Suomen Hammaslääkärilehti

Yhdistelmämuovitäytteet – menestystarina vai murheenkryyni?

Suomen Hammaslääkärilehti
2008;15(11):36-37
Jon E. Dahl ja Hilde M. Kopperud
kariologia

Taustaa

Amalgaamin käyttö on huomattavasti vähentynyt. Tähän ovat vaikuttaneet monet tekijät, kuten potilaiden halu saada hampaanvärinen täyte kosmeettisista tai muista syistä, ja terveysviranomaisten vuonna 2003 julkaisemat ohjeet täytemateriaalien valinnasta (1). Ympäristöviranomaiset ovat suositelleet elohopeaa sisältävien tuotteiden, esimerkiksi amalgaamin, kieltämistä, mutta toistaiseksi on epäselvää, hyväksytäänkö amalgaamin kielto EU:ssa. Pohjoismainen hammaslääketieteen materiaalien tutkimusinsituutti, NIOM, on saanut useita kyselyitä siitä, onko siirtyminen amalgaamista yhdistelmämuoveihin ongelmatonta.

Ovatko yhdistelmämuovit täysin käypä vaihtoehto amalgaamille?

Tähän kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Amalgaami ja yhdistelmämuovit eroavat toisistaan biologisilta, kemiallisilta ja fysikaalisilta ominaisuuksiltaan. Kun amalgaamiin liittyvät ongelmat ovat yhteydessä elohopeaan, ovat epätäydellinen kovettuminen ja jäännösmonomeerien vuotaminen puolestaan merkityksellisiä yhdistelmämuoveissa. Yhdistelmämuovit kutistuvat kovettuessaan, kun taas amalgaami laajenee hiukan. Kaviteetin muotoilu ja retentioon liittyvät vaatimukset ovat tästä syystä erilaiset. Hiukan yleistäen voi myös sanoa, että amalgaami vaatii tietyn paksuuden kestääkseen purentapainetta, mutta yhdistelmämuovitäytteissä tämä ei ole yhtä välttämätöntä. Yhdistelmämuovit soveltuvat parhaiten tapauksiin, joissa voidaan käyttää mini-invasiivista adheesiotekniikkaa, mutta tilanne on huonompi silloin, kun kaviteetin muotoilussa on käytetty amalgaamitäytteille soveltuvia Blackin periaatteita.

Miten pitkään amalgaami- ja yhdistelmämuovitäytteet kestävät?

Täytemateriaalien kestoaikoja vertailtaessa puhutaan usein mediaanikestosta eli ajasta, johon mennessä puolet täytteistä on vaihdettu. Osa täytteistä kestää siis tätä lyhyemmän ajan, kun taas toiset voivat kestää paljonkin pidempään. Kaikki täytetyypit huomioiden täytteiden kestoajan mediaani on amalgaamilla noin 11–15 vuotta ja yhdistelmämuovilla 7–8 vuotta (2–4). Luokan II täytteissä amalgaamin kestoksi on saatu 11vuotta ja yhdistelmämuovin 6 vuotta (2, 3). Eräässä uudessa tutkimuksessa todettiin, että joka viides täyte oli vaihdettu 10 vuoden kuluttua, eikä yhdistelmämuovin ja amalgaamin kestävyydessä ollut eroa (5). Näissä tutkimuksissa ei eroteltu yhdistelmämuovitäytteiden eri preparointitekniikoita (ks. edellä). Mini-invasiivisen hammashoidon periaatteiden mukaan tehtyjen yhdistelmämuovitäytteiden kestoaika olisi saattanut olla pitempi kuin nämä tulokset osoittavat.

Mikä on tärkein yhdistelmämuovitäytteiden vaihtoon johtava syy?

Yleishammaslääkäreiden keskuudessa tehdyssä kyselytutkimuksessa yhdistelmämuovitäytteiden uusimisen tärkeimmiksi syiksi ilmoitettiin sekundaarikaries ja täytteen murtuminen (2, 3). Vastaavanlaisia tuloksia on raportoitu amalgaamitäytteistä. Yhdistelmämuoveja käytettäessä myös huono anatominen muoto ja kontaktikohdan häviäminen voivat aiheuttaa ongelmia.

Miten yhdistelmämuovitäytteiden kestoa voidaan parantaa?

Hammaslääkärin taitojen ja materiaalista saaman kokemuksen lisäksi seuraavilla kolmella tekijällä näyttää olevan suurin merkitys: kaviteetin muotoilulla, adheesiolla ja kovettamisella. Kuten aiemmin mainittiin, mahdollisimman pienen täytteen tekeminen on eduksi. Paras kiinnittyminen saavutetaan nähtävästi "vanhoilla", kolmivaiheisilla sidosaineilla ja itse-etsaavilla, kaksivaiheisilla sidosaineilla (6). Kerroksittainen kovettaminen vähentää kutistumista, ja optimaalinen kovetusaika minimoi jäännösmonomeerien määrän ja tekee täytteestä kulutusta kestävän.

Mikä on paras tapa kovettaa täyte?

Kovettumistulos riippuu valokovettajasta (teho ja aallonpituus) ja kovettamisajasta. Käyttöohjeista tai muusta aineistosta on aina tarkistettava, soveltuuko käytössä oleva kovetin työstettävälle materiaalille. Optimaalisen kovettumisen varmistamiseksi on tärkeää, että valoteho täytteen pinnalla on riittävä. Tästä syystä kovettajan kärjen tulee olla mahdollisimman lähellä täytettä. Viime aikoina markkinoille on tullut useita uusia LED-kovettimia, joiden valoteho on suuri. Osa niistä korostaa mainonnassa kovetusajan lyhenemistä, mikä useimmissa tapauksissa vähentää kovettumissyvyyttä (kuva 1). Suosittelemme aina täytemateriaalin valmistajan ohjeiden noudattamista, mikäli suositellut kovetusajat poikkeavat toisistaan. Nyrkkisääntönä voi pitää mieluummin liian pitkää kuin liian lyhyttä kovetusaikaa, sillä täytettä ei voi kovettaa liikaa. Myös täytemateriaalin värisävy voi vaikuttaa kovetusaikaan, ja keltaiset tai tummat täytteet saattavat vaatia hiukan pitemmän kovetusajan. Valokovetin on hyvä tarkistaa säännöllisesti mittaamalla sen aikaansaama kovettumissyvyys käytössä olevilla materiaaleilla. Muutoin viittaamme hammasmateriaalien osaamiskeskus KDM:n (Kunskapscenter för dentala material) valokovettimia käsitteleviin julkaisuihin, joista lukija saa hyödyllisiä vinkkejä ja lisätietoa (7, 8).

Onko yhdistelmämuovien välillä eroja?

Yhdistelmämuovitäytteissä on orgaaninen polymeerirunko ja pääasiassa epäorgaanisista yhdisteistä muodostuva lujiteaine (täytepartikkelit). Materiaalien välillä voi olla eroja 1) polymeerirungon koostumuksessa (erilaisia monomeerejä tai monomeeriseoksia), 2) täytepartikkeleiden materiaaleissa (piiyhdisteet, bariumlasi, zirkoniumoksidi jne.), 3) rungon ja täytepartikkeleiden keskinäisessä suhteessa (esim. juoksevammissa flow-materiaaleissa on vähemmän täytepartikkeleita kuin yleismateriaaleissa) ja 4) täytepartikkeleiden koon erilaisessa jakaumassa käytettäessä makro-, mini- ja nanofillereitä tai hybridejä. Myös kovetuksen initiaattorit voivat olla erilaisia (kemiallis- tai valokovetteiset materiaalit). Nämä erot vaikuttavat mm. materiaalin rakenteeseen tai käsiteltävyyteen, esimerkiksi kiillotettavuuteen, sekä täytteen kutistumiseen kovetuksen aikana. On tärkeää käyttää materiaaleja niissä indikaatioissa, jotka valmistaja ilmoittaa.

NIOMissa tehdään työtä mm. vapaaehtoisen laatumerkinnän käyttöönottamiseksi, koska CE-merkintä ei takaa, että tuotteet ovat kliinisesti testattuja ennen markkinoille tuloa.

Lukijat voivat lähettää NIOMiin materiaaleja koskevia kysymyksiä. Näin saadaan aikaan vuoropuhelu kliinistä työtä tekevien hammaslääkäreiden ja NIOMin välillä.

Ruotsin- tai englanninkieliset kysymykset voi lähettää osoitteeseen: instituttsjef, prof. Stig Karlsson, NIOM (Nordisk Institutt for Odontologisk Materialprøving), Kirkeveien 71 B, P.O. Box 70, N-1305 Haslum, Norge.

Kuva 1. LED- ja halogeenikovettimilla polymeroidun yhdistelmämuovin kovettumissyvyys. Kovetusaikoina ovat kovettajan valmistajan suosittelema "lyhyt" aika (5 tai 10 sek) tai yhdistelmämuovin valmistajan suosittelema "pitkä" aika (20 sek).

Kovettumissyvyys (mm)

Jon E. Dahl, professori, senioritutkija, dr.odont. & dr. scient.
NIOM, Nordisk institutt for odontologiske materialer,
Postboks 70 1305 Haslum, Norge.
e-post:
Hilde M. Kopperud, senioritutkija, dr. scient.
NIOM, Nordisk institutt for odontologiske materialer, Haslum.

Kirjallisuutta

  1. Retningslinjer for bruk av tannrestaureringsmaterialer. Informasjon til tannhelsepersonell om bruk av materialer til restaurering av enkelttenner. Sosial- og helsedirektoratet 2003. IS-1086.
  2. Mjör IA, Moorhead JE, Dahl JE. Reasons for replacement of restorations in permanent teeth in general dental practice. Int Dent J 2000; 50: 361–6.
  3. Forss H, Widström E. Reasons for restorative therapy and the longevity of restorations in adults. Acta Odontol. Scand. 2004; 62: 82–6.
  4. Tyas MJ. Placement and replacement of restorations by selected practitioners. Aust Dent J 2005; 50: 81–9.
  5. Opdam NJM, Bronkhorst EM, Roeters JM, Loomans, BAC. A retrospective clinical study on longevity of posterior composite and amalgam restorations. Dent Mater 2007; 23: 2–8.
  6. De Munck J, Van Landuyt K, Peumans M, Poitevin A, Lambrechts P, Braem M, Van Meerbeek B. A Critical review of the durability of adhesion to tooth tissue: Methods and results. J Dent Res 2005; 84: 118–132.
  7. Lampor för ljushärdning av dentala material. Artikellnummer: 2006-123-8. Kunnskapsdokument fra KDM. Kunskapscenter för Dentala Material. Socialstyrelsen, Stockholm, 2006.
  8. LED (Light Emitting Diodes) -lampor för ljushärdning av dentala material. Artikkelnummer: 2007-123-25. Kunnskapsdokument fra KDM. Kunskapscenter för Dentala Material. Socialstyrelsen, Stockholm, 2007.