Lasten hammashoidon, oikomishoidon ja hallinnon taidoissa kohentamista

Tiivistelmä

LÄHTÖKOHDAT: Sisäistä, opintojen kuluessa kerättävää palautetta hammaslääketieteen opetuksessa saadaan suullisista ja kirjallisista tenteistä, opinnäytteistä ja kliinisen potilasharjoittelun arvioinneista. Sisäinen palaute on ollut olennainen osa hammaslääketieteen opetuksen kehittämisessä. Ulkoisen palautteen saamiseksi käynnistettiin Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitoksella työelämäpalautteen kerääminen vuonna 2004. Työelämäpalautteen perusteella arvioitiin, kuinka opetuksen sisältö vastaa työelämän haasteisiin ja tarpeisiin käytännön hammaslääkärin työssä.

MENETELMÄT: Työelämäpalautetta pyydettiin kyselylomakkeella vuosina 2002–2004 valmistuneilta 68 hammaslääkäriltä ja heidän käytännön palvelun ohjaajiltaan. Kyselylomakkeen sai täyttää joko Internetissä tai paperiversiona.

TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET: Vuoden 2005 loppuun mennessä palautetta oli saatu 27 (40 %) valmistuneelta hammaslääkäriltä ja yhdeksältä (13 %) käytännön palvelun ohjaajalta. Hammaslääketieteen koulutus on antanut vastanneiden mukaan hyvät perusvalmiudet hammaslääkärin työhön. Opetuksen katvealueiksi huomattiin mm. lasten hammashoito, ortodontia ja hallinnolliset taidot.

Johdanto

Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen opetussuunnitelma uusittiin perusteellisesti vuosina 1998–2000 (1). Uudistamisen yhteydessä tehtiin kompetenssianalyysi, jossa kartoitettiin hyvältä hammaslääkäriltä vaadittavat tiedot, taidot ja asenteet. Kompetenssianalyysin tulos esiteltiin Hyvä hammaslääkäri 2000+ -mutterimallina (kuva 1) (1). Aikaisempi opintojaksoperusteinen ja oppiainekohtainen opetussuunnitelma purettiin ja sen sijaan opetus suunniteltiin juonteittain. Oppiaineita yhdistävät ydinkokonaisuudet eli juonteet kulkevat läpi tutkinnon. Hammaslääketieteen opetussuunnitelmassa juonteita on kymmenen:

• prekliiniset opinnot, jotka käsittävät opiskelun kaksi ensimmäistä vuotta, jolloin hammaslääketieteen opiskelijat opiskelevat yhdessä lääketieteen opiskelijoiden kanssa,
• perusvalmiudet,
• hammas- ja suusairaudet sekä yleisterveys,
• purennan kuntoutus,
• traumat ja kipu,
• kasvu ja kehitys,
• operatiivinen juonne,
• gerodontologia,
• tieteelliset taidot sekä
• valinnaiset opinnot (2).

Laitoksen sisäisiä opetussuunnitelman arvioinnin välineitä ovat mm. tentit, oppimispäiväkirjat, opetuskursseilta kerättävät palautteet sekä palaute kliinisessä potilastyössä. Opiskelijoiden kliinisessä potilastyössä käytetään kirjattuihin kriteereihin perustuvaa arviointia. Onkin todettu, että opiskelijoiden suhtautuminen arviointiin on suotuisampaa, kun kriteerit ovat avoimet ja nähtävillä (3).

Työelämästä saatava ulkoinen palaute on tärkeää arvioitaessa opetussuunnitelman sisällön ajanmukaisuutta sekä koulutuksen tuottamaa oppimista. Kirjallisen palautteen lisäksi palautetta työelämästä saadaan myös työpaikkojen ja oppilaitosten välisissä tapaamisissa. Tätä tapaa on toteutettu esimerkiksi insinöörikoulutuksessa (4). Muita palautteen välineitä ovat mm. työllistymisen seuraaminen (4, 5) ja opiskelijoiden itsearviointi (6).

Ulkoisen palautteen saamista varten käynnistettiin hammaslääketieteen laitoksella työelämäpalautteen kerääminen vuonna 2004. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on arvioida valmistuneiden hammaslääkärien ja heidän käytännön palvelun ohjaajiensa antamien palautteiden pohjalta, miten Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen opetuksen sisältö vastaa työelämän vaatimuksiin.

Materiaali ja tutkimusmenetelmät

Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitokselta valmistuneilta hammaslääkäreiltä sekä heidän käytännön palvelunsa ohjaajilta pyydettiin palautetta hammaslääketieteen laitoksen opetuksesta suhteessa työelämän vaatimuksiin. Pyyntö lähetettiin kaikille vuosina 2002–2004 valmistuneille hammaslääkäreille (68 hammaslääkäriä) ja heidän ohjaajilleen sähköpostilla ja kirjeitse sekä Suomen Hammaslääkärilehdessä julkaistussa artikkelissa keväällä 2004 (7). Palautelomakkeen sai täyttää joko paperisena tai sähköisesti Internetin välityksellä.

Palautelomakkeessa pyydettiin arvioimaan valmistuneiden hammaslääkäreiden taitoja yhdeksällä eri osa-alueella (taulukko 1). Osa-alueet pohjautuivat Hyvä hammaslääkäri 2000+ -mutterimalliin (kuva 1). Osa-alueella "potilaan hoitaminen" pyydettiin palautetta myös kliinisistä oppiaineista (kariologia, endodontia, pedodontia, parodontologia, protetiikka, purentafysiologia, suukirurgia, suupatologia, ortodontia ja radiologia) ja potilasryhmistä (neuvolaikäiset, päiväkoti-ikäiset, koululaiset ja opiskelijat, terveet aikuiset, yleissairaat, laitospotilaat, avohoidon piirissä olevat ja seniorikansalaiset). Palautteen arviointiskaala oli "riittämättömät taidot" (= 1), "perustaidot" (= 2), "edistyneet taidot" (= 3) ja "erinomaiset taidot" (= 4). Arviointiskaala perustuu kliinisen potilasharjoittelun arvioinnin kriteereihin. Valmistuneen opiskelijan odotettiin saavuttavan perustaidot.

Tulokset esitetään keskiarvoina taulukoissa sekä pylväskuvioissa. Valmistuneiden opiskelijoiden ja heidän käytännön palvelun ohjaajiensa arvioiden keskiarvoja vertailtiin ja tilastolliset merkitsevyydet tutkittiin t-testillä.

Tulokset

Vuoden 2005 loppuun mennessä palautetta oli saatu 27 (40 %) valmistuneelta hammaslääkäriltä ja yhdeksältä (13 %) käytännön palvelun ohjaajalta. Suurimmassa osassa osa-alueita sekä ohjaajien että opiskelijoiden arviot olivat vähintään "perustaitojen" tasolla (kuva 2). Hallinnolliset taidot arvioitiin hieman "perustaitojen" alapuolelle. Useimmilla osa-alueilla valmistuneiden opiskelijoiden itsearvio taidoistaan oli parempi kuin ohjaajien antama. Ero oli tilastollisesti merkitsevä suun terveyteen liittyvien seikkojen huomioimisessa, ennaltaehkäisyssä ja potilaan motivoinnissa, potilaan hoidossa sekä vuorovaikutuksessa.

Oppiaineittain arvioitaessa taidot olivat vähintään "perustaitojen" tasolla kariologiassa, endodontiassa, parodontologiassa, protetiikassa ja radiologiassa sekä valmistuneiden opiskelijoiden että heidän ohjaajiensa mielestä (kuva 3). Suukirurgiassa ja suupatologiassa valmistuneet opiskelijat arvioivat taitonsa huonommiksi kuin heidän ohjaajansa. Ortodontiassa, pedodontiassa ja purentafysiologiassa taitojen arvioitiin olevan hieman "perustaitojen" alapuolella. Arvioiden erot valmistuneiden opiskelijoiden ja heidän ohjaajiensa välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.

Potilasryhmittäin arvioitaessa taidot neuvolaikäisten ja päiväkoti-ikäisten hoidossa olivat hieman "perustaitojen" alapuolella sekä valmistuneiden opiskelijoiden että heidän ohjaajiensa mielestä (kuva 4). Koululaisten ja opiskelijoiden hoidossa valmistuneet opiskelijat arvioivat taitonsa "perustaidoiksi", kun taas ohjaajien mielestä taidot jäivät tämän tason alle (tilastollisesti ero ei ollut merkitsevä). Muissa potilasryhmissä taidot olivat "perustaitojen" tasolla.

Pohdinta

Tässä tutkimuksessa työelämäpalautetta kerättiin opetussuunnitelman uudistamisen ja juonneopetussuunnitelmaan siirtymisen jälkeen vuosina 2002–2004 Oulun yliopiston hammaslääketieteen lai-tokselta valmistuneilta hammaslääkäreiltä sekä heidän käytännön palvelun ohjaajiltaan. Palautteen perustella havaittiin, että hammaslääketieteen laitoksen opetus antaa valmistuvalle hammaslääkärille hyvät perustaidot useimmilla osa-alueilla. Palautetta antaneiden valmistuneiden opiskelijoiden ja ohjaajien määrä oli hyvin alhainen (40 % ja 13 %), vaikka palautteen antamiseen kehotettiin uudelleen sähköpostitse ja kaikille annettiin mahdollisuus täyttää kysely joko paperisena tai Internetissä. Syitä vähäiseen palautteen antamiseen oli monia. Palautekysely koettiin pitkäksi ja monimutkaiseksi täyttää. Arvioinnin kriteerit ovat kirjattuina hammaslääketieteen laitoksen Internet-sivuilla, josta sekä opiskelijat että ohjaajat voivat niitä katsoa, mutta kriteerit eivät olleet suoraan kyselyn liitteenä. Ohjaajat eivät välttämättä ole motivoituneita antamaan tämänkaltaista palautetta. Ehkä opiskelijat ja ohjaajat myös ajattelevat, ettei heidän vastauksillaan kuitenkaan olisi mitään vaikutusta opetussuunnitelman rakenteeseen. Pienestä vastausprosentista johtuen tämän tutkimuksen tuloksia voidaan arvioida vain varovaisesti. On vaara, että vain erittäin tyytymättömät tai toisaalta hyvin tyytyväiset vastaavat tällaiseen kyselyyn.

Palautteen arviot olivat samankaltaiset sekä opiskelijoilla että ohjaajilla. Viidellä osa-alueella valmistuneiden opiskelijoiden itsearvio taidoistaan oli tilastollisesti merkitsevästi parempi kuin ohjaajien antama arvio: suunterveyteen liittyvien seikkojen huomioiminen, ennaltaehkäisy ja potilaan motivointi, potilaan hoito sekä vuorovaikutus. Opiskelijat ovat ehkä työskennelleet eniten näillä osa-alueilla, joilla he kokevat eniten itsevarmuutta. On havaittu, että opiskelijoiden itsearvio poikkeaa huomattavasti ohjaajien arviosta opiskelujen alkuaikoina ja ero pienenee opiskelujen edetessä (8). Mattheosin ym. (9) tutkimuksessa opiskelijat arvioivat diagnostiikkataitonsa paremmiksi kuin ohjaajansa, ja kädentaidoissa arviot olivat samankaltaiset.

Oppiaineista kariologiassa ja parodontologiassa sekä opiskelijat että ohjaajat arvioivat taidot parhaimmiksi. Hammaslääketieteen opiskelijalla kokonaishoidossa olevat potilaat ovat yleisimmin terveitä aikuisia, joiden hoito sijoittuu suurimmaksi osaksi näille osa-alueille. Onkin selvää, että opiskelijat osaavat parhaiten ne taidot, joiden kanssa he eniten ovat tekemisissä. Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitoksella kliininen opetus toteutetaan yhteistyössä Oulun kaupungin opetusterveyskeskuksen kanssa. Suomen Hammaslääkäriliitto on järjestänyt vuosina 1997 ja 2000 kyselyn laillistetuille hammaslääkäreille peruskoulutuksen antamista valmiuksista (10). Arviointiskaala oli "liikaa opetusta", "sopivasti opetusta" ja "liian vähän opetusta". Sopivimmiksi koulutuksen antamat valmiudet arvioitiin kariologiassa ja vähiten sopiviksi ergonomisessa työskentelyssä sekä ortodontiassa. Vuoden 2000 kyselyssä koulutus oli antanut parhaimmat valmiudet kariologiassa ja röntgendiagnostiikassa ja liian vähän valmiuksia ergonomisessa työskentelyssä sekä ortodontiassa. Nämä tulokset ovat samansuuntaisia kuin tässä tutkimuksessa.

Palautteen perusteella havaittiin, että sekä valmistuneet opiskelijat että ohjaajat arvioivat taidot lasten hammashoidossa huonommaksi kuin "perustaidot". Kliinisessä potilasharjoittelussa opiskelijat hoitivat opiskeluaikanaan vain muutamia kouluikäisiä potilaita ja neuvolaikäisiä lapsia vain yksittäistapauksina. Lisäksi opiskelijat tekivät tutustumiskäyntejä lastenneuvolaan. Toisaalta Seddon (11) totesi, että Iso-Britanniassa ongelmana lasten hammashoidon opetuksessa ei ole niinikään lapsipotilaiden puute kuin heille tehtävien opetukseen sopivien toimenpiteiden vähäisyys. Ehkäiseviä toimenpiteitä, kuten pinnoituksia, lapsille tehdään sen sijaan Iso-Britanniassa enenevässä määrin (11). On selvää, että taidot lasten hammashoidossa jäävät päivittäin tehtävää aikuisten hammashoitoa vähäisemmiksi. Myös ortodontiassa ja purentafysiologiassa taidot jäivät "perustaitojen" alapuolelle, mikä näilläkin oppialoilla johtuu hoidettujen potilaiden vähäisestä määrästä.

Työelämäpalautteen osa-alueista hallinnollisissa taidoissa taitojen arvioitiin olevan alempia kuin "perustaidot". Sosiaalihammaslääketieteen oppiaineen opetukseen kuuluvien hallinnollisiin taitoihin kuuluvat mm. potilasasiakirjahallinta, henkilöstöhallinto, säädösten tunteminen, työturvallisuus, tiimityö ja ergonomia. Opetussuunnitelmassa näitten opintojen laajuus ei ole kovin suuri, ja hallinnollisten asioiden opiskelu koetaan ehkä etäiseksi potilastyöhön verrattuna. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin opiskelijoiden huomaavan hallinnollisten taitojen tarpeellisuuden terveyskeskustyöskentelyssä. Tätä voidaankin korostaa jo opiskeluvaiheessa ja motivoida opiskelijoita paremmin.

Tutkimuksessa kerätty työelämäpalaute antaa viitteitä niistä osa-alueista, joita Oulun yliopiston hammaslääketieteen opetuksessa voisi kehittää. Toisaalta saadaan myös viitteitä siitä, missä työelämään juuri tulleet nuoret hammaslääkärit todella tarvitsevat eniten ohjausta ja tukea. Työelämäpalaute ei ole ainoa keino arviointiin, vaan akateemisen oppilaitoksen on seurattava alansa kehitystä myös muilla alueilla. Opetussuunnitelman arvioinnin täytyy olla jatkuvaa ja opetussuunni-telman täytyy vastata yhteiskunnan terveyspolitiikan kysymyksiin sekä tieteen ja teknologian kehitykseen. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan myös kriittisesti arvioida nykyisen työelämäpalautelomakkeen sopivuutta. Tulevaisuudessa kyselyä tullaankin kehittämään kliinisen arvioinnin päivityksen yhteydessä. n

Paediatric dentistry, orthodontics and administrative skills need more attention in the dental curriculum

During the process of revising the dent-al curriculum at the University of Oulu, the qualities and skills of competent dentists were defined and grouped into themes that should be covered in the professional work of the graduated dentist. An employer feedback programme was launched to evaluate the revised curriculum. The aim of the study was to evaluate, on the basis of employer feedback, how the dental curriculum responds to the clinical and administrative needs of those working as a general dental practitioner. Dental graduates from the University of Oulu (in the years 2002–2004) and supervisors of the municipal public oral health services were invited to give their evalu-ation in the questionnaire. In most areas of clinical dental work the dental curriculum has given sufficient skills for the dental graduates. However, it seems that more emphasis should be focused on paediatric dentistry, orthodontics, and administrative skills.