Pinnoitetta vai fluorilakkaa molaarien purupintojen reikiintymisen ehkäisyyn?

Katsauksen tausta ja tavoite

Kouluikäisillä lapsilla suuri osa uusista kariesvaurioista ilmaantuu ensimmäisten pysyvien takahampaiden hampaiden purupinnoille. Hammashoitolassa näiden hammaspintojen reikiintymistä on pyritty ehkäisemään suojaamalla purupinta paikallisesti joko pinnoittamalla tai vahvistamalla kiillettä laittamalla siihen fluorilakkaa. Sekä pinnoittamisen «Ahovuo-Saloranta A, Hiiri A, Nordblad A, Worthington H, Mäkelä M. Pit and fissure sealants for preventing dental decay in the permanent teeth of children and adolescents. Cochrane Database of Systemat»2 että fluorilakkauksen vaikuttavuus «Marinho VCC, Higgins JPT, Logan S, Sheiham A. Fluoride varnishes for preventing dental caries in children and adolescents. Cochrane Database of Systematic Reviews 2002, Issue 1. Art. No.: CD002279. DO»3 hampaiden reikiintymisen ehkäisyssä on erikseen osoitettu järjestelmällisissä katsauksissa. Tämän katsauksen tavoitteena oli verrata keskenään näitä kahta toimenpidettä pysyvien hampaiden purupintojen reikiintymisen ehkäisyssä.

Kuinka katsaus tehtiin? Lyhyt kuvaus menetelmistä

Cochrane-katsauksiin etsitään tutkimukset aina mahdollisimman kattavalla tiedonhakustrategialla. Tässä katsauksessa tutkimukset haettiin yhdessä informaatikon kanssa pohdittujen hakusanojen avulla 14 eri sähköisestä tietokannasta. Eri hakujen kautta aiheesta löytyi kaikkiaan 515 tutkimusviitettä, joista tarkkojen kriteerien avulla seulottiin katsaukseen mukaan vain parhaat tutkimukset. Näin jäljelle jäi neljä satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Jokaiselle tutkimukselle laskettiin riskisuhde ja sen 95 %:n luottamusväli, mutta tutkimusten tuloksia ei voitu yhdistää meta-analyysin avulla tutkimusasetelmien erilaisuuden vuoksi.

Katsauksen päätulokset

Katsaukseen hyväksyttyjen tutkimuksien kohderyhmänä olivat 5-9-vuotiaat lapset, joille useimmiten pinnoitteita ja fluorilakkauksia laitetaan reikiintymisen ehkäisytarkoituksessa. Tutkimuksista yksi oli tehty 1980-luvulla Norjassa ja loput kolme 1990-luvulla: yksi Espanjassa, yksi Brasiliassa ja yksi Saksassa. Kolmessa tutkimuksessa pinnoitemateriaalina oli käytetty muovipinnoitetta (resiinipohjainen pinnoite) ja yhdessä muovivahvistettua lasi-ionomeeripinnoitetta. Kaikissa kontrolliryhmissä käytetty fluorilakkavalmiste oli Duraphat^®.

Kolmessa tutkimuksessa verrattiin pinnoittamista fluorilakkaukseen. Näistä kahden tutkimuksen mukaan pinnoittaminen ehkäisi pysyvien takahampaiden reikiintymistä merkitsevästi enemmän kuin puolivuosittain tehty fluorilakkaus. Toisessa tutkimuksessa 23 kuukauden seurannan jälkeen saatiin 26 %:n reikiintymisriskin vähenemä pinnoitetuille hammaspinnoille verrattuna fluorilakattuihin hammaspintoihin ja toisessa yhdeksän vuoden seurannan jälkeen vastaavasti 52 %:n riskin vähenemä. Myös kolmannessa hyväksytyssä tutkimuksessa pinnoittaminen oli fluorilakkausta vaikuttavampaa, mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Katsaukseen hyväksyttiin mukaan myös yksi tutkimus, jossa pinnoitteen päälle laitettiin fluorilakkaa ja sitä verrattiin pelkkään fluorilakkaukseen. Tässä tutkimuksessa saatiin kahden vuoden seurannan jälkeen jopa 64 %:n reikiintymisriskin vähenemä pinnoitetuille ja fluorilakatuille hammaspinnoille verrattuna vain lakattuihin pintoihin.

Pinnoittamisen vaikuttavuuteen liittyy olennaisesti pinnoitteen pysyvyys hampaan pinnalla: mitä kauemmin pinnoite pysyy ehjänä paikoillaan, sitä paremmin se myös suojaa reikiintymiseltä. Pinnoittamisen kannalta parhaimmat tulokset saatiinkin kahdessa tutkimuksessa, jossa pinnoite korjattiin aina, jos siinä huomattiin puutteita puolivuotistarkastusten yhteydessä.

Katsauksessa olisi haluttu myös selvittää pinnoittamisen ja fluorilakkauksen välisiä kustannuseroja, mutta katsaukseen mukaan hyväksytyistä tutkimuksista saatiin selvitettyä ainoastaan se, kuinka monella käynnillä pinnoitetta uusittiin tai korjattiin ensimmäisen pinnoitekerran jälkeen sekä kuinka monella käynnillä fluorilakkaa laitettiin hampaiden pinnalle. Yhdessä tutkimuksessa oli ilmoitettu, että pinnoittamiseen ja pinnoitteen korjaamiseen tarvittaessa käytettiin kahden vuoden tutkimuksen aikana yhteensä 29 minuuttia ja fluorilakkauksiin yhteensä 17 minuuttia.

Päätös toimenpiteiden käytöstä tulee tehdä paikallisesti

Katsauksen johtopäätös siis oli, että pysyvien kuutosten pinnoittaminen ehkäisi 2-9 vuoden seurantojen aikana reikiintymistä enemmän kuin kaksi kertaa vuodessa tehty fluorilakkaus, vaikkakaan vaikuttavuuseron suuruutta ei voitu selvittää. Johtopäätös perustui kuitenkin vain neljään tutkimukseen ja siksi aiheesta tarvitaan lisää hyvin tehtyjä satunnaistettuja kliinisiä tutkimuksia. Tästä syystä pinnoitteiden ja fluorilakkausten käytöstä tulee päättää aina paikallisesti ja potilaskohtaisesti, pohtien samalla toimenpiteiden kustannuksia suhteessa vaikuttavuuteen.