Aikuisten hammashoito terveyskeskuksissa vuonna 2003

Johdanto

Lasten ja nuorten hammashoitokäyntejä on seurattu sekä valtakunnallisella että terveyskeskustasolla 1950-luvun lopulta lähtien. Lasten ja nuorten hampaiden terveydentilasta ja palveluiden käytöstä alettiin 1970-luvulla kerätä yksityiskohtaisempaa tietoa lääkintöhallituksen erillisselvityksillä. Sittemmin terveyskeskushammashoidon seuranta siirtyi Stakesiin «Nordblad A, Suominen-Taipale L, Rasilainen J, Karhunen T. Suun terveydenhuoltoa terveyskeskuksissa 1970-luvulta 2000-luvulle. Stakes, Raportteja 278/2004. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. »1. Hoitokustannusten seuranta tuli mukaan joka kolmas vuosi tehtäviin selvityksiin 1990-luvulla ja terveyskeskushoidon laajenemisen myötä tietosisältöä on vähitellen laajennettu aikuisiin. Erillisselvitysten tarkoituksena on täydentää terveyskeskusten vuosittaisia toimintatilastoja «Sotka (Sosiaali- ja terveydenhuollon tilastokanta). Stakes. http://www.stakes.fi/sotka/ »2, sekä tuottaa tietoa hammashoidon kehittämiseen, toiminnan suunnitteluun ja seurantaan sekä valtakunnallisesti että terveyskeskuskohtaisesti.

Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata ja analysoida aikaisemmin julkaisemattomia tietoja aikuisten hammashoitopalvelujen käytöstä, kiireellisestä ja kiireettömästä hoidosta ja hampaiden kunnosta ja näihin liittyvistä tekijöistä maamme terveyskeskuksissa vuonna 2003, välittömästi hammashoitouudistuksen jälkeen.

Materiaali ja menetelmät

Vuotta 2003 koskeva aineisto kerättiin terveyskeskusten johtaville hammaslääkäreille lähetetyillä kyselylomakkeilla «Widström E, Erkinantti J. Erillisselvitys suun terveydenhuollon kustannuksista ja tuotoksissa terveyskeskuksissa vuonna 2003. Stakes, Aiheita 30/2004. Helsinki: Stakes, 2004. »3. Tässä artikkelissa käsitellään terveyskeskuksissa hoidossa käyneiden aikuisten hammashoitopalvelujen käyttöä ja suun terveyttä. Vuoden 2003 aikana hoidossa käyneiden potilaiden, hoitokäyntien, kiireellistä hoitoa saaneiden ja kiireellisen hoidon käyntien määrien lisäksi kerättiin ns. WHO:n indeksi-ikäryhmistä (35-44- sekä 65-74-vuotiaista) tietoja tarkastetuista ja hampaattomista sekä niiden aikuisten määristä, joilla oli vähintään 20 hammasta.

Lomakkeen palautti 245 terveyskeskusta (87,8 %) keväällä 2004. Aineiston käsittelyä varten terveyskeskukset jaettiin väestön mukaan kolmeen yhtä suureen ryhmään. Aikuisia koskevaa tietoa saatiin 233 (83,5 %) terveyskeskuksesta. Näistä pieniä terveyskeskuksia (alle 6 000 asukasta) oli 72, keskikokoisia 79 (6 001 - 14 000 asukasta) ja suuria 82 (yli 14 000 asukasta).

Aikuiset luokiteltiin neljään ikäryhmään siten, että nuorimpaan ryhmään vuonna 2003 kuuluivat 18-47-vuotiaat (vuonna 1956 syntyneet ja nuoremmat), jotka ennen hammashoitouudistusta kuuluivat julkisesti tuetun hammashoidon piiriin. Toisen ikäryhmän muodostivat 48-64-vuotiaat (ennen vuotta 1956 syntyneet, mutta alle 65-vuotiaat). Kolmanteen ryhmään kuuluivat 65-74-vuotiaat ja neljänteen 75-vuotiaat ja sitä vanhemmat.

Keskiarvojen erojen testaamista varten jatkuvien muuttujien normaalisuus tarkistettiin Shapiro-Wilksin testillä. Normaalijakaumaoletusten toteuduttua käytettiin keskiarvojen erojen testaamiseen yksisuuntaista varianssianalyysiä (ANOVA) erikokoisten terveyskeskusten välillä, muussa tapauksessa Kruskall-Wallisin testiä.

Eteenpäin askeltavan lineaarisen regressioanalyysin avulla selvitettiin tekijöitä, jotka aikuisilla olivat yhteydessä kiireellistä hoitoa saaneiden osuuteen hoidossa käyneistä sekä kiireellisen hoidon käyntien osuuteen hoitokäynneistä. Selittävinä tekijöinä olivat väestön määrä, lääni, kunnan taajama-aste (suuri kaupunki, pieni kaupunki, maaseutumainen kunta), terveyskeskushammaslääkäreiden ja suuhygienistien määrä tuhatta asukasta kohti, suuhygienistien määrä/terveyskeskushammaslääkäreiden määrä, oikomishoidossa olleiden 3-17-vuotiaiden osuus vastaavanikäisestä väestöstä, hoidossa käyneiden osuudet väestöstä ja hoitokäyntien määrä hoidossa käyneillä ikäryhmittäin (0-5-, 6-17-, 18-47-, 48-64-, 65-74- ja yli 74-vuotiaat), karieksettomien lasten osuus ja karieshampaiden määrä ikäryhmittäin (5-, 7- ja 12-vuotiaat), ostopalveluihin käytetyn rahasumman osuus hammashuollon kokonaiskäyttökustannuksista sekä, hammashoidon asiakasmaksutulojen osuus hammashoidon tuloista. Kunnan taajama-astetta kuvaava muuttuja saatiin tietokannasta (Sotka) ja muut selittävät muuttujat kyselystä. Hammaslääkäreiden kokonaismäärään laskettiin kyselystä saadut peruskoulutettujen hammaslääkäreiden ja erikoishammaslääkäreiden sekä osa-aikaisten hammaslääkäreiden määrä jaettuna kahdella.

Selittävien muuttujien väliset korrelaatiot laskettiin ja yksi ylitti kirjallisuudessa ehdotetun kriittisen arvon 0,7 «Worthington H. Application of multipredictive methods to the assesment of caries risk: Statistical approaches. In: Johnson NW (ed.). Risk markers for oral diseases. Dental Caries, Vol 1. Cambridge: Un»4. Muuttujien 'Hoidossa käyneiden potilaiden osuus väestöstä ikäryhmissä 48-64-vuotiaat ja 65-74-vuotiaat' välinen korrelaatio oli 0,78. Koska multikollineaariset selittäjät eivät pääse askeltavaan malliin, tehtiin mallitus kiireellistä hoitoa saaneiden osuudelle myös ilman askellusta. Tässä olivat mukana kaikki selittävät muuttujat, koska ehdotettu kriittinen arvo on ehdollinen ja ko. muuttujat katsottiin ilmiön kannalta tärkeiksi. Analyysin (SAS/optio Collin) mukaan multikollineaarisuusongelmaa ei esiintynyt (yli sadan esiintyviä kuntoisuuslukuja ei ollut eikä yhdenkään yli 10 kuntoisuusluvun osatekijä vaikuttanut muiden muuttujien vaihteluun yli 0,5 arvolla). Jäljelle jääneiden muuttujien jäännösarvojen normaalisuus tarkistettiin Kolmogorov-Smirnovin testillä. Askeltava malli valittiin, koska mallista pyrittiin jättämään pois tarpeettomia selittäjiä, jotta selitysaste saataisiin mahdollisimman suureksi. « Eteenpäin askeltava lineaarinen regressioanalyysi terveyskeskuksissa vuonna 2003 kiireellistä hoitoa saaneiden aikuispotilaiden osuudelle sekä kiireellisen hoidon käyntien osuudelle. »5 on esitetty ainoastaan ne muuttujat, jotka oleellisesti lisäsivät selitysastetta. Mallitus tehtiin eteenpäin ("forward") -vaihtoehdolla, jossa selittävät muuttujat lisättiin yksi kerrallaan testisuureen mukaisessa järjestyksessä, eikä lisättyä muuttujaa enää poistettu mallista.

Tulokset

Pohdinta

Aikuisten hammashoito terveyskeskuksissa on vähitellen laajentunut. Kun vuonna 1978 aikuisten osuus hoidossa käyneistä oli 25 % ja vuonna 1994 43 % «Nordblad A, Suominen-Taipale L, Rasilainen J, Karhunen T. Suun terveydenhuoltoa terveyskeskuksissa 1970-luvulta 2000-luvulle. Stakes, Raportteja 278/2004. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. »1, niin vastaava luku yhdeksän vuotta myöhemmin eli vuonna 2003 oli 53 %. Hammashoitouudistuksen aikana terveyskeskuksissa käyneiden aikuispotilaiden kokonaismäärä kasvoi myös jonkun verran «Widström E, Niskanen T, Rintanen H. Hammashoitouudistuksen seuranta vuosina 2000-2003. Stakes, Aiheita 13/2005. Helsinki: Stakes, 2005. »5 «Kiiskinen U, Suominen-Taipale L, Aromaa A, Arinen S. Koettu suunterveys ja hammashoitopalvelujen käyttö hammashoitouudistuksen aikana. Hammashoituudistuksen arviointitutkimuksen perustaulukot. Kansant»6.

Stakesin erillisselvityksissä «Nordblad A, Suominen-Taipale L, Rasilainen J, Karhunen T. Suun terveydenhuoltoa terveyskeskuksissa 1970-luvulta 2000-luvulle. Stakes, Raportteja 278/2004. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. »1 ei ole aikaisemmin juurikaan kerätty aikuisia koskevia terveystietoja, koska aikuisten osuus hoidetuista on ollut pieni. Aikuisten tietojen keräämistä on haitannut myös muussa tilastoinnissa «Sotka (Sosiaali- ja terveydenhuollon tilastokanta). Stakes. http://www.stakes.fi/sotka/ »2 pitkään käytössä ollut jaottelu järjestelmällisen hoidon potilaisiin ja muihin, ja näiden ryhmien vuosittain vaihtelevat ikärajat. Vuoden 2003 erillisselvityksissä kysyttiin joitakin aikuisia koskevia tietoja ensimmäistä kertaa ja vastaukset olivat puutteellisempia kuin lapsia koskevissa kysymyksissä. Tämä koski erityisesti suunterveystietoja WHO:n ns. indeksi-ikäryhmissä. Tähän voivat olla syynä terveyskeskuksissa käytössä oleviin moniin erilaisiin tietojärjestelmiin liittyvät hankaluudet tietojen keruussa, tottumattomuus tiedon keräämiseen aikuisista, kun seurantatietojen kerääminen on aikaisemmin keskittynyt lapsiin, tai alhainen tarkastettujen osuus aikuisten ikäryhmissä, jolloin terveystietoja ei ole kirjattu tietojärjestelmiin. Jatkossa aikuisia koskevat tiedot tulevat paranemaan ja myös niiden merkitys toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa korostuu.

Terveyskeskuksissa hammashoidossa käyneet aikuiset ovat väestö- ja rekisteritutkimusten mukaan keskimäärin nuorempia kuin yksityissektorilla käyneet «Widström E, Niskanen T, Rintanen H. Hammashoitouudistuksen seuranta vuosina 2000-2003. Stakes, Aiheita 13/2005. Helsinki: Stakes, 2005. »5 «Kiiskinen U, Suominen-Taipale L, Aromaa A, Arinen S. Koettu suunterveys ja hammashoitopalvelujen käyttö hammashoitouudistuksen aikana. Hammashoituudistuksen arviointitutkimuksen perustaulukot. Kansant»6 «Suominen-Taipale L, Nordblad A, Vehkalahti M, Aromaa A (toim.). Suomalaisten aikuisten suunterveys. Terveys 2000-tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B16/2004. Helsinki: Hakapaino Oy, 2004. htt»7. Tämä on luonnollista hoitojärjestelmän nuorista ikäluokista aloitetun vähittäisen laajenemiskehityksen näkökulmasta. On kuitenkin todennäköistä, että jatkossa myös terveyskeskuksessa hoidetaan enemmän vanhempia potilaita nuorten aikuisten suunterveyden parantuessa. Terveys 2000-tutkimuksen mukaan «Suominen-Taipale L, Nordblad A, Vehkalahti M, Aromaa A (toim.). Suomalaisten aikuisten suunterveys. Terveys 2000-tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B16/2004. Helsinki: Hakapaino Oy, 2004. htt»7 hoidontarve oli suurinta keski-ikäisillä tai iäkkäillä (yli 45-vuotiaat). Yli 65-vuotiailla hampaattomien osuus oli suuri (44 %), mutta hampaallisilla oli paljon irrotettavia hammasproteeseja ja niissä oli usein korjattavaa. Proteettisia töitä terveyskeskuksissa on tehty vähän.

Tämän selvityksen tärkeimpiä ja uusia löydöksiä oli kiireellisen hoidon laajuus: kolmasosa potilaista oli tarvinnut kiireellistä hoitoa ja viidesosa käynneistä kului siihen. Tämä heijastanee 1990-luvun loppupuolella alkanutta (silloin tosin vain hoidon piirissä ollutta väestönosaa palvellutta) päivystyspalvelutarjonnan järjestämistä ja parantamista «Pietilä I, Widström E. Organisation and problems in emergency dental care at Finnish Health Centres. Scand J Prim Health Care 1991; 9: 173-7. »8. Eduskunnan oikeusasiamiehen tiukat kannanotot kiireellisen hoidon järjestämisen ensisijaisuudesta muuhun hoitoon verrattuna 2000-luvun alussa hammashoitouudistusta toteutettaessa varmasti osaltaan vauhdittivat asiaa. Vuonna 1988 terveyskeskuksiin lähetetyn kyselyn mukaan, niissä käytettiin päivystysluonteiseen hoitoon keskimäärin vain 2,4 t/hammaslääkäri/viikko «Pietilä I, Widström E. Organisation and problems in emergency dental care at Finnish Health Centres. Scand J Prim Health Care 1991; 9: 173-7. »8. Vähän myöhemmin tehty päivystyspotilaita ja heidän hoitojaan selvittänyt kliininen tutkimus osoitti, että kiireellisiä hoitopalveluja tarvitsivat ja käyttivät sekä säännöllisesti että satunnaisesti hoidossa käyneet «Widström E, Pietilä I, Nilsson B. Diagnosis and treatment of dental emergencies in two Finnish cities. Community Dent Health 1990; 7: 173-8. »9.

Vain vajaa puolet hoidossa käyneistä 35-44-vuotiaista ja 65-74-vuotiaista WHO:n seurannan piiriin kuuluvista ikäryhmistä oli tutkittu tai tarkastettu. Tähän oli varmasti osasyynä aikuisten suuri hoidon kysyntä ja palvelutarjonnan riittämättömyys monissa terveyskeskuksissa «Widström E, Niskanen T, Rintanen H. Hammashoitouudistuksen seuranta vuosina 2000-2003. Stakes, Aiheita 13/2005. Helsinki: Stakes, 2005. »5 «Kiiskinen U, Suominen-Taipale L, Aromaa A, Arinen S. Koettu suunterveys ja hammashoitopalvelujen käyttö hammashoitouudistuksen aikana. Hammashoituudistuksen arviointitutkimuksen perustaulukot. Kansant»6. Suuri kiireellisen hoidon osuus oli tämän selvityksen mukaan yhteydessä tekijöihin, jotka viittasivat kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaan. Laajamittaista kiireellistä hoitoa selittivät alhainen hammaslääkärien määrä suhteessa väestöön sekä pieni aikuisten hoidossa käyneiden osuus väestöstä. Kiireellisen hoidon osuus oli laajinta suurissa terveyskeskuksissa. Näissä aikuisten hoitoon pääsy on ollut hankalinta. Tuoreet väestökyselyt ovat osoittaneet epäsäännöllisen ja akuutista vaivasta lähtevän hoidon kysynnän aikuisväestöllä vielä yleiseksi. Kaksi viidesosaa aikuisista ilmoitti käyvänsä hammaslääkärissä vain silloin, kun heillä oli särkyä tai jotain vaivaa «Kiiskinen U, Suominen-Taipale L, Aromaa A, Arinen S. Koettu suunterveys ja hammashoitopalvelujen käyttö hammashoitouudistuksen aikana. Hammashoituudistuksen arviointitutkimuksen perustaulukot. Kansant»6 «Suominen-Taipale L, Nordblad A, Vehkalahti M, Aromaa A (toim.). Suomalaisten aikuisten suunterveys. Terveys 2000-tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B16/2004. Helsinki: Hakapaino Oy, 2004. htt»7. Tässä selvityksessä lasten suunterveys oli yhteydessä kiireellisen hoidon laajuuteen, mutta aikuisten terveystietoja ei vielä ollut saatavilla kaikissa ikäluokissa. Erilaiset tavat organisoida palvelujen tarjontaa eivät näyttäneet vaikuttavan kiireellisen hoidon laajuuteen; tosin ostopalvelujen osuus kustannuksista valtakunnan tasolla on vähäinen. Tulevat selvitykset näyttävät liittyykö suhteellisen laajamittainen kiireellinen hammashoito hammashoitouudistuksen aiheuttamiin muutoksiin vai onko se tyypillistä yhä enenevässä määrin hampaalliselle aikuisväestölle.

Terveyskeskuksessa hoidossa käyneiden hampaattomien osuus tutkituista oli hyvin pieni verrattuna hampaattomuuden yleisyyteen väestössä «Kiiskinen U, Suominen-Taipale L, Aromaa A, Arinen S. Koettu suunterveys ja hammashoitopalvelujen käyttö hammashoitouudistuksen aikana. Hammashoituudistuksen arviointitutkimuksen perustaulukot. Kansant»6 «Suominen-Taipale L, Nordblad A, Vehkalahti M, Aromaa A (toim.). Suomalaisten aikuisten suunterveys. Terveys 2000-tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B16/2004. Helsinki: Hakapaino Oy, 2004. htt»7, mitä selittää hampaattoman väestön vähäinen hammaslääkäripalvelujen käyttö. Erikoishammasteknikoiden palvelujen käyttö on tavallista tässä ryhmässä.

Terveyskeskusten hammashoitoa koskevat erillisselvitykset ovat olleet osa valtionhallinnon 1990-luvulla käyttöön ottamaa informaatio-ohjausta. Hiljattain julkaistun väitöskirjan mukaan näiden ajankohtaisten tarpeitten mukaan muutetuilla tietosisällöillä on ollut suuri merkitys myös kuntien ja terveyskeskusten omalle toiminnalle «Korhonen H. Tietojärjestelmät suun terveydenhuollon ohjauksessa ja johtamisessa Suomessa 1972-2001. Väitöskirja. Kuopion yliopiston julkaisuja E.Yhteiskuntatieteet 127. Kuopion yliopisto. Kuopio: Kopi»10. Yhteiskunnan tuen nyt kohdistuessa aikuisten hammashoitoon kummallakin sektorilla, on suunnittelun perusteeksi jatkossa tärkeätä saada kummaltakin sektorilta vertailukelpoista tietoa.

Adults´ oral health care in the Finnish Public Dental Service in 2003

The aim of this study was to describe and analyse adults´ oral health care in the Public Dental Service (PDS) in 2003, the year after the PDS was opened for the whole population. Statistical data from a special survey on patients, treatments, resources and costs in the PDS, including some data on oral health, were used.

The results showed that, in 2003, 34% of the 18-47-year-olds, 24% of the 48-64 year-olds and 19% of the 65+ year-olds had visited the PDS. A third (33%) of all adults had had emergency visits and 16% of all their visits were for the emergencies. Emergency patients were more common in the big health centres than in the smaller ones. Frequent use of emergency services was related to low supply of services for adults and high treatment needs in children.