Syömishäiriöpotilaan hampaiston restaurointi

Johdanto

Syömishäiriöt, kuten anorexia nervosa ja bulimia nervosa, aiheuttavat usein ongelmia myös hammashoidossa. Pitkään jatkunut syömishäiriö voi ilmetä suussa hampaiston eriasteisina eroosiovaurioina. Samantyyppisiä vaurioita esiintyy myös esimerkiksi happovaivoista kärsivien hampaistossa sekä vegetaristien tai muuten runsaasti happamia ruokia ja juomia käyttävien hampaissa.

Potilastapaus

Alkutilanne (kuvat 1–6)

Suun ja hampaiston tutkimus saatiin vain vaivoin tehtyä, koska hampaat olivat niin arat, että jopa peilin osuminen hampaisiin tuotti potilaalle kipua.

Kliiniset valokuvat onnistuttiin ottamaan varovasti suupieliä levittämällä. Varsinaisia suun levittäjiä ei voitu hampaiden arkuuden vuoksi käyttää. Hampaita ei myöskään voitu kuivata ilmapuustilla tai vanurullilla.

Parodontaalisen statuksen tekeminen ja jäljennösten ottaminen alkumalleja varten ei ollut vihlomisen vuoksi mahdollista. Supragingivaalista hammaskiveä tai plakkia ei kuitenkaan havaittu.

Kaikissa hampaissa todettiin eroosiovaurioita. Pahimmin eroosion vaikutukset näkyivät hampaiden kielenpuoleisilla pinnoilla. Hampaisto oli runsaasti paikattu, ja sekundaarikariesta esiintyi paikkojen yhteydessä lähes joka hampaassa. Viisaudenhampaat oli poistettu. Paikoitellen todettiin syviä ienvetäytymiä, ja paljastuneilla pinnoilla havaittiin juurikariesta. Hammas 41 oli aiemmin juurihoidettu.

Stimuloitu syljen eritys oli normaali (3,8 ml / 5 min) ja puskurikapasiteetti keskinkertainen, mutta mikrobiarvot olivat hyvin korkeita – sekä mutans streptokokkeja että laktobasilleja > 10⁶/ml ja hiivasientä 10⁵/ml.

Hoitosuunnitelma

Eroosiovaurioita oli aiemmin hoidettu paikkamateriaaleilla. Hoidon tärkeimmäksi tavoitteeksi asetettiin hampaiden suojaus niin, että voimakkaat viiltelyoireet saataisiin helpottumaan ja potilas kykenisi syömään kivutta.

Tavoitteena oli myös saada potilaan eroosion myötä menetetty hammaskudos korvattua kestävällä, plakkia retentoimattomalla materiaalilla ja estää samalla hammaskudoksen tuhoutuminen edelleen. Potilas on nuori nainen, jolle tulevan restauraation esteettisyys ja pitkäikäisyys olivat tärkeä seikka.

Hoidon kulku

Proteettinen hoito aloitettiin korottamalla purentaa noin 2 mm. Purentaa korotettiin aluksi vanhoihin paikkoihin ja purupinnoille tehdyillä yhdistelmämuovilisäyksillä. Korotusten valmistamisen yhteydessä, potilaan hampaiston ollessa puudutettuna, saatiin otettua alkumallit purennan suunnittelua varten.

Tämän jälkeen hampaistoa lähdettiin korjaamaan proteettisesti sekstanteittain. Ensimmäisenä valmistettiin zirkoniavahvisteiset kruunut yläetualueelle hampaisiin 13–23 normaalein välivaihein. Seuraavaksi oli tarkoituksena restauroida alaetualue etualueen ohjauksen varmistamiseksi. Potilaan viiltelyoireet olivat kuitenkin niin voimakkaat alaleuassa vasemmalla puolella, että alkuperäisestä hoitosuunnitelmasta päätettiin poiketa. Hampaisiin 34–37 valmistettiin myös zirkoniavahvisteiset kruunut, minkä jälkeen edelleen hampaisiin 33–43 tehtiin IPS Empress Esthetic -kokokeraamiset kruunut normaalein välivaihein.

Hampaisiin 44–47, 14–17 ja 24–27 tehtiin zirkoniavahvisteiset kruunut. Juurten pinnoilla olleet kariesvauriot ulottuivat paikoin niin syvälle ikenen alle, että ientä jouduttiin plastikoimaan paikallisesti hyvän hionnan ja jäljentämisen mahdollistamiseksi. Hiontojen tekeminen edellytti huolellista puuduttamista kaikilla hoitokerroilla.

Hiottavien hampaiden lisäksi jouduttiin puuduttamaan myös muita alueita työskentelyn onnistumiseksi. Viiltely oli kauttaaltaan niin voimakasta, että tarkkuusjäljennöksien ottaminen tai tehoimun käyttö olisi ilman puudutusta ollut mahdotonta. Myös kruunujen sovitukset ja purennan kontrollointi hoidon edetessä olivat niin tuskallisia, että niitäkin varten hampaat jouduttiin puuduttamaan. Kruunujen sementoinnin jälkeen viiltely rauhoittui selvästi. Potilas oli koko hoidon ajan erittäin motivoitunut sekä kotihoitoon että ruokavalionsa muuttamiseen hampaille suotuisampaan suuntaan.

Kruunujen valmistumisen jälkeen ilmaantui muutamaan hampaaseen kuitenkin särkyä ja oireilua. Hampaat 12, 15 sekä 26 jouduttiin juurihoitamaan kruunutusten jälkeen kruunujen läpi. Jälkikäteen on vaikea arvioida, olivatko kyseiset hampaat jo ennen proteettista hoitoa devitaaleja ja juurihoidon tarpeessa, koska vihlomista ja särkyä esiintyi hoidon alussa lähes joka hampaassa.

Toisaalta pitkälle karioituneissa hampaissa hionnat jouduttiin paikoin ulottamaan syvälle ja lähelle pulpaa, mikä on voinut aiheuttaa pulpakudoksen tulehtumisen. Ennen hoitoa otetuissa rtg-kuvissa ei todettu periapikaalisia muutoksia.

Hoidon tulos ja ennuste

Nyt potilaan proteettiset ja endodonttiset hoidot ovat valmiit (kuvat 7–12). Potilas on erittäin tyytyväinen esteettiseen lopputulokseen ja hän on hyvin motivoitunut hampaiden hoitamiseen, mikä aiemmin oli lähes mahdotonta kivuliaisuuden vuoksi. Potilaan kanssa on huolellisesti käyty kotihoitoa ja sen välineistöä läpi. Nyt plakkiarvo on kauttaaltaan 0.

Myös perussairauden, syömishäiriön, vuoksi hampaiston restauroiminen oli hyvin tärkeää. Potilas kykenee nyt syömään ja juomaan kivuttomasti terveellistä ja pureskelua vaativaa ruokaa. Potilaan raskaus ja äidiksi tulo kesken hoitojakson ovat myös edesauttaneet terveellisiin ruokailutottumuksiin keskittymistä sekä itsestään huolehtimista.

Potilaalla ei ole todettu hoidon missään vaiheessa lihas- tai nivelarkuuksia, eikä hampaistossa ole havaittu bruksaukseen viittaavia merkkejä. Stabilisaatiokiskon tekoa ei ole toistaiseksi katsottu tarpeelliseksi.

Hoidon pitkäaikaisennuste on hyvä. Huolellisuus ja tarkkuus ovat potilaalle luonteenomaisia, mikä näkyy myös hampaiden hoidossa. Aluksi potilaan suu ja hampaisto tarkastetaan kuuden kuukauden välein. Mikäli mitään erityistä ei ilmene, potilaan ylläpitohoito siirtyy lähetteen tehneelle omalle hammaslääkärille.