Arkipäivystykseen ei hakeuduta suotta

Tiivistelmä

LÄHTÖKOHDAT: Ensiapuhoidon kysyntä Helsingin terveyskeskuksessa on kasvanut hammashoitouudistuksen jälkeen, kun terveyskeskukseen pääsyä säännelleet ikärajoitukset poistuivat. Aikuisten päivystys keskitettiin vuonna 2005 yhteen hammashoitolaan. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ensiapuhoitoa hakevien potilaiden määriä, ajan saantia ja hoitoon hakeutumisen syitä Helsingin terveyskeskuksessa keväällä 2006.

MENETELMÄT: Hoidon tarpeen kiireellisyyttä tarkasteltiin potilaiden sekä hoitoa antaneiden hammaslääkäreiden näkökulmasta. Tutkimusaineiston muodostivat kaikki 2.–12.5.2006 välisinä työpäivinä (ma–pe) keskitettyyn ajanvaraukseen yhteyttä ottaneet henkilöt sekä Ruskeasuon keskitetyssä päivystyspisteessä ja viidessä satunnaisesti valitussa eri puolilla kaupunkia sijaitsevassa lähihoitolassa käyneet päivystyspotilaat.

TULOKSET: Ajanvarauspuheluista kolmannes koski ensiapuhoitoa. Noin 70 % päivystyspalveluita käyttäneistä potilaista piti vaivaansa (hammassärky, turvotus, irronnut tai lohjennut paikka) suurena. Hammaslääkärien arvion mukaan 75–85 %:ssa tapauksista hoito tuli antaa 1–3 päivässä.

JOHTOPÄÄTÖKSET: Kaikilla hoitoon hakeutuneilla oli jokin tarve ja syy hakea palveluja, joten hoito olisi kuitenkin tullut antaa lyhyehköllä aikavälillä. Potilaiden ja hammaslääkärien käsitykset vaivan päivystysluonteesta olivat yllättävän yhtenevät. Tulosten perusteella ei voida puhua päivystyspalveluiden väärinkäytöstä.

Johdanto

Kansanterveyslain mukaan kunnan tulee järjestää kiireellinen hammashoito potilaan asuinpaikasta riippumatta. Viimeisimpien hoitoon pääsyä koskevien lainmuutosten yhteydessä kiireellisen hammashoidon järjestämisvelvollisuus pysyi ennallaan (1). Myös eduskunnan oikeusasiamies on hammashoitouudistuksen alkuvaiheessa korostanut kiireellisen hoidon priorisoimista. Terveyskeskuksiin pääsyä rajoittavien ikärajojen poiston jälkeen erityisesti isoissa kunnissa päivystysluonteisen toiminnan osuus terveyskeskushammashoidossa on muodostunut suureksi (2). Tämä johtuu aikuisten kasvaneesta hoidon kysynnästä ja hoitojen ruuhkautumisesta.

Koko väestön tultua terveyskeskushammashoidon piiriin lisääntyi ensiapukäyntien (ensikäynti vaivan hoitamiseksi; perustuu erilliseen toimenpidekoodiin) määrä Helsingin terveyskeskuksessa runsaasta 33000:sta yli 41000:een vuodesta 2002 vuoteen 2003. Ensiapukäyntien osuus kaikista käynneistä kasvoi vastaavana aikana 8 %:sta 10 %:iin (edelleen 12 %:iin vuonna 2004), ja on vuosina 2005–2007 pysynyt 11–12 %:ssa. Hoitotakuulainsäädännön edellyttämä välitön yhteydensaanti ja hoidon tarpeen arviointi toteutetaan Helsingin terveyskeskuksen hammashuollossa puhelinpalvelussa, jossa terveydenhuollon ammattihenkilö (yleisimmin hammashoitaja) arvioi hoidon tarpeen ja sen kiireellisyyden potilaan kertoman ja käytettävissä olevien potilasasiakirjamerkintöjen perusteella. Jotta hoidon tarpeen arviointi toteutuisi yhdenmukaisesti koko kaupungissa, perustettiin tammikuussa 2005 erillinen ajanvarausyksikkö palvelemaan kaikkia hoitoloita. Keskitettyyn ajanvarausyksikköön tulevien puheluiden määrää ja vastausprosenttia seurataan jatkuvasti. Keskitettyyn ajanvaraukseen on työpäivinä (maanantaista torstaihin klo 8–18 ja perjantaisin klo 8–16) tullut keskimäärin 1050 puhelinyhteydenottoa päivässä. Niistä noin 200–220 on johtanut ensiapukäyntiin. Syyskuun alussa vuonna 2005 aikuisille työpäivinä (ma–pe) järjestettävä päivystys keskitettiin uuteen hoitolaan Ruskeasuolle, jossa työskentelee kokopäiväisesti kahdeksan hammaslääkäri-hammashoitaja -työparia. Ensiapuhoitoa edellyttänyt vaiva hoidetaan loppuun saman hoitojakson aikana. Ensiapukäynnin jälkeen tarvittavat jatkokäynnit toteutetaan pääsääntöisesti ostopalveluina. Päivystyksen keskittämisen tavoitteena oli tehostaa ensiapuhoitoa ja antaa muiden hoitoloiden keskittyä kiireettömään hoitoon.

Kouluikäisille ja sitä nuoremmille lapsille, vanhuksille sekä liikuntarajoitteisille potilaille ensiapu annetaan edelleen lähihoitoloissa. Iltaisin ensiapuhoitoa annetaan vuokratyövoiman avulla Kallion ja Vuosaaren terveysasemien hammashoitoloissa ja ostopalveluvastaanotoilla. Viikonloppupäivystyksen Helsingin terveyskeskus järjestää sekä vuokratyövoimaa käyttäen (lauantaisin) että omana toimintana (sunnuntaisin). Syyskuusta 2005 lähtien ensiapuhoitoon hakeutuneista potilaista runsas kolmannes on hoidettu Ruskeasuon hammashoitolassa.

Ennen päivystyksen keskittämistä kolme neljästä ensiapukäynnistä tehtiin lähihoitoloihin. Helsingin terveyskeskuksen hammashuollossa ensiapuaika annetaan, kun potilaalla on seuraavanlaisia oireita tai vaivoja: turvotus, suun avausrajoitus, nielemisvaikeuksia, kuume edellisten yhteydessä tai runsas verenvuoto hampaanpoiston jälkeen. Ensiapuaika annetaan myös silloin, kun särky on kestänyt pitkään, se estää nukkumisen tai edellyttää tiheästi toistuvaa särkylääkkeen käyttöä. Lohkeamatapauksissa päivystysaika annetaan, kun mukana on edellä mainittuja oireita, lohkeama repii pahasti esim. kieltä tai lohkeama on laaja-alainen ja/tai sijaitsee etuhampaassa. Niin ikään ensi-apuhoidon kriteeri täyttyy, kun kyseessä on irronnut kruunu tai silta, haljennut proteesi tai akuutti ientulehdus.

Ensiapuluontoista hammashoitoa on Suomessa tutkittu vähän. Hammashoidon päivystyspalveluiden käyttöä on aikaisemmin tutkittu muun muassa Lahdessa ja Kuopiossa. Noin 20 vuotta sitten kootussa aineistossa yleisin ensiapuhoitoon hakeutumisen syy oli hammassärky, jonka ilmoitti noin kaksi kolmasosaa vastaajista. Myös paikan irtoaminen (10 %) ja lohjennut hammas (8 %) olivat yleisiä ensiapuhoitoon hakeutumisen syitä. Ensiapupalveluiden käyttö näytti jossakin määrin kasautuvan samoille potilaille; Kuopiossa ja Lahdessa potilaista yli 40 % oli käyttänyt ensiapuhoidon palveluita aiemmin. Näistä potilaista 60 % käytti epäsäännöllisesti hammashoitopalveluita, kun vastaava osuus ensimmäisen kerran ensiapupalveluita käyttäneistä oli 47 %. Suurempi osa aiemmin ensiapupalveluita käyttäneistä (46 %) kuin ensimmäistä kertaa ensiapuhoitoon hakeutuneista (34 %) oli käyttänyt hammashoitopalveluita viimeisen vuoden aikana (3).

Walesissa vuonna 2004 tehdyssä tutkimuksessa, jossa vertailtiin neljää erilaista päivystyspalvelua, pelkän hammassäryn vuoksi hoitoon hakeutuneiden osuus koko aineistossa oli 28 %. Hammassärky liittyen johonkin muuhun ongelmaan oli hoitoon tulon syynä 22 %:lla, irronnut täyte 20 %:lla ja hampaiston ja suun alueen vamma 17 %:lla tutkimukseen osallistuneista. Lopuilla 13 %:lla syynä oli ja turvotus tai jokin muu vaiva (4).

Äkillisestä hoidon tarpeesta huolimatta vain osa potilaista ottaa välittömästi yhteyden päivystykseen. Brittiläisen päiväsaikaan potilaita vastaanottavan ensiapupoliklinikan potilaista noin joka kymmenennellä särky oli kestänyt alle vuorokauden, noin 40 prosentilla alle kaksi vuorokautta ja lähes 30 prosentilla yli viikon (5). Skotlannin Edinburghissa iltapäivystykseen hakeutuneista potilaista lähes puolet ilmoitti vaivan alkaneen vuorokauden sisällä yhteydenotosta, ja vain kahdella prosentilla oireet olivat kestäneet yli viikon (6). Kuopion ja Lahden aineistossa 35 %:lla vastaajista vaiva oli kestänyt alle vuorokauden ja yli 30 %:lla viikon tai pidempään (3).

Vaikka ensiapuhoitoa vaativa hammasvaiva on harvoin vakava uhka hengelle tai terveydelle, heikentää se potilaan elämän laatua. Anderson ja Thomas tutkivat potilaiden akuutteihin hammasvaivoihin liittyviä kokemuksia ja niiden vaikutusta hoitoon hakeutumiseen (7). Puolella ensiapuhoitoon hakeutuneista potilaista hammasvaiva heikensi selvästi elämän laatua. Useissa tapauksissa lopullinen päätös ensiapuhoitoon hakeutumisesta syntyi, kun särky oli niin kova, että se vaikeutti nukkumista (7).

Keskitetyn päivystyksen arvioimiseksi ja toiminnan edelleen kehittämiseksi Helsingin terveyskeskuksessa käynnistettiin keväällä 2006 tutkimushanke, jonka tavoitteiksi asetettiin saada tietoa hammashuollon päivystykseen pyrkijöistä, päivystyspalvelujen käyttäjistä ja palvelujen koetusta toimivuudesta. Lisäksi selvitettiin palveluiden käyttäjien, ajanvaraushenkilöstön ja hammaslääkäreiden käsityksiä hoidon kiireellisyydestä, ensiapukäynnillä tehtäviä hoitoja, hoitoon kulunutta aikaa, uusintakäyntien ja jatkohoidon tarvetta sekä vertailla keskitettyä ja lähihoitoloissa tapahtuvaa hajautettua päivystystä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ensiapuhoitoa hakevien potilaiden määriä, ajan saantia ja hoitoon hakeutumisen syitä Helsingin terveyskeskuksessa keväällä 2006. Hoidon tarpeen kiireellisyyttä tarkasteltiin potilaiden sekä hoitoa antaneiden hammaslääkäreiden näkökulmasta. Tutkimuksessa vertailtiin keskitetyssä päivystyksessä Ruskeasuolla ja lähihoitoloissa käyneitä potilaita.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusaineiston muodostivat kaikki 2.–12.5.2006 välisinä työpäivinä (ma–pe) keskitettyyn ajanvaraukseen yhteyttä ottaneet henkilöt sekä Ruskeasuon keskitetyssä päivystyspisteessä ja viidessä satunnaisesti valitussa eri puolilla kaupunkia sijaitsevassa lähihoitolassa käyneet päivystyspotilaat. Lähihoitolat edustivat otoksena hajautettua päivystysmallia (kaiken kaikkiaan lähihoitoloita oli 44 kpl). Kyseisenä ajanjaksona keskitetyn ajanvarauksen henkilökunta kirjasi ylös kaikki ajanvaraukseen johtaneet yhteydenotot. Tarkoitusta varten suunnitellulle lomakkeelle merkittiin myös alustavan hoidon tarpeen arvioinnin tulos: ensiapuhoito tai kiireetön hoito sekä potilaan vastaanottoaikaa koskeva toivomus ja sen toteutuminen. Tutkimusjaksolla vastattujen puheluiden lukumäärä saatiin puhelinoperaattorin toimittamasta seurantaraportista.

Potilaita pyydettiin hoidon yhteydessä täyttämään esitestattu kyselylomake, jossa tiedusteltiin heidän mielipiteitään ajanvarauksen toimivuudesta, saadusta ajasta, matkasta päivystykseen, hoitoon hakeutumisen syistä, oireista ja vaivan vaikutuksesta elämän laatuun sekä erilaisia taustatietoja. Lomake täytettiin nimettömänä ja potilailta kysyttiin lupa potilastietojen käyttämiseen jatkotutkimuksessa. Silloin kun potilas ei itse pystynyt täyttämään lomaketta, saattaja tai hammashoitaja auttoi häntä.

Myös hoidon antaneita hammaslääkäreitä pyydettiin erikseen arvioimaan potilaan tarvitseman hoidon kiireellisyys. Potilaiden ja hammaslääkäreiden vastaukset yhdistettiin toisiinsa koodilla, joka kirjattiin myös potilastietojärjestelmään ajanvarauksen yhteydessä. Sukupuoli ja ikä haettiin potilastietojärjestelmästä tämän koodin avulla. Koska osa koodeista (92 kpl) oli jäänyt kirjaamatta järjestelmään, ikä- ja sukupuolijakauma ei edusta koko tutkimusaineistoa.

Tutkimusaikana Ruskeasuon keskitetyssä päivystyksessä kävi 606 potilasta. Heistä 554 osallistui tutkimukseen (91 %) täyttämällä kyselylomakkeen. Tutkimukseen valituissa viidessä lähihoitolassa kävi 145 ensiapupotilasta ja heistä 60 (41 %) täytti kyselylomakkeen.

Tulokset

Pohdinta

Tavallisimmat syyt ensiapuhoitoon Helsingin terveyskeskuksessa olivat hammassärky, paikan irtoaminen tai hammastapaturma, jotka yhdessä kattoivat 80 % Ruskeasuon potilaiden ja 76 % lähihoitoloiden potilaiden ilmoittamista hoitoon hakeutumisen syistä. Työikäisellä aikuisväestöllä kariekseen ja sen hoitoihin liittyvät ensiapuhoidon tarpeet eivät ole yllättäviä. Huomionarvoinen löydös oli kuitenkin se, että kolmanneksella päivystyspalvelujen käyttäjistä myös edellisen hoitokäynnin syynä oli ollut hammassärky. Tämä viittaa siihen, etteivät aikaisemmat ensiapuhoidot aina ole onnistuneet eikä jatkohoitoa ole pystytty tekemään tarpeeksi nopeasti, jolloin potilas on joutunut hakeutumaan saman vaivan takia uudelleen hoitoon (lähes 20 % kävijöistä oli käynyt viimeksi hoidossa alle kuukausi sitten ja 22 % potilailla vaiva oli kestänyt yli viikon). Toisaalta hammashoitouudistuksen jälkeisessä tilanteessa potilaat joutuivat kyseisellä ajanjaksolla jonottamaan kiireettömään hoitoon Helsingissä keskimäärin yli vuoden. Osa ensiapuhoidon tarpeesta voi liittyä pitkään jonottamiseen.

Ruskeasuon hammashoitolan perustamisen tavoitteena ollut lähihoitoloiden päivystyskuorman vähentäminen on tämän selvityksen mukaan toteutunut hyvin. Erot keskitetyn (Ruskeasuo) ja hajautetun (lähihoitolat) päivystyksen välillä selittyvät suurelta osin erilaisella potilasaineistolla. Lähihoitoloiden potilaiden alhaisen osallistumisprosentin syynä on todennäköisesti se, että suuri osa kävijöistä on ollut hoitolan "omia potilaita", lapsia ja vanhuksia, joille kyselylomakkeita ei ehkä ole jaettu yhtä systemaattisesti kuin Ruskeasuon hoitolassa, jossa kaikki potilaat olivat ensiapupotilaita. Lapsilla ei aina ole ollut saattajaa mukana ja osa iäkkäistä potilaista olisi jouduttu haastattelemaan, mikä myös saattaa selittää alhaista osallistumisprosenttia.

Keskitetyn päivystysyksikön potilaista vain vähän yli puolet piti hoitopaikkaa sopivana, mutta monilla työikäisillä lähihoitolakaan ei välttämättä aina ole helpoiten saavutettavissa oleva hoitopaikka työpäivinä. Kuitenkin valtaosa päivystysvastaanotolla käyneistä oli käyttänyt matkaan alle tunnin, mikä on pääkaupunkiseudulla kohtuullinen matka-aika.

Tutkimuksen ajankohtana toukokuun alussa 2006 Helsingin terveyskeskuksen keskitetyssä ajanvarausyksikössä ajanvaraukseen johtaneiden puheluiden määrä (38 %) oli odotettua alhaisempi. Lokakuussa 2005 keskitetyssä ajanvarauksessa tehdyn selvityksen mukaan 48 % yhteydenotoista johti uuden ajan varaamiseen. Joulukuussa 2006 tehdyn vastaavanlaisen, yli viiteen tuhanteen puhelinyhteydenottoon perustuneen seurannan tulos oli sama (47 %). Tässä tutkimuksessa saatuun alhaisempaan ajanvarausyhteydenottojen määrään voi olla syynä se, että osa yhteydenotoista on kiireessä jäänyt kirjaamatta tutkimuslomakkeelle. Selvityksen perusteella on ilmeistä, että yli puolet puhelimitse tapahtuvista yhteydenotoista liittyy erilaisiin tiedusteluihin ja vastaanottoajan muutoksiin. Näistä ainakin osa voitaisiin korvata muilla sähköisillä asiointitavoilla esimerkiksi tekstiviesteillä tai internetyhteyksillä. Jo se, että suuri osa ajanvarauksista tapahtui kännyköillä, kertoo moderneihin kommunikaatiovälineisiin tottuneesta asiakaskunnasta. Sen sijaan ensiapuaikojen varaamiseen johtaneiden yhteydenottojen osuutta kaikista ajanvarauksista (34 %) voidaan pitää melko korkeana.

Potilaiden kokemus yhteydensaantiin ajanvaraukseen tarvituista soittokerroista ei ollut yhtä hyvä kuin puhelinoperaattorin tietokannasta web-selaimen avulla tehty raportointi kertoi. Tutkimusajankohdan keskimääräinen vastausprosentti ajanvarauksessa oli 88, mutta neljännes potilaista ilmoitti tarvinneensa yli neljä soittoyritystä ennen kuin heille vastattiin. Useimmat ensiapuhoitoa tarvinneet potilaat soittavat heti aamulla, mutta myös silloin päästään puhelinoperaattorin raportoinnin mukaan selvästi potilaiden arvioimaa parempaan vastausprosenttiin. Luvut eivät ole kuitenkaan suoraan vertailukelpoisia: puheluseuranta kertoo vastattujen puheluiden osuuden saapuneista puhelukutsuista, kun taas potilailta kysyttiin läpipääsyyn tarvittujen soittoyritysten lukumäärää. Näin karkealla tasolla toteutettu puheluseuranta saattaa antaa liian hyvän kuvan vallitsevasta tilanteesta. Toisaalta on myös mahdollista, että vastaajien muisti on tässä kohdassa ollut valikoiva, ja tarvittujen soittoyritysten määrää on liioiteltu.

Lähihoitoloiden potilaista huomattava osa varasi ajan menemällä henkilökohtaisesti hoitolaan. Kaikki tutkimuksessa mukana olleet lähihoitolat sijaitsevat terveysasemien yhteydessä, jolloin hammashoitoaika voidaan helposti varata muun terveysasemalla tapahtuvan asioinnin yhteydessä. Kyse voi myös olla siitä, että ajanvaraukseen on ollut vaikea saada yhteyttä puhelimitse. Puhelinpalvelun toimivuuteen joudutaan terveyskeskuksissa jatkossa kiinnittämään enemmän huomiota.

Noin puolet potilaista, joiden terveydenhuollon ammattihenkilö oli puhelimitse arvioinut tarvitsevan ensiapuhoitoa yhteydenottopäivänä, olisi kuitenkin omasta ja hoitaneen hammaslääkärin mielestä voinut odottaa hoitoa kahdesta päivästä viikkoon. Kiireettömän hoidon ruuhkautuminen luo paineita ensiapuhoitoon lisäten kysyntää, ja palvelujen käyttäjien on arveltu oppivan käyttämään hyväkseen tilannetta (oireiden liioittelu). Tämän tutkimuksen mukaan kaikilla hoitoon hakeutuneilla oli jokin tarve ja syy hakea palveluja, joten hoito olisi kuitenkin tullut antaa lyhyehköllä aikavälillä; hammaslääkärien arvion mukaan yli 90 prosentille potilaista viikon sisällä. Myös potilaiden ja hammaslääkäreiden käsitykset vaivan päivystysluonteesta olivat yllättävän yhtenevät. Sama tulos tosin saatiin vuonna 2000 julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa (8). Tulosten perusteella ei voida puhua päivystyspalveluiden väärinkäytöstä, mikä on usein esitetty väite.

Päivystyspalveluihin hakeutuu myös potilaita, jotka hakevat neuvontaa tai arviota jo pidempään jatkuneista vaivoista (8, 9). Ammattihenkilön, joko puhelimessa tai hoitolassa, tekemä arvio hoidon tarpeesta ja kiireellisyydestä toimii tämän tutkimuksen tulosten perusteella hyvin. Potilaille voidaan antaa samalla neuvontaa, jolloin päivystyskäynti voi käydä tarpeettomaksi.

Hoitoprosessin tehokkuuden kannalta (palvelujärjestelmän näkökulmasta katsottuna) sillä, että hoidon luonne on etukäteen tiedossa, voidaan ajatella olevan merkitystä. Esimerkiksi ensiapukäynnillä irronneen paikan hoitona on usein väliaikaisen paikan asettaminen. Tällä on merkitystä myös potilaan kannalta, koska käyntien määrän lisääntyminen aiheuttaa kustannuksia myös hänelle. Haasteena nykyisessä palveluiden kysyntä-tarjonta -tilanteessa on ensiapuhoitojakson toteuttaminen suunnitelmallisesti ja tehokkaasti. Kun ensiapuhoito ja tarvittavat jatkokäynnit toteutetaan liian lyhyillä vastaanottoajoilla ja usein vieläpä useassa eri hoitopaikassa, kokonaiskustannukset kasvavat ja hoidon kokonaislaatu voi kärsiä.

Keskittäminen on erityisesti ison organisaation käytössä oleva keino tehostaa ja yhdenmukaistaa prosesseja. Myös paikan lohkeamien ja muiden yhdellä hoitokerralla hoidettavissa olevien vaivojen hoidon keskittäminen voisi olla järkevää. Niin ikään koko ensiapukäyntiä edellyttäneen hoitojakson (keskimäärin kolme käyntiä) toteuttaminen samassa hoitopaikassa siten, että hammaslääkäri ei vaihdu, olisi todennäköisesti hoidon laadun ja vaikuttavuuden kannalta edullista.

Kun kiireettömään hoitoon on tullut useita sitovia hoitoonpääsynormeja, on Helsingin terveyskeskuksessa jouduttu monimutkaisiin järjestelyihin, jotta voidaan turvata kuntalaisille yhtäläinen ja hoidon tarpeeseen perustuva kohtelu. Käytännössä tämä näkyy ajanvarauskirjoissa, joissa on korvamerkityt vastaanottolajit erityyppisille, kiireellisyyteen perustuville hoidoille. Kun jotakin lajia halutaan lisää, on se muualta pois. Näyttää myös siltä, että hammashuollon kokonaisuudistuksen myötä vastuu ensiapuhammashoidon toteuttamisesta on käytännössä siirtynyt terveyskeskuksille, vaikka lainsäädäntö ei tältä osin ole muuttunut.

Tämän ja aikaisemmin tehtyjen tutkimusten (2–9) perusteella voidaan todeta, että huomattava määrä potilaita tulee jatkossakin tarvitsemaan ensiapuluonteisia hammashoitopalveluita johtuen omahampaisuuden lisääntymisestä ja suuresta aiemmasta korjaavan hoidon määrästä. Noin puolella aikuisväestöstä hoitoon hakeutuminen vasta silloin, kun on selkeä oire tai vaiva, on myös vakiintunut tapa käyttää hammashuollon palveluita (10).

Tutkimus osoittaa myös selvästi, että osalla hammashoidon potilaista tulee osittain aikaisemmin tehdyistä hoidoista johtuen jatkuvasti olemaan ensiapuhoidon tarvetta ilman, että sitä pystytään ennakoimaan. Ensiapuhoidon järjestäminen tehokkaasti edellyttää palvelujärjestelmältä osaamista ja uudelleenorganisointia monilla eri tasoilla.

Evaluation of emergency dental services in the Public Dental Service of Helsinki

The aim of this study was to evaluate the appropriateness of emergency services in the Public Dental Service of Helsinki from the viewpoint of both patients and dentists. All emergency visits were recorded during a 9-day period in May 2006. Patients were asked to fill in a questionnaire about their problems, and the dentists on call evaluated the urgency of the care in each case. Data were collected for 614 patients. The most common reasons for emergency visits were pain or swelling (63%) and lost or broken filling (17%). About 70% of the patients considered their ailment to be painful or very painful. According to the dentists, 75–85% of the emergency patients needed treatment within 1–3 days. n