Hampaiston oikomishoito terveyskeskuksissa vuonna 2003

Johdanto

Terveyskeskuksissa järjestettävää lasten ja nuorten hampaiston oikomishoitoa koskevia tietoja on Suomessa kerätty vuodesta 1975 lähtien «Nordblad A, Suominen-Taipale L, Rasilainen J, Karhunen T. Suun terveydenhuoltoa terveyskeskuksissa 1970-luvulta vuoteen 2000. Stakes, Raportteja 278. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »1. Oikomishoito laajeni huomattavasti vuodesta 1975, jolloin hoidossa oli noin 24 600 alle 16-vuotiasta lasta ja nuorta, vuoteen 1994, jolloin hoidossa oli runsaat 105 000 alle 19-vuotiasta. Tämän jälkeen hoidossa olevien määrän kasvu hidastui «Nordblad A, Suominen-Taipale L, Rasilainen J, Karhunen T. Suun terveydenhuoltoa terveyskeskuksissa 1970-luvulta vuoteen 2000. Stakes, Raportteja 278. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »1 (kuva «»1). Viimeisten kymmenen vuoden aikana muutoksia on tapahtunut erityisesti hoidon ajoituksessa, kun joissakin terveyskeskuksissa yhä nuorempia lapsia on ohjattu oikomishoitoon «Nordblad A, Suominen-Taipale L, Rasilainen J, Karhunen T. Suun terveydenhuoltoa terveyskeskuksissa 1970-luvulta vuoteen 2000. Stakes, Raportteja 278. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »1 «Pietilä T, Alanen P, Nordblad A, Kotilainen J, Pietilä I, Pirttiniemi P ym. Hampaiden oikomishoito terveyskeskuksissa. Stakes, Raportteja 279. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »2.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen lausunnon (Dnro 959/4/98) mukaan terveydellisin perustein annettava hampaiston oikomishoito on osa lasten ja nuorten perusterveydenhoitoa. Terveydellisin perustein annettavan oikomishoidon määrittäminen on kuitenkin vaikeaa. Uusimpien käsitysten mukaan tavanomaiset purentavirheet eli malokkluusiot eivät ole sairauksia eivätkä patologisia tiloja «Stenvik A. Ortodontic care: need and demand. Thesis. University of Oslo, 1997. »3 «Vig PS, Vig KWL. Decision analysis to optimize the outcomes for Class II Division 1 orthodontic treatment. Semin Orthod 1995; 1: 139–48. »4. Mikäli terveysriskejä esiintyy, niiden vaikutukset rajoittuvat suun ja leukojen alueille «Huggare J, Vänttinen R. Hampaiston oikomishoito lääketieteellisin indikaatioin. Suom Lääkäril 1991; 46: 963–7. »5. Yksittäistapauksissa jotkut purentavirheet saattavat olla altistavia tekijöitä hampaiston tukikudossairauksille, leukojen kasvumuutoksille, yläetuhampaiden traumoille, purentaelimistön toiminnanhäiriöille (temporomandibulaarisille dysfunktioille), puhe- ja pureskelutoimintojen ongelmille sekä psykososiaalisille ongelmille «Huggare J, Vänttinen R. Hampaiston oikomishoito lääketieteellisin indikaatioin. Suom Lääkäril 1991; 46: 963–7. »5 «Daniels C, Richmond S. The development of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON). J Orthod 2000; 27: 149–62. »6 «Mohlin B, Kurol J. To what extent do deviations from an ideal occlusion constitute a health risk? Swed Dent J 2003; 27: 1–10. »7 «Järvinen S. Incisal overjet and traumatic injuries to upper permanent incisors. A retrospective study. Acta Odontol Scand 1978; 36:359–62. »8. Lisäksi väärään suuntaan puhkeavan yläleuan kulmahampaan on todettu aiheuttavan viereisen hampaan juuren resorptiota «Mohlin B, Kurol J. To what extent do deviations from an ideal occlusion constitute a health risk? Swed Dent J 2003; 27: 1–10. »7.

Ortodonttiskirurgisen/ortognaattisen hoidon on todettu vähentävän päänsärky- ja dysfunktio-oireita «Pahkala R, Heino J. Effects of sagittal split ramus osteotomy on temporomandibular disorders in seventy-two patients. Acta Odontol Scand 2004; 62: 238–44. »9 «Panula K, Somppi M, Finne K, Oikarinen K. Effects of orthognathic surgery on temporomandibular joint dysfunction. A controlled prospective 4-year follow-up study. Int J Oral Maxillofac Surg 2000; 29: »10. Riittävää tieteellistä näyttöä on suuren horisontaalisen ylipurennan ja yläetuhammastraumojen yhteydestä, kulmahampaan puhkeamissuunnan aiheuttamasta juuren resorptiosta ja aikuisiällä ilmenevistä esteettisesti häiritsevien purentavirheiden aiheuttamista psykososiaalisista ongelmista «SBU, Statens beredning för medicinsk utvärdering. Bettavvikelser och tandreglering i ett hälsoperspektiv. En systematisk litteraturöversikt. Elanders Infologistics Väst, Mölnlycke 2005: 67–119. »11 (taulukko «Taulukko 1. Purentavirheisiin liittyvät riski- ja haittatekijät ruotsalaisen terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikön SBU:n (11) mukaan. »1). Näyttöä ei ole siitä, että purentavirheet aiheuttaisivat yleisterveydellisiä haittoja «SBU, Statens beredning för medicinsk utvärdering. Bettavvikelser och tandreglering i ett hälsoperspektiv. En systematisk litteraturöversikt. Elanders Infologistics Väst, Mölnlycke 2005: 67–119. »11. Useimpia purentavirheitä voidaan pitää yksilöllisinä poikkeamina tai normaaleina muunnelmina ideaalisesta hampaistosta «Stenvik A. Ortodontic care: need and demand. Thesis. University of Oslo, 1997. »3 «Vig PS, Vig KWL. Decision analysis to optimize the outcomes for Class II Division 1 orthodontic treatment. Semin Orthod 1995; 1: 139–48. »4.

Suomessa käsitykset oikomishoidon indikaatioista ovat ristiriitaisia «Pietilä T, Alanen P, Nordblad A, Kotilainen J, Pietilä I, Pirttiniemi P ym. Hampaiden oikomishoito terveyskeskuksissa. Stakes, Raportteja 279. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »2. Noin puolet terveyskeskuksista on arvioinut oikomishoidon tarvetta entisen lääkintöhallituksen suosittamaa 10-portaista asteikkoa «Lääkintöhallitus. Hampaiston oikomishoidon järjestäminen. Lääkintöhallituksen ohjekirje nro 6. Helsinki 1988. »12 käyttäen «Pietilä T, Alanen P, Nordblad A, Kotilainen J, Pietilä I, Pirttiniemi P ym. Hampaiden oikomishoito terveyskeskuksissa. Stakes, Raportteja 279. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »2. Joissakin terveyskeskuksissa alin hoitoon oikeuttava pistemäärä on ollut 2 (ei hoidon tarvetta tai erittäin vähäinen hoidon tarve), kun taas joissain toisissa on vaadittu pistemäärä 8 (suuri hoidon tarve) «Pietilä T, Alanen P, Nordblad A, Kotilainen J, Pietilä I, Pirttiniemi P ym. Hampaiden oikomishoito terveyskeskuksissa. Stakes, Raportteja 279. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »2. Vuonna 2005 Sosiaali- ja terveysministeriö suositteli uusia hoitoon ottamisen valintakriteereitä «Sosiaali- ja terveysministeriö. Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:5. Helsinki 2005: 170. »13. Niiden mukaan hoitoon otetaan ensisijaisesti purentavirheet, jotka kuuluvat luokkiin 8–10 (suuri hoidon tarve – hoito välttämätön) ja luokkaan 7 (hoito suositeltavaa) kuuluvista purentavirheistä ne, joiden pitkän aikavälin ennuste on huononeva.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kuvata terveyskeskuksissa vuonna 2003 tehtyä hampaiston oikomishoidon kattavuutta lapsilla ja nuorilla ja verrata saatuja tuloksia aikaisemmilta vuosilta oleviin tietoihin.

Kuva 1. Oikomiskojehoidossa olleiden 0–16/18-vuotiaiden potilaiden määrät vuosina 1975–2000 koko maan terveyskeskuksissa. Lähde: Nordblad ym. «Nordblad A, Suominen-Taipale L, Rasilainen J, Karhunen T. Suun terveydenhuoltoa terveyskeskuksissa 1970-luvulta vuoteen 2000. Stakes, Raportteja 278. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »1.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksessa käytetyt tiedot hampaiston oikomishoidosta kerättiin 276 terveyskeskuksen johtaville hammaslääkäreille lähetetyillä kyselylomakkeilla osana ns. erillisselvitystä. Johtavilta hammaslääkäreiltä tiedusteltiin vuoden 2003 aikana oikomiskojehoidossa olleiden ja tarkastettujen määrää erikseen 3–5- ja 6–17-vuotiaiden ikäryhmissä. Lisäksi kysyttiin aloitettujen ja valmiiksi saatujen kojehoitojen määrää koko 0–17-vuotiaiden ikäryhmässä, väestön määrää sekä hoidossa käyneiden määrää 0–5- ja 6–17-vuotiaiden ja 18 vuotta täyttäneiden ikäryhmissä. Erillisselvityslomakkeen palautti kevään 2004 aikana 245 terveyskeskusta (87,8 %). Osa palautetuista lomakkeista jouduttiin kuitenkin hylkäämään puutteellisten tietojen takia. Vastaus oikomishoidossa olleiden määrästä saatiin 196 (71,0 %) terveyskeskuksesta, aloitetuista ja valmiiksi saaduista kojehoidoista 204 (73,9 %) ja molemmista edellä mainituista 182 (65,9 %) terveyskeskuksesta. Väestön määrä näissä 196 terveyskeskuksessa oli 4 109 175 ja 204 terveyskeskuksessa 4 464 300.

Tulosten käsittelyä varten terveyskeskukset jaettiin väestön määrän mukaan kolmeen ryhmään: pienet (väestöpohja = 6 000; n = 52), keskisuuret (väestöpohja 6 001–14 000; n = 63) ja suuret (väestöpohja >14 000; n = 69).

Terveyskeskukset luokiteltiin edelleen hoidon kattavuuden, aloitettujen hoitojen ja valmiiksi saatujen hoitojen suhteellisten osuuksien mukaan ylimpään ja alimpaan viidennekseen lukuun ottamatta 0–5-vuotiaiden ikäryhmää, jossa terveyskeskus sijoitettiin alimpaan ryhmään, jos hoidon kattavuus oli nolla prosenttia. Tätä luokittelua käytettiin määriteltäessä niitä terveyskeskuksia, joissa edellä mainitut osuudet olivat suurimpia tai pienimpiä.

Oikomishoitoa koskevat tiedot vuosilta 1975–2000 poimittiin Stakesin aikaisemmista julkaisuista «Nordblad A, Suominen-Taipale L, Rasilainen J, Karhunen T. Suun terveydenhuoltoa terveyskeskuksissa 1970-luvulta vuoteen 2000. Stakes, Raportteja 278. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »1 «Pietilä T, Alanen P, Nordblad A, Kotilainen J, Pietilä I, Pirttiniemi P ym. Hampaiden oikomishoito terveyskeskuksissa. Stakes, Raportteja 279. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »2 «Pietilä T, Pietilä I, Widström E, Varrela J, Alanen P. Hampaiden oikomishoito terveyskeskuksissa. Stakes, Raportteja 154. Helsinki 1994. »14 ja Oikomishoitotyöryhmä -98:n raportista «Oikomishoitotyöryhmä -98. Oikomishoito julkisessa terveydenhuollossa. Suosituksia toiminnan kehittämiseksi. Suom Hammaslääkäril 1999; 6 (17B). »15.

Aineiston tilastomatemaattisessa tarkastelussa käytettiin varianssianalyysiä (yksisuuntainen ANOVA), ?²-testiä ja lineaarista regressioanalyysiä. Erot katsottiin tilastollisesti merkitseviksi, kun p:n arvo oli pienempi kuin 0,05.

Tulokset

Pohdinta

Vuoden 2003 erillisselvityksessä käyttökelpoiset tiedot oikomishoidon kattavuudesta ja aloitettujen ja valmiiksi saatujen hoitojen määrästä saatiin runsaalta 70 %:lta terveyskeskuksista.

Oikomishoitoja koskevia tietoja ei ole aikaisemmin kerätty erillisselvityksissä, eikä kaikilla terveyskeskuksilla ollut valmiuksia tehdä muutoksia tilastointiinsa. Kun tehtyihin kysymyksiin vastanneiden terveyskeskusten alueilla kuitenkin asui runsaat 80 % maamme väestöstä, voidaan tutkimuksen antamia tietoja pitää melko hyvin kokonaistilannetta kuvaavina.

Nordblad ym. «Nordblad A, Suominen-Taipale L, Rasilainen J, Karhunen T. Suun terveydenhuoltoa terveyskeskuksissa 1970-luvulta vuoteen 2000. Stakes, Raportteja 278. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »1 ilmoittivat oikomiskojehoidossa vuosina 1975–2000 olleet 0–17/18-vuotiaat osuuksina tarkastettujen määrästä. Vuosilta 1992 ja 2001 tiedot olivat saatavissa osuuksina ikäryhmästä. Pietilän ym. vuotta 1992 koskevassa raportissa «Pietilä T, Pietilä I, Widström E, Varrela J, Alanen P. Hampaiden oikomishoito terveyskeskuksissa. Stakes, Raportteja 154. Helsinki 1994. »14 keskimääräinen kattavuus 0–18-vuotiaiden ikäryhmässä oli 7,6 % (vaihteluväli 1–19 %) ja vuodelta 2001 tehdyssä raportissa «Pietilä T, Alanen P, Nordblad A, Kotilainen J, Pietilä I, Pirttiniemi P ym. Hampaiden oikomishoito terveyskeskuksissa. Stakes, Raportteja 279. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »2 11,4 % (2,4–43,0 %). Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat kattavuuden 0–17-vuotiaiden ikäryhmässä olleen lähellä vuoden 2001 tasoa. Muutoksia oli tapahtunut molempia ääripäitä edustavissa terveyskeskuksissa, mistä syystä terveyskeskusten väliset erot olivat suurentuneet, vaikka keskiarvot olivat pysyneet jokseenkin samoina.

Vuosina 1994 ja -97 vajaa 1 % alle 6-vuotiaiden ikäryhmästä oli oikomishoidossa «Oikomishoitotyöryhmä -98. Oikomishoito julkisessa terveydenhuollossa. Suosituksia toiminnan kehittämiseksi. Suom Hammaslääkäril 1999; 6 (17B). »15. Nyt vastaava osuus oli 0,4 % eli samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2000 «Nordblad A, Suominen-Taipale L, Rasilainen J, Karhunen T. Suun terveydenhuoltoa terveyskeskuksissa 1970-luvulta vuoteen 2000. Stakes, Raportteja 278. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »1. Alle kuuden vuoden iässä oikomiskojehoitoon otettujen lasten osuus ikäryhmästä ei näyttänyt enää kasvaneen. On mahdollista, että edellä esitetyt oikomiskojehoidon kattavuutta kuvaavat prosenttiluvut ovat todellista tilannetta alhaisempia. Osa lapsista on voitu hoitaa myös ilman kojeita. Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa «Lindner A. Longitudinal study on the effect of early interceptive treatment in 4-year-old children with unilateral cross-bite. Scand J Dent Res1989; 97: 432–8. »16 havaittiin, että puolet maitohampaistossa esiintyvistä lateraalisista pakkopurennoista korjautui pysyvästi hampaita hiomalla, jos yläleuan kulmahampaiden välinen transversaalinen etäisyys oli yli 3 mm suurempi kuin vastaava etäisyys alaleuassa. Tätä hoitomuotoa on käytetty aikaisempina vuosina meilläkin hyvin tuloksin «Järvinen S. Need for interceptive intervention for malocclusion in 6-year-old Finnish children. Community Dent Oral Epidemiol 1981; 9: 285–8. »17. Alkavaa hampaiston ahtautta on suositeltu hoidettavaksi vaihduntahampaistovaiheessa toisen maitomolaarin ja toisen pysyvän premolaarin leveyksien eroa (leeway space) hyväksikäyttäen maitohampaiden hiontojen avulla «Turpin DL. Early treatment conference alters clinical focus. Editorial. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2002; 121: 335–6. »18.

Pietilän ym. «Pietilä T, Pietilä I, Widström E, Varrela J, Alanen P. Hampaiden oikomishoito terveyskeskuksissa. Stakes, Raportteja 154. Helsinki 1994. »14 raportissa vuodelta 1992 oikomishoidon kattavuus 0–18-vuotiaiden ikäryhmässä vaihteli lääneittäin niin, että pienin kattavuus oli Lapin läänissä (4,8 %) ja suurin Uudenmaan ja Oulun lääneissä (8,7 %). Nyt saatujen tulosten mukaan hoidon kattavuus ikäryhmässä 6–17-vuotiaat oli suurin Länsi-Suomen läänissä ja pienin Itä-Suomen läänissä. Lapin läänin kattavuusprosentti oli vuoteen 1992 verrattuna kaksinkertaistunut. Tulokset osoittavat erojen kaventuneen Oulun ja Lapin läänien välillä, mutta muiden läänien osalta vertailu ei ollut mahdollista muuttuneen läänijaon takia.

Oikomishoidon kattavuus oli vain vähäisessä määrässä riippuvainen hammaslääkäriä kohden lasketusta terveyskeskuksen alueella asuvan väestön määrästä, mutta ei ollut lainkaan riippuvainen samoin lasketusta hoidossa olleiden 18 vuotta täyttäneiden eikä 6–17-vuotiaiden määrästä. Hammaslääkärien kiinnostus oikomishoitoon ja omaksutut hoitokäytännöt saattavat näin ollen selittää osan kattavuuden vaihtelusta.

Saatavissa oleva lähdekirjallisuus «Nordblad A, Suominen-Taipale L, Rasilainen J, Karhunen T. Suun terveydenhuoltoa terveyskeskuksissa 1970-luvulta vuoteen 2000. Stakes, Raportteja 278. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »1 «Pietilä T, Alanen P, Nordblad A, Kotilainen J, Pietilä I, Pirttiniemi P ym. Hampaiden oikomishoito terveyskeskuksissa. Stakes, Raportteja 279. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »2 «Pietilä T, Pietilä I, Widström E, Varrela J, Alanen P. Hampaiden oikomishoito terveyskeskuksissa. Stakes, Raportteja 154. Helsinki 1994. »14 «Oikomishoitotyöryhmä -98. Oikomishoito julkisessa terveydenhuollossa. Suosituksia toiminnan kehittämiseksi. Suom Hammaslääkäril 1999; 6 (17B). »15 ei tarjonnut tietoja aloitettujen ja valmiiksi saatujen oikomiskojehoitojen määristä. Kun hoidossa olevien määrä on kasvanut vuodesta 1975 lähtien «Nordblad A, Suominen-Taipale L, Rasilainen J, Karhunen T. Suun terveydenhuoltoa terveyskeskuksissa 1970-luvulta vuoteen 2000. Stakes, Raportteja 278. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »1, on aloitettujen hoitojen määrä luonnollisesti ollut vuosittain valmiiksi saatujen hoitojen määrää suurempi. Tässä tutkimuksessa aloitettuja hoitoja oli enemmän kuin valmiiksi saatuja hoitoja useimmissa terveyskeskuksissa, mikä tarkoittanee, että hoidon kattavuus oli niissä lisääntynyt. Joissain toisissa terveyskeskuksissa se oli vähentynyt. Osa lukujen välisestä erosta johtunee myös hoitojen keskeytymisistä ja muuttoliikkeestä.

Tanskassa ja osassa Ruotsia on hoidon kattavuudelle asetettuna rajana ollut 25 % ikäluokasta «Pirttiniemi P. Priorisointi oikomishoidossa. Kirjoituksessa: Mäntylä P. Apollonian luentopäivä Tampere-talolla. Vuosituhat vaihtui – muuttuiko oikomishoito? Suom Hammaslääkäril 2003; 10: 608–13. »19. Tanskassa rajoitus poistettiin 1.1.2007, mutta samalla kosmeettisin perustein annettava oikomishoito poistettiin maksuttoman hoidon piiristä «Pietilä T. Pohjoismainen keskustelu oikomishoidon valinnasta. Suom Hammaslääkäril 2007; 14: 188–90. »20. Ruotsissa kattavuus on vaihdellut 21:stä 86 %:iin «Pietilä T. Pohjoismainen keskustelu oikomishoidon valinnasta. Suom Hammaslääkäril 2007; 14: 188–90. »20. Linder-Aronsonin ym. «Linder-Aronson S, Bjerrehorn K, Forsberg C-M. Objective and subjective need for orthodontic treatment in Stockholm County. Swed Dent J 2002; 26: 31–40. »21 mukaan Tukholman läänissä raja pitäisi nostaa 30 %:iin ikäluokasta lasten suuren hoidontarpeen vuoksi. Norjassa, jossa oikomishoidon toteuttavat yksityiset oikojahammaslääkärit ja jossa sairausvakuutuksen maksaman korvauksen suuruus riippuu purentavirheen vaikeusasteesta, oikomishoidossa on ollut noin 35 % ikäluokasta «Pietilä T. Pohjoismainen keskustelu oikomishoidon valinnasta. Suom Hammaslääkäril 2007; 14: 188–90. »20. Isossa Britanniassa oli vuonna 2003 oikomiskojehoidossa 8 % 12-vuotiaista ja 14 % 15-vuotiaista lapsista «Chestnutt IG, Burden DJ, Steele JG, Pitts NB, Nuttal NM, Morris AJ. The orthodontic condition of children in the United Kingdom 2003.Br J Dent 2006; 200:609–12. »22. Näiden lisäksi 25 % 12-vuotiaista ja 21 % 15-vuotiaista oli oikomishoidon tarpeessa «Chestnutt IG, Burden DJ, Steele JG, Pitts NB, Nuttal NM, Morris AJ. The orthodontic condition of children in the United Kingdom 2003.Br J Dent 2006; 200:609–12. »22.

Pietilän ym. «Pietilä T, Alanen P, Nordblad A, Kotilainen J, Pietilä I, Pirttiniemi P ym. Hampaiden oikomishoito terveyskeskuksissa. Stakes, Raportteja 279. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »2 mukaan on epätodennäköistä, että oikomishoidon kattavuudelle voitaisiin asettaa "oikea" raja. Sosiaali- ja terveysministeriö suositus uusista hoitoon ottamisen valintakriteereistä «Sosiaali- ja terveysministeriö. Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:5. Helsinki 2005: 170. »13 pyrkii kuitenkin antamaan aikaisempaa selvemmät rajat hoidon aloittamiselle. Oikomishoidossa olleista suurin osa on ollut 12–13-vuotiaita, vuosina 1994 ja 1997 jo noin neljännes näistä ikäluokista «Oikomishoitotyöryhmä -98. Oikomishoito julkisessa terveydenhuollossa. Suosituksia toiminnan kehittämiseksi. Suom Hammaslääkäril 1999; 6 (17B). »15. Kun oikomishoidossa olleiden osuus tarkastetuista oli 1994 12,6 %, 1997 13,9 %, 2000 16,8 % «Nordblad A, Suominen-Taipale L, Rasilainen J, Karhunen T. Suun terveydenhuoltoa terveyskeskuksissa 1970-luvulta vuoteen 2000. Stakes, Raportteja 278. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004. »1 ja 2003 jo 20,7 %, lienee hoidon kattavuus kyseisissä ikäluokissa edelleen kasvanut. Kun tähän vielä lisätään ne samaan syntymäkohorttiin kuuluvat, joiden hoito on päättynyt jo ennen 12–13 vuoden ikää «Väkiparta MK, Kerosuo HM, Nyström ME, Heikinheimo KA. Orthodontic treatment need from eight to 12 years of age in an early treatment oriented Public Health Care system: A prospective study. Angle Orth»23, ja ne, joilla hoito voi alkaa vasta kyseisten ikävuosien jälkeen «Kuftinec MM, Shapira Y. The impacted maxillary canine: I, Review and concepts. J Dent Child 1995; 62: 17–24. »24, ja vielä ne, jotka on mahdollisesti hoidettu ilman kojeita «Lindner A. Longitudinal study on the effect of early interceptive treatment in 4-year-old children with unilateral cross-bite. Scand J Dent Res1989; 97: 432–8. »16 «Järvinen S. Need for interceptive intervention for malocclusion in 6-year-old Finnish children. Community Dent Oral Epidemiol 1981; 9: 285–8. »17 «Turpin DL. Early treatment conference alters clinical focus. Editorial. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2002; 121: 335–6. »18, lienee keskimääräinen kattavuus todennäköisesti ollut 2003 jo noin 30 % ikäluokasta. Voidaankin päätellä, että hoidon kattavuus on suuressa osassa maata ollut jo vuodesta 2000 lähtien hyvä tai vähintään tyydyttävä. Ei myöskään näytä siltä, että vuosien 2001–2002 hammashoitouudistus olisi yleisesti vähentänyt lasten ja nuorten oikomishoitoja. Jatkossa oikomishoidon tavoitteena tulisi olla terveyskeskusten välisten erojen kaventaminen eikä enää hoidon kattavuuden nostaminen.

Orthodontic treatment in the Finnish Public Dental Service in 2003

The aim of this study was to investigate orthodontic treatment in the Finnish Public Dental Service in 2003 and compare the results with those of earlier studies. Data on coverage of treatment were obtained from 196 Public Health Centres (71.0 % of all PHC's); data on started and finished treatments were obtained from 205 PHC's (74.3 %). In all, 10.6 % (range 0–66.6 %) of children and adolescents under 18 years of age were treated with orthodontic appliances. In the age groups 0–5 and 6-17 years the percentages were 0.4 % (range 0–6 %) and 15.1 % (range 1.3–86.6 %), respectively. The proportion of started treatments was 2.7 % (range 0–10.7 %) while that of finished treatments was 18.2 % (range 0–71.2 %) of the patients in treatment. The results of the study indicate that in most Public Health Centres the coverage of orthodontic treatment was good or satisfactory. No major changes in coverage had occurred since 2000, but the differences between individual PHC's had increased.