Suomen Hammaslääkärilehti

Hammaskiven poisto rasittaa kättä eniten

Suomen Hammaslääkärilehti
2009;16(6):24-29
Esa-Pekka Takala, Risto Toivonen, Katariina Vataja, Heikki Murtomaa ja Jorma I. Virtanen

Tiivistelmä

LÄHTÖKOHDAT: Hammaslääkärin työssä on runsaasti työvaiheita, joissa tarvitaan paljon käsivoimaa. Voimaa vaativien tehtävien on todettu liittyvän työperäisiin vaivoihin. Käteen kohdistuvan kuormituksen mittaamiseen ei ole ollut vakiintuneita menetelmiä. Tässä artikkelissa kuvataan kolme menetelmää, jotka kehitettiin hammaslääkärin työssä käteen kohdistuvan kuormituksen mittaamiseen.

MENETELMÄT: Neljän kokeneen hammaslääkärin ryhmä arvioi eri työtehtävien kuormitusta 1960-luvulta nykypäivään pisteyttämällä tehtäviä asteikolla 0–10. Työsimulaatiossa yhdeksän koehenkilöä simuloi laboratoriossa näihin tehtäviin liittyviä työvaiheita, ja samalla mitattiin lihasten aktiviteettia kyynärvarren lihaksista. Kunkin työtehtävän jälkeen koehenkilöt tuottivat työtä vastaavan puristusvoiman tutkimusta varten kehitettyyn kynämäiseen puristusmittariin.

TULOKSET: Laboratoriomittauksen tulokset olivat samansuuntaisia asiantuntijoiden arvioiden kanssa. Hammaskiven poisto osoittautui selvästi kuormittavammaksi kuin kruunun hionta, paikkaus tai juurihoito. Yksilöiden välinen vaihtelu oli kuitenkin suurta.

JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksessa käytetyt menetelmät soveltunevat kättä vähemmän kuormittavien työskentelytapojen harjoitteluun sekä uusien työskentelytapojen ja instrumenttien käytettävyyden arviointiin.

Johdanto

Hammaslääkärin työ sisältää paljon käsillä tehtävää tarkkuustyötä, jossa tarvitaan ajoittain runsaasti sormien puristusvoimaa. Instrumenttien tarkka kohdentaminen edellyttää vartalosta sormiin ulottuvan yläraajan nivelten ketjun jäykistämistä sekä katseen ja pään asennon paikallaan pitämistä niska-hartiaseudun ja yläraajan lihasten avulla. Niska-hartiaseudun ja yläraajojen kuormittumiseen liittyvät oireet ovatkin yleisiä hammaslääkäreillä ja suuhygienisteillä (1–10) sekä näiden alojen opiskelijoilla (8, 11, 12).

Liialliseen kuormitukseen liittyvien vaivojen synnyn kannalta on oleellista kudoksiin kohdistuvien voimien suuruus, mutta myös niiden kesto ja toistuvuus (13). Hammaslääkärin työssä ahdas työskentelyalue suussa ja instrumenttien muotoilu pakottavat käden usein asentoihin, joissa voiman tuottaminen on biomekaanisista syistä epäedullista. Tuolloin niveliin ja lihas-jännesysteemiin kohdistuvat voimat voivat kasvaa hyvinkin suuriksi (14).

Hammaslääkäriliiton aloitteesta haluttiin selvittää käsivaivojen ja erityisesti sormien nivelrikon esiintyvyyttä ja syitä suomalaisilla hammaslääkäreillä (15). Työvuosien aikana käteen kohdistuvan kuormituksen määrää selvitettiin kyselylomakkeella, johon vastaajat arvioivat erilaisiin hammashoidon tehtäviin käytetyn työajan osuutta peräkkäisillä vuosikymmenillä. Eri työtehtävissä käteen kohdistuvien voimien suuruus vaihtelee, joten kumulatiivista kuormitusta laskettaessa tulee työajat painottaa kuhunkin tehtävään liittyvillä voimilla. Sitä varten kokeneista hammaslääkäreistä koottu raati arvioi kysyttyihin tehtäviin liittyvää käden kuormittavuutta. Raadin arvion oikeellisuuden varmistamiseksi suunniteltiin kokeellinen tutkimus. Koska tutkimuksen alkaessa ei ollut vakiintuneita menetelmiä hammaslääkärin käteen kohdistuvan kuormituksen mittaamiseksi, kehitettiin sitä varten uusi menetelmä.

Tässä artikkelissa kuvataan asiantuntijaraadin avulla tehty työkuormituksen arviointi sekä laboratoriotutkimuksen kulku ja tulokset. Laboratoriossa saatuja tuloksia verrattiin asiantuntijaraadin arvioihin työtehtävien rasittavuudesta. Kyselytutkimuksen tulokset on julkaistu aiemmin (15).

Aineisto ja menetelmät

Aiempien vuosien kuormituksen arviointi

Maaliskuussa 2003 neljä kokenutta hammaslääkäriä arvioi eri työtehtävien kuormitusta peräkkäisillä vuosikymmenillä (1960-, 70-, 80-, -90- ja 2000-luvuilla). Heitä kehotettiin ajattelemaan käteen kohdistuvaa kuormitusta tilanteessa, jossa samaa työtä tehtäisiin tunnin ajan. Työtehtävien ryhmittelyssä käytettiin samaa luokittelua kuin kyselytutkimuksen lomakkeessa (15) (taulukko 1). Tämä ryhmittely perustui kyselytutkimuksen suunnitteluvaiheessa mukana olleiden kokeneiden hammaslääkärien käsitykseen siitä, kuinka erilaiset tehtävät kuormittavat kättä.

Arvioinnin aluksi osallistujille selostettiin arvioinnin tavoite ja kulku. Koska asteikon (0–10) käyttö sellaisenaan osoittautui vaikeaksi, arvioitsijat järjestivät hammaslääkärin tehtävät 2000-luvulla kuormittavuuden mukaan. Aluksi arvioissa esiintyi pientä hajontaa, mutta keskustelussa sovittiin järjestys, josta kaikki olivat yksimielisiä. Seuraavaksi todettiin, että käden kuormitus on tarkasteltavien tehtävien kannalta ollut nykyisen kaltaista myös 1990-luvulla. Samoin 1960- ja 70-luvuilla ei arvioitsijoiden mukaan ole ollut selvää eroa. Niinpä jatkettiin tehtävien järjestykseen asettamista 1960-, 70- ja 80-luvuilla. Järjestyksen suhteen arvioitsijat olivat näiltä vuosikymmeniltä yksimielisiä.

Tämän jälkeen tehtävien arviointi jatkui asteikolla 0 (ei lainkaan kuormitusta) – 10 (suurin kuormitus luokiteltavista töistä). Arvioitsijat totesivat yksimielisesti 60- ja 70-luvuilla paikkaus- ja juurihoidon olleen raskainta. Tälle annettiin arvo 10. Keveintä taas olivat ryhmä "muut työt" samoilla vuosikymmenillä, ja ryhmälle annettiin arvo 1. Vertailemalla kutakin työtä eri aikoina näihin arvoihin ja keskenään päädyttiin yksimieliseen arvioon tehtävien kuormittavuudesta.

Työsimulaatio laboratoriossa

Tutkimusasetelma

Työsimulointi tapahtui Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksen taitopajassa käyttäen hammaslääkärin koulutukseen suunniteltua fantom-kalloa, jonka suussa koehenkilö teki erilaisia 2000-luvun hammashoidon tehtäviä. Työtehtävät oli valittu edustamaan asiantuntija-arvioissa käytettyjen tehtäväkokonaisuuksien keskeisiä osia: kaviteetin avaus (paikkaus), juurihoito, hammaskiven poisto käsi-instrumentein (iensairauksien hoito) ja kruunun hionta (proteettinen hoito). Vertailukohteena käytettiin tekstinkäsittelyä tietokoneen näppäimistöllä ("muut työt"). Työvaiheita simuloitiin siten, että tehtävien järjestys vaihteli jokaisen koehenkilön kohdalla satunnaisesti. Tällä järjestelyllä voidaan hallita tehtävien järjestykseen liittyvät mahdolliset systemaattiset harhat (mm. väsymys).

Työsimuloinnin aikana mitattiin dominoivan käden kyynärvarresta lihasten sähköinen aktiivisuus (elektromyografia eli EMG). Jokainen työtehtävä kesti yhden minuutin, jonka jälkeen koehenkilö simuloi kyseistä työtä vastaavan voiman hammaslääkärin instrumenttia jäljittelevään voimamittariin työliikettä vastaavassa asennossa. Nämä minuutin työskentelyjaksot ja voimamittaukset toistettiin viidesti ilman taukoja saman työtehtävän aikana. Myös voimamittauksen aikana rekisteröitiin EMG.

Koehenkilöt

Tutkimukseen osallistui yhdeksän vapaaehtoista naista, joista seitsemän oli viimeisen vuosikurssin hammaslääketieteen opiskelijoita ja kaksi valmista hammaslääkäriä (työkokemusta yli 5 vuotta). Voimamittaukset tehtiin kaikilta koehenkilöiltä, ja EMG rekisteröitiin seitsemältä koehenkilöltä (kaksi jouduttiin hylkäämään mittauksessa ilmenneiden teknisten ongelmien vuoksi).

Voimien mittaaminen

Hammaslääkärin instrumenteista suuri osa on sauvamaisia ja niitä pidetään peukalon ja etu- ja keskisormen välisessä otteessa (ns. kynäote). Tällaiseen otteeseen liittyvien voimien mittaamiseksi ei ole valmiita mittalaitteita, joten sitä varten kehitettiin halkaisijaltaan 12 mm:n paksuinen kynämäinen voimamittari (kuvat 1 ja 2). Mittarilla voidaan simuloida hammaslääkärin työvälineiden otteita ja samalla mitata sormien tuottamat kontaktivoimat 3–4 prosentin tarkkuudella.

Elektromyografia

Kyynärvarren alueen lihasten aktiviteettia mitattiin kahdella pintaelektrodilla, joista toinen liimattiin koukistajalihasten ja toinen ojentajien päälle. Tällainen elektrodien asettelu mittaa koko alueen lihaksia, mutta toisaalta se on vähiten herkkä asennon muutoksille toisin kuin yksittäisten lihasten päältä mitatut aktiviteetit (16). EMG-signaali tallennettiin käyttäen ME3000P® (Mega Elektroniikka, Kuopio) -laitteen ns. keskiarvoistettua keruumoodia 10 Hz:n näytteenottotaajuudella. Signaalit tasasuunnattiin ja integroitiin, jolloin kunkin tehtävän aikainen integroitu amplitudi kuvaa tehtävän kuormittavuutta. Ennen varsinaista työsimulaatiota koehenkilö tuotti kynäotteella voimamittariin maksimaalisen puristuksen, johon muut mittausarvot suhteutettiin. Maksimivoimaan suhteutetun lihasaktiviteetin avulla voitiin verrata eri yksilöitä keskenään.

Aineiston analyysi

Kunkin työtehtävän kuormitusta kuvaavat voimat ja maksimipuristukseen suhteutettu EMG analysoitiin keski- ja hajontalukujen avulla. Simuloitujen tehtävien välisiä tilastollisia eroja testattiin varianssianalyysilla (ANOVA; lähtöoletus eli 0-hypoteesi oli, ettei tehtävien kuormituksessa ole eroja). Eri suorituskertojen välistä vaihtelua tarkasteltiin variaatiokertoimilla (CV = keskihajonta/keskiarvo). Voimien ja EMG:n suhdetta sekä eri simulointikertojen yhtenevyyttä tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimien (r) ja regressioanalyysin avulla. Analyysit tehtiin Statistica®-ohjelmistolla (versio 7.1).

Tutkimuksen eettisyys

Tutkimussuunnitelma hyväksyttiin Työterveyslaitoksen eettisessä työryhmässä. Laboratoriokokeeseen osallistujilta pyydettiin tietoon perustuva kirjallinen suostumus vapaaehtoisesta osallistumisesta.

Tulokset

Aiempien vuosien kuormituksen arviointi

Kokeneiden hammaslääkärien raadissa todettiin paikkaus- ja juurihoidoissa käden kuormituksen hieman alentuneen muun muassa siirryttäessä amalgaamipaikoista nykyisiin menetelmiin (taulukko 1). Oikomishoito ja iensairauksien hoito olivat 1980-luvulla hieman raskaampia kuin myöhemmin. Näitä molempia hoitoja käytettiin suhteellisen vähän 1960- ja 70-luvuilla. Proteettinen hoito on tullut aiempaa raskaammaksi viime vuosikymmenellä kiinteiden ratkaisuiden yleistyttyä. Kirurgia on taas keventynyt teknologian myötä. Tietokoneiden hiiret ovat lisänneet koettua kuormitusta erityisesti kirjallisissa töissä.

Työsimulaatio

Työsimulaatioissa ja niiden jälkeen tuotetuissa työtä vastaavissa voimissa todettiin runsaasti yksilöllistä vaihtelua siten, että jotkut koehenkilöistä käyttivät työskentelyssä selvästi runsaammin voimaa kuin toiset. Samoin eri toistokertojen välillä nähtävä voiman tuotto vaihteli yksilöittäin: jotkut koehenkilöt tuottivat eri kerroilla tasaisesti lähes saman voiman, kun taas joillakin voimat vaihtelivat kerrasta toiseen (keskimääräiset variaatiokertoimet vaihtelivat välillä 0,1–0,3). Työsimulaatioiden aikaiset EMG-arvot olivat samankaltaisia kerrasta toiseen (korrelaatiokerroin vaihteli välillä 0,81–0,93). Sen sijaan suorituksen jälkeen tuotetuissa voimissa eri kerroilla tuotetut voimat vaihtelivat selvästi (korrelaatiokerroin vaihteli välillä 0,31–0,78).

Taulukossa 2 ovat työsuorituksen aikaisten simuloitujen voimien ja EMG:n arvot. Hammaskiven poisto osoittautui molemmilla menetelmillä kuormittavimmaksi työtehtäväksi ja tietokoneen käyttö taas oli vähiten kuormittavaa. Nämä erottuivat muista tehtävissä myös voimamittausten tilastollisessa testauksessa (post-hoc ANOVA, p < 0,05).

Työsuorituksen ja voimamittauksen aikaisten EMG-arvojen välinen korrelaatiokerroin oli 0,60. Simulaation aikaisen EMG:n ja sen jälkeen tuotetun voiman välinen korrelaatio oli 0,53.

Pohdinta

Voimamittarin ja EMG:n tulokset olivat selvästi samansuuntaisia ja osoittivat hammaskiven poiston kuormittavan kättä eniten, kun taas tietokoneen näppäily oli selvästi muita töitä kevyempää. Pienestä koehenkilöiden määrästä huolimatta nämä erot tulivat esille myös tilastoanalyysissa.

Laboratoriokokeen tulokset olivat samansuuntaisia asiantuntija-arvioiden kanssa, joskin tarkka numeerinen järjestys ei ollut täysin sama työsimulaation järjestyksen kanssa. Kokeneet hammaslääkärit arvioivat laajempia kokonaisuuksia hammaslääkärin työssä, kun taas mittauksia suoritettiin vain osalle näiden kokonaisuuksien tehtävistä. Esimerkiksi hammaskiven poisto on vain yksi iensairauksien hoidon toimenpiteistä. Asiantuntijoiden arvioima kokonaisuus "paikkaus- ja juurihoito" oli laboratoriossa jaettu paikkaukseksi ja juurihoidoksi. Koettuun kuormitukseen vaikuttaa myös tehtävien kesto. Pienikin voima koetaan kuormittavaksi, jos se jatkuu liian kauan (13). Siten asiantuntijoiden arvioinnissa vähemmänkin voimaa vaativa, mutta pitkään kestävä tehtävä on voinut saada yhtä suuren arvion kuin suurta voimaa edellyttävä lyhyt toimenpide.

Käteen tuotettu voima ja EMG korreloivat odotetusti keskenään. Korrelaatiokertoimen neliön (R2) avulla voidaan kuvata sitä, kuinka suuri osa mittausten vaihtelusta selittyy vertailussa mukana olevan toisen menetelmän avulla. Simulaation aikana kyynärvarresta mitattu EMG selitti simuloinnin jälkeen voimamittariin tuotetusta voimasta vain 28 % (0,532 = 0,28). Teknisesti mittarilla mitatun voiman ja samassa istunnossa mitatun EMG-signaalin suuruuteen saattaa liittyä enimmillään muutaman prosentin virhe, joten havaitut erot johtuivat muista kuin mittausteknisistä syistä. On muistettava, että EMG mitattiin vain kyynärvarren pitkien ojentajien ja koukistajien alueelta, mutta puristusvoiman tuottoon osallistuvat myös käden pienet lihakset. Työsuorituksen aikana voima tuotettiin suussa olevaan instrumenttiin kun taas tätä fyysisen tilan ja toiminnan aiheuttamaa rajoitetta ei ollut tuotettaessa vastaava voima mittariin. Jo pienetkin muutokset käden ja sormien asennossa vaikuttavat biomekaanisista syistä siihen, millä lihaksilla voima on edullisinta tuottaa. Käyttämämme puristusmittari oli myös kokeessa käytettyjä hammashoidon instrumentteja paksumpi, mikä osin selittää lihasaktiviteetin eroja (17–19). Tietokoneen näppäilyssä kyynärvarren lihakset joutuvat jäykistämään rannetta, joka ilmeisesti selittää melko korkean aktiviteetin, vaikka sormivoimaa ei tarvitakaan.

Yksilöllinen vaihtelu oli suurta simulaation aikana. Kokeen aikana tapahtuvan motorisen oppimisen vaikutuksen minimoimiseksi mittauksiin valittiin koehenkilöitä, jotka olivat harjaantuneet tekemään simuloituja tehtäviä. Vaikka kyseessä oli koehenkilöille tuttu työsuoritus, oli vastaavan puristusvoiman tuottaminen puristusmittariin uutta kaikille ja siinä nähtiinkin runsaammin vaihtelua. Tämä vaihtelu ei kuitenkaan vähentynyt toistojen edetessä, joten ilmeisesti kyseessä ei ollut suorituksen oppimisesta johtuva ilmiö. Työkokemuksen myötä omaksutaan todennäköisesti työskentelytapoja, joissa kuormitus minimoituu. Tutkimuksissa, joissa on mitattu käteen kohdistuvaa kuormitusta EMG:n ja voimien avulla, ovat opiskelijoiden käyttämät voimat olleet selvästi suurempia kuin valmiiden hammaslääkärien (20, 21). Myös työskentelytekniikka vaikuttaa tarvittavaan voiman käyttöön. Opiskelijoiden keskuudessa tehdyssä tutkimuksessa sormien tukeminen hampaisiin hammaskiven poiston aikana vähensi voiman tarvetta ja lihasten aktiviteettia (22).

Aiemmin on selvitetty asento- ja EMG-mittausten avulla erityisesti sitä, kuinka hammashoidon tehtävät kuormittavat niskaa ja hartioita tai selkää (23–29). Erilaisissa hammashoidon tehtävissä käden toimintaa on tutkittu jonkin verran EMG:lla kyynärvarren lihaksista. Tutkimusten vertailua vaikeuttaa muun muassa se, että tutkittavaksi on valittu eri lihaksia ja mittaus on tehty erilaisilla elektrodien asetuksilla. Myös tehtävät ja tutkimusasetelmat ovat vaihdelleet. Hammaskiven poistossa kyynärvarren lihasten EMG-aktiviteetit ovat olleet keskimäärin 23–27 % maksimista vastaten siten tutkimuksemme tuloksia (3, 17, 18, 22).

Kyynärvarresta mitattua EMG:tä on myös käytetty eri paksuisten instrumenttien (3,5–6,0 mm) vertailuun, ja paksumpien varsien huomattiin kuormittavan näitä lihaksia selvästi vähemmän kuin ohuiden (19). Toisessa koesarjassa taas hammaskiven poistossa vertaillut instrumentit olivat eri paksuisia (7–11,5 mm) ja painoisia (15–24 g). Kyynärvarren lihasten EMG-aktiviteetti oli pienin halkaisijaltaan 10 mm:n ja painoltaan 15 g:n instrumenteilla. Instrumentin läpimitan vaikutus todettiin suuremmaksi kuin painon. Suipentuva pyöreä muoto edellytti vähemmän lihasvoimaa kuin kuusikulmainen tai pyöreä suipentumaton. Myös subjektiiviset arviot kuormituksesta vastasivat näitä mittauksia (17, 18, 22). Sen sijaan erilaisten peilien vertailussa koettu kuormittuminen ei ollut yhteydessä kyynärvarren EMG:hen (30).

Hammaskiven poistossa tuotettuja voimia on mitattu myös instrumenteilla, joihin on kiinnitetty voima-anturi (17, 18, 20–22). Näissä kokeissa mitattu sormien puristusvoima (16,8 N) ei suuresti poikkea saamistamme tuloksista.

Käteen kohdistuvan kuormituksen mittaamiseen ei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa, minkä vuoksi on jouduttu käyttämään erilaisia toisiaan täydentäviä menetelmiä. Biomekaanisista syistä jo pienetkin sormien ja ranteen asennon muutokset vaikuttavat käden eri osiin kohdistuviin kehon sisäisiin voimiin. Poikkeavat ranteen asennot on todettu erityisesti rannekanavaoireyhtymän riskitekijöiksi ja siksi myös niitä on tutkittu hammashoidon tehtävissä (3, 31). Tarkka biomekaaninen mallintaminen edellyttäisi myös sormien asennon geometrista kuvausta, johon toistaiseksi ei ole ollut sopivia menetelmiä. Myös kädessä pidettävien instrumenttien pinnan muotoilu ja materiaali vaikuttavat siihen, kuinka paljon puristusvoimaa tarvitaan (32). Tämä kitka tuleekin huomioida, kun yritetään biomekaanisten mallien avulla selvittää käteen kohdistuvia voimia (21).

Tutkimuksemme koehenkilöiden määrä oli pieni, mutta silti siitä voidaan yhteenvetona päätellä seuraavia asioita:

  • Asiantuntijoiden arviot 2000-luvun hammashoitotyön kuormittavuudesta olivat samansuuntaisia laboratoriomittausten kanssa.
  • Kuvatun kaltainen kokeneiden työntekijöiden tekemä arvio näyttäisi olevan käyttökelpoinen mahdollisuus selvittää epidemiologisissa tutkimuksissa aiempien työvuosien kuormitusta.
  • Yhdistämällä lihasten EMG ja työssä tarvittavan voiman simulointi pystyttiin erottelemaan toisistaan työtehtäviä, jotka myös koettiin eri tavoin kuormittaviksi. Yksilölliset vaihtelut olivat kuitenkin suuria.
  • Kuvaamaamme menettelyä voi käyttää hammashoidon opiskelijoiden koulutuksessa mahdollisimman vähän kuormittavien työtapojen harjoitteluun. Samoin se sopinee uusien työmenetelmien ja instrumenttien käytettävyyden vertailuun.

Measurement of hand load in dentistry

Several tasks in dentistry require high manual force, and such tasks have been shown to be associated with occupational complaints. This study describes three methods for assessing hand load in dent-al work.

With a 10-step rating scale, a group of four dentists assessed the hand load in dental tasks during different decades from the 1960s to the present. Two dentists and seven last-year students performed dental tasks in a phantom-head laboratory. Muscular activity of the forearm was measured both during the simulations and afterward while the subject produced a similar grip on a force transducer developed for the study.

The laboratory measures were in line with the expert ratings. Dental scaling was shown to have higher loading on the hand compared to crown preparation, restorative treatment or endodontic treatment. The individual variation in muscular activity and production of gripping forces was large.

The methods used in the laboratory can be applied in training of working styles in which there is less loading as well as for evaluation of new dental instruments. n

Taulukko 1. Asiantuntijaryhmän (n = 4) arvio käden kuormittumisesta suomalaisten hammaslääkäreiden eri tehtävissä ja eri vuosikymmeninä asteikolla 0 (ei lainkaan kuormitusta) – 10 (suurin kuormitus luokiteltavista töistä).
Tehtävät1960–70-luvut1980-luku1990–2000-luvut
Paikkaus- ja juurihoito1098
Oikomishoito354
Iensairauksien hoito587
Proteettinen hoito679
Suu- ja leukakirurginen hoito875
Muu työ, kuten neuvonta, tarkastukset, hallinnolliset tehtävät ym.112
Taulukko 2. Koehenkilöiden voimamittariin simuloima voima (Newtonia) ja EMG (% maksimista). Luvut ovat keskiarvoja, ja suluissa on keskihajonta.
TehtäväVoima, N n = 9EMG, % maksimista n = 7Asiantuntijoiden arvio 1990–2000-luvut
Hammaskiven poisto21,0 (11,9)21 (6)7
Kruunun hionta15,2 (7,3)15 (4)9
Juurihoito12,5 (8,8)10 (3)8
Paikkaus11,0 (6,4)16 (4)8
Tietokone5,3 (2,0)11 (5)2

Kuva 1. Voimamittarin rakenne.

Kuva 2. Kuvapari havainnollistaa poraukseen vaadittavan voiman siirtämistä puristusmittariin mittausta harjoiteltaessa.

  • a ja b) Kynämäinen, halkaisijaltaan pyöreä mittari, rakentuu kolmesta metalliliuskasta (osat C1–C3), jotka on päistään liitetty ruuvikiinnityksellä päätykappaleisiin (A ja B). Kussakin liitoksessa olevaan ohueen metallipalkkiin on kytketty venymäliuska-anturi. Antureiden sähköiset ominaisuudet muuttuvat mittariin vaikuttavan voiman aikaansaadessa metallipalkkien (liitoksissa A–C ja C–B) taipumista.
  • b) Poikkileikkauskuva puristusvoimamittarista.
Esa-Pekka Takala
LKT, Dos.,
Työterveyslaitos,
Topeliuksenkatu 41, 00250 Helsinki
S-posti: esa-pekka.takala@ttl.fi
Risto Toivonen
DI,
Työterveyslaitos, Helsinki
Katariina Vataja
HLK,
Hammaslääketieteen laitos, Helsingin yliopisto
Heikki Murtomaa
HLT, Professori,
Hammaslääketieteen laitos, Helsingin yliopisto
Jorma I. Virtanen
HLT, Dos.,
Hammaslääketieteen laitos, Helsingin yliopisto

Kirjallisuutta

  1. Al Wazzan KA, Almas K, Al Shethri SE, Al-Qahtani MQ. Back & neck problems among dentists and dental auxiliaries. J Contemp Dent Pract 2001; 2: 17–30.
  2. Alexopoulos EC, Stathi IC, Charizani F. Prevalence of musculoskeletal disorders in dentists. BMC Musculoskelet Disord 2004; 5: 16.
  3. Bramson JB, Smith S, Romagnoli G. Evaluating dental office ergonomic. Risk factors and hazards. J Am Dent Assoc 1998; 129: 174–83.
  4. Hatakka P, Murtomaa H, Nordblad A, Räsänen K. Hammaslääkärien työolot ja kuormittuneisuus. Suom Hammaslaak 2001; 14: 810–23.
  5. Leggat PA, Kedjarune U, Smith DR. Occupational health problems in modern dentistry: a review. Ind Health 2007; 45: 611–21.
  6. Lindfors P, von Thiele U, Lundberg U. Work characteristics and upper extremity disorders in female dental health workers. J Occup Health 2006; 48: 192–7.
  7. Marshall ED, Duncombe LM, Robinson RQ, Kilbreath SL. Musculoskeletal symptoms in New South Wales dentists. Aust Dent J 1997; 42: 240–6.
  8. Rising DW, Bennett BC, Hursh K, Plesh O. Reports of body pain in a dental student population. J Am Dent Assoc 2005; 136: 81–6.
  9. Rundcrantz BL. Pain and discomfort in the musculoskeletal system among dentists. Swed Dent J Suppl 1991; 76: 1–102.
  10. Åkesson I, Johnsson B, Rylander L, Moritz U, Skerfving S. Musculoskeletal disorders among female dental personnel–clinical examination and a 5-year follow-up study of symptoms. Int Arch Occup Environ Health 1999; 72: 395–403.
  11. Morse T, Bruneau H, Michalak-Turcotte C, Sanders M, Warren N, Dussetschleger J, ym. Musculoskeletal disorders of the neck and shoulder in dental hygienists and dental hygiene students. J Dent Hyg 2007; 81: 10.
  12. Werner RA, Franzblau A, Gell N, Hamann C, Rodgers PA, Caruso TJ, ym. Prevalence of upper extremity symptoms and disorders among dental and dental hygiene students. J Calif Dent Assoc 2005; 33: 123–31.
  13. Takala E-P. Liikuntaelinten kuormittuminen työssä. Työ ja ihminen 2007; 21: 42– 57.
  14. Chaffin D, Andersson G. Occupational biomechanics. 2nd edition. New York: John Wiley & Sons 1991.
  15. Solovieva S, Vehmas T, Riihimäki H, Takala EP, Murtomaa H, Luoma K, ym. Finger osteoarthritis and differences in dental work tasks. J Dent Res 2006; 85: 344–8.
  16. Takala E-P, Toivonen R, Rauas S, Viikari-Juntura E. Placement of surface emg electrodes in the assessment of hand force requirements in manual tasks. Kirjassa: Häkkinen K, Keskinen K, Komi P, Mero A, toim. XVth Congress of the International Society of Biomechanics, Book of abstracts. Jyväskylä 1995: 904–5.
  17. Dong H, Barr A, Loomer P, Laroche C, Young E, Rempel D. The effects of periodontal instrument handle design on hand muscle load and pinch force. J Am Dent Assoc 2006; 137: 1123–30.
  18. Dong H, Loomer P, Barr A, Laroche C, Young E, Rempel D. The effect of tool handle shape on hand muscle load and pinch force in a simulated dental scaling task. Appl Ergon 2007; 38: 525–31.
  19. Ozawa T, Nakano M, Sugimura H, Kurayama H, Tahata K, Nakamura J, ym. Effects of endodontic instrument handle diameter on electromyographic activity of forearm and hand muscles. Int Endod J 2001; 34: 100–6.
  20. Dong H, Loomer P, Villanueva A, Rempel D. Pinch forces and instrument tip forces during periodontal scaling. J Periodontol 2007; 78: 97–103.
  21. Villanueva A, Dong H, Rempel D. A biomechanical analysis of applied pinch force during periodontal scaling. J Biomech 2007; 40: 1910–5.
  22. Dong H, Barr A, Loomer P, Rempel D. The effects of finger rest positions on hand muscle load and pinch force in simulated dental hygiene work. J Dent Educ 2005; 69: 453–60.
  23. Finsen L, Christensen H. A biomechanical study of occupational loads in the shoulder and elbow in dentistry. Clin Biomech (Bristol, Avon) 1998; 13: 272–9.
  24. Finsen L, Christensen H, Bakke M. Musculoskeletal disorders among dentists and variation in dental work. Appl Ergon 1998; 29: 119–25.
  25. Marklin RW, Cherney K. Working postures of dentists and dental hygienists. J Calif Dent Assoc 2005; 33: 133–6.
  26. Milerad E, Ericson MO, Nisell R, Kilbom Å. An electromyographic study of dental work. Ergonomics 1991; 34: 953–62.
  27. Öberg T, Karsznia A, Sandsjö L, Kadefors R. Work load, fatigue, and pause patterns in clinical dental hygiene. J Dent Hyg 1995; 69: 223–9.
  28. Rolander B, Jonker D, Karsznia A, Öberg T. Evaluation of muscular activity, local muscular fatigue, and muscular rest patterns among dentists. Acta Odontol Scand 2005; 63: 189–95.
  29. Åkesson I, Hansson GA, Balogh I, Moritz U, Skerfving S. Quantifying work load in neck, shoulders and wrists in female dentists. Int Arch Occup Environ Health 1997; 69: 461–74.
  30. Simmer-Beck M, Bray KK, Branson B, Glaros A, Weeks J. Comparison of muscle activity associated with structural differences in dental hygiene mirrors. J Dent Hyg 2006; 80: 8.
  31. Hawn CC, Tolle SL, Darby M, Walker M. A laboratory study to determine the effects of universal and rotating ultrasonic inserts on wrist movement and scaling time efficiency of dental hygienists. Int J Dent Hyg 2006; 4: 15–23.
  32. Laroche C, Barr A, Dong H, Rempel D. Effect of dental tool surface texture and material on static friction with a wet gloved fingertip. J Biomech 2007; 40: 697–701.