Hammasprotetiikassa käytettävien materiaalien ominaisuudet ja kestävyys

Kultaseokset

Kulta on resistentti kemiallisille muutoksille, eikä liukene happoihin (poikkeuksena kuningasvesi). Näin se myös kestää hyvin suun olosuhteita. Erinomaisten biologisten ominaisuuksien vuoksi kultaseoksia käytetään sekä kiinteässä että irtoprotetiikassa. Kultaseosten suhteellisen pienen kimmokertoimen (esim. IV tyypin kulta 90 GPa) «Vallittu PK, Kokkonen M. Deflection fatigue of cobalt-chromium, titanium and gold alloy cast denture clasp. J Prosthet Dent 1995; 74: 412-9.»9 vuoksi kultapinne taipuu helposti ja palaa alkuperäiseen asentoonsa allemenoon mentäessä. Kimmokerroin kuvaa metallin kykyä vastustaa elastista muodonmuutosta myötörajan alapuolella. Myötörajan ylittyessä pinne taipuu pysyvästi eikä palaudu. Kultaseokset eivät olekaan ideaalisia metallipinteiden valmistamiseen niiden pitkäaikaiseen käyttöön liittyvien väistämättömien pysyvien muodonmuutosten takia «Vallittu PK, Kokkonen M. Deflection fatigue of cobalt-chromium, titanium and gold alloy cast denture clasp. J Prosthet Dent 1995; 74: 412-9.»9. Lisäksi kultaseokset ovat kalliita. Kultapinteen retentiovoimaa voidaan lisätä karkaisemalla pinne valamisen jälkeen «Vallittu PK, Kokkonen M. Activation of denture clasps - how long does it help? Suom Hammaslääkäril 1996; 5: 196-198.»13. Karkaisu lisää pinteen jäykkyyttä ja alentaa samalla pinteen väsymiskestävyyttä.

Kromi-kobolttiseokset

Kromi-kobolttiseos on halpa ja luja metalliseos, joka on suhteellisen kudosystävällinen ja aiheuttaa harvoin allergioita «Meurman JH, Murtomaa H, Le Bell Y, Autti H. Therapia Odontologica. Hammaslääketieteen käsikirja. Academica-Kustannus. Helsinki 2003.»10. Seos on resistentti kemiallisille muutoksille ja kestää hyvin suun olosuhteita. Kromi-kobolttiseoksia käytetään pääasiassa irtoproteeseissa. Kromi-kobolttiseoksen tyypillinen ominaisuus on sen korkea kimmokerroin (220 GPa) «Vallittu PK, Kokkonen M. Deflection fatigue of cobalt-chromium, titanium and gold alloy cast denture clasp. J Prosthet Dent 1995; 74: 412-9.»9, joka vaikuttaa mm. pinteiden joustoon. Pinteen pysyvä muodonmuutos ja murtuminen tapahtuvat melko helposti «Vallittu PK, Kokkonen M. Deflection fatigue of cobalt-chromium, titanium and gold alloy cast denture clasp. J Prosthet Dent 1995; 74: 412-9.»9. On esitetty, että koboltti-kromipinteen kärkeä ei tulisi asettaa 0,5 mm syvempään pinnehampaan allemenoon «Ikebe K, Nokubi T, Kibi M, Ono T, Okuno Y. Influence of dimensional factors and heat treatment on permanent deformation of wrought wire clasps. J Osaka Univ Dent Sch 1992; 32: 75-83.»14. Kehitteillä on seoksia, joihin on lisätty titaania jousto- ja murtumisominaisuuksien parantamiseksi «Vallittu PK, Kokkonen M. Activation of denture clasps - how long does it help? Suom Hammaslääkäril 1996; 5: 196-198.»13. Myös rankaproteesin runko voi katketa «»1.

Titaani ja titaaniseokset

Titaani on kevyt, halpa ja kudosystävällinen metalli «Rintanen J, Torniainen T, Könönen M. Titaani osaproteesirunkomateriaalina. Suom Hammaslääkäril 1993; 17: 960-3.»15. Titaani on myös luja materiaali suhteessa painoonsa, mutta tilavuuteen suhteutettuna titaanin lujuus ei ole kovin suuri. Hammaslääketieteessä käytetään sekä ns. kaupallisesti puhdasta titaania että titaaniseoksia. Seoksissa on titaanin lisäksi mukana alumiinia, vanadiumia (seos Ti-6Al-4V), niobia (seos Ti-6Al-7Nb) tai nikkeliä (seos Ni-Ti) «Rintanen J, Torniainen T, Könönen M. Titaani osaproteesirunkomateriaalina. Suom Hammaslääkäril 1993; 17: 960-3.»15. Titaania käytetään ensisijaisesti implanttimateriaalina, mutta myös ranka- ja kruunuproteesien runkomateriaalina.

Titaanin valaminen on hankalaa korkean sulamislämpötilan (1720 °C), alhaisen tiheyden ja suuren reaktiivisuuden vuoksi. Valu tulee suorittaa hapettomissa olosuhteissa, sillä muuten titaani muuttuu hauraaksi ja kovaksi. Lisäksi ongelmana ovat huokoset, epätäydelliset valut ja valupinnan karheus «Rintanen J, Torniainen T, Könönen M. Titaani osaproteesirunkomateriaalina. Suom Hammaslääkäril 1993; 17: 960-3.»15. Valutekniikan kehittyminen ja valun kontrollointi röntgentekniikalla ovat parantaneet laatua «Meurman JH, Murtomaa H, Le Bell Y, Autti H. Therapia Odontologica. Hammaslääketieteen käsikirja. Academica-Kustannus. Helsinki 2003.»10. Myös titaanin hitsaaminen on osoittautunut hankalaksi. Juottaminen tapahtuukin yleensä laserin avulla.

Titaania voidaan käyttää myös metallokeramiassa. Tavanomaisten metallokeramiaan soveltuvien posliinien ja titaanin lämpölaajenemiskertoimet eroavat toisistaan paljon, mikä aiheuttaa korkeassa lämpötilassa poltettavien posliinifasadien halkeilemista valmistuksen aikana «Russell MM, Andersson M, Dahlmo K, Razzoog ME, Lang BR. A new computer-assistcd method for fabrication of crowns and fixed partial dentures. Quintessence Int 1995; 26: 757-63.»16. Samoin titaanin voimakas oksidoituminen korkeissa lämpötiloissa (> 600 °C) saa aikaan liian paksun oksidikerroksen syntymisen posliinin ja rungon väliin, mikä heikentää kemiallista sidosta. Tämän vuoksi titaanille on kehitetty matalammassa lämpötilassa sintrautuvat posliinimassat, jotka ovat myös pehmeämpiä «Russell MM, Andersson M, Dahlmo K, Razzoog ME, Lang BR. A new computer-assistcd method for fabrication of crowns and fixed partial dentures. Quintessence Int 1995; 26: 757-63.»16.

Titaanin kimmokerroin on noin kaksi kertaa pienempi kuin kromi-kobolttiseoksen kimmokerroin (esim. Ti-6Al-7Nb:n kimmokerroin on 123 GPa) «Vallittu PK, Kokkonen M. Deflection fatigue of cobalt-chromium, titanium and gold alloy cast denture clasp. J Prosthet Dent 1995; 74: 412-9.»9. Suuri joustavuus mahdollistaa titaanista valmistetun pinteen asettamisen syvempiin allemenoihin kuin kromi-kobolttipinteillä, mikä voi joissakin tapauksissa olla ulkonäöllisesti tärkeää. Tutkimukset osoittavat, että titaanipinteet vastustavat pitkäaikaiseen käyttöön liittyvä pysyvää muodonmuutosta paremmin kuin kultaseokset «Vallittu PK, Kokkonen M. Deflection fatigue of cobalt-chromium, titanium and gold alloy cast denture clasp. J Prosthet Dent 1995; 74: 412-9.»9. Titaanin kylmämuokkaus (esim. pinteen kiristäminen) voi vähentää sen sitkeyttä «Vallittu PK, Kokkonen M. Activation of denture clasps - how long does it help? Suom Hammaslääkäril 1996; 5: 196-198.»13.

Verrattaessa kromi-koboltti-, titaani- ja kultaseoksia on todettu, että titaani- ja kultaseosten kimmokerroin on pienempi kuin kromi-kobolttiseosten kimmokerroin, joka määrää niiden kliinisesti edulliset joustamismahdollisuudet «Vallittu PK, Kokkonen M. Deflection fatigue of cobalt-chromium, titanium and gold alloy cast denture clasp. J Prosthet Dent 1995; 74: 412-9.»9. Kromi-kobolttipinteen ja kultaseoksista valmistettujen proteesien pitkäaikaiseen käyttöön liittyy pinteiden vähittäinen retentiovoiman pieneneminen «Vallittu PK, Kokkonen M. Deflection fatigue of cobalt-chromium, titanium and gold alloy cast denture clasp. J Prosthet Dent 1995; 74: 412-9.»9. Titaanista valmistettujen pinteiden retentiovoima säilyy melkein muuttumattomana koko proteesin käyttöajan ( «Vallittu PK, Kokkonen M. Deflection fatigue of cobalt-chromium, titanium and gold alloy cast denture clasp. J Prosthet Dent 1995; 74: 412-9.»9. Titaanipinteiden retentiovoima on kuitenkin pienempi kuin kromi-kobolttiseoksista valmistettujen pinteiden retentiovoima saman syvyisessä allemenossa «Rodrigues RC, Ribeiro RF, de Mattos Mda G, Bezzon OL. Comparative study of circumferential clasp retention force for titanium and cobalt-chromium removable partial dentures. J Prosthet Dent 2002; 88: »17. Mutta 0,5 mm:n syvyisessä allemenossa titaanipinteillä oli vastaava retentiovoima kuin kromi-kobolttipinteen retentiovoima 0,25 mm:n syvyisessä allemenossa «Rodrigues RC, Ribeiro RF, de Mattos Mda G, Bezzon OL. Comparative study of circumferential clasp retention force for titanium and cobalt-chromium removable partial dentures. J Prosthet Dent 2002; 88: »17. Pinnettä aktivoitaessa on muistettava, että metallin edestakainen taivuttaminen nopeuttaa metallin väsymistä. Tämän takia pinteen kiristäminen saattaa joskus katkaista pinteen «Vallittu PK, Kokkonen M. Activation of denture clasps - how long does it help? Suom Hammaslääkäril 1996; 5: 196-198.»13.

Terässeokset

Nykyiset terässeokset kestävät hyvin suun olosuhteita «Meurman JH, Murtomaa H, Le Bell Y, Autti H. Therapia Odontologica. Hammaslääketieteen käsikirja. Academica-Kustannus. Helsinki 2003.»10. Terässeoksia käytetään mm. akryylirunkoisten osaproteesien pinteissä. Pinnemateriaalina niillä on paremmat jousto-ominaisuudet kuin kromi-kobolttiseoksilla ja kullalla «Vallittu PK, Kokkonen M. Activation of denture clasps - how long does it help? Suom Hammaslääkäril 1996; 5: 196-198.»13. Teräslankapinne säilyttää retentiovoimansa pitkällä aikavälillä paremmin kuin kromi-koboltti- tai kultapinne «Vallittu PK, Kokkonen M. Activation of denture clasps - how long does it help? Suom Hammaslääkäril 1996; 5: 196-198.»13. Teräksen väsymiskestävyys ei kuitenkaan eroa paljon kromi-kobolttiseoksen väsymiskestävyydestä.

Muovifasadimateriaalit

Muovifasadimateriaaleja voidaan käyttää kruunujen ja siltojen fasadimateriaalina, mutta metallokeramian ja keraamien yleistyessä muovifasadien osuus kiinteässä protetiikassa on Suomessa kuitenkin vähäistä. Muovifasadimateriaalit koostuvat pääasiassa dimetakrylaateista, joihin on lisätty epäorgaanisia partikkelimaisia täyteaineita «Meurman JH, Murtomaa H, Le Bell Y, Autti H. Therapia Odontologica. Hammaslääketieteen käsikirja. Academica-Kustannus. Helsinki 2003.»10. Nämä yhdessä lisäävät kulumiskestävyyttä, lujuutta ja vähentävät pinnan säröilyä.

Muovin ja metallin välinen liitos on aiheuttanut ongelmia, koska se perustuu mekaaniselle kiinnittymiselle eli retentiohelmien allemenoihin. Sidosta on parannettu rungon hiekkapuhalluksella ja silanoinnilla, jolloin saadaan syntymään mikromekaaniskemiallinen sidos. Palmqvist ym. osoittivat, että riski muovifasadirakenteen vaurioitumiseen on keskimäärin 44 kertaa suurempi kuin metallokeraamisilla rakenteilla «Palmqvist S, Söderfeldt B. Multivariate analyses of factors influencing the longevity of fixed partial dentures, retainers, and abutments. J Prosthet Dent 1994; 71: 245-50.»22. Merkittävä osa muovifasadirakenteista menetetään materiaalin kulumisen ja huonontuneen estetiikan eli värjäytymien vuoksi.

Posliini

Posliini on kovaa ja haurasta materiaalia, mutta sen puristuslujuus on suuri (862 MPa) «Naylor WP. Introduction to metal ceramic technology. Quintessence. Illinois 1992.»23. Tämän vuoksi sitä voidaan käyttää myös purupintamateriaalina. Toisaalta kova purupinta aiheuttaa helposti vastapurijan kulumista «Jagger DC, Harrison A. An in vitro investigation into the wear effects of selected restorative materials on enamel. J Oral Rehabil 1995; 22: 275-81.»24. Posliinin esteettisyys ja kudosystävällisyys ovat hyvät ja lämmönjohtokyky huono «Meurman JH, Murtomaa H, Le Bell Y, Autti H. Therapia Odontologica. Hammaslääketieteen käsikirja. Academica-Kustannus. Helsinki 2003.»10. Posliinimassa supistuu voimakkaasti poltettaessa. Mikroskooppisesti posliinissa voidaan havaita pieniä säröjä ja halkeamia, jotka syntyvät jäähtymisen yhteydessä tapahtuvista supistumisjännityksistä «Jagger DC, Harrison A. An in vitro investigation into the wear effects of selected restorative materials on enamel. J Oral Rehabil 1995; 22: 275-81.»24. Supistumisjännitykset johtuvat posliinin ja päällepolttometallin erisuuruisista lämpölaajenemiskertoimista.

Täyskeraamiset materiaalit

Markkinoille on tullut joukko uusia keraamisia materiaaleja «Markkinoilla olevia keraameja.»1. Keraamien käyttöä rajoittavat paitsi lujuuteen ja sitkeyteen liittyviä tekijät, myös niiden käsittelykustannukset «Naylor WP. Introduction to metal ceramic technology. Quintessence. Illinois 1992.»23. Lasikeraamiset materiaalit ovat heikompia kuin metalli, eikä niillä ole riittävää murtumislujuutta. Lasikeramiaa on suositeltavaa käyttää yksittäisissä kruunuissa. Lasikeramian päälle voidaan polttaa tavallinen posliini. Murtolujuustesteissä Empress^®-lasikeramialle on saatu murtolujuusarvoksi n. 200 MPa «Naylor WP. Introduction to metal ceramic technology. Quintessence. Illinois 1992.»23. Finesse^® on myös valettava lasikeraaminen materiaali. Lopullinen väri saadaan aikaiseksi posliinimaaleilla, jotka poltetaan posliinin polttouunissa. Kosmeettisesti saavutetaan hyvä lopputulos rungon läpikuultavuuden vuoksi. Huonoina puolina voidaan pitää pintaposliinimaalin kulumista ja alhaista lujuutta (murtolujuus 125 MPa) «Naylor WP. Introduction to metal ceramic technology. Quintessence. Illinois 1992.»23.

In-Ceramin^® lujuusominaisuudet (taivutuslujuus jopa 600 MPa) perustuvat materiaalin homogeeniseen, pienirakeiseen ja huokoisettomaan koostumukseen (alumiinioksidirunko). In-Ceramia^® voidaan käyttää keraamisissa täytteissä, yksittäisissä kruunuissa ja jopa 3-5 yksikön silloissa «Vult von Steyern P, Jonsson O, Nilner K. Five-year evaluation of posterior All-Ceramic three-unit (In-Ceram) FPDs. Int J Prosthodont 2001; 14: 379-84.»25. In-Ceram Spinel^® eroaa In-Ceram Aluminasta® siten, että siihen on lisätty magnesiumia. Procera Allceram^® koostuu tiiviisti sintratusta, puhtaasta alumiinioksidirungosta (A1₂O₃ > 99,5 %) ja sen päälle poltetusta posliinista «Oden A, Krystek-Ondracek I, Magnusson D, Andersson M, Elowson B, Simonson S. Procera helkeramiska krona - tvä ars klinisk uppföljning. Tandläkartidningen 1994; 86: 1097-101.»26. Taivutuslujuus on keskimäärin 687 MPa. Näin sitä voidaan käyttää myös takahammasalueella optimaalisissa tapauksissa «Oden A, Krystek-Ondracek I, Magnusson D, Andersson M, Elowson B, Simonson S. Procera helkeramiska krona - tvä ars klinisk uppföljning. Tandläkartidningen 1994; 86: 1097-101.»26.

Sintratut kiteiset materiaalit, kuten alumiinioksidi ja zirkoniumoksidi, ovat lujia ja kemiallisesti hyvin stabiileja «Kvam K, Karlsson S, Täyskeraamiset proteettiset rakenteet. Suom Hammaslääkäril 2004; 9: 542-5.»27. Niillä on myös suurempi murtumislujuus kuin posliinilla ja lasikeraameilla, ja siksi niitä käytetään täyskeraamisten rakenteiden runkomateriaalina «Rosenblum MA, Schulman A. A Review of All-Ceramic restorations. JADA 1997; 128: 297-307.»28. Nämä materiaalit ovat lujempia kuin useimmat hammashoidossa käytettävät metalliseokset ja niitä voidaan käyttää myös silloissa «Rosenblum MA, Schulman A. A Review of All-Ceramic restorations. JADA 1997; 128: 297-307.»28. Osittain yttriumilla stabilisoitu tetragonaalinen zirkoniumoksidi, Y-TZP, on nykyisistä hammaskeraameista lujin ja sitkein (taivutuslujuus > 900 MPa) (27). Y-TZP:n lujuusarvot perustuvat puhtaan zirkoniumin sekaan lisättävään yttrium-oksidiin (stabiloiva oksidi). Reaktio saa aikaan multifaasisen aineen, nk. osittain stabiloidun zirkoniumin. Murtuman aiheuttamat jännitysvoimat saavat aikaan rakenteellisen muutoksen metastabiilissa zirkoniumoksidissa, mikä aiheuttaa paikallisen 3-5 %:n koon lisäyksen materiaalissa. Koon muutos aiheuttaa kompressiovoimien syntymisen murtumalinjan ympärille, ja jotta murtuma voisi edetä, sen on voitettava nämä kompressiovoimat. «Raigrodski A. Contemporary materials and technologien for all-ceramic fixed partial dentures: a review of the literature. J Prosthet Dent 2004; 92: 557-62.»29

Kokokeraamisten rakenteiden murtumislujuus metallokeraamisiin rakenteisiin verrattuna on yleisesti ottaen nykyisin vielä alhainen. Niitä käytetään materiaalin kestävyyden vuoksi yksittäisissä kruunuissa ja lyhyissä silloissa «Vult von Steyern P, Jonsson O, Nilner K. Five-year evaluation of posterior All-Ceramic three-unit (In-Ceram) FPDs. Int J Prosthodont 2001; 14: 379-84.»25. Zirkoniumoksidi (Y-TZP) on poikkeus keraamien joukossa, sillä sen lujuusominaisuudet ovat metallokeramian luokkaa. Sidostamistekniikka sopii hyvin lasikeramian sementointiin, sillä materiaalin kiinnityspinta voidaan syövyttää fluorivetyhapolla ja käsitellä silaanilla paremman muovisementin kiinnittymisen aikaansaamiseksi «Linden R, Raustia A. Kiinnityssementit ja niiden käyttö. Suom Hammaslääkäril 2001; 17: 998-1005.»30. Alumiinioksidi- tai zirkoniumoksidirunkoa ei voida syövyttää lasikeramian tavoin «Rosenblum MA, Schulman A. A Review of All-Ceramic restorations. JADA 1997; 128: 297-307.»28.

Posliini aiheuttaa enemmän vastapurijan kiilteen kulumista kuin yhdistelmämuovi, amalgaami tai kullasta valmistetut proteesirakenteet «Jagger DC, Harrison A. An in vitro investigation into the wear effects of selected restorative materials on enamel. J Oral Rehabil 1995; 22: 275-81.»24. Tutkimuksessa on havaittu eroja myös erilaisten posliinien välillä. Jos kiiltopoltettua posliinipintaa joudutaan hiomaan esimerkiksi purentaan sovittamisen vuoksi, on posliini lopuksi kiillotettava mekaanisesti (posliinille tarkoitetuilla kiillotuskumeilla ja timanttipastalla) tai suoritettava kiiltopoltto uudelleen hammaslaboratoriossa «Al-Wahadni AM, Martin DM. An in vitro investigation into the wear effects of glazed, unglazed and refinished dental porcelain on an opposing material. J Oral Rehabil 1999; 26: 538-46.»31.

Kokokeraamisten rakenteiden yleisemmin esiintyvä vauriotyyppi on kruunun murtuma, jonka esiintymisfrekvenssi erilaisten seurantatutkimusten mukaan vaihtelee 1,5 %:sta 16 %:iin «Moffa JP, Lugassy AA, Ellison JA. Clinical evaluation of a castable ceramic material. Three year study. J Dent Res 1988; 67: 118.»32 «Scotti R, Catapano S, D'Elia A. A clinical evaluation of In-Ceram crowns. Int J Prosthodont 1995; 8: 320-3.»33. Murtumariski on selvästi suurempi taka-alueella. Tutkimusten mukaan sekä täyskeraamisten että metallokeraamisten rakenteiden posliini voi lohjeta rungosta ja yleensä lohkeaminen tapahtuu kahden ensimmäisen vuoden aikana «Reuter JE, Brose MO. Failures in full crowns retained dental bridges. Br Dent J 1984; 157: 61-3.»34 «»2.

Tavoite

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää proteesirakenteiden kestävyyttä Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitoksella, Oulun yliopistollisessa opetusterveyskeskuksessa ja Oulun yliopistollisen sairaalan hammas- ja suusairauksien klinikassa. Lisäksi pyrittiin selvittämään miksi proteettinen rakenne oli rikkoutunut.

Materiaali ja menetelmät

Tutkimusaineisto kerättiin retrospektiivisesti vuosina 1999-2002 hammaslääketieteen opiskelijoiden tai erikoistuvien hammaslääkäreiden hoidossa olleiden potilaiden potilasasiakirjoihin dokumentoitujen hoitotapahtumien perusteella. Potilaat valittiin tehtyjen korjaustoimenpiteiden perusteella ATK-järjestelmän potilashallintaohjelmasta. Toimenpidekoodeina käytettiin irtoprotetiikassa koodeja 'proteesin korjaus' ja 'vaativa proteesin korjaus' ja kiinteässä protetiikassa koodeja 'kruunun uudelleen sementointi' ja 'fasadin korjaus tai valmistus täyteaineesta'. Potilaspapereista katsottiin potilaiden sukupuoli, ikä, proteesityyppi, käyttöaika ja sijainti hampaistossa, komplikaation tyyppi ja sijainti, vastapurijan materiaali ja korjaustoimenpide. Potilaita, joiden proteesit tarvitsivat korjausta, oli 67. Potilaista 34 oli hoidettu kiinteillä proteeseilla (metallokeraamiset kruunut ja sillat) ja 33 irtoproteeseilla.

Tulokset

Proteesikorjaukseen saapuneiden potilaiden ikä- ja sukupuolijakauma on esitetty taulukoissa «Irtoproteesikorjaukseen vuosina 1999-2002 saapuneiden potilaiden ikä- ja sukupuolijakauma.»2 «Kiinteän protetiikan korjaukseen vuosina 1999-2002 saapuneiden potilaiden ikä- ja sukupuolijakauma.»3. Irtoproteesien käyttäjistä suurin potilasryhmä oli yli 65-vuotiaat (49 %). Kiinteiden proteesien käyttäjistä eniten oli 50-64-vuotiaiden (38 %) ja toiseksi eniten 35-49-vuotiaiden (32 %) joukossa.

Korjattujen proteesien tyypit ja niiden osuudet on esitetty taulukossa «Korjattujen proteesien tyypit vuosina 1999-2002.»4. Irtoproteeseista eniten oli rikkoutunut kokoproteeseja. Niiden korjauksien osuus irtoproteeseista oli 39 %. Kiinteässä protetiikassa suurin osa korjauksista liittyi nastakruunuihin (41 %). Toiseksi eniten korjattiin 4-6 yksikön siltoja (21 %) ja sitten kevytsiltoja (17 %).

Komplikaatiotyypit irto- ja kiinteässä protetiikassa on esitetty taulukossa «Komplikaatiotyypit irtoprotetiikassa ja kiinteässä protetiikassa vuosina 1999-2002.»5. Irtoprotetiikassa yleisin komplikaatio oli proteesihampaan irtoaminen (42 %) ja toiseksi yleisin proteesin runko-osan halkeama (40 %). Rikkoutuneissa proteeseissa ei ollut käytetty vahvikkeena kuitu- tai metallilujitteita. Kiinteässä protetiikassa yleisin komplikaatio oli kruunun tai sillan irtoaminen (77 %). Toiseksi yleisimpänä komplikaationa oli posliinin lohkeaminen (20 %). Lohkeaminen tapahtui yleensä kruunun sivupinnalta (83 %). Posliinin lohkeamista purupinnalta oli vain 17 %:lla tutkituista.

Korjaustoimenpiteiden lukumäärä yläleuassa oli suurempi kuin alaleuassa ja etualueella suurempi kuin taka-alueella «Proteesinkorjaustoimenpiteiden lukumäärä ylä- ja alaleuassa vuosina 1999-2002.»6. Ongelmallisin paikka rikkoutumisen suhteen, erityisesti kiinteässä protetiikassa, oli yläetualue: kaikista korjauksista yläetualueella oli 65 %. Suurin osa rikkoutumisista ja niihin liittyvistä korjauksista tehtiin proteesien teon jälkeisten kahden ensimmäisen vuoden aikana «Proteesien käyttöaika ennen komplikaation esiintymistä.»7.

Tutkimuksessa katsottiin myös vastapurijan materiaalin vaikutusta proteesien rikkoutumiseen «Vastapurijan materiaalin vaikutus komplikaatioiden esiintyvyyteen vuosina 1999-2002.»8. Irtoproteesien rikkoutumisen yhteydessä vastapurijana oli yleensä ranka-, levyosa- tai kokoproteesi (64 %). Kiinteän protetiikan korjaustoimenpiteissä 82 %:lla oli vastapurijana oma hammas. Bruksismia oli todettu kliinisten havaintojen (hampaiden epäfysiologinen kuluminen, poskilistat tai painaumat kielen sivussa) perusteella neljällä potilaalla (12 %) kiinteän protetiikan ryhmässä ja kahdella potilaalla (6 %) irtoproteesiryhmässä.

Tutkimusosan yhteenveto

Tutkimusosuudessa käsiteltiin vuosina 1999-2002 Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitokselle, Oulun yliopistolliseen opetusterveyskeskukseen ja Oulun yliopistollisen sairaalan hammas- ja suusairauksien klinikkaan proteesikorjaukseen saapuneiden potilaiden ikä- ja sukupuolijakauma, proteesin tyyppi ja hoidon komplikaatioihin liittyviä tietoja. Irtoproteesin käyttäjistä suurin ryhmä oli yli 65-vuotiaat ja kiinteiden proteesien käyttäjistä suurimmat ryhmät olivat 50-64- ja 35-49-vuotiaat. Irtoprotetiikassa suurin osa rikkoutumisista havaittiin kokoproteesikäyttäjillä. Yleisimmät korjauksen syyt olivat proteesihampaan irtoaminen ja proteesin runko-osan halkeama. Rikkoutuneissa proteeseissa ei ollut käytetty vahvikkeena kuitu- tai metallilujitteita. Kiinteässä protetiikassa suurin osa korjauksista liittyi nastakruunuihin ja kevytsiltoihin. Yleisin korjauksen syy oli kruunun tai sillan irtoaminen. Toiseksi yleisimpänä syynä oli posliinin lohkeaminen. Komplikaatioiden esiintymisajankohta vastasi muiden kliinisten tutkimusten aikajakaumaa. Suurin osa korjauksista tehtiin kahden ensimmäisen vuoden aikana ja eniten korjauksia tehtiin etualueelle. Yleisin paikka korjausta vaativiin toimenpiteisiin oli yläetualue, erityisesti kiinteässä protetiikassa.