Mehutuotteet vaarantavat hampaat

Tiivistelmä

LÄHTÖKOHDAT: Mehutuotteita pidetään terveellisinä ja niitä nautitaan päivittäin tiedostamatta niiden mahdollisia haitallisia vaikutuksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella Suomessa myytävien mehutuotteiden ominaisuuksia hammasterveyden näkö-kulmasta.

MENETELMÄT: Tutkimuksen kohteena olivat Suomen ruokakaupoissa kesäkuussa 2007 myynnissä olleet täysmehut, mehut, nektarit ja mehujuomat, joiden sisältämän sokerin määrä ja alkuperä sekä lisätyt hapot selvitettiin tuoteselosteesta. Lisäksi pH määritettiin pH-mittarilla.

TULOKSET: Tutkitut mehutuotteet sisälsivät paljon sokeria ja energiaa. Niiden pH vaihteli välillä 2,5–4,4.

JOHTOPÄÄTÖKSET: Kaikkia tutkittuja mehutuotteita voidaan pitää usein nautittuina selkeästi hampaille haitallisina niiden happa-muuden ja/tai korkean sokeripitoisuuden vuoksi.

Tausta

Suomalaisten lasten hammasterveys parani nopeasti 70-luvulta alkaen 80-luvun loppuun. Suotuisa kehitys pysähtyi 90-luvulla, ja kariestilanne on nykyisin samalla tasolla kuin kymmenisen vuotta sitten (1). Virvoitusjuomien, mehujen ja makeisten myynti on kasvanut Suomessa runsaasti viimeisen 20 vuoden aikana (2). Happamat juomat muodostavat huomattavan riskin hampaiden eroosiolle ja karieksen lisääntymiselle (3). Kasilan ym. kyselyyn osallistuneet nuoret ilmoittivat käyttävänsä kotona yleisimmin janojuomana mehua (4). Yli puolet tutkimukseen vastanneista nuorista ilmoitti nauttivansa mehua päivittäin tai lähes päivittäin.

Suomessa kauppa- ja teollisuusministeriön antamat mehuasetukset (473/2003 ja 943/2004) määräävät, mitä mehutuotteet saavat sisältää. Täysmehuissa, nektareissa ja mehuissa lisätyn sokerin määrä on tarkasti säädetty. Mehujuomissa sen sijaan makeutusaineiden määrää ei ole rajoitettu. Mehutuotteiden sisältämät sokerit voivat olla peräisin valmistukseen käytetyistä marjoista, hedelmistä tai vihanneksista ja/tai niihin on lisätty sokeria. Mehutuotteisiin käytetyt raaka-aineet, kuten sitrushedelmät, ovat happamia, joten makua ja säilyvyyttä parannetaan usein lisäämällä tuotteisiin happamuudensäätöaineita (5). Mehutuotteiden sisältämät sokerit reikiinnyttävät hampaita ja altistavat hampaat eroosiolle.

Kariesta aiheuttavat bakteerit, kuten mutans streptokokit, käyttävät ravinnokseen fermentoituvia hiilihydraatteja, ennen muuta sokereita. Bakteerien aineenvaihdunnan tuotteena syntyvät hapot saavat aikaan kiilteen demineralisaatiota, joka jatkuessaan voi johtaa hampaiden reikiintymiseen. Sokerinsyönnin aiheuttaman hampaiden reikiintymisriskin suuruus riippuu siitä, missä muodossa ja kuinka usein sokeria syödään. Reikiintymisriski on pienempi jos sokeria nautitaan ruokailun yhteydessä, kun taas syöntikertojen välillä nautittu sokeri lisää riskiä merkittävästi. Ruoan pureskelun aiheuttama syljenerityksen lisääntyminen neutraloi syntynyttä happamuutta ja vähentää sokerin vaikutusta, mitä ei tapahdu sokeripitoisen nesteen juomisen jälkeen (6).

Syljen puskurikapasiteetti vastustaa suun pH:n muutosta ja näin vaimentaa happojen ja emästen vaikutusta (7). Juoman nauttiminen huuhtoo syljen hampaan pinnalta pois, jolloin mehujen sisältämät happamat yhdisteet, kuten sitruuna-, omena- ja maitohappo sekä natrium- ja kaliumsitraatti, altistavat hampaat eroosiolle (3). Eroosio on hampaan kiillekudoksen liukenemista kemiallisessa prosessissa, johon bakteerit eivät osallistu (8). Hammaskiille sietää happamuutta aina pH-arvoon 5,5 asti, mutta eroosioriski kasvaa happamuuden laskiessa tämän pH-arvon alle (9).

Juoman erosiivisuutta ei selitä yksistään pH-arvo. Myös hapon laatu vaikuttaa siihen kuinka hyvin puskurikapasiteetti toimii ja neutraloi suun happamuutta. Lisäksi syljen puskurikapasiteetti on yksilöllinen. Juoman nauttimisen jälkeen syljen pH-arvo palautuu yleensä noin neljässä minuutissa kriittisen arvon 5,5 yläpuolelle (10). Mehutuotteiden markkinointi antaa kuluttajalle vaikutelman terveyttä edistävistä vaikutuksista; mahdollisia terveyshaittoja ei tuoda esille. Mehutuotteita nautitaankin yleisesti päivittäin haitallisia hampaistovaikutuksia tiedostamatta. Näiden tuotteiden myynti Suomessa vuonna 1995 oli yhteensä noin 243 miljoonaa litraa, kun taas vuonna 2007 myynnin 5,8 %:n kasvu kasvatti luvun reiluun 257 miljoonaan litraan. Eniten myynti kasvoi mehujuomien ryhmässä, 26,3 miljoonasta litrasta 70,6 miljoonaan litraan, eli kasvua oli 168 % viimeisen kahdentoista vuoden aikana (2). Mehutuotteita pidetään hyvinä vitamiinien lähteinä, mutta usein unohdetaan niiden korkea energiatiheys. Tuoteselosteiden mukaan tyypillisissä appelsiinimehuissa on energiaa keskimäärin 43 kcal/dl kun rasvattomassa maidossa sitä on 33 kcal/dl. Enimmillään mehuissa voi olla energiaa yli 70 kcal/dl. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomessa myytävien mehutuotteiden sokeripitoisuutta ja happamuutta sekä arvioida mehujen haitallisuutta suun terveydelle.

Aineisto ja menetelmät

Tämän tutkimuksen kohteena olivat Suomen ruokakauppojen vakiovalikoimissa kesäkuussa 2007 olleet täysmehut, mehut, nektarit ja mehujuomat. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran käyttämässä jaottelussa täysmehut ovat hedelmistä, marjoista ja vihanneksista mekaanisesti valmistettua juomia, joihin ei ole lisätty vettä. Nektarit sisältävät täysmehua ja/tai soseutettua hedelmää ja vettä sekä sokereita. Täysmehut ja nektarit ovat sellaisenaan juotavia. Mehuihin kuuluvat juomat, joiden täysmehupitoisuus on vähintään 35 % ja jotka sisältävät lisäksi vettä, sokereita tai makeutusaineita. Mehujuomat ovat juomia, jotka eivät kuulu yllämainittuihin ryhmiin. Niiden täysmehupitoisuutta ja sokerin määrää ei ole määritetty (taulukko 1).

Luettelo markkinoilla olevista mehutuotteista pyydettiin Kesko Oyj:ltä, Lidl Suomi Ky:ltä, SOK-yhtymästä ja Tradeka Oy:ltä. Tuoteluettelot saatiin muilta paitsi Lidliltä ja niiden perusteella kaupparyhmien vakiovalikoiman mehutuotteet tilattiin Oulun yliopistollisen sairaalan keskusvaraston kautta. Keskusvaraston hoitaja tilasi juomat Oulussa olevista Keskon, S-ryhmän sekä Tradekan myymälöistä. Tutkittavaksi saatiin yhteensä 234 näiden kaupparyhmien Oulussa saatavilla olevaan vakiovalikoimaan kuuluvaa mehutuotetta (taulukko 1). Tutkimukseen ei otettu mukaan sitruuna- ja limettitäysmehuja, koska ne on tarkoitettu ruuan maustamiseen eikä juotavaksi sellaisenaan. Poiketen Eviran jaottelusta, mehutiivisteet ja mehujuomatiivisteet eroteltiin tässä tutkimuksessa omiin ryhmiinsä. Mehutiivisteet ja mehujuomatiivisteet ovat konsentroituja mehuja ja mehujuomia, jotka on tarkoitettu laimennettavaksi ennen käyttöä.

Tulokset

Pohdinta

Tutkittavaksi otettiin Oulussa saatavilla olleet kolmen suurimman kaupparyhmän vakiovalikoiman mehutuotteet kesäkuussa 2007, yhteensä 234 tuotetta. Todennäköisesti valikoima olisi muissa suurissa kaupungeissa ollut samankaltainen. Lidlin myymiä mehutuotteita ei otettu mukaan, koska niistä ei saatu luetteloa. Vaikka kaikkia Suomessa myytävänä olleita mehutuotteita ei tutkittu, on hyvin todennäköistä, että yleisesti saatavilla olevien mehutuotteiden ominaisuuksien koko kirjo oli tutkimusaineistossa hyvin edustettuna.

Tutkitut mehutuotteet sisälsivät sokereita tai muita makeutusaineita. Sokeri oli peräisin joko käytetyistä raaka-aineista tai sitä oli lisätty valmistuksen yhteydessä. Kalorittomissa mehuissa oli käytetty keinotekoisia makeutusaineita. Korkein havaittu sokerin määrä oli 48 g/dl ja matalin 1,3 g/dl, kun kalorittomia juomia ei oteta huomioon. Sokeripitoisin juomaryhmä oli nektarit, joissa sokeria oli 5,7–13,7 g/dl. Kaiken kaikkiaan mehutuotteet kalorittomia lukuun ottamatta olivat hyvin sokeripitoisia. Juomien sisältämä energia oli kokonaan sokereista peräisin. Ylipaino on Suomessa nykyisin yksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista. Harva tarvitsee mehutuotteiden sisältämää ylimääräistä energiaa, ja päivittäinen energiansaanti nousee huomaamatta mehutuotteita nautittaessa. Lisäksi sokeripitoiset mehut ovat kariogeenisia. Virvoitusjuomien kariogeenisyys yleensä tiedostetaan, mutta mehuja saatetaan pitää tässä suhteessa terveellisempinä.

Sokerin lisäksi toisen ongelman suun terveydelle aiheuttaa mehutuotteiden happamuus. Alhainen pH johtuu joko raaka-aineiden sisältämistä tai mehutuotteisiin lisätyistä hapoista. Kaikkien tutkittujen tuotteiden pH-arvo oli alle haitallisen rajan 5,5, joten kaikki mehutuotteet olivat erosiivisia. Alhaisin mitattu pH-arvo oli 2,5 ja korkein 4,4. Mehutiivisteet, mehujuomat ja mehujuomatiivisteet olivat happamampia kuin täysmehut, nektarit ja mehut. Mehujuomatiivisteiden ryhmä sisälsi paljon kalorittomia juomia, joita saatetaan pitää hampaiden kannalta haitattomina, mutta yllättävästi mehujuomatiivisteiden pH-arvot olivat keskimäärin kaikkein alhaisimmat. Näiden juomien pH-arvot vaihtelivat välillä 2,8–3,4. Hampaiden eroosio ja vihlominen ovat yleisiä ongelmia jo hyvinkin nuorilla henkilöillä. Juomien happamuudesta olisikin syytä varoittaa ennen kuin niiden käyttö aiheuttaa näkyvää kovakudosmenetystä.

Mehutuotteiden koostumus kartoitettiin pakkausten tuoteselosteista. Kaikkien juomien pakkauksista ei kuitenkaan löytynyt tietoa sokeripitoisuudesta, käytetystä sokerista eikä energiamäärästä. Kuluttajan kannalta olisi suotavaa, että nämä tiedot löytyisivät helposti. Kuluttajaa saattaa myös hämmentää se, että saman valmistajan eri juomaryhmiin kuuluvat juomat ovat samannäköisissä ja lähes samannimisissä pakkauksissa. Tuotteita ei ole jaoteltu myymälöissä juomaryhmittäin, jolloin kuluttaja ei välttämättä huomaa tuotteiden välistä eroa. Mehutuotteita myydään paljon ja kulutus on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Terveyden kannalta olisi parempi jos terveyttä edistävät marjat ja hedelmät syötäisiin sellaisenaan. Janojuomana olisi paras käyttää vettä. n

Juice products jeopardize dental health

Fruit juices and drinks are generally considered healthy and they are generally consumed daily without thinking of possible adverse effects. The aim of this study was to assess the potential harmfulness of fruit juices and drinks to teeth.

A convenience sample of fruit juices, juices, nectars, juice concentrates, drinks and drink concentrates (n=234) were purchased and analysed. The information on sucrose and energy content and the amount of added sucrose, acid and artificial sweeteners was recorded from the label on the package. The pH of the products was determined using a digital pH meter.

The sucrose concentration of the products varied between 0–48 g/l. The sucrose concentration was clearly higher in the drinks having added sucrose compared to those whose sucrose originated solely from the fruit/berry/vegetable.

The pH of the products ranged from 2.5 to 4.4. Products where sucrose origin-ated solely from fruit/berry/vegetable had the highest and those containing only artificial sweeteners had the lowest pH. The energy content of the drinks ranged from 0 to 194 kcal/dl, the mean being 36.4 kcal/dl. In all drinks the energy originated from sucrose.

The results showed that all studied products are potentially harmful for teeth because of low pH and/or high sucrose concentration.