Ikääntyneiden suunterveyden edistäminen Suomessa

Hampaattomuus, hampaiden määrä ja hammasproteesit

Maailman terveysjärjestö (WHO) ja kansainvälinen hammaslääkärijärjestö (FDI) esittivät 25 vuotta sitten suunterveyden väestötason tavoitteensa vuodelle 2000 «FDI. Global goals for oral health in the year 2000. Int Dent J 1982; 32: 74-7.»5. Niiden mukaan tulisi joka toisella 65 vuotta täyttäneellä olla vähintään 20 toimivaa hammasta. Koko maan kattaneen Terveys 2000 -tutkimuksen «Suominen-Taipale L, Nordbland A, Vehkalahti M, Aromaa A (toim). Suomalaisten aikuisten suunterveys. Terveys 2000 -tutkimus. KTL B16/2004. Helsinki: Hakapaino Oy; 2004. [http://www.ktl.fi/attachments/s»6 mukaan 44 % tämän ikäisestä väestöstä oli hampaattomia, miehistä 38 % ja naisista 48 %. Vähintään 20 hammasta omaavia oli 22 %, miehistä 25 % ja naisista 20 %. Hampaattomuus ja vajaahampaisuus olivat yleisempiä naisten kuin miesten ryhmissä sekä vähiten koulua käyneillä ja vähiten ansaitsevilla. Ikäryhmittäisiä tietoja esitetään «Eläkeikäisten (65+) suomalaisten hampaattomuus ja hampaiden määrä miehillä ja naisilla ikäryhmittäin.»2.

Irrotettavaa hammasproteesia käytti 71 % kaikista eläkeikäisistä, 65 % miehistä ja 75 % naisista «Terveys 2000 -tutkimuksen kliiniseen hammastutkimukseen osallistuneiden aineisto. Julkaisemattomia tietoja.»7. Yleisimmät hammasproteesit olivat yläleuan kokoproteesit, joita käytti vajaa puolet miehistä ja runsas puolet naisista. Alle 20 hammasta omaavista 23 % sinnitteli ilman hammasproteeseja - heistä 27 % oli miehiä ja 19 % naisia.

Hampaiden ja kiinnityskudosten kunto

Karieshampaita oli joka toisella miehellä ja joka kolmannella naisella. Joka viidennellä miehellä oli kariesta useammassa kuin kahdessa hampaassa «Suunterveyden kuvaajia hampaallisten eläkeikäisten (65+) miesten ja naisten parissa ikäryhmittäin»3. Miehillä oli keskimäärin 1,5 ja naisilla 0,8 karieshammasta «Suominen-Taipale L, Nordbland A, Vehkalahti M, Aromaa A (toim). Suomalaisten aikuisten suunterveys. Terveys 2000 -tutkimus. KTL B16/2004. Helsinki: Hakapaino Oy; 2004. [http://www.ktl.fi/attachments/s»6. Parodontiumin ongelmat olivat kariesta yleisempiä. Syventyneitä ientaskuja oli neljällä viidestä miehestä ja kahdella kolmesta naisesta. Kahdella viidestä miehestä ja yhdellä neljästä naisesta oli 6 mm syvempiä ientaskuja «Suunterveyden kuvaajia hampaallisten eläkeikäisten (65+) miesten ja naisten parissa ikäryhmittäin»3. Miehillä oli syventyneitä ientaskuja keskimäärin 5,4 hampaassa ja naisilla 3,6 hampaassa «Suominen-Taipale L, Nordbland A, Vehkalahti M, Aromaa A (toim). Suomalaisten aikuisten suunterveys. Terveys 2000 -tutkimus. KTL B16/2004. Helsinki: Hakapaino Oy; 2004. [http://www.ktl.fi/attachments/s»6.

Suun ja hammasproteesien puhtaus

Hammasplakki oli varsin yleinen löydös hampaallisten eläkeikäisten suissa «Suunterveyden kuvaajia hampaallisten eläkeikäisten (65+) miesten ja naisten parissa ikäryhmittäin»3. Vain 21 %:lla miehistä ja 39 %:lla naisista oli puhdas hampaisto. Hammasproteesien puhtaus oli hyvä melkein joka toisella proteesien käyttäjällä «Terveys 2000 -tutkimuksen kliiniseen hammastutkimukseen osallistuneiden aineisto. Julkaisemattomia tietoja.»7, naisilla (44 %) useammin kuin miehillä (37 %).

Ehkäisevä suunterveydenhoito

Suunterveyden ylläpitäminen ja edistäminen perustuu suun puhtauteen ja hampaiden vastustuskyvyn tukemiseen sekä ravinnosta, lähinnä sokerin käytöstä aiheutuvien haittojen minimointiin. Suurin osa näistä toteutuu kunkin yksilön hyvän omahoidon avulla. Hammashoidon ammattilaisten rooliin kuuluu opastaa potilaita omahoidon toteuttamiseen sekä antaa tarpeenmukaista ehkäisevää hoitoa.

Suun omahoito

Suomessa suun omahoidon suosituksia noudatti suurempi osa naisista kuin miehistä «Suunterveyteen liittyvä terveyskäyttäytyminen suomalaisten hampaallisten eläkeikäisten (65+) miesten ja naisten parissa.»4. Suositukset toteutuivat parhaiten fluorihammastahnan suhteen: 77 % hampaallisista eläkeikäisistä sanoi käyttävänsä sitä päivittäin. Fluoritablettien ja -liuosten käyttö oli harvinaista: 94 % ei käyttänyt koskaan ja 2 % käytti päivittäin «Terveys 2000 -tutkimuksen kliiniseen hammastutkimukseen osallistuneiden aineisto. Julkaisemattomia tietoja.»7.

Hampaiden harjaaminen kahdesti päivässä oli tapana noin joka toisella eläkeikäisellä, naisilla miehiä useammin. Miehistä 8 % ja naisista 16 % sanoi puhdistavansa hammasvälit päivittäin hammaslangalla, kaksi kolmesta sanoi, ettei tee sitä koskaan. Sähköhammasharjaa päivittäin käyttäviä oli 9 % sekä miehistä että naisista. Kaikista hammasproteesien käyttäjistä 63 % (71 % naisista ja 50 % miehistä) puhdisti ne kahdesti päivässä ja 33 % kerran päivässä «Terveys 2000 -tutkimuksen kliiniseen hammastutkimukseen osallistuneiden aineisto. Julkaisemattomia tietoja.»7.

Sokeroitujen juomien päivittäiskäyttö oli miehillä yleisempää kuin naisilla. Suurempi osa naisista kuin miehistä sanoi, ettei käytä sokeroituja juomia koskaan. Nämä miesten ja naisten väliset erot näkyivät sekä sokeroidun kahvin tai teen ja makeiden mehujen tai kaakaon juomisessa «Terveys 2000 -tutkimuksen kliiniseen hammastutkimukseen osallistuneiden aineisto. Julkaisemattomia tietoja.»7.

Hammashoidossa saatu opastus ja ehkäisevä hoito

Hammashoidon ammattilaisten panostus omahoidon neuvontaan on Suomessa «Suominen-Taipale L, Nordbland A, Vehkalahti M, Aromaa A (toim). Suomalaisten aikuisten suunterveys. Terveys 2000 -tutkimus. KTL B16/2004. Helsinki: Hakapaino Oy; 2004. [http://www.ktl.fi/attachments/s»6 huolestuttavan vähäistä. Puolet eläkeikäisistä sanoi käyvänsä säännöllisesti hammastarkastuksissa, mutta vain 6 % hampaallisista sai viimeisimmän hammas-hoitosarjansa aikana hampaiden harjausopetusta, 1 % oli saanut ravintoneuvontaa ja 1 % fluorinkäytön neuvontaa.

Ehkäisevän hammashoidon toimenpiteitä oli selvästi enemmän: 69 % hampaallisista eläkeikäisistä sai viimeisimmän hammashoitonsa yhteydessä hampaiden puhdistuksen ja 23 % fluorilakkauksen. Hammashoito oli korjauspainotteista: paikkaushoitoa sai 59 %, ja vain 17 % oli kokenut hampaanpoiston «Suominen-Taipale L, Nordbland A, Vehkalahti M, Aromaa A (toim). Suomalaisten aikuisten suunterveys. Terveys 2000 -tutkimus. KTL B16/2004. Helsinki: Hakapaino Oy; 2004. [http://www.ktl.fi/attachments/s»6.

Tavoitteet ja toteutus kuntakohtaisiin strategioihin

Suunterveyden edistäminen on olennainen osa hammashuollon kokonaistoteutusta, mutta sen tulee näkyä myös osana laaja-alaisempaa terveyden ja toimintakyvyn edistämistä ja hyvän elämänlaadun ylläpitämistä. Ikääntyvien suunterveyden edistäminen kunnissa tulee sisällyttää sekä vanhuspoliittiseen toimintalinjaukseen että Terveys 2015 -kansanterveysohjelmaan «STM ja Suomen Kuntaliitto. Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2001:4 ISBN 952-00-0970 - 1.»8. Hammashuollon kunnallisten johtajien velvollisuus on tuoda asia esille. Jo puhuminen sen tärkeydestä on suunterveyttä edistävää toimintaa.

Yhteisöjen yhteistyön kehittäminen

Ikääntyneiden suunterveyden edistäminen edellyttää verkottumista ja saumatonta yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Näitä ovat vanhainkodit, palvelutalot, dementiakodit, vanhusten sairaalaosastot ja terveyskeskukset sekä kotisairaanhoidon ja kotipalvelun yksiköt. Lisäksi verkostolla tulee olla tiiviit yhteydet iäkkäiden palvelu- ja harrasteyhteisöihin sekä omaishoitajiin, omaisiin ja muihin lähihenkilöihin.

Yhteisöllinen verkottuminen vaatii neuvottelutaitoja sekä kykyjä yhteisöjen aktivointiin, muutosten hallintaan ja ryhmissä toimimiseen. Hyvin toimivan verkoston rakentaminen on pitkäjänteistä ja aikaa vievää työtä. Hammashuollon henkilöstön perinteinen koulutus ja työnkuva antavat niukasti valmiuksia yhteisötason työskentelyyn. Siitä kiinnostuneille tulisikin järjestää lisäkoulutusta sekä kannustaa heitä myös palkkauksellisin keinoin.

Suuhygienistit ovat terveyden edistämisen ammattilaisia

Ikäihmisten suunterveyden edistäminen yksilö- ja ryhmätasolla vaatii korkean tason osaamista ja moniammatillista yhteistyötä toimintojen suunnittelussa, riskien arvioinnissa ja yhteisöllisessä vaikuttamisessa. Suuhygienistien työpanos on tässä keskeinen. Julkiseen terveydenhuoltoon Suomessa tulisikin huomattavasti lisätä näitä virkoja. Terveyden edistämisen monimuotoisuuden ymmärtäminen lisää sen arvostusta, ja osaamisalueena se tulleekin nousemaan tavanomaista perushammashoitoa vaativammaksi.

Yksilöllisten suunhoidon suunnitelmien laatiminen yhteistyössä muiden kyseistä ikäihmistä hoitavien kanssa sekä heidän käytännön perehdyttämisensä ovat välttämätön osa terveyden edistämistä. Näin luodaan ja ylläpidetään suunterveyden suojaverkkoja, jotka ulottuvat hammashuollon toimintaa laajemmalle. Suojaverkoston tulisi hälyttää, jos ikäihmisen terveys tai toimintakyky heikkenee. Silloin suuhygienisti voi uudelleen arvioida ylläpitohoidon käyntivälit ja mitoittaa suunterveyden ylläpitämiseen muuttuneissa olosuhteissa tarvittavan lisäpanostuksen. Osana suunterveyden suojaverkkoa voi olla myös suuhygienistin yksilöllisesti ja ryhmille muissakin toimintaympäristöissä kuin hammashoitolassa antama omahoidon opastus.

Asiakaslähtöisyys

Yksilöllinen hoidontarpeen arviointi ja ehkäisevän hoidon toteutus ovat mahdollisia niillä ikäihmisillä, jotka oman motivaationsa sekä terveydellisten ja taloudellisten mahdollisuuksiensa myötä käyttävät hammashuollon palveluja säännöllisesti. Silloin hammaslääkärin, suuhygienistin ja hammashoitajan tulee hyödyntää kaikkia ehkäisevän hoidon mahdollisuuksia. Epäonnistuminen siinä heijastaa hammashoidon henkilöstön puutteellista osaamista tai terveyden edistämisen vähäistä arvostamista.

Ongelmaryhmän muodostavat hammashuollon palveluista syrjäytyneet ikä-ihmiset. Osa heistä on laitoshoidossa, osa saa säännöllistä hoivaa kotona selviytymiseen. Heitä koskevien kokonaisvaltaisten hoito- ja palvelusuunnitelmien «Päivärinta E, Haverinen R. Ikäihmisten hoito- ja palvelusuunnitelma. Opas työntekijöille ja palveluista vastaaville, Sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto, Stakes; 2002. ISBN 951-33-1341 »9 laatimiseen on Suomessa lainsäädännölliset velvoitteet, jotka ulottuvat myös suun terveydenhoitoon. Tämän moniammatillisena yhteistyönä laaditun yksilöllisen suunnitelman merkitystä suunterveyden edistämistyössä ei pidä väheksyä. Suunnitelmasta ilmenevät käytännön toteutusmallit ja sovitut toimintavastuut sekä yhteistyön koordinointi.

Suunterveyden edistämistyön kattavuutta lisää jalkautuminen eläkeläisjärjestöjen tapahtumiin tai monilla paikkakunnilla toimiviin päiväkeskuksiin. Näin voidaan tavoittaa myös niitä ikääntyneitä, jotka harvoin käyvät hammashoidossa. Tämän tyyppinen ulospäin suuntautuva aktiivisuus saattaa osaltaan myös lieventää terveyseroja. Haastavimman kohderyhmän muodostavat kotiinsa syrjäytyneet ikäihmiset, jotka eivät ole minkään hoiva- tai tukitoimen piirissä ja jotka eivät osallistu kodin ulkopuolisiin tapahtumiin. Heidän tavoittamisensa edellyttää henkilökohtaisia yhteydenottoja.

Hammashoitopalveluja epäsäännöllisesti käyttävien iäkkäiden suuri määrä on merkittävä haaste suunterveyden edistämistyölle. Ehkä eniten juuri ikäihmisten kohdalla ongelmana on myös se, että hammashoito omalla perinteisellä toimintatavallaan on synnyttämässä terveyseroja, joita ei voida ratkaista hoitohuoneessa tehtävillä toimenpiteillä etenkään, jos niihin ei sisälly ehkäiseviä toimenpiteitä.

Sisältö ja suositukset

Suunterveyden omahoidon elementit ovat lähes samat vauvasta vaariin: huolellinen puhdistus, riittävä fluorin saanti ja liiallisen sokerinkäytön välttäminen «Löe H. Oral hygiene in the prevention of caries and periodontal disease. Int Dent J 2000; 50: 129-39.»10 «Axelsson P, Nyström B, Lindhe J. The long-term effect of a plaque control program on tooth mortality, caries and periodontal disease in adults. Results after 30 years of maintenance. J Clin Periodonto»11 «Kay EJ, Locker D. Is dental health education effective? A systematic review of current evidence. Community Dent Oral Epidemiol 1996; 24: 231-5.»12. Lisävaateita iäkkään suun puhdistamiseen aiheuttaa suun sairauksien ja niiden hoitojen historia: monenlaiset paikat, kiinteät ja irrotettavat hammasproteesit sekä kiinnityskudostuhon eteneminen. Omahoitotaitojen päivitys onkin välttämätön aina laajojen korjaavien tai proteettisten hoitojen yhteydessä, mutta se olisi syytä sisällyttää myös tavanomaisten hammashoitojen rutiineihin. Yksityiskohtaisia ohjeita eri tilanteisiin löytyy Suomen Hammaslääkäriliiton vanhustyöryhmän toimittamasta Ikäihmisten suun hoidon oppaasta «Suomen hammaslääkäriliiton vanhustyöryhmä (toim). Ikäihmisten suun hoito - Opas sosiaali- ja terveysalan henkilöstölle. ISBN 951-98869-1 - 5. Nordmanin kirjapaino; 2003.»13.

Iäkkään suun puhdistukseen sisältyy hampaiden, ienrajojen ja hammasvälien lisäksi myös kielen puhdistaminen sekä mahdollisten hammasproteesien puhdistaminen ja tarvittaessa myös niiden desinfektio. Iäkkään suun puhdistamissuositukset on tiivistetty taulukkoon «Iäkkään suun puhdistamisen välineet ja suositukset.»5.

Parhaan tuloksen saamiseksi tarvitaan hyvien välineiden lisäksi hyvä valaistus ja näkeminen. Mikäli harjatessa esiintyy ienverenvuotoa, on ehdottomasti konsultoitava suuhygienistiä tai hammaslääkäriä harjaus- ja puhdistamistekniikan päivittämiseksi sekä mahdollisesti tarvittavan ammatillisen puhdistamisen tai parodontaalihoidon toteamiseksi ja saamiseksi.

Fluoripitoisen hammastahnan käyttö kahdesti päivässä on tarpeen jokaiselle, jolla on hampaita. Hammastahna ei saa aiheuttaa kirvelyä tai polttavaa tunnetta limakalvoilla. Hammastahnaa ei tule käyttää irrotettavien hammasproteesien puhdistamiseen.

Fluoripitoisia imeskelytabletteja voi käyttää pitkin päivää, enintään 6 kertaa päivässä. Niitä voi käyttää myös "namuina" karamellien tai pastillien asemesta. Kohonneen reikiintymisriskin aiheuttamien ongelmien hallintaan on tarpeen huuhdella suuta minuutin ajan fluoriliuoksella aina aterioiden jälkeen ja illalla viimeksi ennen nukkumaan menoa. NaF-liuos saa olla fluoripitoisuudeltaan enintään 0,05 %. Liuokseen voi haluttaessa lisätä makua apteekista saatavilla aromivalmisteilla.

Suuhuuhteita käytettäessä on varmistettava, että liuoksessa on fluoria. On myös tarkistettava, että liuoksessa ei ole alkoholia, koska se kuivaa suuta. Suuhuuhteen maun tulee olla sopivan mieto, ettei se aiheuta kirvelyä tai polttavaa tunnetta limakalvoilla. Suuhuuhteen käyttö reikiintymisriskin hallintaan edellyttää samanlaista käyttötapaa kuin edellä suositeltiin NaF-liuoksen käyttöön.

Kuivan suun kostuttamiseen voi käyttää vettä tai tavallisia suuhuuhteita, kunhan niissä ei ole alkoholia. Vaikea-asteisen suun kuivuuden hoitoon käytetään erikoisvalmisteita. Riittävä nesteen saanti on varmistettava juomalla vettä. Kahvin juonti ei kosteuta, joten sitä ei lasketa päivittäin tarvittavaan 1½-2 litran nestemäärään.

Mieltymys makeaan kasvaa monilla ikääntymisen myötä. Sokerinkäytön hallintaa varten on tärkeää päivittää tiedot makean käyttökerroista ja pyrkiä hampaita vaurioittamattomaan makean käyttöön. Makeat tulisi nauttia aterioiden yhteydessä, ei niiden välillä, ja janojuomana tulisi nauttia vettä. Ksylitoli- ja fluoripastillit tai purukumit ovat hampaiden kannalta suositeltavia "namuja", samoin on suklaa.

Avuntarve on havaittava ajoissa

Suurin osa eläkeikäisistä selviää päivittäisestä suunhoidostaan omin avuin. Ongelmia omahoidon toteutukseen voivat kuitenkin aiheuttaa näön ja muistin huononeminen sekä käden motoriikan heikkeneminen. Yleensä muutokset tapahtuvat asteittain eikä niitä huomaa sen paremmin iäkäs henkilö itse kuin hänen läheisensäkään. Ainakin hammashoidossa tulisi asiaan aina kiinnittää huomiota havainnoimalla suun puhtautta ja kyselemällä omahoidon sujumisesta. Iäkkäiden kykyä selvitä suun omahoidosta ei pidä etukäteen aliarvioida, vaan tilanne on selvitettävä ja käytettävät keinot valittava sen mukaan.

Läheisten ja kotiavustajan tai kotisairaanhoitajan tulee hienovaraisesti tarjota apua suunhoitoon. Omaishoitajan varassa oleva henkilö tuskin selviää enää suunhoidostakaan ilman apua. Ongelmana voi olla lähiauttajien taitojen vähäisyys. Heille tuleekin antaa riittävästi ohjausta heti, kun avuntarve on havaittu. Opastaminen järjestyy parhaiten suuhygienistin kotikäynnillä. Hän näyttää kädestä pitäen, miten ja millä välineillä suu puhdistetaan ja miten tulos tarkistetaan. Jos lähiauttajia on useita ja kukin vuorollaan tekee puhdistustoimia, heidät kaikki tulee opastaa, jotta suunhoito jatkuu samalla tavalla tekijästä riippumatta. Avuntarvitsijan kotihoidon päiväkirjaan tulee merkitä päivittäin myös suunhoidon toteutus ja sujuminen. Jos lähiavustajien toimet eivät enää riitä suun puhtauden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen, tulee lisäksi järjestää suuhygienistin kotikäynnit säännöllisin välein.

Iäkkään henkilön suun tilanne ja avuntarve voivat muuttua nopeasti. Silloin on tärkeää, että muutoksista tiedotetaan selkokielellä hänelle itselleen, mutta myös kaikille hänen päivittäisestä suunhoidostaan huolehtiville sekä omalle hammaslääkärille. Näin päästään aloittamaan terveyden ylläpitämiseen tarvittavat tukitoimet heti, ja voidaan välttyä suunterveyden yllättävältä romahtamiselta. Kun potilaan kokonaisetu edellyttää tietojen antamista, häneltä on pyydettävä lupa sen sijaan että piilouduttaisiin salassapitovelvollisuuden suojaan. Lääkärin tulee ilmoittaa lääkityksen muutoksista, sillä ne voivat aiheuttaa syljen erityksen vähenemistä ja lisätä suun limakalvojen ja hampaiden sairastumisalttiutta. Jos iäkäs potilas on omaishoitajan, kotiavustajan tai kotisairaanhoidon varassa, myös näiden tulee saada tieto uusien lääkkeiden mahdollisista haitoista.

Laitoksissa asuvien ja laitoshoidossa olevien suunhoito

Palvelutalot edellyttävät asukkailtaan kohtalaista itsenäisyyttä. Asumismuotona tämä muistuttaa kotona asumista, eikä siihen yleensä kuulu hammashoidon palveluja. Vanhainkodeissa asumiseen voi kuulua edellistä enemmän hoivaa ja myös suunhoitoa. Silti vastuuta suunhoidosta ei pidä jättää yksinomaan hammashoitolan varaan. Myös omaisten ja palveluhenkilökunnan tulisi huomata ikääntyneen laitosasukkaan tarvitsema suunhoidon apu ja huolehtia sen saannista. Avun antaminen voidaan järjestää samaan tapaan kuin kotona asuville.

Suunhoito on nähtävä osana perushoitoa ja sen tulee sisältyä hoiva- ja hoitolaitosten sekä sairaaloiden osastojen päivittäistoimintaan. Hoidettavien omatoimisuutta tulee kuitenkin kannustaa ja tukea aivan samoin kuin muissakin päivittäistoimissa. Apua tarjotaan ja annettavaa apua lisätään asteittain tarpeen mukaan. Suunhoidon sujumista tulee havainnoida säännöllisesti, jotta mahdollinen avuntarpeen kehittyminen todetaan ajoissa. On myös tärkeää, että suunhoitoa koskevat tiedot ovat aina nähtävissä osana kunkin hoidettavan sairaus- ja hoitokertomusta.

Elämän viime hetkiin asti on tarpeen huolehtia suun puhtaudesta ja limakalvojen kostuttamisesta. Puhdistaminen tehdään samoin periaattein kuin muillekin apua tarvitseville. Suun kostutukseen voi käyttää veteen kostutettua liinaa tai suihkepullossa olevaa vettä. Kosteutus on tehtävä riittävän usein. Jos suun limakalvot ovat kovin kuivat, niille voi sivellä esimerkiksi ruokaöljyä. Huulet voi rasvata maustamattomalla huulirasvalla tai apteekista saatavalla vaseliinilla.

Samoin kuin kotihoidossa, laitoksessakin voi ongelmana olla hoitohenkilökunnan riittämätön suunhoidon osaaminen. Hoitohenkilökunnan valmiudet saadaan riittäviksi kurssittamalla ja kädestä pitäen ohjaamalla. Tuore tutkimus osoitti, että iäkkäiden pitkäaikaispotilaiden suun puhtaus parani merkittävästi, kun hoitohenkilökunta koulutettiin potilaiden suun puhdistamiseen ja se otettiin osaksi tavallisia hoitorutiineja «Peltola P, Vehkalahti MM, Simoila R. Effects of 11-month interventions on oral cleanliness among the long-term hospitalised elderly. Gerodontology 2007; 24: 14-21.»14.

Esimerkki yhteisöllisen tason toiminnasta

Kirkkonummen kunnassa on vuosien mittaan kehitetty hyvin toimiva malli iäkkäiden suunhoidon järjestämiseksi «Remes-Lyly T. Suullinen tiedonanto.»15. Mallissa osoitetaan selkeästi toimintatavat ja vastuun kantajat «»3 «»?. Samantapaisen mallin mukaan toimitaan jo useassa muussakin Suomen kunnassa.

Väestön vanhenemisen ja suunterveyden kohenemisen yhteisvaikutus

Suomessa todettu suunterveyden merkittävä kohentuminen «Suominen-Taipale L, Nordbland A, Vehkalahti M, Aromaa A (toim). Suomalaisten aikuisten suunterveys. Terveys 2000 -tutkimus. KTL B16/2004. Helsinki: Hakapaino Oy; 2004. [http://www.ktl.fi/attachments/s»6 asettaa tulevaisuuden hammashuollolle nykyistä vaativampia haasteita. Hampaattomuus väistyy, ja iäkkäät tarvitsevat enemmän ja nykyistä monipuolisempia hammashoidon palveluja. Lähimpien 20 vuoden kuluessa tämä tarkoittaa enemmän kiinnityskudossairauksien hoitoa ja jo paljon paikattujen hampaiden uudelleen paikkauksia sekä vajaiden hampaistojen proteettista kuntouttamista. Tuon jakson jälkeen on odotettavissa uuspaikkausten ja proteettisen hoidon tarpeen väheneminen, kun lapsuudestaan asti järjestelmällistä hammashoitoa saaneet tulevat eläkeikään nykyisiä eläkeikäisiä huomattavasti terveemmin hampain.

Suunterveyden kehitystä ja hammashoidon muuttuvia tarpeita Suomessa vuoteen 2040 mennessä voi yrittää ennustaa Terveys 2000 -tutkimuksen lukujen pohjalta. Omien arviointiemme mukaan eläkeikäisten hampaattomuus pudonnee kolmannekseen nykyisestä, ja lienee silloin noin 15 %. Hampaallisilla eläkeikäisillä lienee nykyisen keskimäärin 15 hampaan asemesta keskimäärin 22 hammasta. Suomessa on hampaallisia eläkeikäisiä nyt noin 500 000 henkeä, mutta vuonna 2040 heitä on ennusteemme mukaan jo 1,2 miljoonaa.

Koulutuksella oikeanlaisia valmiuksia

Terveyden edistämistyön sisällöllistä sekä menetelmällistä osaamista on käsitelty sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä «Rautio M. Terveyden edistämisen koulutus sosiaali- ja terveysalalla. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006: 49.»16. Se toteaa, että terveyden edistämistaitojen vahvistamista hammashoidossa tarvitaan sekä ammattikorkeakoulu- että yliopisto-opetuksessa, ja että kehittämistarpeita on erityisesti ulospäin suuntautuvan vaikuttamisen ja yhteisön alueella. Lisäksi oman alan sisäinen työnjako suunterveyden edistämisen alueella on jäsentymätöntä.

Suun terveydenhuollon koulutusta kehitettäessä terveyden edistäminen tulee sisällyttää juonteena kaikkeen opetukseen. Oppimisympäristöjä tulee monipuolistaa niin, että ne antavat valmiuksia myös iäkkäiden ihmisten ja heidän ongelmiensa kohtaamiseen. Suugeriatrian perusopetusta on syytä vahvistaa, ja alueelle tulee kouluttaa myös erityisosaajia. Lääkärien koulutukseen tulee lisätä huonon suunterveyden aiheuttamien yleisterveydellisten riskien tuntemusta. Suuhygienistien koulutusmääriä on nykyisestä tasosta lisättävä huomattavasti.

Kaikessa täydennyskoulutuksessa tulisi nykyistä vahvemmin painottaa ikä-ihmisten suunterveyden edistämisessä tarvittavia tietoja ja taitoja. Kouluttautumista tulee kannustaa taloudellisesti, mutta myös kirjattuna osaamisena, josta suugeriatrian erityispätevyys on hyvä esimerkki.

Työyhteisöissä tapahtuvalla koulutuksella voi olla merkittävä rooli ikääntyneiden suunterveyden edistämisessä. Toimipaikkakoulutus voi vahvistaa kansanterveydellistä ajattelua, moniammatillista tiimityötä ja muutosvalmiuksia sekä vähentää ammatillisten toimintareviirien yhteistyölle aiheuttamia rajoituksia. Tavoitteena on suunhoidon toteutuminen tasavertaisena osana hoitoyhteisön päivittäistoimia. Eri toimijoiden yhdessä luomat ohjeistukset suunhoidon tehostamiseksi ja sen tulosten seuraamiseksi tukevat uusien käytäntöjen toteuttamista. Näitä kehitettäessä apuna voi käyttää myös Ikäihmisten suun hoidon opasta «Suomen hammaslääkäriliiton vanhustyöryhmä (toim). Ikäihmisten suun hoito - Opas sosiaali- ja terveysalan henkilöstölle. ISBN 951-98869-1 - 5. Nordmanin kirjapaino; 2003.»13.