Suomalaisnuoret ovat edelleen laiskoja hampaiden harjauksessa

Tiivistelmä

LÄHTÖKOHDAT: Säännöllinen hampaiden harjaus on keskeisin itsehoitokeino hammassairauksien ehkäisemiseksi. Suun terveyden kannalta suositeltavaa on, että hampaat harjataan kaksi kertaa päivässä.

MENETELMÄT: Suomalaisten nuorten harjaustottumuksia on seurattu Nuorten terveystapatutkimuksessa jo 30 vuotta ja WHO-Koululaistutkimuksessa yli 20 vuotta. Nuorten terveystapatutkimus on toteutettu postikyselynä joka toinen vuosi, WHO-Koululaistutkimus luokkakyselyinä vuodesta 1986 lähtien joka neljäs vuosi. Aineistot ovat olleet koko maata edustavia.

TULOKSET: Molempien tutkimusten tulokset ovat yhdensuuntaisia; vain puolet suomalaisista tytöistä ja vain kolmasosa pojista harjaa hampaansa suosituksen mukaisesti vähintään kahdesti päivässä. Kolmessa vuosikymmenessä ei juuri ole tapahtunut parannusta. WHO-Koululaistutkimuksen kansanvälisissä aineistoissa Suomi on nuorten hampaiden harjauksessa ollut jatkuvasti heikoimpien maiden joukossa.

JOHTOPÄÄTÖKSET: Suomalaisten nuorten hampaiden harjaustottumusten parantuminen on ollut lähes olematonta kuluneen kolmenkymmenen vuoden aikana.

Johdanto

Hampaiden harjauksen merkitys suun terveydelle on tunnettu jo pitkään, ja se on edelleen keskeisin keino ehkäistä hammassairauksia. Harjauksella pyritään poistamaan bakteeripeite (biofilmi) hampaiden pinnoilta mahdollisimman tarkasti iensairauksien ehkäisemiseksi. Hampaat tulisi harjata vähintään kaksi kertaa päivässä (1). Hammastahnan fluori vahvistaa hampaan kiillettä paikallisesti, jos hampaat harjataan 12 tunnin välein. Useasti toistettu toiminta vakiintuu tottumukseksi. Tottumukset muotoutuvat hyvin varhain ja niiden muuttaminen aikuisena on vaikeata.

Suomalainen poikkitieteellinen tutkijaryhmä ryhtyi tutkimaan terveyteen liittyviä tottumuksia sekä niihin yhteydessä olevia tekijöitä vuonna 1977 käynnistyneessä Nuorten terveystapatutkimusprojektissa (NTTT). Koko maata edustavalle otokselle 12-, 14-, 16- ja 18-vuotiaita nuoria lähetettiin tuolloin postikysely, jossa keskeisiä selvitettäviä tottumuksia olivat tupakointi, alkoholin käyttö, liikunta, ravinto sekä hampaiden harjaus (2). Ensimmäisessä kyselyssä selvisi, että tytöt harjasivat hampaansa useammin kuin pojat, ylempiin sosiaaliluokkiin kuuluvat useammin kuin alempiin sosiaaliluokkiin kuuluvat, kaupungeissa asuvat useammin kuin maaseudulla asuvat ja hyvin koulussa menestyneet useammin kuin heikosti menestyneet (3). Seuraavana vuonna toteutetussa perhetutkimuksessa selvisi, että poikien hampaiden harjaus oli voimakkaasti yhteydessä heidän isiensä ja tyttöjen harjaus heidän äitiensä harjaukseen (4). Nuorten terveystapatutkimuksen hammashoitotottumuksia koskevia tuloksia on raportoitu runsaasti (mm. 3–9). Tämä artikkeli selvittää useita poikkileikkaustutkimuksia tarkastelemalla, millaisia muutoksia suomalaisten nuorten harjaustottumuksissa on tapahtunut viimeisten 30 vuoden aikana. Nuorten Terveystapatutkimuksen tuloksia verrataan kansainvälisen WHO-Koululaistutkimuksen tuloksiin.

Menetelmät

Tulokset

Pohdinta

Sekä Nuorten terveystapatutkimus että WHO-Koululaistutkimus valitettavasti vahvistavat suomalaisten nuorten huonon harjausaktiivisuuden. Terveyskeskusten hammashoitohenkilökunnan valistustyö ei näytä juurikaan tuottaneen tuloksia. Säästämiskohteena 1990-luvun lamassa oli nimenomaan ehkäisevä työ ja 2000-luvun alun väestövastuu- ja hoitotakuulainsäädäntö ovat siirtäneet painopistettä yhä enemmän ehkäisevästä hoidosta korjaavaan hoitoon.

Suuhygienistien määrän lisäys sekä useat terveyskasvatuskampanjat, kuten Porin ja Hammaslääkäriliiton "Kerta ei riitä" -kampanja, saattavat onnistuakin, sillä vähäistä positiivista kehitystä on tapahtunut melkein kaikissa ryhmissä. Kasilan tutkimus (13) paljasti kuitenkin, että suuhygienistien viestintätaidoissa on selviä puutteita. Viestintä on yhdensuuntaista eikä perustu asianmukaiseen muutoshalukkuuden arviointiin. Jotta keskustelu kohdistuisi käyttäytymismuutoksen tarkasteluun ja tukisi muutosta, olisi tottumusten kartoittamisen jälkeen tärkeää arvioida kerättyä tietoa yhdessä lapsen tai nuoren kanssa. Mahdolliset muutostarpeet tulisi määrittää selkeästi ja konkreettisesti sekä tukea niiden toteuttamisessa. Ohjauksen kehittämiseksi on tärkeää kouluttaa suuhygienistien lisäksi hammaslääkäreitä ja hammashoitajia viestintätaidossa.

WHO-Koululaistutkimuksen tulokset osoittavat, että muutos kansallisella tasolla on mahdollista. Vuoden 1986 tutkimuksessa (10) espanjalaispojat olivat suomalaisten kanssa huonoimpia harjaajia. Vuoden 2006 tutkimus (11) kuitenkin näytti espanjalaispoikien lisänneen harjaustaan huomattavasti suomalaisten ollessa kansainvälisessä vertailussa edelleen melko loppupäässä. Positiivista kehitystä oli tapahtunut myös Itävallassa, Belgiassa ja Norjassa (10, 11).

Molempiin tutkimusohjelmiin liittyy tietysti menetelmällisiä varauksia. Vastausprosentti NTTT-tutkimuksessa on laskenut pojilla alun lähes 90 %:sta noin 50 %:iin ja tytöillä noin 90 %:sta hieman yli 70 %:iin (8). Etenkään 16–18-vuotiaat pojat eivät vastaa kyselyyn (vastausprosentti 16-vuotiailla 49 % ja 18-vuotailla 41 % vuonna 2007) (8). Katoanalyysin perusteella kato näyttäisi kuitenkin valikoituvan hyvin samankaltaisesti vastausprosentista riippumatta: Katoon kuuluvilla tytöillä ja pojilla ei-suosituksen mukainen harjaus, päivittäinen tupakointi, nuuskakokeilut, nykyinen nuuskaaminen ja kuukausittainen tosihumalaan juominen ovat yleisempiä kuin kyselyyn vastanneilla (7, 8). WHO-Koululaistutkimuksessa vastausprosentti on pysynyt korkeampana kuin NTTT:ssä, sillä siihen vastaavat lähes kaikki, jotka ovat koulussa kyselyn toteuttamishetkellä (14, 15). WHO-Koululaistutkimuksen korkeammat useammin kuin kerran päivässä harjaavien osuudet selittynevät tutkittavien lasten ikäerolla.

Terveyskeskusten hammashuoltohenkilökunta toimii nyt hoitotakuun takia kovan työpaineen alla. Suomalaiset jonottavat hampaidensa korjaavaa hoitoa, vaikka keskeistä olisi ehkäistä suun sairauksia. Lasten ja nuorten harjaustapoja tulisi saada oleellisesti kohennetuksi, mikäli suomalaisten suunterveyttä halutaan todella parantaa. Lasten harjauksen olleessa kiinteästi sidoksissa vanhempien harjaustottumuksiin (4, 16), tulisi terveysneuvonnassa ja -ohjauksessa huomioida entistä enemmän tottumusten perhesidonnaisuus. Käytössä olevia toimintatapoja tulisi tarkastella ja miettiä, miten viestin saisi välittymään vanhemmille ja miten puolestaan lapsille ja nuorille. Koulussa terveystiedolla ja monilla muilla oppiaineilla on oma tärkeä roolinsa myös suun terveyden edistämisessä, mutta perusta terveellisille tottumuksille – kuten hampaiden harjaukselle – luodaan paljon aiemmin.

Johtopäätökset

Monet Euroopan maat ovat onnistuneet parantamaan nuorten hampaiden harjausta, mutta Suomessa kehitys on ollut pojilla vähäistä ja tytöillä olematonta. Terveyskeskusten resursseja ja toimintaa tulee kohdentaa ehkäisevään toimintaan, vaikka hoitotakuu pakottaakin terveyskeskukset vastaamaan korjaavan hoidon kasvaneeseen kysyntään. Koko suun terveydenhuollon henkilökunnan on ohjattava aktiivisesti hampaiden harjausta, jotta nuorten hampaiden harjaustottumukset paranisivat ja hyvä suunterveys olisi tulevaisuudessa turvattu. Hampaiden harjauksen opettamisen menetelmiä tulee kehittää, ja yksilöiden käyttäytymisen muutosvalmius tulee huomioida viestinnässä. Jokaisen lapsen ja nuoren – kuten heidän vanhempiensakin – tulisi harjata hampaansa aamuin illoin. n

Finnish adolescents still need to improve toothbrushing habits

The Finnish Adolescents Health and Life-style Survey has been conducted every second year since 1977, i.e. over 30 years. Another study, the WHO Health Behavior of School-aged Children Survey has been conducted every fourth school year since 1984/1985, i.e. over 20 years. Both surveys have confirmed that a majority of Finnish adolescents have not adopted a twice-a-day toothbrushing habit. There has been a minor increase in the proportions of 11- to 14-year-olds who brush their teeth twice a day. However, among 16- to 18-year-old girls the trend has even been negative; and there has been only a small improvement among boys in these age groups. Compared with the other countries in the survey, Finnish adolescents have consistently remained among the poorest brushers. For improvement of this important health habit, new methods of health education should be found.