Milloin lähetän potilaan neurologille?

Epileptinen kohtaus

Epilepsialla tarkoitetaan taipumusta saada epileptisiä kohtauksia «Marson A, Ramaratnam S. Epilepsy. Clin Evid 2003; 9: 1403-20. »5. Yleisimmät kohtaustyypit ovat tajuttomuus-kouristuskohtaus ja poissaolokohtaus. Kaikissa kohtauksissa aivokuorella syntyy hallitsematon sähköinen purkaus, joka voi rajoittua hyvinkin pienelle alueelle ja ilmetä esim. sormen nykimisenä. Purkaus voi levitessään aiheuttaa vaihtelevan asteisen tajunnan hämärtymisen. Usein epilepsian syyksi paljastuu jokin aivokuorta ärsyttävä muutos, kuten aikaisemman aivovamman, -infarktin tai -verenvuodon aiheuttama arpi, tulehduspesäke tai aivokudoksen infektio. Aikuisilla puolessa tapauksia epilepsian syy jää tarkoissakin tutkimuksissa tuntemattomaksi. Unenpuute, alkoholi ja eräät lääkeaineet madaltavat kouristuskynnystä.

Tyypillisen tajuttomuus-kouristuskohtauksen alussa potilas menettää äkillisesti tajuntansa, jäykistyy ja kääntää usein päätään taaksepäin. Katse saattaa kääntyä sivulle. Toonisen vaiheen jälkeen raaja(t) alkavat kouristaa rytmisesti. Usein suusta valuu vaahtoa ja virtsa tai uloste menee alle. Kohtauksen ensiapuna potilaan pää tulisi suojata ja mahdollisuuksien mukaan kääntää sivulle, jotta potilas ei vetäisi sylkeä tai oksennusta hengitysteihinsä. Ylä- ja alahampaiden väliin ei kannata yrittää laittaa mitään, vaikka potilas usein puree kieleensä. Vierasesineet saattava tukkia hengitystiet ja vahingoittaa hampaistoa. Puremajäljistä ei yleensä koidu pysyvää haittaa. Kohtauksen laukaisemiseksi laskimonsisäinen diatsepaami (5-10 mg) tai loratsepaami (1-2 mg) ovat ensisijaisia lääkeaineita. Myös diatsepaamirektiolia voi käyttää. Useimmiten kohtaus menee ohi itsestään parissa minuutissa. Kohtauksen pitkittyminen tulisi katkaista mahdollisimman nopeasti toistuvilla diatsepaamiannoksilla, jotta ei kehittyisi hengenvaarallista status epilepticus -tilaa.

Kohtauksen jälkeen potilas on usein sekava ja unelias tai hänellä voi olla jopa ohimenevä toispuolihalvaus. Jos näitä oireita ei ole ja potilaalla on vanhastaan tiedossa oleva epilepsia, hänet voi kotiuttaa, kunhan varmistuu, että hänellä on epilepsian suhteen hoitokontakti olemassa. Kaikissa muissa tapauksissa potilas tulee lähettää päivystykselliseen neurologiseen arvioon. Ensiapupoliklinikalla kouristanutta potilasta seurataan kuusi tuntia. Ensikouristajille tehdään pikainen pään kuvantamistutkimus esim. aivokasvaimen poissulkemiseksi.

Joskus voi olla ongelmallista erottaa epileptinen kohtaus ja anafylaktinen reaktio. Jälkimmäisen kliiniselle kuvalle on tyypillistä limakalvojen turpoamisesta johtuva hengenahdistus. Hapenpuute voi johtaa syanoosiin, kasvojen sinertävään väriin. Epileptisen kohtauksen alkuvaiheessa hengitys voi pysähtyä muutaman sekunnin ajaksi, mutta pian seuraavat kouristukset paljastavat tilan luonteen eikä potilas yleensä ole syanoottinen. Epäselvissä tapauksissa potilaalle ei koidu haittaa adrenaliiniannoksen antamisesta injektiokynällä reiteen tai kieleen, vaikka kyseessä olisikin epilepsia.

Aivoverenkiertohäiriö

Yleisimmät aivoverenkiertohäiriöt johtuvat aivojen verivirtauksen vähenemisestä verisuonen tukkeutuessa. Oireisto on aina äkillinen, mutta ilmenemistavaltaan hyvin vaihteleva. Oireita voivat olla mm. raajan heikkous, kömpelyys tai tunnottomuus, suupielen roikkuminen, puheen sammallus tai sanojen muodostamisen vaikeus, tunnistamisvaikeus, näköhäiriö tai kiertohuimaus «Ferro JM, Pinto AN, Falcao I, Rodrigues G, Ferreira J, Falcao F ym. Diagnosis of stroke by the nonneurologist. Stroke 2003; 29: 1106-9. »6. Oireiston alkuvaiheessa ei voi tietää, onko kyseessä ohimenevä häiriö, ns. TIA-kohtaus vai aivoinfarkti. Aivokudokseen tapahtuva verenvuoto voi aiheuttaa samoja oireita. Lukinkalvonalaiselle verenvuodolle (SAV) on tyypillistä äkillinen kova päänsärky, johon usein liittyy pahoinvointia tai tajunnantason aleneminen. Kaikki aivoverenkiertohäiriöpotilaat tulee ohjata päivystykselliseen arvioon riippumatta siitä, onko häiriöitä esiintynyt aikaisemmin. Vaikka TIA-kohtaus menee ohi usein muutamassa minuutissa, suositellaan päivystyksellistä arviointia, koska kohtaus voi ennakoida vakavampaa, aivoinfarktiin johtavaa kohtausta «Soinila S, Kaste M, Somer H. Neurologia. 2.painos. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2006. »3.

Äkillinen huimaus

Äkillinen, kiertävä huimaus (vertigo), erityisesti jos siihen liittyy neurologisen statuksen poikkeavuuksia, kuten silmävärve, kaksoiskuvat tai liikkeiden koordinaatiohäiriö, voi viitata aivoverenkiertohäiriöön (ks. yllä). Toisaalta myös sisäkorvaperäiselle huimaukselle on tyypillistä kiertohuimaus, johon liittyy usein silmävärve ja kuulon alenema tai korvan soiminen. Hyvänlaatuinen asentohuimaus, joka johtuu sisäkorvan kaarikäytävän sakkautumasta, provosoituu vain yhdessä asennossa, pään ollessa kääntyneenä jommallekummalle sivulle «Lempert T, Gresty MA, Bronstein AM. Benign positional vertigo: recognition and treatment. BMJ 1995; 311: 489-91. »7. Tämä dramaattisen tuntuinen tila on harmiton ja helposti hoidettavissa asentohoidolla. Erotusdiagnostisessa mielessä päivystyksellinen äkillisen huimauksen neurologinen arvio ensin terveyskeskuksessa ja tarvittaessa neurologisessa yksikössä on tarpeen.

Ortostaattinen huimaus tarkoittaa äkilliseen asennonmuutokseen liittyvää huimauksen tunnetta, johon liittyy usein silmissä musteneminen, esim. potilaan noustessa hoitotuolista ylös. Oireisto johtuu fysiologisesta verenpaineen laskusta, jonka autonominen hermosto korjaa muutamassa sekunnissa. Iäkkäillä ihmisillä verenpaineen säätelyjärjestelmä usein hidastuu. Ortostaattinen huimaus ei vaadi välittömiä toimenpiteitä ja sen hoidoksi riittää äkillisten asennonmuutosten välttäminen. Jos potilas käyttää verenpainelääkkeitä, häntä voi neuvoa ottamaan asian esille seuraavalla omalääkärikäynnillä.

Kaularangan degeneratiivisista muutoksista johtuva asentotuntoaistin epäsymmetrisyys voi aiheuttaa huimausta. Kaularankaperäinen huimaus, toisin kuin hyvänlaatuinen asentohuimaus, tulee esiin yleensä useissa rangan liikkeissä. Reumapotilaan kaularangan voimakasta ojentamista on syytä välttää atlantoaksiaalisen subluksaatiovaaran - kahden ylimmän niskanikaman liukumavaaran - vuoksi. Yleensä kaularankavika on ennalta tiedossa ja siihen voi varautua tukemalla potilaan pään lisätyynyillä. Mikäli kyseessä on uusi oire, neurologin tai fysiatrin ei-päivystyksellinen arvio on tarpeen.

Vapina

Adrenaliinipitoisen puudutteen antamista voi seurata terveelläkin ihmisellä ohimenevä vapina «Koerner KR, Taylor SE. Emergencies associated with local anesthetics. Dent Today 2000; 19: 72-9. »8. Samoin hoitotoimenpiteen aiheuttama yllättävä kipu voi aiheuttaa sympaattisen hermoston yliärsytyksen kautta vapinaa. Voimakkaasta hammaslääkärin pelostakin kärsivä potilas voi vapista. Nämä kaikki ovat fysiologisen vapinan korostumista «Marttila R. Vapina. Duodecim 1997; 113: 1811-16. »9. Essentiaalinen vapina on perinnöllinen sairaus, jonka oireisto voi korostua psyykkisen jännityksen myötä. Iäkkään potilaan vapina voi olla myös Parkinsonin taudin oire «Rao G, Fisch L, Srinivasan S, D´Amico F, Eaton C, Robbins C. Does this patient have Parkinson disease? JAMA 2003; 289: 347-53. »10. Pitkään Parkinsonin tautia sairastaneelle potilaalle on tyypillistä tilan vaihtelu: potilas on ajoittain jäykkä, ajoittain hänellä on pakkoliikkeitä. Molemmissa tapauksissa hammaslääkärin hoitotoimet yleensä estyvät. Potilaat yleensä osaavat hoitaa itse tilanteen lääkeannosta säätämällä. Vapinan vuoksi ei yleensä tarvita välitöntä neurologin konsultaatiota.

Pään ja kasvojen kiputilat

Suomessa perusterveydenhoidon yleislääkärikäynneistä 40 % liittyy kipuongelmiin ja näistä noin viidenneksellä kivut kohdistuvat pään, kasvojen, suun tai nielun alueelle «Mäntyselkä P, Kumpusalo E, Ahonen R, Kumpusalo A, Kauhanen J, Viinamaki H ym. Pain as a reason to visit the doctor: a study in Finnish primary health care. Pain 2001; 89: 175-80. »1. Kivun aste voi vaihdella akuutista ajoittaisesta, hammashoitotoimenpiteellä ohimenevästä kivusta, pitkittyneisiin leukanivelen toimintahäiriöihin tai postoperatiivisiin hampaiden ja leukojen kroonisiin kiputiloihin «Polycarpou N, Ng YL, Canavan D, Moles DR, Gulabivala K. Prevalence of persistent pain after endodontic treatment and factors affecting its occurrence in cases with complete radiographic healing. Int E»11 «Drangsholt M, LeResche L. Temporomandibular disorder pain. Kirjassa: Cromble IK ym. (toim.). Epidemiology of pain. IASP Press. Seattle 1999: 203-33. »12 «Forssell H, Kalso E, Koskela P, Vehmanen R, Puukka P, Alanen P. Occlusal treatments in temporomandibular disorders: a qualitative, systematic review of randomized controlled trials. Pain 1999; 83: 549»13. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan pään, kasvojen ja suun alueen kiputiloista 10 % on kroonisia «Brattberg G, Thorslund M, Wikman A. The prevalence of pain in a general population. The results of a postal survey in a county of Sweden. Pain 1989; 37: 215-22. »14.

Hammaslääkärin vastaanotolle hakeutuneen pään ja kasvojen alueen kipupotilaan kliinisissä ja radiologisissa tutkimuksissa tulee huomioida potilaan pään-, niskan- ja hartianseudun kiputilojen, leukanivelongelmien, puremalihasten yliaktiivisuuden (dysfunktio), purennan ja psyyken merkitys diagnoosia tehtäessä «Forssell H, Kalso E, Koskela P, Vehmanen R, Puukka P, Alanen P. Occlusal treatments in temporomandibular disorders: a qualitative, systematic review of randomized controlled trials. Pain 1999; 83: 549»13. Jos kyse on hermovauriokivusta (neuropaattinen kipu), potilaan oirekuva voi olla varsin monimuotoinen. Joillakin potilailla havaitaan sympaattisen hermoston toimintahäiriöstä johtuva ihon kylmyys ja sinertävä väri, toisilla kuumotus ja punoitus sekä kipualueen lisääntynyt hikoilu.

Potilaan toisinaan varsin monimuotoisiin kipuoireisiin perehtyminen usein vähentää vastaanottokäyntejä eri erikoisalojen spesialisteilla. Onneksi kipuoire on vain harvoin signaali vakavasta elimistön sairaudesta.

Migreeni

Lähes viidennes väestöstä sairastaa migreeniä. Sitä pidetään perinnöllisenä aivorungon toimintahäiriönä, jonka oireet johtuvat toisaalta laajemmalle aivoihin leviävästä häiriöstä ja toisaalta verisuonten laajenemisesta «Goadsby PJ, Olesen J. Diagnosis and management of migraine. BMJ 1996; 12: 1279-83. »15 «Kallela M. Clinical characteristics and pathophysiological mechanisms of familial migraine with and without aura. Väitöskirja. Helsingin yliopisto 2000. »16. Migreenikohtauksen yhteydessä voi esiintyä tavanomaisten näköhäiriöiden eli sahalaitakuvioiden lisäksi näkökentän kaventumista, puhehäiriöitä, puutumista ja jopa ohimeneviä halvauksia. Kohtausten välillä potilas on oireeton ja neurologisen statuksen tulee olla normaali. Kohtauksen aikana valo- ja ääniherkkyys, pahoinvointi ja oksentelu ovat tavallisia ja estävät yleensä hammaslääkärin hoitotoimenpiteet. Työyksikön hoitovalo voi laukaista herkällä potilaalla migreenikohtauksen. Jos potilaalla on aikaisemmin diagnosoitu migreeni ja hänellä on tehokas kohtauslääke, ei neurologin arviota tarvita. Muissa tapauksissa päänsäryn syy tulisi selvittää neurologin ajanvarausvastaanotolla. Pitkittynyt vaikeaoireinen migreenikohtaus voi vaatia päivystyspoliklinikalla annettavaa laskimonsisäistä hoitoa.

Lihasjännityspäänsärky

Niskan, hartian ja pään alueen lihasten jännitys (tension neck) on yleisin päänsäryn syy. Epäergonominen työasento ja staattinen lihaskuormitus ovat tavallisia altistavia tekijöitä paitsi hammaslääkärin potilaalla, usein myös hänellä itsellään. Tarkempi patofysiologia on huonosti tunnettu. Tyypillinen oire on takaraivolta alkava päänsärky, joka leviää pantamaisesti puristavana molemmin puolin pään ympäri. Erityisesti musculus trapeziuksen kiinnityskohdat kallonpohjassa kipeytyvät, ja niihin kehittyy paikallinen inflammaatio. Niska-hartialihaksistoon ilmaantuu usein kipupisteitä. Tensiopäänsärky pahenee usein iltaa kohti, ja liikunta ja alkoholi helpottavat oireita. Tila diagnosoidaan kliinisen kuvan perusteella. Kipukierteen katkaisuun käytetään analgeetteja, tulehduskipulääkkeitä ja joskus lihasten kiinnittymiskohtien käsittelyä kortisoni-puuduteinjektioin. Tärkein hoitomuoto on fysioterapia, johon lähetteen kirjoittaa perusterveydenhuollon lääkäri. Valitettavasti hammaslääkärillä tai erikoishammaslääkärillä ei ole oikeutta kirjoittaa lähetettä fysioterapiaan «Tiainen L. KELA, asiantuntijahammaslääkäri, henkilökohtainen tiedonanto, 2006. »17. Potilas tarvitsee neurologin konsultaation, jos hoitovastetta ei saada, jos kipu uhkaa työkykyä tai jos hän tarvitsee vieroitushoitoa runsaan särkylääkkeiden käytön vuoksi.

Kolmoishermosärky

Kolmoishermosärky eli trigeminusneuralgia on kohtauksellinen kiputila, jossa toistuvat lyhytaikaiset, sähköiskumaiset kiputuikkaukset muutaman minuutin ajan kerrallaan «Murros K. Kasvojen alueen neuralgiat. Duodecim 1998; 114: 475-80. »18 «Eide PK, Rabben T. Trigeminal neuropathic pain: Pathophysiological mechanisms examinated by quantitative assessment of abnormal pain and sensory perception. Neurosurgery 1998; 43: 1103-10. »19 «Soinila S. Kolmoishermosärky. Päänsärky 2003b; 1: 1-5. [http://www.migreeni.org] »20. Kipujakso voi toistua useita kertoja päivässä. Kipu on toispuoleinen ja paikallistuu kolmoishermon alueelle, tavallisimmin nervus maxillariksen tai nervus mandibulariksen hermottamalle alueelle. Kivun laukaisee usein jokin normaalisti kivuton ärsyke, kuten parranajo, kampaaminen, pureskelu tai jopa tuulenvire. Kipu on erittäin intensiivinen ja invalidisoi potilaan täysin. Joillakin potilailla esiintyy tavanomaisten kiputuikkausten ohella jomottavaa kipua. Tällöin on kyse epätyypillisestä tautimuodosta. Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan. Viime aikoina on ehdotettu, että kivun syynä olisi pikkuaivovaltimon haaran hermorunkoon aiheuttama puristus «deBondt BJ, Stokroos R, Casselman J. Persistent trigeminal artery associated with trigeminal neuralgia: hypothesis of neurovascular compression. Neuroradiology 2007; 49: 23-6. »21. Erittäin harvoin syyksi paljastuu MS-tauti, verisuonen epämuodostuma tai aivokasvain. Erityisesti nuoren potilaan pää on tarpeen kuvata kertaalleen näiden harvinaisten syiden poissulkemiseksi. Kiputilan ensisijainen hoito on karbamatsepiini, joka auttaa noin 80 %:ssa tapauksista. KELA edellyttää neurologin kirjoittamaa B-lausuntoa 100 % lääkekorvauksen myöntämiseksi. Analgeeteilla, tulehduskipulääkkeillä tai bentsodiatsepiineilla ei ole osoitettua tehoa. Vaihtoehtoja ovat okskarbatsepiini, lamotrigiini ja baklofeeni «Wiffen P, Collins S, Mc Quay H, Carroll D, Jadad A, Moore A. Anticolvulsant drugs for acute and chronic pain (Cochrane review). The Cochrane Library, Issue 3, 2004, Chichester, UK: John Wiley amp Sons»22. Kaikki potilaat, joilla hammaslääkäri epäilee olevan trigeminusneuralgian, kannattaa siis lähettää neurologille.

Hortonin päänsärky

Hortonin päänsärky kipu on kohtauksen aikana tasaisen jomottavaa, toispuoleista ja siihen liittyy tyypillisesti saman puolen silmän punoitus, kyynelvuoto tai nenän tukkoisuus «Haanpää M, Hietaharju A, Färkkilä M. Sarjoittainen päänsärky. Suom Lääkäril 2001; 44: 4493-7. »23. Kipu voi toistua useina peräkkäisinä päivinä kellomaisen tarkasti ja olla välillä pois viikkojakin. Kohtauksen hoidossa happihengitys maskin kautta tai migreenilääke sumatriptaani ovat usein tehokkaita. Lääkehoidon suunnittelua ja seurantaa varten potilas kannattaa lähettää neurologin vastaanotolle.

Vyöruusun jälkeinen kiputila

Vyöruusun jälkeinen kiputila (postherpeettinen neuralgia) tarkoittaa rakkula-ihottuman valtaamalle alueelle vähitellen kehittyvää kipua, joka ilmenee usein allodyniana eli normaalisti kivuttomien ärsykkeiden tuntumisena tuskallisen kivuliaina. On tavallista, että vaatteiden kosketus tai hiusten kampaus tuntuu sietämättömältä. Myös jatkuvaa, viiltävää kipua esiintyy. Ensisijainen lääkehoito on trisyklinen masennuslääke (amitriptyliini), jonka hammaslääkäri voi hyvin aloittaa, kun tila on diagnosoitu. Farmakologinen vaikutus perustuu kipukynnyksen nostamiseen eikä kivun hoidossa käytetyillä annoksilla ole vaikutusta mielialaan. Myös useita epilepsialääkkeitä on käytetty menestyksellisesti «Wiffen P, Collins S, Mc Quay H, Carroll D, Jadad A, Moore A. Anticolvulsant drugs for acute and chronic pain (Cochrane review). The Cochrane Library, Issue 3, 2004, Chichester, UK: John Wiley amp Sons»22. Näiden aloittaminen suositellaan jätettäväksi neurologille.

Epätyypillinen kasvokipu

Epätyypillinen kasvokipu on kiputila, jolle ei löydy spesifistä etiologista tekijää «Forssell H, Jääskeläinen S, Tenovuo O. Atyyppinen kasvokipu - kohti tarkempaa diagnostiikkaa. Suom Lääkäril 2000; 55: 2085-7. »24 «Forssell H. Kasvokipu - komplisoitunut ongelma. 2004. [http://www.terveysportti.fi./pls/terveysportti/dlehti2] »25 «Soinila J, Soinila S. Epätyypillinen kasvokipu. Päänsärky 2004; 1: 7-8. [http://www.migreeni.org] »26. Koska kiputila syntyy usein hampaistoon kohdistuvien toimenpiteiden jälkeen, suuri osa potilaista on hammaslääkäreiden hoidossa. Määritelmän mukaan tunnetut kasvokipujen syyt tulee sulkea pois, mikä edellyttää monien erikoisalojen tutkimuksia. Suosittelemme, että yleishammaslääkäri lähettää ongelmalliset tapaukset ensin suusairauksien poliklinikalle, koska hyvin monet purentaelinperäiset syyt voivat aiheuttaa kroonisia kiputiloja.

Muita kiputiloja

Sydän- ja keuhkosairaudet voivat aiheuttaa alaleuan alueella tuntuvaa heijastekipua. Harvinaisia kasvokivun syitä ovat kallonsisäiset tai -ulkoiset kasvaimet, eräät sidekudossairaudet, vamman tai kasvohermohalvauksen jälkitila sekä glossofaryngeaalineuralgia. Oirekuvasta riippuen neurologin konsultaatio voi olla tarpeen.

Kivun somatisaatiosta

Koska pään ja kasvojen alueen kiputilojen mahdolliset syyt ovat moninaiset, potilaalle joudutaan usein tekemään perusteellisia tutkimuksia monilla erikoisaloilla. Osalle potilaista ei tarkoissakaan tutkimuksissa löydy elimellistä/somaattista kivun syytä. Mikäli on viitettä stressitekijöistä ja psyykkisestä kuormituksesta, potilaalle tulisi ehdottaa psykiatrin arviota mahdollisen somatisaatiohäiriön diagnosoimiseksi ja hoidon järjestämiseksi. Usein kroonisella kasvokipupotilaalla on sekundaarinen depressio, jonka lääkehoidosta hän voi hyötyä. Hammaslääkärin - usein epäkiitollinen ja vaikea - tehtävä on katkaista kasvokipupotilaan toistuvien tutkimusten kierre. Tässä auttaisi Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen [www.suomenkivuntutkimusyhdistys.fi] hammaslääkäreillekin tarjoama kivunhoidon erityispätevyyteen tähtäävä koulutus «Närhi M, Forssell H. Kipu ongelmana hammashoidossa. Suom Hammaslääkäril 2000; 10-11: 562-3. »27.

Muut neurologiset oireet ja löydökset

Koulutuksensa perusteella hammaslääkäri diagnosoi ja hoitaa hampaiston lisäksi monia suusairauksia, jotka voivat ilmetä limakalvon, sylkirauhasen tai kielen poikkeavuuksina. Poikkeavien limakalvomuutosten ja kasvainepäilyjen tutkimukset tehdään ensisijaisesti suusairauksien poliklinikalla. Eräät suuontelon poikkeavuudet ovat hermostoperäisiä ja vaativat neurologisia tutkimuksia. Kielen toispuoleinen surkastuminen (atrofia), kielen faskikulaatio ('elohiiri'), honottava puhe ja nielemisvaikeus ovat amyotroofisen lateraaliskleroosin (ALS) tyypillisiä löydöksiä. Nielemisvaikeus ja kielen deviaatio voivat johtua myös aivorunkoinfarktista. Ienhyperplasia voi johtua useista syistä, kuten plakin, oikomiskojeen tai irtoproteesin aiheuttamasta ärsytyksestä, allergiasta tai immunosupressiivisesta lääkityksestä. Harvinaisia neurologisia syitä ovat neurofibromatoosi ja fenytoiinilääkitys.

Myasthenia gravis -sairauden oireet johtuvat hermolihasliitoksen vajaatoiminnasta ja ilmenevät lihasväsyvyytenä. Tyypillinen oire on ptoosi, yläluomien roikkuminen. Potilaan saattaa olla vaikea pitää suuta auki pitkään. Hammaslääkärin hoitaessa myasthenia-potilasta, tulisi varmistua siitä, että suunniteltu lääkitys ei pahenna potilaan oireita. Opioidipitoiset kipulääkkeet ovat kiellettyjä. Bentsodiatsepiineja ja tetrasykliiniä pitäisi välttää, koska ne usein pahentavat oireita. Paikallispuudutteita, beetasalpaajia, doksisykliiniä ja sulfonamideja on syytä käyttää varoen; vaikutukset ovat yksilöllisiä. Potilaalla on usein mukanaan luettelo kielletyistä ja varoen käytettävistä lääkkeistä eikä häntä silloin tarvitse lähettää neurologille.

Hammaslääkäri saattaa olla ensimmäinen, joka havaitsee säännöllisesti käyvän potilaan vähitellen alkaneen muistihäiriön. Asia tulisi ottaa hienovaraisesti esille ja kehottaa potilasta hakeutumaan neurologin arvioitavaksi.

Arviomme mukaan vakavimmat häiriöt, jotka jäävät helposti vaille tarpeellista huomiota, ovat nopeasti väistyvät kohtaukselliset oireet, erityisesti aivoverenkiertohäiriöt ja epileptiset oireet. Epäselvissä tapauksissa suosittelemme puhelinkonsultaatiota lähimmän keskussairaalan neurologian poliklinikalle tai virka-ajan ulkopuolella päivystyspoliklinikalle.

When should a dentist send the patient to a neurologist?

An increasing number of patients suffering from various types of facial pain visit their dentists and physicians. Approximately every fifth dental patient has some kind of a neurological disorder (disease or symptom), the severity of which may vary from acute local symptoms to chronic generalized pain syndrome. The neurological problem of the patient is usually already known by the dentist, but it is recommended that the patient history be updated regularly. Indeed, every once in a while a previously undiagnosed neurological problem is recognized by the dentist. Sometimes a sudden new neurological symptom may appear during dental treatments.

This article discusses the most common neurological conditions, such as epilepsy, stroke, vertigo, tremor, pain disorders of the head and face, migraine, tension neck, trigeminal neuropathic pain, Horton´s headache, postherpetic neuropathic pain, atypical orofacial pain and other pain disorders. We point out the conditions that require immediate neurological attention.

Kiitämme hammaslääkäri Oili-Elise Kuukkasta ja oikomishoidon erikoishammaslääkäri Kristiina Mäkeä hyödyllisistä kommenteista artikkelia kirjoittaessamme.