Purennanohjain on toimiva laite ensimmäisen vaihdunnan aikana
LYHYESTI: Väitöskirjatyössä selvitettiin purennanohjaimen vaikutusta purennan kehitykseen ja leukojen ja kasvojen alueen luustoon ensimmäisen vaihdunnan aikana. Tutkimusryhmän lasten purennan piirteet olivat hoidon aikana parantuneet monin tavoin, mitä ei juurikaan tapahtunut vertailuryhmässä. Purennanohjaimella onnistuttiin katkaisemaan purennan epäedullinen kehitys ja ohjaamaan hampaat kohti ideaalipurentaa. Tutkijat uskovat varhaisvaiheen hoidon vähentävän oikomishoidon tarvetta myöhemmin.
VASTAVÄITTÄJÄ: Pertti Pirttiniemi, professori, Oulun yliopisto
KUSTOS: Juha Varrela, professori, Turun yliopisto
ESITARKASTAJAT: Jan Huggare, professori, Karolinska Institutet, Ruotsi ja Tuomo Heikkinen, HLT, Oulun yliopisto
OHJAAJA: Juha Varrela, professori, Turun yliopisto
Väitöskirja tarkastettiin 5.12.2008 Turun yliopistossa
Taustaa
Kuntien mahdollisuudet tarjota suun perusterveydenhuoltoon kuuluvaa oikomishoitoa kaikille sitä tarvitseville ovat rajalliset. Oikomishoito kiinteillä kojeilla hampaistokehityksen myöhäisvaiheessa on kallista ja taidollisesti vaativaa. Hoidon myöhäinen ajoitus lisää myös kalliin ortognaattis-kirurgisen hoidon tarvetta ja rasittaa erikoissairaanhoitoa. Siksi varhaisempi oikomishoito ja kasvua ohjaavien kojeiden käyttö on Suomessa nopeasti lisääntymässä. Varhaishoidon pyrkimyksenä on keskeyttää purentavirheen kehittyminen ohjaamalla leukojen kasvua ja hampaiden puhkeamista.
Purennanohjaintyyppiset oikomislaitteet (esim. Occlus-O-Guide ja LM-aktivaattori) sopivat varhaiseen oikomishoitoon ja vaikuttavat sekä ylä- että alahammaskaareen. Niiden käyttö on suhteellisen yksinkertaista ja hoitokäynneillä vain vähän tuoliaikaa vaativaa. Kojeet vaikuttavat useisiin purennankehityksen vaiheisiin ja niillä voidaan mm. lisätä hammaskaarten kokoa, ohjata hampaiden puhkeamista sekä normalisoida ylä- ja alahammaskaarten keskinäistä asemaa. Kliiniset käyttökokemukset ovat lupaavia. Näillä laitteilla suoritetun oikomishoidon tuloksellisuutta ei ole kuitenkaan tutkittu Suomen terveyskeskusten hoitotilannetta vastaavissa olosuhteissa. Varhaishoidon toteutusta haittaa myös se, että purentavirheiden varhaisdiagnostiikka ja purentavirheiden kehitys maitohampaistovaiheesta vaihduntahampaistoon ja edelleen pysyvään hampaistoon tunnetaan puutteellisesti.
Tutkimuksen tavoite ja menetelmät
Tutkimuksen tarkoituksena oli parantaa purentavirheiden varhaisdiagnostiikkaa sekä selvittää vaihduntavaiheen alussa suoritetun, leukojen kasvua ja hampaiden puhkeamista ohjaavan hoidon vaikutuksia purennan kehitykseen. Tutkimushypoteesina oli, että purennanohjaintyyppisillä oikomislaitteilla saadaan aikaan purennan kehityksen merkittävä ja pysyvä paraneminen.
Tutkimuksessa selvitettiin:
- Leukojen ja purennan rakennetta okklusaalisesti ja skeletaalisesti 5–6 vuotiailla suomalaislapsilla,
- purennassa ensimmäisen vaihduntavaiheen aikana tapahtuvia muutoksia (tilanteen huononeminen vs. spontaani paraneminen),
- purennanohjaintyyppisten oikomislaitteiden vaikutuksia purentaan vaihdunnan aikana,
- purennanohjaintyyppisten oikomislaitteiden soveltuvuutta terveyskeskuksissa tehtävään ortodonttiseen hoitoon.
Tutkittujen 486 lapsen (244 tyttöä ja 242 poikaa) purenta ja leukojen rakenne analysoitiin hampaiston ensimmäisen vaihduntavaiheen alussa, jolloin lapset olivat 4,0–7,8-vuotiaita. Oikomishoito ja kontrolliryhmän seuranta aloitettiin, kun ensimmäinen maitoinkisiivi irtosi (T1) ja lopetettiin, kun kaikki pysyvät etuhampaat ja ensimmäiset pysyvät poskihampaat olivat purennassa (T2). Lasten keski-ikä oli 5,1 vuotta (SD 0,5) T1-vaiheessa ja 8,4 vuotta (SD 0,5) T2-vaiheessa. Hoitokojeena käytettiin kooltaan sopivaa, pehmeää, tehdasvalmisteista purennanohjainta, joka on muotoiltu ideaalipurentaan. Hoitosuunnitelmat sekä hoidon seurannat teki väittelijä. Muutoin hoidon suorittivat ja valvoivat terveyskeskushammaslääkärit. Kojetta käytettiin öisin. Purennan muutoksia tarkasteltiin 167 lapsen hoitoryhmässä ja 104 lapsen vertailuryhmässä. Lateraalikallokuvista tutkittiin leukojen rakenteiden muutoksia 115 hoidetulla lapsella ja 104 verrokkilapsella.
Tulokset
Virhepurentojen esiintyvyys maitohampaistossa oli 68 % tai 93 % riippuen virhepurennoiksi määritellyistä purennan piirteistä. Virhepurentaryhmän luustolliset piirteet olivat keskenään samankaltaisia. Normaalipurentaiseen verrattuna alaleuka oli retrusiivisempi, ylä- ja alaleuan pituuksien suhde pienempi, profiili kuperampi, alaetuhampaat pystymmät sekä ylä- ja alaetuhampaiden välinen kulma suurempi. Hoitoryhmässä horisontaalinen ja vertikaalinen ylipurenta pienentyivät hoidon aikana selvästi. T2-vaiheessa hoito- ja vertailuryhmän välillä oli useita merkitseviä eroja. Etualue oli hammaskantoinen 99 %:lla hoitoryhmän lapsista ja 24 %:lla verrokkilapsista. Hoidetuista 90 %:lla ja verrokeista 48 %:lla poskihampaat olivat ideaalisuhteessa. Hoitoryhmän lapsista 98 %:lla ala- ja yläetuhampaat olivat tasaisessa rivissä, mutta vertailuryhmän lapsista 32 %:lla oli ahtautta yläetualueella ja 47 %:lla alaetualueella. Ryhmien välillä oli merkitsevä ero myös alaleuan ja keskikasvojen pituudessa sekä niiden keskinäisessä suhteessa. Purennanohjaimen vaikutukset rajoittuivat pääasiassa alaleuan hampaiston ja hammaslisäkkeen alueelle. Hoito lisäsi merkitsevästi alaleuan kasvua.
Yhteenveto
Purennanohjaimella ensimmäisen vaihdunnan aikana suoritettu oikomishoito ohjaa tehokkaasti hampaiden puhkeamista ideaalipurentaan ja vähentää jatkohoidon tarvetta. Purennan kehittyessä purenta korjaantuu vain harvoin ilman aktiivista hoitoa.
Appliance for guiding eruption helps to normalize occlusion
Dental occlusion was studied in the deciduous dentition, as were the effects of an appliance for guiding eruption in the early mixed dentition.
Occlusion and craniofacial morphology of 486 children (244 girls) were investigated at the onset of the mixed-dentition period (age range 4.0–7.8 years). Treatment in the treatment group and follow-up in the control group started when the first deciduous incisor exfoliated (T1) and ended when all permanent incisors and first molars were fully erupted (T2). The mean age of the children was 5.1 years (SD 0.5) at T1 and 8.4 years (SD 0.5) at T2. The subjects were treated with the eruption-guidance appliance. Children with occlusal changes (n = 167) were compared with 104 untreated control children. Pre- and post-treatment cephalometric radiographs were used to compare the craniofacial morphology of 115 consecutively treated children with 104 control children.
Prevalence of malocclusion in the deciduous dentition was 68% or 93%, depending on the cut-off value between acceptable and non-acceptable occlusal characteristics. Dentofacial features of children with distal occlusion differed from those with normal occlusion. However, the skeletal patterns of different malocclusions showed considerable similarity. In the treatment group, overjet and overbite decreased significantly from T1 to T2. Tooth-to-tooth contact was found in 99% of the treated children but in only 24% of the controls. A Class I molar relationship was observed in 90% and 48% of the children, respectively. Good alignment of the incisors was observed in 98% of the treated children, but in only 32% (upper teeth) and 47% (lower teeth) of the controls. The difference between the groups in the mandibular length, midfacial length and maxillo-mandibular differential was significant. Occlusal correction was mainly the result of changes in the dentoalveolar region of the mandible. The appliance also seemed to enhance mandibular growth.
Treatment of the early mixed dentition with an eruption-guidance appliance is effective for normalizing occlusion and further reducing the need for orthodontic treatment.
Osajulkaisut
I. Keski-Nisula K, Lehto R, Lusa V, Keski-Nisula L, Varrela J. Occurrence of malocclusion and need of orthodontic treatment in early mixed dentition. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2003; 124: 631–638.
II. Keski-Nisula K, Keski-Nisula L, Mäkelä P, Mäki-Torkko T, Varrela J. Dentofacial features of children with distal occlusions, large overjets and deepbites in the early mixed dentition. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2006; 13: 292–299.
III. Keski-Nisula K, Hernesniemi R, Heiskanen M, Keski-Nisula L, Varrela J. Orthodontic intervention in the early mixed dentition: A prospective, controlled study on the effects of the eruption guidance appliance. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2008; 133: 254–260.
IV. Keski-Nisula K; Keski-Nisula L; Salo H; Voipio K, Varrela J. Dentofacial changes after orthodontic intervention with eruption guidance appliance in the early mixed dentition. Angle Orthod 2008; 78: 324–331.
Tutkimusta ovat tukeneet: Vaasan keskussairaala, Suomen Hammmaslääkäriseura Apollonia, Turun Yliopisto ja Plandent Oy.
katri.keski-nisula@vshp.fi