampaitaan harvemmin kuin kaksi kertaa päivässä, vanhemmilla oli huonommat hammasterveyteen liittyvät uskomukset ja lapsi söi useammin suun terveydelle haitallisia ruoka-aineita kuin perheissä, joissa lapsi harjasi hampaitaan kaksi kertaa päivässä.

Oral health-related beliefs of the parents of primary school children and their children's oral hygiene habits

Health-related practices of family members are determined by the norms and values, i.e. attitudes, beliefs and goals, of a family. The aim here was to study the oral hygiene habits of primary school children, the oral health-related beliefs of their parents and the situations in which parents were likely not to control the toothbrushing of their children. The participants were parents of second-grade schoolchildren from four primary schools in western Finland. A questionnaire was given to children to take home to be filled out by one of their parents. Statements with Likert-scale reply alternatives included inquiries about children's oral hygiene and eating habits, parent's oral health-related beliefs and situations in which parents did not control their children's toothbrushing. Of the questionnaires administered to 510 parents, 291 were returned (57%). The results were analysed by cross-tabulations, and statistical significance of the differences were evaluated with chi-square tests. Poor oral hygiene habits, poor oral health-related beliefs and higher consumption of sweets seemed to be accumulated in the same families. Parent's poor oral health-related beliefs were associated with poor supervision of child's toothbrushing. Parent's poor oral health-related beliefs and poor control of their child's toothbrushing were associated with the child brushing his/her teeth once a day or less often and with the child's frequent consumption of sweets.