Etelä-Suomen yksityissektorin suun terveydenhuollon muutokset
Terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi käynnistetyn kansallisen hankkeen eräänä tavoitteena on suun terveydenhuollon palvelujärjestelmän kehittäminen eri sektoreilla. Etelä-Suomen lääninhallitus käynnisti alueella vuonna 2003 erityisen suun terveydenhuollon selvityksen osana kansallista projektia. Sen tavoitteena on ollut kerätä tietoa palvelujärjestelmän kehittämiseksi kuntien ja valtion yhteistyönä ottamalla huomioon yksityisen ja kolmannen sektorin toiminta. Julkisen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tutkimukset on toteutettu aiemmin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin yksityissektorin hammashoidon järjestelyjä Etelä-Suomessa. Tutkimus toteutettiin syksyllä 2004 kaikkien Etelä-Suomen läänin paikallisosastojen alueella. Tutkimuksessa selvitettiin erityisesti yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä, erikoissairaanhoidon lähetekäytäntöjä ja uuden hoitotakuun tulevia haasteita yksityissektorin toimintaan.
Johdanto
Terveydenhuollon toimintaedellytyksiä uhkaavien ongelmien johdosta valtioneuvosto asetti vuonna 2001 kansallisen hankkeen terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi «Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2002:3. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 2002. »1. Hankkeen tarkoituksena on uudistaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää, turvata väestön terveystarpeista lähtevä hoidon saatavuus sekä laatu ja riittävyys maan eri osissa asukkaan maksukyvystä riippumatta. Kansallisen terveydenhuollon hankkeen tavoitteena on ollut kehittää palvelujärjestelmää kuntien ja valtion yhteistyönä ottamalla huomioon yksityisen ja kolmannen sektorin toiminta «Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015 kansanterveysohjelmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2001: 4. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 2001. »2. Suun terveydenhuollon kehittäminen on osa kansallista terveydenhuollon hanketta.
Vaiheittain toteutetut kansanterveys- ja sairausvakuutuslakien muutokset toivat koko väestön yhteiskunnan tukeman hammashoidon piiriin 1.12.2002 alkaen. Valtioneuvoston asetus hoitoon pääsyn toteuttamisesta ja alueellisesta yhteistyöstä tuli voimaan 1.3.2005 «Valtioneuvoston asetus hoitoon pääsyn toteuttamisesta ja alueellisesta yhteistyöstä 1019/2004. »3, mutta osa kunnista oli jo aiemmin ottanut muuttuvan lainsäädännön vaatimukset huomioon toimintansa suunnittelussa. Sen tavoitteena on turvata kaikille lääketieteellisesti tarkoituksenmukainen hoito kohtuuajassa hoidon tarvitsijan varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta. Potilaalle on taattava riittävä tiedonsaanti ja osallistuminen häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Eri sektoreiden yhteistyönä tapahtuvalla palveluiden kehittämisellä varmistetaan niiden jatkuvuus, oikea-aikaisuus, turvallisuus ja laatu sekä kustannustehokkuus «Valtioneuvoston asetus hoitoon pääsyn toteuttamisesta ja alueellisesta yhteistyöstä 1019/2004. »3. Terveydenhuollon henkilöstön tulee kouluttautua 3-10 päivää vuodessa peruskoulutuksen pituudesta riippuen. Johtamiskoulutusta uudistetaan perustamalla moniammatillinen johtamiskoulutusohjelma «Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2002:3. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 2002. »1.
Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä kuten erikseen on säädetty. Vaikka palvelujen järjestämisvastuu kuuluu pääosin kunnille, on yksityisillä palvelujen tarjoajilla merkittävä rooli erityisesti hammashoidon alueella «Kansanterveyslaki 28.1.1972/66 ja laki kansanterveyslain muuttamisesta 855/2004. »4.
Suun terveydenhuollon uudistusten lähtökohtana on sama yhtenäisten hoitoon pääsyn periaatteiden soveltaminen kuin muussakin terveydenhuollossa. Hammashuollossa toteutetaan tarvittavat toimintakäytäntömuutokset, jotta turvataan välitön yhteydensaanti, hoidon ensivaiheen arviokäytäntö ja hoitoon pääsy kohtuuajassa «Suomen Kuntaliitto. Yleiskirje 7/80/2005. »5.
Etelä-Suomen lääninhallitus käynnisti vuonna 2003 suun terveydenhuollon selvityksen osana kansallista terveydenhuollon projektia. Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa läänin julkisen ja yksityisen sektorin hammashoidon sekä erikoissairaanhoidon tilaa suusairauksien osalta. Julkisen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon osalta tutkimukset ovat jo valmistuneet «Komulainen A, Virtanen J, Murtomaa H. Suusairauksien erikoissairaanhoito Etelä-Suomessa. Suom Hammaslääkäril 2006; 7: 374-9. »6 «Virtanen J, Murtomaa H. Julkisen sektorin suun perusterveydenhuolto Etelä-Suomessa Suom Hammaslääkäril 2005; 10-11: 638-43. »7. Yksityissektorin suun terveydenhoidon tutkimus käynnistyi syksyllä 2004, ja sen tarkoituksena oli selvittää Etelä-Suomen läänin yksityisen hammashoidon järjestelyjä sekä kansanterveyslain ja sairausvakuutuslain muutoksien 1.12.2002 vaikutuksia toimintaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin paikallisosastojen käsityksiä 1.3.2005 voimaan tulevan lakimuutoksen «Kansanterveyslaki 28.1.1972/66 ja laki kansanterveyslain muuttamisesta 855/2004. »4 vaikutuksista yksityishammaslääkärien palveluiden kysyntään sekä yhteistyöhön julkisen sektorin ja erikoissairaanhoidon kanssa.
Aineisto ja menetelmät
Suun terveydenhuollon yksityissektorin tutkimus toteutettiin vuoden 2004 lopulla, ja se kohdistettiin kaikkiin Etelä-Suomen läänin alueella oleviin Suomen Hammaslääkäriliiton paikallisosastoihin, joita on kaiken kaikkiaan 11: Espoo, Etelä-Saimaa, Helsinki, Hämeenlinna, Itä-Uusimaa, Keski-Uusimaa, Kouvola, Kotka, Lahti, Länsi-Uusimaa ja Vantaa.
Kyselytutkimuksessa selvitettiin muun muassa kiireellisen hoidon järjestämistä, ostopalvelujen käyttöä, hoitoon pääsyn turvaamista, käytettävissä olevia suuhygienistipalveluita ja sähköistä potilastietojärjestelmää. Lisäksi kysyttiin yksityissektorin paikallisedustajien näkemyksiä pääasiassa hammashoidon laajentumisen vaikutuksista yksityishammaslääkärien toimintaan sekä mielipiteitä erikoissairaanhoidon toimivuudesta ja palveluiden tarjonnasta paikallisosaston alueella. Kyselyn lopussa annettiin mahdollisuus ilmaista käsityksiä hoitoon pääsystä 1.3.2005 jälkeen. "Mikä on käsityksenne 1.3.2005 voimaan tulevan hoitoon pääsyä koskevan lainsäädännön vaikutuksista alueenne vastaanottojen toimintaan?" Kysely lähetettiin marraskuussa 2004 Etelä-Suomen läänin kaikkien 11 paikallisosaston yksityissektorin edustajalle, ja vastaukset saatiin määräaikaan mennessä kaikilta. Paikallisedustajat olivat vastanneet itse seitsemän paikallisosaston alueella, ja neljän paikallisosaston hallitus oli käsitellyt asiaa.
Tulokset
1. Kiireellisen hoidon järjestäminen
Lähes kaikkien paikallisosastojen alueella (91 %) julkisen sektorin perushammashoidon kiireellinen hoito oli saatujen vastausten mukaan järjestetty kysyntää vastaavasti kaikkina arkipäivinä. Ainoastaan Helsingin paikallisosaston hallitus vastasi, ettei julkisen sektorin päivystys arkipäivisin ollut riittävää. Helsingissä perushammashoidon päivystyspalveluiden tarjonta oli riittämätöntä myös viikonloppuisin ja pyhäpäivinä. Helsingin paikallisosaston alueella yksityishammaslääkärit osallistuivat kiireellisen hoidon järjestämiseen yhdessä julkisen sektorin kanssa ainoastaan tarjoamalla heille päivystyspalveluja ostopalveluina.
Suurin osa paikallisosastojen edustajista oli kuitenkin sitä mieltä, että julkisen sektorin kiireellisen hammashoidon tarjonta vastasi kysyntää myös viikonloppuisin ja pyhäpäivinä. Helsingin lisäksi vain Kotkan ja Länsi-Uusimaan osastojen paikallisedustajat ilmoittivat perushammashoidon päivystyspalveluiden olevan riittämättömiä viikonloppuisin ja pyhäpäivinä. Näiden paikallisosastojen hammaslääkärit osallistuivat päivystykseen yhteistyössä julkisen sektorin kanssa sekä arkipäivisin että viikonloppuisin ja pyhäpäivinä. Läänin yksityishammaslääkäreistä 45 % oli osallistunut päivystyspalveluiden tarjoamiseen yhdessä julkisen sektorin kanssa.
Keski-Uusimaan paikallisosaston edustajan käsitys oli, että julkinen sektori järjesti kiireellisen hoidon palveluja riittävässä määrin arkipäivisin ja lauantaisin, mutta ei pyhäpäivinä. Yksityissektorin päivystyspalveluja Keski-Uudellamaalla olikin tarjolla viikonloppuisin.
Etelä-Saimaan paikallisosaston yksityishammaslääkärit tarjosivat kiireellistä hoitoa yhteistyössä julkisen sektorin kanssa arkipäivisin. Kouvolan seudulla yksityishammaslääkärit osallistuivat päivystykseen ainoastaan viikonloppuisin sekä pyhäpäivinä, ja Itä-Uudenmaan paikallisosaston alueella yksityisen ja julkisen sektorin hammaslääkärit tekivät yhteistyötä pelkästään viikonloppupäivystyksissä. Vantaan paikallisosaston hammaslääkäreillä ei ollut sopimuksia julkisen sektorin kanssa, mutta muutamat yksityishammaslääkärit päivystivät arkisin, viikonloppuisin ja pyhäpäivinä harkintansa mukaan.
Espoon, Hämeenlinnan ja Lahden paikallisosastojen yksityishammaslääkärit eivät osallistuneet lainkaan kiireellisen hoidon järjestämiseen julkisen sektorin kanssa.
2. Ostopalvelut
Etelä-Suomen läänin alueella olevista yhdestätoista Suomen Hammaslääkäriliiton paikallisosastosta viiden edustajat ilmoittivat heillä olevan voimassa olevia ostopalvelusopimuksia julkisen terveydenhuollon kanssa vuonna 2004. Itä-Uudenmaan paikallisosaston alueella oli viisi yksityishammaslääkäriä ostopalvelusopimuksien piirissä, Kouvolan ja Etelä-Saimaan paikallisosastojen alueella kaksi ja Espoon seudulla yksi kirurgi Kirkkonummella. Helsingin paikallisosaston hammaslääkärien ostopalvelusopimuksien määrästä ei paikallisosastolla ollut tutkimushetkellä täsmällistä tietoa nyt raportoitavan kyselyn perusteella.
Selvitettäessä, mitä erikoishoidon ostopalvelusopimuksia Etelä-Suomen läänin paikallisosastojen hammaslääkäreillä kaiken kaikkiaan oli, ilmoitti 55 % sopimuksia olevan parodontologian, purentafysiologian, endodontian, pedodontian ja kariologian aloilla. Muita erikoisalojen ostopalvelusopimuksia oli seuraavasti: suu- ja leukakirurgiassa 36 %:lla, oikomishoidossa 27 %:lla ja yleisanestesiahoidoissa 18 %:lla.
3. Palvelujen tarjonta perus- ja erikoishammashoidon osalta
Kysyttäessä yksityissektorin paikallisedustajien mielipidettä mahdollisuuksista lisätä palvelujen tarjontaa perushammashoidon osalta, vastasivat kaikki että halukkuutta palvelujen lisäämiseen oli, mutta vain 55 % koki omaavansa resursseja lisätä palveluja. Erikoishammashoidon osalta halukkuutta palvelujen lisäämiseen oli 82 %:lla vastanneista, mutta ainoastaan kolmasosalla oli resursseja siihen. Selvitettäessä tilannetta palvelujen tarjonnan suhteen eri hammaslääketieteen erikoisaloilla oli palvelujen riittävyys tyydyttävintä ortodontian sekä suu- ja leukakirurgian aloilla «»1. Vähiten erikoisalan palveluja oli saatavilla purentafysiologiassa ja endodontiassa.
4. Suuhygienistipalvelut
Tiedusteltaessa suuhygienistipalveluiden osuutta ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä ja terveyden edistämisessä ilmoittivat Etelä-Suomen läänin paikallisosastojen yksityissektorin edustajat, että suuhygienistipalveluita yksityisvastaanotoilla oli tarjolla keskimäärin 41 %:lla. Palveluiden vaihteluväli oli 10:stä 90 %:iin. Helsingin paikallisosastolta ei saatu vastausta tähän kysymykseen.
5. Yksityissektorin hammashuollon tila
Paikallisosastojen yksityissektorin näkemys hammashuollon tilasta kansanterveyslain ja sairausvakuutuslain muutoksen 1.12.2002 jälkeen on esitetty «»2.
Yli puolet vastanneista koki, että työvoiman tarve, työaika ja työn kuormittavuus olivat lisääntyneet lakimuutosten jälkeen. Päivystyspotilaiden määrään, työn tuottavuuteen tai työssä viihtymiseen niillä ei sen sijaan katsottu olleen juurikaan vaikutusta. Työvoiman tarpeen koettiin lisääntyneen niin ikään yli puolessa vastauksista, selvimmin tämä tuli esiin Hämeenlinnan paikallisosaston alueella. Hoidon vaativuustason koettiin lisääntyneen Itä-Uudenmaan ja Hämeenlinnan alueella, muualla ei lakiuudistusten katsottu vaikuttaneen työn vaativuuteen.
Kotkan paikallisosaston edustaja arveli ehkäisevän hoidon osuuden alueella vähentyneen 1.12.2002 lakiuudistusten jälkeen. Muualla ei uskottu ehkäisevässä hoidossa tapahtuneen muutoksia. Kouvolan paikallisosaston alueella yksityisvastaanotot olivat jonkin verran keskittyneet suuremmille paikkakunnille. Etelä-Saimaan alueella yksityisvastaanotot olivat keskittyneet suuremmiksi yksiköiksi lakiuudistusten jälkeen. Vantaan paikallisosaston edustaja vastasi puolestaan, ettei 1.12.2002 lakiuudistuksilla ollut vaikutusta yksityishammaslääkärien toimintaan.
6. Erikoissairaanhoidon toimivuus
Yksityissektorin paikallisedustajista puolet oli sitä mieltä, että suun alueen erikoissairaanhoidon ja yksityissektorin yhteistyö oli toimivaa. Erikoisalojen hoidon tarjontaa piti kuitenkin riittämättömänä 75 % vastanneista. Vaikeimpana tilanne koettiin Espoon ja Etelä-Saimaan paikallisosastojen alueilla. Näissä, samoin kuin Keski-Uudenmaan alueella, hoidon kysyntää pidettiin lisäksi liian suurena. Suusairauksien poliklinikoiden toimivuuteen oltiin yleensä varsin tyytyväisiä.
7. Työnjako, hoitoketjut ja yhteistyö perusterveydenhuollon kanssa sekä lähetekäytäntö
Paikallisosastojen edustajista vain 27 % piti työnjakoa erikoissairaanhoidon kanssa selkeänä, ja ainoastaan 18 % piti hoitoketjua toimivana. Kaikkien vastanneiden mielestä yhteistyötä tarvittaisiin lisää. Kaikki vastaajat, yhtä lukuun ottamatta, olivat sitä mieltä, että sähköinen lähetekäytäntö tai potilastietojen sähköinen luovuttaminen parantaisi yhteistyötä.
8. Erikoissairaanhoidon tarjonta
Yksityissektorin paikallisedustajia pyydettiin arvioimaan viisiportaisella asteikolla, onko suusairauksien poliklinikan erikoishammashoidon tarjonta tyydyttävällä tasolla oman paikallisosaston alueella eri erikoisaloilla «»3. Parhaiten tarjontaa oli suu- ja leukakirurgian sekä ortodontian erikoisaloilla ja huonoin tilanne oli parodontologiassa, jossa tarjontaa pidettiin tyydyttävänä ainoastaan kahden paikallisosaston alueella (Lahti ja Vantaa).
9. Lainsäädännön vaikutukset hoitoon pääsyyn
Yhdestätoista vastaajasta viisi ilmaisi käsityksenään, ettei 1.3.2005 voimaan tuleva hoitoon pääsyä koskeva lainsäädäntö tule aiheuttamaan muutoksia yksityissektorin toiminnassa. Erikoishammashoidon kysynnän uskottiin kuitenkin lisääntyvän 1.3.2005 jälkeen.
Pohdinta
Suomen Hammaslääkäriliitolla oli vuoden 2003 lopussa 4 546 työikäistä jäsentä, joista lähes puolet (45 %), yhteensä 1 983 työskenteli päätoimisesti yksityishammaslääkärinä. Tämän lisäksi noin 500 hammaslääkäriä piti päätoimensa lisäksi osa-aikaista yksityisvastaanottoa. Prosentuaalisesti yksityishammaslääkäreitä on eniten (54 %) pääkaupunkiseudulla «Suomen Hammaslääkäriliiton toimintakertomus 2003: 5. »8.
Nyt raportoitava Etelä-Suomen läänin yksityissektorilla toteutettu tutkimus oli varsin kattava antamaan tietoa yksityissektorin tilasta 1.12.2002 lakiuudistuksen jälkeen sekä kehitystarpeista suunniteltaessa kansallista hammashuollon tulevaisuutta. Hoitotakuun voimaan tulosta 1.3.2005 oltiin tietoisia, mutta ei vielä sen vaikutuksista. Laki oli hyväksytty eduskunnassa, ja monessa paikassa oli jo ennakkoon ryhdytty valmistautumaan sen voimaan tuloon. Tulevista potilasmääristä ei kuitenkaan ollut vielä tietoa.
Tutkimus toteutettiin Etelä-Suomen läänissä, jonka väestömäärä (2 107 100) on suurin kaikista lääneistä, ja alue on sekä maantieteellisesti että kulttuurisesti varsin monipuolinen. Pääkaupunkiseudun terveyden- ja sairaanhoidon vaatimukset ja mahdollisuudet ovat toisenlaiset kuin Länsi-Uudenmaan ruotsinkielisillä alueilla tai Etelä-Karjalan rajaseudulla.
Etelä-Suomen läänin alueella on 11 paikallisosastoa, joiden vastaanottojen ja henkilöstön määrässä on huomattavia eroja, mikä omalta osaltaan vaikuttaa merkittävästi niiden toimintaan. Näin ollen oli ennalta odotettavissa, että paikallisosastojen edustajien näkemyksissä olisi eroavuuksia. Aineiston kerääminen yksityissektorilta on aina vaikeaa, koska raportointitavat vaihtelevat ja yksityissektorilta puuttuu laaja kokoava ja koordinoiva elin. Tässä tutkimuksessa paikallisosaston hallitus käsitteli asiaa neljän paikallisosaston alueella, mikä osoitti aktiivisuutta asiaa kohtaan.
Kiireellisen hoidon järjestäminen
Kansanterveyslain 14 § mukaan kuntien tulee järjestää kiireelliset sairaanhoitopalvelut, kiireellinen hammashoito mukaan luettuna, riippumatta potilaan asuinpaikasta «Kansanterveyslaki 28.1.1972/66 ja laki kansanterveyslain muuttamisesta 855/2004. »4. Julkisen sektorin suun terveydenhuollon palveluista tehdyn tutkimuksen mukaan lähes kaikissa läänin kunnissa päivystys oli järjestetty sekä arkipäivisin että viikonloppuisin «Virtanen J, Murtomaa H. Julkisen sektorin suun perusterveydenhuolto Etelä-Suomessa Suom Hammaslääkäril 2005; 10-11: 638-43. »7. Suurimmassa osassa kuntia kiireellistä hammashoitoa tarjottiin kunnan omana toimintana, mutta kuitenkin noin puolessa yhteistyössä yksityissektorin kanssa. Tässä tutkimuksessa useimpien paikallisosastojen edustajien näkemyksen mukaan kiireellinen hoito oli alueella julkisen sektorin toimesta riittävän hyvin järjestetty varsinkin arkisin, mutta monissa myös viikonloppuisin ja arkipyhinä. Yhtenä kehittämiskohteena 1.3.2005 lainsäädännön voimaantultua pitivät useat kyselytutkimukseen vastanneista päivystyskäytäntöjen muuttamista ja yhteistyön lisäämistä tässä asiassa. Tältä osin sekä perusterveydenhuollon että yksityissektorin kiireellisen hoidon yhteistoiminnan järjestämisessä todettiin olevan edelleen kehittämisvaraa.
Ostopalvelut
Kunnat ovat ryhtyneet täydentämään omaa palvelutuotantoaan ostamalla palveluja yksityissektorilta. Helsingin kaupunki teki pioneerityötä hankkimalla terveyspalveluita kilpailuttamisen kautta «Helminen SE, Murtomaa H. Hammashuollon vuoden 2001 ostopalvelukokeilun seurantatutkimus. Helsingin kaupungin terveysviraston raportteja 2001: 9. Helsingin kaupungin terveysvirasto, 2001. »9. Ostopalvelut täydentävät omana työnä tuotettuja palveluja erityisesti erikoissairaanhoidossa ja hammashoidossa «Widström E, Helminen S. Ostopalvelut - varteenotettava vaihtoehto terveyskeskuksille suun terveydenhuollon kokonaisuudistuksessa. Suom Hammaslääkäril 2001; 8: 696-700. »10.
Etelä-Suomen läänin paikallisosastojen edustajat ilmaisivat käsityksenään julkisen sektorin kanssa tehtyjen ostopalvelusopimusten tarpeen lisääntyvän entisestään. Monissa vastauksissa ilmeni nimittäin oletus, että potilaat alkavat enenevässä määrin vaatia pääsyä julkisen sektorin hammashoitoon, mikä taas osaltaan lisää painetta ostopalvelujen lisäämiseen. Tällä hetkellä vain viiden paikallisosaston alueella oli tehty ostopalvelusopimuksia julkisen sektorin kanssa.
Aiemmin julkiselle sektorille tehdyssä kyselytutkimuksessa ilmeni, että ongelmista huolimatta halukkuutta yhteistyön kehittämiseen yksityissektorin kanssa on «Virtanen J. Kansallinen hanke terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi: Suun terveydenhuolto perusterveydenhuollon osana. Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 86. Helsinki: Etelä-Suomen lääni»11. Tuloksekas yhteistyö julkisen terveydenhuollon ja yksityishammaslääkärien välillä edellyttää joustavia työmuotoja. Molemminpuolinen pitkäjänteinen sitoutuminen yhteistyöhön ja sen kehittämiseen ovat toiminnan lähtökohtia.
Halukkuutta lisätä palveluiden tarjontaa olisi ollut lähes kaikilla paikallisosastoilla, mutta käytännössä yli puolet vastaajista vetosi resurssipulaan.
Hoitoon pääsy
Hoidon saatavuuden turvaaminen on osa valtioneuvoston periaatepäätöksen (11.4.2002) mukaista kansallista terveyshanketta. Uudistuksen tavoitteena on lisätä hoitoon pääsyssä oikeudenmukaisuutta, yhdenvertaisuutta ja läpinäkyvyyttä. Hoitoon pääsyn turvaamista tukevat useat kansallisen terveyshankkeen tavoitteet ja toimenpiteet, kuten ammattiryhmien välisen työnjaon kehittäminen, henkilöstön saatavuuden turvaaminen ja tukipalvelujen järjestäminen suurempina alueellisina kokonaisuuksina «Suomen Kuntaliitto. Yleiskirje 7/80/2005. »5. Hammashoitouudistuksen toteutuminen tulee jatkossa vaatimaan julkisen ja yksityissektorin yhteistyötä sekä uusien toimintamallien kehittämistä, jotta hammashoitopalvelut voidaan taata koko väestölle.
Kyselytutkimuksen vastaajien näkemykset lainsäädännön vaikutuksista yksityissektorin toimintaan olivat kahdenlaisia: ensinnäkin välittömien vaikutusten katsottiin olevan vähäisiä, mutta pitkällä tähtäimellä julkisen sektorin resurssien lisäys tulisi vähentämään yksityissektorin kysyntää. Toisaalta taas arveltiin, että julkisen sektorin pitkähkö odotusaika hoitoon pääsyyn saa asiakkaita hakeutumaan yksityissektorille, mikä lisää yksityishammaslääkärien palveluiden kysyntää. Hammaslääkäriliiton tekemän Paikallisosastoraportin (2003) mukaan yksityissektorin palvelujen kysyntä olikin lisääntynyt vuonna 2003 ja ainakin osalla yksityishammaslääkäreistä on vielä vapaata hoitokapasiteettia «Eerola A, Sinisalo S. Yksityishammaslääkärityövoima lokakuussa 2005. Suom Hammaslääkäril 2006; 7: 386-90. »12. Suomen Hammaslääkäriliitto onkin toistuvasti korostanut SV-korvausten tuntuvaa korottamisen merkitystä hoitoon pääsyn helpottamiseksi. Jos potilaan maksuosuuden eroa kunnallisen ja yksityisen suun terveydenhuollon välillä ei pienennetä, aikuispotilaat tulevat enenevässä määrin hakeutumaan terveyskeskukseen. Tilannetta korjaisi SV-korvausten korottaminen tai terveyskeskuksissa perittävien asiakasmaksujen korottaminen «Luukkonen L, Pöyry M. Hammaslääkäriliitto vaatii Kela-korvaukset ajan tasalle. Suom Hammaslääkäril 2003; 9: 494-5. »13.
Suuhygienistien palvelut
Pitkäkestoinen terveydenhoidon suunnittelu perustuu suurelta osin onnistuneeseen ennaltaehkäisyyn. Jotta palvelutarpeeseen voidaan vastata, tarvitaan työnjaon kehittämistä ja koko suun terveydenhuollon henkilöstön voimavarojen ja osaamisen käyttöä aikaisempaa tehokkaammalla tavalla «Hyssälä L. Hammashuoltoon sovittava järkevä työnjako. Suom Hammaslääkäril 2000; 7: 1115. »14. Tähän kuuluvat esimerkiksi työtehtävien jakaminen hammaslääkärien ja suuhygienistien tai hammashoitajien kesken. Suuhygienistien palveluita oli tarjota noin 40 %:lla paikallisosastojen yksityisvastaanotoista, joten heidän työpanoksensa lisääminen voisi helpottaa työnjaon kehittämistä.
Yksityissektorin hammashoidon tila
Yksityissektorin paikallisedustajien näkemysten mukaan hoidon vaatimustaso, työn kuormittavuus ja työajat olivat lisääntyneet lainmuutosten jälkeen. Samansuuntaisia havaintoja tehtiin vuoden 2003 Työterveyslaitoksen työhyvinvointi-tutkimuksessa «Hakanen J. Lyhennelmä tutkimusraportista: Hammaslääkäreiden työhyvinvointi Suomessa. Suom Hammaslääkäril 2004; 7: 416-24. »15. Hammashuollon uudistusten ennakoitiin merkitsevän lisääntyviä työpaineita, kiireellisen hoidon osuuden kasvua ja työn vaativuuden lisääntymistä. Vaikuttaakin siltä, että yleisesti koetaan ammattitaidon kehittämiseen kohdistuvan lisääntyvää painetta «Virtanen J, Murtomaa H. Julkisen sektorin suun perusterveydenhuolto Etelä-Suomessa Suom Hammaslääkäril 2005; 10-11: 638-43. »7. Tämä asettaa myös lisääntyviä vaatimuksia sukupolven vaihdoksen järjestämiselle. Julkisen sektorin ylihammaslääkäreistä yli 70 % arvioi, että työn kuormittavuus oli kasvanut «Virtanen J, Murtomaa H. Julkisen sektorin suun perusterveydenhuolto Etelä-Suomessa Suom Hammaslääkäril 2005; 10-11: 638-43. »7.
Yhteistyö erikoissairaanhoidon kanssa
Julkiset terveyspalvelut jaetaan perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon 1.1.2005 voimaan tulleen erikoissairaanhoitolain mukaisesti. Erikoissairaanhoidolla tarkoitetaan lääketieteen sekä hammaslääketieteen erikoisalojen mukaista sairaanhoitoa ja näihin liittyviä muita terveydenhuollon palveluja. Suun terveydenhuollon sairaalahoitoa vaativaa erikoissairaanhoitoa järjestetään ainoastaan keskus- ja yliopisto-sairaaloiden suusairauksien klinikoiden toimesta «Erikoissairaanhoitolaki 1.12.1989/1062 ja laki erikoissairaanhoitolain muuttamisesta 856/2004. »16. Erikoissairaanhoidon palveluiden kysyntää pidettiin liian suurena ja tarjontaa riittämättömänä, vaikka työnjako sinänsä koettiin varsin selkeäksi. Erikoissairaanhoidon tarjonta oli parasta ortodontian, ja suu- ja leukakirurgian alueilla. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, sillä näillä erikoisaloilla on yhteistyöstä pisimmät kokemukset.
Tuloksekas yhteistyö julkisen terveydenhuollon ja yksityisen sektorin välillä edellyttää joustavia työmuotoja. Esimerkiksi organisaatiorajojen yli tapahtuva lähetekäytäntö ja potilastietojen luovuttaminen tapahtuvat edelleen usein paperilla, vaikka suuri osa potilastiedoista on jo sähköisessä muodossa «Virtanen J, Murtomaa H. Julkisen sektorin suun perusterveydenhuolto Etelä-Suomessa Suom Hammaslääkäril 2005; 10-11: 638-43. »7. Sähköisen lähetekäytännön ja potilastietojen sähköisen siirtämisen katsottiin selkeästi parantavan jatkossa yhteistyötä erikoissairaanhoidon kanssa.
Lähetekäytännön terveyskeskuksen sisällä, erikoissairaanhoidon suhteen sekä julkisen ja yksityissektorin välillä katsottiin lisääntyvän, mutta toisaalta myös työnjaon julkisen sektorin ja yksityissektorin välillä selkiintyvän. Tutkimuksessa on selkeästi nähtävissä, että yhteistyötä yksityissektorin ja julkisen sektorin sekä erikoissairaanhoidon alueilla olisi tulevaisuudessa hyvä lisätä ja kehittää.
National Public Health Care: Private oral health care
In 2002 the Council of State initiated a national project to address problems in and ensure the future of the Finnish health care system. The goal of the National Health Care Project was to develop the system of providing oral public health services. In 2003, the State Provincial Office of Southern Finland started a research sub-project in oral public health. This was followed in autumn 2004 by research on Secondary Health Care and the Private Sector. The participants are joined into associations for dentists working in the same area. A total of 11 associations in southern Finland responded to the survey.
According to the opinions of most of the respondents, in the public sector, services for acute treatment were adequate. About half of the local associations for dentists working in southern Finland participated in arranging acute treatment services with the public sector. The City of Helsinki offered acute treatment as purchase services. Less than half of the participants offered the services of a hygienist. One of the main focuses of the national project is preventive work. The workload in preventive dentistry could be increased, and co-operation between different occupations could be expanded. Most respondents considered the co-operation with secondary health care to be good; but the demand for special oral health care services was too high, and the services available were inadequate. Special oral health care services are most readily available in the fields of oral surgery and orthodontics.
The results of the present survey indicate a need for further co-operation between private sector, primary and secondary health care and further development of these services in the near future.
Det nationella projektet för tryggande av hälso- och sjukvården: Privat oral hälsovård
Statsrådet startade år 2002 ett nationellt projekt för tryggande av hälso- och sjukvården i framtiden, på grund av växande problem i hälsovårdens verksamhetsförutsättningar. En del av detta nationella projekt är att utveckla orala hälsovårdstjänster. Därför startade Länstyrelsen i Södra Finlands län år 2003 en undersökning om oral hälsovård. Undersökningar om orala hälsovårdstjänster inom primärvården, privata sektorn och special hälsovården genomfördes. Alla 11 lokala föreningar inom den privata sektorn i Södra Finlands län deltog i denna undersökning. I denna rapport framgår i första hand den privata tandvårdens nuläge och samarbetet med den speciala hälsovården.
De flesta lokalavdelningarna ansåg, att primärvårdens brådskande tandvård var tillräcklig. Hälften av de lokala föreningarna bjöd brådskande tandvårdstjänster i samarbete med primärvården. Den lokala föreningen i Helsingfors erbjöd brådskande tandvårdstjänster som inköpstjänster. Mindre än hälften av lokalavdelningarna erbjöd hygienisttjänster på sina mottagningar. Det förebyggande arbetet har en viktig roll i det nationella projektet för att främja befolkningens hälsa. Ökande arbetsbördan och arbetet över disciplingränser borde genomskådas och utvidgas. De flesta lokala föreningar, som deltog i undersökningen svarade, att samarbetet med den speciala sjukvården är gott, men i allmänhet är efterfrågan av specialtandvården för stor i jämförelse med existerande tjänster och resursser. Bäst var situationen inom specialtandvården i oral kirurgi och ortodonti.
I denna undersökning framkom det klart, att samarbetet mellan den privata sektorn, primärvården och specialvården borde ökas och utvecklas i den närmaste framtiden.
Kiitokset
Kiitämme sosiaalineuvos, lääninlääkäri Helena Mussalo-Rauhamaata Etelä-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastolta, sekä lääninhallituksen kansallisen terveyshankkeen ohjausryhmää tutkimuksen mahdollistamisesta ja tukemisesta.
Hyväksytty julkaistavaksi 19.5.2006
Anne-Maija Silvo, EHLVastaava hammaslääkäri/Suun terveydenhuolto
Hakunilan hammashoitola, Vantaan kaupunki
anne-maija.silvo@vantaa.fi
Jorma Virtanen, yliopistonlehtori
Suuterveystiede, Hammaslääketieteen laitos,
Helsingin yliopisto
jorma.virtanen@helsinki.fi
Heikki Murtomaa, professori
Suuterveystiede, Hammaslääketieteen laitos,
Helsingin yliopisto
heikki.murtomaa@helsinki.fi
Kirjallisuutta
- Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2002:3. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 2002.
- Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015 kansanterveysohjelmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2001: 4. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 2001.
- Valtioneuvoston asetus hoitoon pääsyn toteuttamisesta ja alueellisesta yhteistyöstä 1019/2004.
- Kansanterveyslaki 28.1.1972/66 ja laki kansanterveyslain muuttamisesta 855/2004.
- Suomen Kuntaliitto. Yleiskirje 7/80/2005.
- Komulainen A, Virtanen J, Murtomaa H. Suusairauksien erikoissairaanhoito Etelä-Suomessa. Suom Hammaslääkäril 2006; 7: 374-9.
- Virtanen J, Murtomaa H. Julkisen sektorin suun perusterveydenhuolto Etelä-Suomessa Suom Hammaslääkäril 2005; 10-11: 638-43.
- Suomen Hammaslääkäriliiton toimintakertomus 2003: 5.
- Helminen SE, Murtomaa H. Hammashuollon vuoden 2001 ostopalvelukokeilun seurantatutkimus. Helsingin kaupungin terveysviraston raportteja 2001: 9. Helsingin kaupungin terveysvirasto, 2001.
- Widström E, Helminen S. Ostopalvelut - varteenotettava vaihtoehto terveyskeskuksille suun terveydenhuollon kokonaisuudistuksessa. Suom Hammaslääkäril 2001; 8: 696-700.
- Virtanen J. Kansallinen hanke terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi: Suun terveydenhuolto perusterveydenhuollon osana. Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 86. Helsinki: Etelä-Suomen lääninhallitus, 2004.
- Eerola A, Sinisalo S. Yksityishammaslääkärityövoima lokakuussa 2005. Suom Hammaslääkäril 2006; 7: 386-90.
- Luukkonen L, Pöyry M. Hammaslääkäriliitto vaatii Kela-korvaukset ajan tasalle. Suom Hammaslääkäril 2003; 9: 494-5.
- Hyssälä L. Hammashuoltoon sovittava järkevä työnjako. Suom Hammaslääkäril 2000; 7: 1115.
- Hakanen J. Lyhennelmä tutkimusraportista: Hammaslääkäreiden työhyvinvointi Suomessa. Suom Hammaslääkäril 2004; 7: 416-24.
- Erikoissairaanhoitolaki 1.12.1989/1062 ja laki erikoissairaanhoitolain muuttamisesta 856/2004.