Koululaisten terveysneuvonta suun terveydenhuollossa

Tutkimuksen taustaa

Koululaisten suun sairaudet ovat pitkälti ennaltaehkäistävissä. Hyvä suuhygienia ja terveelliset ruokatottumukset ovat tärkeä osa suun terveyden edistämistä ja karieksen hallintaa. Suomalaisten koululaisten suuhygieniatottumuksissa on vielä paljon parantamisen varaa. Lisäksi hammasterveyden kannalta koululaisten ongelmalliset ruokatottumukset liittyvät napostelutuotteiden käyttöön. Suun sairauksien käyttäytymisperusteinen luonne korostaa tarvetta elintapamuutoksiin eli uusien suun terveyttä edistävien toimintatapojen oppimiseen.

Terveysneuvonnan tavoitteena on luoda uusia oppimismahdollisuuksia ja lisätä koululaisten valmiuksia terveyskäyttäytymisen muutoksiin. Voimavarasuuntautuneessa terveysneuvonnassa tavoitteena on koululaisten aktiivinen osallistuminen neuvontaan, itsetuntemuksen lisääntyminen sekä arviointi- ja päätöksentekotaitojen kehittyminen. Vastavuoroisessa neuvontatilanteessa asiantuntijuus perustuu neuvottelevaan asiantuntijuuteen, jossa tietämisen ja osallistumisen mahdollisuus on sekä terveydenhuollon ammattilaisella että koululaisella. Terveysneuvonnan erilaisilla puhekäytännöillä pyritään vahvistamaan koululaisen autonomian tunnetta ja oman vastuun ottamista. Terveysneuvontatyön ytimessä, koululaisen ja ammattilaisen vuorovaikutuksessa, tehdään monia yksilöjä vahvistavia tai voimavaroja rajoittavia ratkaisuja. Työntekijällä on aina ammatillinen vastuu terveysneuvontatilanteen rakentumisesta.

Terveysneuvontaa on kritisoitu ei-vaikuttavana menetelmänä. Koululaisten neuvontakeskustelujen vuorovaikutuksellista rakentumista ei kuitenkaan ole tutkittu. Analysoimalla nauhoitettuja neuvontatilanteita saadaan prosessitietoa siitä, miten neuvontatilanteet rakentuvat ja etenevät suun terveydenhuollon arjessa. Näin saadaan perusteita menetelmän kehittämiselle.

Viime vuosina julkista suun ter-veydenhuoltoa ovat ravistelleet monet rakenteelliset, toiminnalliset ja taloudelliset muutokset. Organisaatiokulttuurilla ja viestinnällä on merkittävä rooli toiminnan ja muutosten toteuttamisessa. Suun terveydenhuollossa organisaation normit, ideologiat, tavoitteet, toimintatavat ja resurssit muodostavat toimintaympäristön, jonka puitteissa terveysneuvontatyö tapahtuu. Tähän mennessä aihetta koskeva suomalainen tutkimus on ollut melko vähäistä.

Tutkimuksen tavoite

Väitöstyön tavoitteena oli tutkia koululaisten suun terveysneuvonnan vuorovaikutuksellista rakentumista julkisessa suun terveydenhuollossa. Tutkimus oli monitieteinen yhdistäen sekä terveyskasvatuksen että organisaatioviestinnän näkökulmat. Tutkimuksessa rakennettiin sekä terveysneuvonnan osa-alueita ja viestintästrategioita kuvaava viitekehys että suun terveydenhuollon toimintaympäristöä kuvaava viitekehys. Tutkimustulosten kautta rakentuu kuva siitä, miten terveysneuvonnan vuorovaikutusprosessit ja organisaation toimintaympäristö kiinnittyvät yhteen.

Aineistot ja menetelmät

Tutkimus koostui neljästä osajulkaisusta, joissa käytettiin kahta eri aineistoa. Neuvontatutkimuksen seuranta-aineisto (2002–2003) sisälsi yhteensä 97 nauhoitettua terveysneuvontatilannetta. Neljän suuhygienistin toteuttamiin terveysneuvontatilanteisiin osallistui 31 koululaista, jotka olivat iältään 11–13-vuotiaita. Organisaatiotutkimuksen aineisto (n = 58) kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella vuonna 2002. Tutkimusaineistoja analysoitiin sekä kvalitatiivisesti sisällönanalyysilla että kvantitatiivisesti käyttäen tilastollisia menetelmiä.

Tulokset

Johtopäätökset

Tutkimustulosten pohjalta rakennettu malli osoittaa, että suun terveydenhuollon toimintaympäristö tukee tietoperusteista terveysneuvontaa. Suun terveydenhuollon ammattilaiset ovat vastuullisia tiedon kerääjiä ja tiedon välittäjiä. Tämän tutkimuksen valossa pelkkä tottumusten kartoittaminen ja sen pohjalta neuvojan antaminen eivät ole riittäviä muutoksen aikaansaamiseksi. Useat terveysneuvonnan tutkimukset osoittavat, että neuvominen on keskeinen tapa osallistua asiakkaan asioiden käsittelyyn. Neuvominen on yksi tärkeä toimintamuoto muiden terveysneuvontastrategioiden ohella. Terveysneuvonnan rajoittuminen pelkästään neuvomiseen vahvistaa kuitenkin tilanteen epäsymmetriaa ja yksisuuntaisuutta.

Tutkimus valottaa niitä puhekäytäntöjä, joiden kautta muutostarvetta määritellään ja muutosprosessista keskustellaan neuvonnassa. Muutostarpeen määrittäminen erityisesti koululaisten monitahoisten napostelutottumusten osalta on haastavaa. Tottumusten kartoittamisen jälkeen olisi tärkeää yhdessä koululaisen kanssa arvioida kerättyä tietoa ja sen jälkeen selkeästi ja konkreettisesti määrittää mahdolliset muutostarpeet. Kartoitustiedon arvioinnin aikana keskustelu kääntyy menneestä käyttäytymisen tarkastelusta tulevaan käyttäytymismuutoksen tarkasteluun. Muutostarpeen määrittäminen on lähtökohta muutokselle ja sen täytyy edeltää muutosvalmiudesta ja muutosprosessista keskustelua.

Koululaiset ovat keskustelullisesti erittäin haastava heterogeeninen ryhmä. Koululaisten vastaukset ammattilaisten kysymyksiin voivat olla hyvin lyhyitä, joskus epämääräisiä ja ristiriitaisiakin. Näin ollen keskustelullisen ilmapiirin ylläpitäminen neuvonnassa ei aina ole helppo tehtävä toteuttaa. Tutkimus antaa viitteitä rakenteellisista ja kielellisistä tekijöistä, joiden kautta koululaisia voidaan kutsua osallistumaan keskusteluun. Ottamalla koululaisten terveystiedoissa ja -käyttäytymisessä esiintyvät ristiriitaisuudet keskustelun ja ihmettelyn aiheeksi, neuvontakeskustelusta voi syntyä yhteistä ongelman tai arvoituksen ratkaisua, eikä niinkään pelkästään asiantuntijajohtoista ongelmaa määrittävää ja neuvoja antavaa keskustelua.

Tutkimuksen perusteella suun terveydenhuollon ammattilaisten osaamista yksilö- ja käyttäytymislähtöisistä neuvonnan puhekäytännöistä tulisi kehittää. Asioiden tietäminen ja neuvonnan puhekäytäntöjen tiedostaminen eivät vielä riitä ja siirrä niitä käytäntöön. Terveysneuvonnan kehittämisessä tarvitaan pitkäkestoista koulutusta, joka sisältää nauhoitettujen tai videoitujen neuvontatilanteiden analyyttistä tarkastelua. Myös koululaisilta vaaditaan uusia keskustelullisia taitoja ja uudenlaista asennoitumista neuvontaan. Passiivinen tiedon vastaanottajan rooli ei riitä, kun koululaisten toivotaan osallistuvan keskusteluun ja omaa terveyttä koskevaan päätöksentekoon.

Tutkimus tuo esille yksilöllisten, viestinnällisten ja kulttuuristen tekijöiden tärkeyden suun terveydenhuollon toiminnan toteuttamisessa ja kehittämisessä. Tutkimuksessa rakennettu malli auttaa hahmottamaan organisaation toimintakokonaisuutta ja sen eri osa-alueita. Joustavasti sovellettuna malli voi toimia jatkossa kehittämistyön hyvänä lähtökohtana.

Väitöstutkimus oli osa laajempaa Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksessa toteutettua terveysneuvonnan seurantatutkimushanketta (2002-2005). Väitöstutkimuksen aineisto koski tutkimushankkeen ensimmäistä seurantavuotta. Tämän jälkeen tutkimusorganisaatiossa on pidetty useita neuvontakoulutuksia, jotka ovat perustuneet tutkimuksessa kerättyyn aineistoon.

Schoolchildren`s oral health counselling within the organisational context of public oral health care: Applying and developing theoretical and empirical perspectives

The purpose of the present series of studies was to examine the counselling communication activities in schoolchildren`s oral health counselling and the orga-nisational context of public oral health care. Four studies based on two datasets were carried out. The audiotaped data that comprised counselling follow-up (2002-2003) included 97 counselling encounters. Thirty-one 11- to 13-year-old schoolchildren (n = 31, 15 girls and 16 boys) were included in the counselling sessions, which were conducted by four dental hygienists. The organisation data (n = 58) were collected in 2002 by using a semi-structured questionnaire. For analysis of the data, met-hods of qualitative content analysis and statistical analysis were applied.

The results revealed that the schoolchildren's oral health counselling was predominantly constructed dental hygienist-centred information and advice. The dental hygienists were experienced in gathering information on the schoolchildren's oral health habits. A need for change in the schoolchildren's oral hygiene habits was normatively and explicitly shown. With regard to snacking habits, the dental hygienists often determined the schoolchildren's need for change implicitly through conversational assessment, advice giving and change-inducing questions. In these cases the schoolchildren's need for change fairly often remained ambiguous. Counselling strategies regarding discussion about change pro-cesses and goal setting were used fairly rarely. The organisation studied was observed to be role-dependent, goal-oriented and task-centred. Unidirectional chain of communication and responsibility for interaction were observed to be the attributes that describe the communication.

The employees felt that their position in the organisation was fairly secure. A good sense of one's position in the organisation was positively associated with several essential experiences regarding organisational factors. Satisfaction with the communication in the organisation had a moderating effect between the individual level and the organisational level.

According to this study, emphasis should be placed on reciprocal communication, giving and receiving feedback in leadership relations as well as opportunities to exert influence in the organisation. Furthermore, steps should be taken to develop communication activities that encourage schoolchildren to participate in counselling conversation, and to create structures that allow them to have a voice in counselling. To improve the current counselling practice, qualitative studies of counselling processes are needed.

Työn osajulkaisut:

I Kasila K, Poskiparta M, Kettunen T, Pietilä I. Oral health counselling in changing schoolchildren's oral hygiene habits: a qualitative study. Community Dent Oral Epidemiol 2006; 34: 419-28.

II Kasila K, Poskiparta M, Kettunen T, Pietilä I. Variation in assessing the need for change of snacking habits in schoolchildren's oral health counselling. Int J Paediatr Dent 2007; In print.

III Kasila K, Poskiparta M. Organisational culture: pursuing a theoretical foundation within the Finnish public oral health-care context. Int J Health Care Qual Assur 2004; 17: 258-67.

IV Kasila K, Poskiparta M, Villberg J. Cultural and communicational traits of oral health care: Results of a Finnish case study. J Health Organ Manag 2006; 20: 537-50.

Väitöskirjan yhteenveto on luettavissa elektronisena Internet-osoitteessa http://julkaisut.jyu.fi/?id=978-951-39-2910-7

Kiitän lämpimästi tutkimukseen osallistuneita koululaisia ja Porin kaupungin suun terveydenhuollon henkilökuntaa: ilman heidän pioneerimaista panostaan tutkimus ei olisi ollut mahdollinen. Lisäksi kiitän Sosiaali- ja terveysministeriötä, Suomen Kulttuurirahastoa ja Juho Vainion säätiötä saamastani taloudellisesta tuesta.