Makeisten ja virvoitusjuomien myynti perusopetuksen 7.-9. luokkien kouluissa

Makeisten ja virvoitusjuomien myynti kouluissa kannustaa naposteluun ja uhkaa oppilaiden terveyttä suun terveys mukaan lukien. Opetushallitus ja Kansanterveyslaitos suosittelivat keväällä 2007 kouluille ja oppilaitoksille säännöllisen makeanmyynnin lopettamista. Tämä tutkimus kuvaa tilannetta perusopetuksen 7.-9. luokkien kouluissa ennen suosituksen antamista ja kannustaa makeaa vielä myyviä kouluja myynnin lopettamisessa.

Tutkimuksen tausta

Suomalaisten makeisten ja virvoitusjuomien kulutus on kasvanut runsaasti edellisen kymmenen vuoden aikana «»?. Makeisten ja virvoitusjuomien sisältämä sokeri on yhteinen riskitekijä hampaiden reikiintymiselle ja liikalihavuudelle, jonka on todettu altistavan mm. diabetekselle sekä sydän- ja verisuonisairauksille «»?. Tämän lisäksi virvoitusjuomien, myös kevyttuotteiden, sisältämät hapot syövyttävät hampaita «»?.

Pitkään jatkunut erinomainen kehityssuunta lasten ja nuorten suun terveydessä on 1990-luvun alun jälkeen tasaantunut, ja 2000-luvulla on ollut merkkejä jopa kehityksen kääntymisestä huonompaan suuntaan «»?. Alle 18-vuotiaiden lihavuus on niin ikään yleistynyt Suomessa viime vuosikymmenien kuluessa «»?.

Varsinkin lasten ylipainokehitys on nostanut lasten ruoka- ja liikunta-asiat kansainväliseksi puheenaiheeksi. Sokeripitoiset juomat ja makeiset ovat pikaruokien ohella olleet erityisesti esillä, niin tutkimustulosten valossa, kuin julkisessa keskustelussa. Asiassa tarvittavia toimenpiteitä on hahmoteltu useissa kansainvälisissä strategioissa; esimerkkeinä WHO:n "Global Strategy on Diet, Physical Activity and Health" «»?, pohjoismainen "Nordic Plan of Action on better life through diet and physical activity" «»? ja EU:n "Valkoinen kirja: Ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveyskysymyksiä koskeva eurooppalainen strategia" «»?. Suomessa Opetushallitus ja Kansanterveyslaitos lähettivät keväällä 2007 Suomen kouluille ja oppilaitoksille asiaa koskevan suosituksen valtion ravitsemusneuvottelukunnan yleisten ravitsemussuositusten pohjalta ja yllä olevaan taustaan liittyen «»?.

Kaksi viidestä 8.-9.-luokkalaisesta syö epäterveellisen välipalan vähintään kahdesti kouluviikon aikana «»?. Yhdeksäsluokkalaisista neljännes juo koulussa janojuomana virvoitusjuomia ja lähes joka viides ostaa makeisia päivittäin tai lähes päivittäin «»?. Kun vatsa on täytetty makealla, saattaa tärkeä kouluruoka jäädä helposti kokonaan syömättä, tai valitaan vain osia tarjolla olevasta ateriakokonaisuudesta «»?. Seurauksena voi olla pitkin päivää jatkuva napostelu, joka on erityisen haitallista hampaille, koska happohyökkäys ei pääse lainkaan taukoamaan «»?.

Makeiden tuotteiden tuominen koulun käytäville oppilaiden käden ulottuville on vastoin Ottawan julistuksessa mainittua terveellisen elinympäristön tavoitetta «»?. Ottawan periaatteet ovat pohjana myös Terveys 2015 -ohjelmassa, jonka yhtenä tavoitteena on lasten hyvinvoinnin lisääminen «»?. Sekä Kouluterveydenhuolto 2002 -oppaan että Kouluterveydenhuollon laatusuosituksen kanta makeisten ja virvoitusjuomien myyntiin koulussa on kielteinen «»? «»?.

Viime aikojen keskustelussa, niin Suomessa kuin muuallakin, on makeisten ja virvoitusjuomien saatavuuteen kouluissa kiinnitetty paljon huomiota. Tosin asia oli esillä Suomen Hammaslääkärilehdessä jo vuonna 1973 Harri Torpan mielipidekirjoituksessa "Kariesautomaatit pois kouluista" «»?. Ruotsissa on jo selvitetty makeisten ja virvoitusjuomien saatavuutta yläkouluissa «»? «»?. Lisäksi on seurattu, ovatko koulut muuttaneet suhtautumistaan myyntiin tai jopa lopettaneet sen. Myös Suomessa on tarpeen saada tietoa myynnin laajuudesta sekä ratkaisuja käytännön ongelmiin kouluilta, joissa makeisten ja virvoitusjuomien myyntiä on jo rajoitettu, suunnattu terveellisempiin tuotteisiin, tai joissa myynti on kokonaan lopetettu.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli Suomessa käytävän keskustelun pohjaksi ja toimenpiteiden vaikutusten arviointia varten selvittää, kuinka monessa perusopetuksen 7.-9. vuosiluokkien koulussa Suomessa myydään makeisia, virvoitusjuomia tai muita makeita syötäviä ja juotavia, sekä ovatko koulut tehneet myyntiä ja käyttöä koskevia linjauksia. Lisäksi halusimme tietää, millä tavalla koulut ovat makeisia koskeviin linjauksiin päätyneet ja miten linjaukset ovat viime aikoina muuttuneet.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimus tehtiin poikkileikkaustutkimuksena yhteistyössä Kansanterveyslaitoksen ja Opetushallituksen kanssa. Kyselylomakkeessa hyödynnettiin ruotsalaistutkimuksessa «»? «»? käytettyjä kysymyksiä, ja se testattiin Lapuan yläasteen kuudella työntekijällä. Tutkimus suoritettiin 12.3.-30.4.2007 Internetin välityksellä Webropol-ohjelmalla perusopetuksen vuosiluokkien 7.-9. kouluissa, joista jatkossa käytetään nimitystä yläkoulu, erotuksena vuosiluokkien 1.-6. kouluista, joista käytetään nimitystä alakoulu. Lista koulujen sähköpostiosoitteista saatiin Opetushallitukselta ja sitä täydennettiin kuntien Internet-sivuilta.

Suomessa on 985 yläkoulua, joista ruotsinkielisiä on 51. Yhteensä tavoitettiin 810 koulua, eli 82 % kaikista Suomen yläkouluista «»1. Eniten tavoitettiin Lapin läänin ja vähiten Ahvenanmaa yläkouluja «Yläkoulujen lukumäärä (n), tavoitettujen koulujen lukumäärä (n), tavoitettujen suhde kokonaismäärään (%), vastanneiden koulujen lukumäärä (n), vastanneiden suhde tavoitettuihin (%) sekä vastanneiden s»1. Yläkoulujen rehtoreille lähetettiin 12.3.2007 sähköposti, jossa pyydettiin koulussa makeisten ja virvoitusjuomien myynnistä eniten tietävää henkilöä tai työryhmää vastaamaan kyselyyn Internetissä. Uusintapostitukset kyselyyn vielä vastaamattomille kouluille lähetettiin 24.3. ja 2.4. Ennen ensimmäistä uusintapostitusta kyselyyn vastasi 259 koulua (54 % kaikista vastanneista kouluista). Ensimmäisen uusintapostituksen jälkeen vastauksia tuli 155 (32 %) ja toisen uusintapostituksen jälkeen 68 (14 %). Kyselyyn vastasi 30.4. mennessä 482 koulua, joista kahden vastaukset jouduttiin puutteellisten tietojen vuoksi hylkäämään. Vastauksia saatiin kaikkiaan 480, vastausprosentin ollessa 59 %. Aktiivisimmin kyselyyn vastattiin Ahvenanmaalla sekä Oulun ja Lapin lääneissä «Yläkoulujen lukumäärä (n), tavoitettujen koulujen lukumäärä (n), tavoitettujen suhde kokonaismäärään (%), vastanneiden koulujen lukumäärä (n), vastanneiden suhde tavoitettuihin (%) sekä vastanneiden s»1. Suomen- ja ruotsinkielisten koulujen vastausaktiivisuudessa ei ollut eroa. Kaikista Suomen yläkouluista kyselyyn vastasi näin ollen 49 %.

Kyselyssä makeiden syötävien ja juotavien myyntiä mitattiin kysymyksillä, jotka selvittivät, onko koulussa automaatteja, kioskia tai kahvilaa ja mitä niissä myydään, sekä minkä vuoksi makeita tuotteita myydään, ja kuka saa myyntitulot. Lisäksi kysyttiin, myydäänkö koululla terveellisiä välipaloja. Kyselyssä tiedusteltiin myös, onko koululla makeanmyyntiä koskevaa linjausta, ketkä siitä päättävät, ja onko myynnissä tai linjauksissa tapahtunut muutoksia viime aikoina. Lisäksi kysyttiin, mistä oppilaat saavat vettä juodakseen koulupäivän aikana, sekä miten ksylitolituotteiden käyttöön koulussa suhtaudutaan.

Taustamuuttujina käytettiin lääniä, koulun oppilasmäärää sekä sitä, toimiko yläkoulun kanssa samassa yhteydessä myös alakoulu, ja oliko koulu suomen- vai ruotsinkielinen. Kyselylomakkeessa oli sekä luokiteltuja että avoimia kysymyksiä. Osassa luokitelluissa kysymyksissä sai valita useamman kuin yhden vastausvaihtoehdon.

Tulokset

Pohdinta

Makeita tuotteita myytiin yli puolessa tutkimukseen osallistuneista kouluista. Makeisia saattoi ostaa kolmasosassa kouluista, pääasiassa koulun kioskista. Samoin virvoitusjuomia oli saatavilla yhdessä kolmesta tutkimukseen osallistuneesta koulusta, lähinnä virvoitusjuoma-automaatista. Koulut olivat aktiivisesti laatineet makeisia ja virvoitusjuomia koskevia linjauksia, mutta niiden myynnin oli linjauksessaan kieltänyt vasta pieni osa Suomen yläkouluista.

Kyselyn suorittaminen Internetin kautta helpotti tutkimuksen suorittamista, mutta alensi tavoitettavuutta, sillä kaikkien Suomen yläkoulujen sähköpostiosoitteita ei ollut saatavilla, ja usean koulun sähköpostiosoite ei ollut voimassa. Koulujen yhdyshenkilöiden oli kuitenkin helppo vastata kyselyyn Internetissä, mikä osaltaan nosti vastausprosentin riittävän korkeaksi, jotta kyselystä voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä. Kysely on maantieteellisesti edustava Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Ahvenanmaan koulujen tavoitettavuutta laski yhteystietojen puuttuminen. Lähetimme kaksi muistutusta, joiden jälkeen vastausaktiivisuus nousi hetkellisesti.

Kysymykset olivat pääsääntöisesti toimivia ja mittasivat asioita, joita haluttiin selvittää. Myyntijärjestelyjen muutoksia tiedusteltiin kuitenkin ainoastaan kouluilta, joissa myyntiä harjoitettiin, kun tarpeen olisi ollut kysyä asiaa myös syötäviä ja juotavia myymättömiltä kouluilta, sillä ne olivat saattaneet lopettaa myynnin hiljattain. Selvittämättä jäi myös, kuinka moni koulu tarjosi oppilailleen maksuttoman terveellisen välipalan. Joissakin luokitelluissa kysymyksissä "jokin muu" vastausvaihtoehdon suuri suosio saattoi kertoa vastausvaihtoehtojen liian vähäisestä määrästä, mutta myös vastaajien aktiivisuudesta ja halusta kertoa koulussa vallitsevasta tilanteesta.

Opetushallitus ja Kansanterveyslaitos lähettivät kyselyn ensimmäisellä viikolla 16.3.2007 kouluille muistion, jolla haluttiin tukea kouluissa tapahtuvaa lasten ja nuorten terveys- ja ravitsemuskasvatusta «»?. Suosituksessa toivottiin, ettei kouluissa ja oppilaitoksissa myytäisi säännöllisesti makeisia, virvoitusjuomia tai sokeroituja mehuja. Lisäksi korostettiin kouluruokailun tärkeyttä ja kehotettiin kouluja turvaamaan oppilaiden vedensaanti koulupäivän aikana. Suositus ei kuitenkaan vielä ehtinyt vaikuttaa tuloksiin, eikä kyselyn luotettavuuteen, sillä vastauksissa makeiden tuotteiden myyntiä ja oppilaiden vedensaantia koskeviin kysymyksiin ei ollu eroa ennen ja jälkeen suosituksen julkistamisen.

On mahdollista, että koulut, joissa ei koskaan ole ollut makeisten ja virvoitusjuomien myyntiä, tai jotka ovat hiljan lopettaneet myynnin, ovat myyntiä harjoittavia kouluja halukkaampia kertomaan myyntijärjestelyistään ulospäin. Jos näin on, saattaa tutkimus antaa koulujen makeisten ja virvoitusjuomien myynnistä todellisuutta paremman kuvan. Koulujen vastaushalukkuudesta voisi kertoa kyselyyn vastaamisen ajankohta. Ennen ensimmäistä uusintapostitusta, ensimmäisen uusintapostituksen jälkeen ja toisen uusintapostituksen jälkeen vastanneilla kouluilla ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää eroa sen mukaan, myytiinkö koulussa makeita tuotteita, virvoitusjuomia, makeisia tai muita makeita tuotteita. Tästä voitaneen päätellä, ettei koulussa vallitseva tilanne makeanmyynnissä ole vaikuttanut koulujen halukkuuteen vasta kyselyyn. Huomioon on kuitenkin otettava, että kyselyyn aktiivisesti vastanneet koulut saattavat olla vastaamattomia kouluja aktiivisempia kuuntelemaan yhteiskunnassa käytävää keskustelua makeisten ja virvoitusjuomien myynnistä koulussa, ja toimimaan sen mukaisesti esimerkiksi lopettamalla myynnin.

Suomessa ei aiemmin ollut tutkittu yläkouluissa tapahtuvan makeisten ja virvoitusjuomien myynnin laajuutta. Sveriges Tandläkarförbund tutki 2004 ja 2005 "Hammaslääkärit karkkeja ja limsoja vastaan" - kampanjan yhteydessä virvoitusjuomien ja makeisten myyntiä Ruotsin yläkouluissa «»? «»?. Virvoitusjuomia tai makeisia myyvien koulujen osuus laski kampanjan myötä vuodessa 58 %:sta 19 %:iin. Suomen yläkouluista virvoitusjuomia tai makeisia myytiin 48 %:ssa kouluista. Myös ruotsalaistutkimuksessa havaittiin alueellisia eroavaisuuksia myynnin laajuudessa sekä myynnin painottuminen oppilasmäärältään suuriin kouluihin.

Tämä tutkimus antaa hyvän tiedon makeisten ja virvoitusjuomien myynnistä Suomen yläkouluissa ennen OPH:n ja KTL:n suosituksen antamista ja pohjan myös suosituksen vaikutusten arvioinnille jatkossa «»?. Tutkimustulokset myös varmasti rohkaisevat makeaa vielä myyviä kouluja myynnin lopettamisessa.

Makeita tuotteita myytiin useammassa koulussa kuin terveellisiä tuotteita. Kaikkein huolestuttavinta on pelkästään makeita tuotteita myyvien koulujen melko suuri osuus ja pelkästään terveellisiä tuotteita tarjoavien koulujen vähyys. Eri koulujen oppilaat kohtaavat näin tahtomattaan terveydellistä epätasa-arvoa oppilaitoksessa, jossa heidät lakisääteisesti velvoitetaan opiskelemaan. Kun kyseessä on julkisvaroin rajoitettu koululaitos, ei tällainen eriarvoisuus ole hyväksyttävää «»?.

Virvoitusjuomien myynti tapahtuu kouluissa pääasiallisesti automaateista. Virvoitusjuomien kohdalla ongelma on makeisia helpommin poistettavissa poistamalla automaatit, joskin tällöin on mahdollista myynnin siirtyminen kioskeihin. Kioskeissa myynti tapahtuu kuitenkin useimmiten vain tiettyyn aikaan päivästä, mikä vähentäisi pitkin päivää jatkuvaa napostelua. Makeisia myytiin lähinnä koulun kioskista, makeisautomaatteja ei juuri ollut. Makeisten kohdalla kioskimyyntiin siirtyminen on tuskin vähentänyt napostelua karkkipussin kulkiessa helposti mukana koko koulupäivän ajan. Positiivista oli kuitenkin huomata, että monessa koulussa kioski oli auki vain ruokailun jälkeisellä välitunnilla, jolloin myynnin vaikutukset ruokailuun osallistumiseen jäävät varmasti vähäisemmiksi. Kouluruokailuun osallistuminen onkin viime vuosina lisääntynyt «»?.

Makeanmyynnin alueelliset erot olivat suuria. Makeiden tuotteiden myynti oli yleisintä Etelä-Suomen läänissä ja harvinaisinta Lapin läänissä. Tulos tukee Kouluterveyskyselyä, jonka mukaan noin kaksi viidestä Itä-Uudenmaan, muun Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja Pääkaupunkiseudun peruskoulun yläluokkalaisesta söi epäterveellisiä välipaloja vähintään kahdesti viikossa, kun vastaava osuus Lapin yläluokkalaisista oli alle kolmannes «»?. Myös koululaisten viikoittaisissa käyttövaroissa oli Kouluterveyskyselyssä havaittavissa samankaltainen maantieteellinen ero «»?.

Huolimatta kuluttuajansuojalain yleislausekkeen «»? tulkinnasta, jonka mukaan tuotemerkkien näkyminen koulujen virvoitusjuoma- ja makeisautomaateissa on hyvän tavan vastaista, suurimmassa osassa juoma-automaateista ja lähes kaikissa makeisautomaateissa oli edelleen tuotemerkit selvästi näkyvillä. Kouluterveyskyselyn mukaan 8.-9.-luokkalaisten käyttövarat ovat lisääntyneet 2000-luvulla «»?. Lasten ja nuorten käyttövarojen lisääntyminen yhdessä makeiden tuotteiden mainonnan kanssa on otollinen yhdistelmä lisäämään makeisten ja virvoitusjuomien myyntiä mainonnalle alttiille koululaisille.

Makeiden tuotteiden myyntiä perusteltiin erityisesti koulun keinona pitää oppilaat koulun alueella koulupäivän aikana. Vain pienessä osassa kouluista oppilailla oli lupa käydä ostamassa syötävää tai juotavaa koulualueen ulkopuolelta. Poistumissäännön valvominen vaikuttaa kuitenkin olevan vaikeaa. Ehkä juuri valvonnan vaikeuden vuoksi koulut käyttävät makean myyntiä estämään oppilaiden poistumista koulun alueelta. Kun koulun yksi tehtävä opetuksen rinnalla kuitenkin on kasvattaa noudattamaan terveellisiä elämäntapoja, ei terveydelle haitallista makeanmyyntiä tule käyttää houkuttimena koulualueella pysymiselle. Makeisten tuominen oppilaiden käden ulottuville on myös täydellisesti vastoin terveyden edistämisen yleistä periaatetta, jonka mukaan terveellisemmän vaihtoehdon tulisi olla epäterveellistä helpompi «»?.

Makeiden tuotteiden myynti osoittautui, kuten ennalta arveltiinkin, tärkeäksi oppilaskunnan tulonlähteeksi. Hyväntekeväisyys sen sijaan ei kuulunut merkittäviin rahoituskohteisiin. Oppilaskuntatoiminnan korvaavien tulonlähteiden puuttuminen hankaloittaa suuresti makean myynnin lopettamista. Yksi ratkaisu voisi olla makeiden tuotteiden korvaaminen terveellisillä tuotteilla, kuten hedelmillä, vihanneksilla ja maitotuotteilla. Tutkimukseen osallistuneiden koulujen mukaan terveellisten välipalojen myynnille on kuitenkin esteitä, kuten kylmätilojen puuttuminen kahviloista ja kioskeista sekä hygieniapassivaatimukset. Useassa koulussa nämä ongelmat oli ratkaistu aloittamalla terveellisen välipalan myynti koulun ruokalassa kunnan ruokahuollon toimesta. Osa kouluista mainitsi kokeilleensa terveellisten välipalojen myyntiä makeiden rinnalla, mutta lopettaneensa sen kannattamattomana. Terveellisten tuotteiden tuleekin olla riittävän houkuttelevia, hintojen edullisia, eikä mieluiten edes tarjottaisi epäterveellistä vaihtoehtoa ostopäätöstä vaikeuttamaan.

Koulut olivat olleet aktiivisia myyntiä koskevien linjausten laadinnassa. Koulut, jotka olivat syötävien ja juotavien myynnin linjauksessaan kieltäneet, eivät juuri muita linjauksia tarvinneet. Sitä vastoin koulut, joissa myyntiä oli, olivat tehneet useita pienempiä linjauksia, joiden vaikutukset lasten ja nuorten terveyteen jäävät mitä todennäköisimmin vähäisemmiksi. Koulujen, joissa myyntiä ei ollut, oli ollut myös selvästi helpompi rajoittaa virvoitusjuomien ja makeisten nauttimista koulussa, mikä varmasti osaltaan parantaa työrauhaa ja lisää kouluviihtyvyyttä. Myynnin kieltäneet koulut olivat olleet päätökseensä tyytyväisiä ja suosittelivat kielteistä linjaansa makeaa vielä myyville kouluille.

Linjausten laadinnasta vastuun näyttivät useimmin kantavan opettajat, mutta oppilaatkin saivat osallistua päätöksentekoon. Kuitenkin silloin, kun linjaus oli ollut myynnin kieltävä, ei oppilaiden mielipidettä juuri ollut tiedusteltu. Myös vanhemmille oli usein annettu mahdollisuus vaikuttaa linjauksen sisältöön. Vaikka oppilaiden kanssa keskustelu on tarpeen, tulee opettajien koulussa ja vanhempien kotona kuitenkin asettaa lapsille kasvatukselliset rajat.

Oppilaiden vedensaanti koulupäivän aikana oli tutkimukseen osallistuneissa kouluissa kohtalaisesti järjestetty. Vettä tulisi kuitenkin olla helpommin saatavilla joka välitunnilla niin, ettei oppilaiden tarvitsisi lähteä vedenjuontiin ruokalaan, tai epähygieenisesti vessoihin ja pukuhuoneisiin, saati sitten ostamaan virvoitusjuomia. Ratkaisuna voisivat olla joissakin kouluissa jo käytössä olevat henkilökohtaiset mukit valvontaluokissa tai käytävien vesiautomaatit kertakäyttömukeineen.

Purukumin pureskelu oli mahdollista suurimmassa osassa kouluista välituntien aikana. Tärkeintä reikiintymisen ehkäisemiseksi olisi sallia ksylitolituotteiden käyttö ruokailun jälkeen «»?. Sotkemisen estämiseksi joissakin kouluissa happohyökkäyksen torjumisen sai suorittaa valvotusti ruokailun jälkeisen oppitunnin alussa. Vain harvassa koulussa tarjottiin ksylitolipurukumi tai -pastilli ruokailun jälkeen. Pastillin tarjoamisella vältettäisiin myös purukumista mahdollisesti aiheutuva sotkeminen. Ksylitolituotteiden ostomahdollisuus oli yllättävän harvassa koulussa. Tähän saattoi olla syynä vastaajien tietämättömyys kioskien valikoimasta.

Lasten ja nuorten lihominen ja hampaiden reikiintyminen ovat tunnetusti kansanterveytemme suuria huolia «»? «»?. Vaikka niihin on useita syitä, on eräs olennainen tekijä sokeripitoisten juomien ja makeisten lisääntynyt kulutus. Tätä kehitystä on tukenut näiden tuotteiden myynti kouluissa, joiden kuitenkin pitäisin kasvatuksellisista syistä pidättäytyä epäterveellisten tuotteiden myynnistä ja tukea terveellisiä vaihtoehtoja. Tämä huoli ja periaate ovat taustana myös Opetushallituksen ja Kansanterveyslaitoksen tuoreessa suosituksessa «»?. Terveydenhuollon sisäinen yhteistyö sekä vuorovaikutus muiden yhteiskunnan toimialojen kanssa onkin tärkeää yhteisen ongelman ratkaisemiseksi «»?.

Kahden edellisen vuoden aikana tapahtuneet muutokset kertoivat myönteisestä suuntauksesta makeiden tuotteiden myynnissä. Koulut olivat selvästi seuranneet yhteiskunnallista keskustelua ja huolta lasten ja nuorten terveydestä. Asian esilläolo tiedotusvälineissä varmasti osaltaan helpottaa päätöksentekoa myynnin lopettamisesta, ja makeanmyynnin aloittaminen myymättömissä kouluissa tulee enää harvoin kysymykseen.

Perustelut makeiden tuotteiden myynnille ovat niitä, joita julkisessa keskustelussa on esitetty, ja jotka eivät mielestämme mitenkään voita lasten ja nuorten terveydenedistämisen ja koulun kasvatustehtävän mukaisia perusteluja. Toivottavaa on, että ne noin puolet kouluista, joissa vielä on päivittäin myynnissä makeita juomia tai makeisia, luopuisivat myynnistä ja pyrkisivät turvaamaan terveellisten ja maukkaiden välipalojen sekä raikkaan veden helpon saannin.

Selling sweets and soft drinks for primary school classes 7-9

Selling sweets and soft drinks in school encourages pupils to buy them during the school day and easily leads to continuous snacking. This threatens children's and adolescents' health, including oral health. The aim of this study was to determine how many primary schools with classes 7-9 in Finland sell sweets, soft drinks, and other sweet products. This cross- sectional study was implemented in co-operation with the Finnish National Board of Education (FNBE) and the National Public Health Institute (KTL) during spring 2007.

Of the 985 schools in Finland, 810 were reached by an e-mail questionnaire. Of the 480 responding schools (59% of the reached schools and 49% of all the schools), 56% were selling sweet products and 45% sold healthy products. Soft drinks, as well as sweets, were sold in 34% of the schools. Other sweet products, including sweet juices, cakes, donuts, and cookies, were sold in 28% of the schools. Sweets and soft drinks were more often sold in schools with a large number of pupils than in small schools. The sweet products were most commonly sold in schools located in southern Finland and in schools that were situated separate from primary school classes 1-6. Schools had actively compiled policies concerning sweet products, but only a few of them had completely stopped the selling of sweet products. As many schools still sell sweet products, we encourage them to stop selling sweets and to increase the availability of healthy snacks, fresh water, and xylitol products.

Artikkeli on Rami Kankaanpään syventävien opintojen työ.

Haluamme kiittää Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen johtajaa professori Hannu Hausenia ja Opetushallituksen pääjohtajaa Kirsi Lindroosia tutkimuksen tukemisesta, Suomen Hammaslääkäriliittoa tutkimuksen tueksi annetusta apurahasta sekä atk-suunnittelija Reijo Kettusta avusta kyselyn käytännön toteutuksessa.

Kuva 1. Tutkimuksen kulku sekä syötävien/juotavien myynnin, makeanmyynnin ja makean myyntiä koskevien linjausten jakautuminen Suomen yläkouluissa (n).

Kuva 2. Kaikkien makeiden tuotteiden, virvoitusjuomien, makeisten, muiden makeiden tuotteiden sekä terveellisten tuotteiden saatavuus automaateista, kioskista, kahvilasta ja ruokalasta Suomen yläkouluissa.