Perheellä on tärkeä osa lapsen hammashoitopelon voittamisessa

Taustaa

Hammashoitopelko kehittyy yleisimmin lapsuus ja nuoruusvuosina ja ilmenee esimerkiksi ongelmallisena käytöksenä hammashoitotilanteessa tai peruuttamattomina poisjäänteinä. Hammashoitoa pelkäävien lasten hampaat ovat huonommassa kunnossa kuin niiden, jotka eivät pelkää. Pelkäävillä lapsilla on useammin hammashoitoa pelkäävä vanhempi kuin hammashoitoa pelkäämättömillä lapsilla. Huonojen hammashoitokokemusten lisäksi lasten hammashoitopelkoa selittävät mm. lapsen elämään vaikuttavat psykososiaaliset tekijät sekä suunterveyteen liittyvät seikat.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten hammashoitopelon piirteitä ja niihin liittyviä seikkoja eri-ikäisillä lapsilla.

Tutkimusjoukko ja menetelmät

Tutkimusjoukko koostui 3–13-vuotiaista italialaislapsista Veneton maakunnasta (n = 378), sekä 3-, 6-, 9-, 12- ja 15-vuotiaista jyväskyläläis- ja kuopiolaislapsista (n = 1474). Italian aineisto kerättiin vuosina 1999–2000 lasten hammashoitoon erikoistuneen hammaslääkärin yksityisvastaanotolta ja yliopiston hammasklinikalta Veronasta sekä Cittadellan sairaalan hammasklinikalta. Italialaistutkimuksessa toinen vanhemmista täytti kyselylomakkeen, jossa kysyttiin lapsen iästä, hammashoitopelosta, ensimmäisestä hammashoitokäynnistä ja seuraavien hoitokäyntien lukumäärästä sekä vanhemman omasta hammashoitopelosta. Suomalaiseen aineistoon otettiin sekä Jyväskylästä että Kuopiosta 180 lapsen riippumaton satunnaisotos kustakin ikäryhmästä. Vastausprosentti oli 83 (n = 1297) ja vastaajista 50 % oli poikia. Kyselylomakkeella selvitettiin lasten suuhygieniaa, ruokailutottumuksia, perheen sosioekonomista tilannetta ja perheenjäsenten hammashoitopelkoa. Lapsia kehotettiin pyytämään tarvittaessa vanhemmilta apua lomakkeen täytössä. Lasten ja heidän perheenjäsentensä yleistä hammashoitopelkoa mitattiin kysymyksellä, jossa oli viisi vastausvaihtoehtoa (en pelkää lainkaan–pelkään hyvin paljon). Lasten hammashoitotilanne- ja toimenpidepelkoa selvitettiin lisäksi kymmenellä kysymyksellä, joissa myös oli viisi vastausvaihtoehtoa. Hampaiden senhetkinen kliininen tila sekä kolmen tarkastusta edeltävän vuoden hoitokäynnit ja toimenpiteet otettiin mukaan tutkimukseen.

Pelkokysymysten taustalla olevat osa-alueet selvitettiin faktorianalyysillä erikseen kussakin ikäluokassa. Kukin faktori selitti osuuden pelon vaihtelusta ja kyselylomakkeen kuvaamasta kokonaispelosta. Yleinen hammashoitopelko, voimakkaimpana koettu yksittäinen pelko ja faktorianalyysissä löydettyjen osa-alueiden mittaamat pelot olivat vuorollaan vastemuuttujina myöhemmissä analyyseissä. Tutkimme pelon osa-alueiden välisiä yhteyksiä ikäryhmittäin, erikseen yksittäisen pelon osa-alueen vaihtelua ikäryhmien välillä sekä hammashoitopelkoon liittyviä seikkoja ikäryhmittäin.

Sukupuolen sekä suunterveyteen ja perheeseen liittyvien seikkojen yhteyttä eri pelkomittareilla mitattuun pelkoon tutkittiin logistisella regressioanalyysilla. Logistisessa regressioanalyysissä huomioitiin myös selittävien muuttujien yhdysvaikutukset. Logistiset mallit tehtiin erikseen kullekin ikäryhmälle.

Tulokset

Suomalaisista lapsista 21–36 % pelkäsi jonkin verran tai paljon jotain asiaa hammashoidossa. Hammashoitopelon esiintyvyys ei ollut pienempi nuoremmilla lapsilla vaan vaihteli ikäryhmien välillä. Myös hammashoitopelon luonne vaihteli ikäluokittain. Suomalaisesta kyselystä löydettiin neljä pelon osa-aluetta: paikkaushoidon pelko, hammaslääkärissä käymisen pelko, yleinen hammashoitopelko sekä voimakkaimmaksi koettu hammashoitoon liittyvä yksittäinen pelko. Nuoremmilla lapsilla hammashoitopelko oli useammin abstraktia, yleensä hammashoidossa käymiseen liittyvää pelkoa. Vanhemmat lapset pelkäsivät usein hammashoitotoimenpiteitä, esimerkiksi puudutusta ja porausta. Kivun pelko oli yleistä kaikissa ikäryhmissä ja oli merkittävä tekijä paikkaushoitoon liittyvissä peloissa. Ensimmäiset hammashoitokokemukset olivat voimakkaita hammashoitopelon selittäjiä italialaislapsilla. Suomalaisten lasten hammashoitopelko oli vahvasti yhteydessä muiden perheenjäsenten hammashoitopelkoon. Sukupuolten välisiä eroja ei havaittu nuoremmissa ikäryhmissä, mutta 15-vuotiaat tytöt pelkäsivät hammashoitoa enemmän kuin pojat.

Pohdinta

Suomalaisten lasten hammashoitopelon esiintyvyys pieneni 1970-luvulta 1990-luvulle, mutta 1990-luvulla se ei enää vähentynyt, vaan pysyi samankaltaisena verrattuna Alvesalon ym. tutkimuksiin (Suom Hammaslaakaril 1993; 17: 968–975 ja Int J Paediatr Dent 1993 3: 193–198). Pelko on siis yhä yleistä.

Italialaislapsilla huonot hammashoitokokemukset lisäsivät hammashoitopelon riskiä. Kuitenkin lapsilla, joilla oli yli neljä hammashoitokäyntiä ikävän ensikäynnin jälkeen, oli vähemmän hammashoitopelkoa kuin harvemmin hammashoidossa käynneillä. Pelosta voidaan siis myös oppia pois.

Suomalaislasten hammashoitopelko muuttuu iän myötä. Lapsen psyykkisten voimavarojen kehittyessä ja lisääntyessä hammashoitopelon kohde ja luonne muuttuvat. Tutkittaessa lasten hammashoitopelkoa kyselykaavakkeella hammaslääkärin tulisi huomioida myös yksittäisiä seikkoja lapsen pelosta hoidon parantamiseksi. Lasten hammashoitopelko ei ole seurausta vain suorasta ehdollistumisesta hammashoitokokemusten kautta, vaan siihen vaikuttavat lisäksi lapseen, perheeseen ja ympäristöön liittyvät seikat. Perhe tulisikin ottaa mukaan lapsen hammashoitopelkoa hoidettaessa, sillä perheen negatiiviset asenteet tulee muuttaa lapsen pelon hallitsemiseksi.

Family and environment contribute to children's dental fear

The aims of this study were to explore different aspects of dental fear and their determinants among children of different ages.

The study samples comprised 378 children aged 3–13 years from the Veneto region of Italy and 1474 children aged 3, 6, 9, 12 and 15 years from Jyväskylä and Kuopio, Finland. Questionnaires were used that contained dental fear-related questions for the child and family members separately, and questions on oral health habits, family characteristics and the child's first dental visit. In addition, in the Finnish study sample, dental records were used.

A total of 21% to 36% of the Finnish children were quite or very afraid of something in dental treatment. Prevalence of dental fear among the Finnish children was not lower among older children but rather fluctuated among different ages. Among younger children, the dental fear was abstract, commonly related to visiting a dentist. For older children, dental fear was often related to invasive treatment, such as fear of local anaesthesia and drilling. Fear of pain was common among all age groups. Among Italian children, the first dental experiences were strong determinants of dental fear. Among Finnish children, dental fear in other members of the family was more often found among children with dental fear than among non-fearful children. The results indicated that dental fear is not solely based on direct conditioning but rather consists of child-, family- and environment-related deter-minants.

Osajulkaisut:

I Rantavuori K, Zerman N, Ferro R, Lahti S. Relationship between children's first dental visit and their dental anxiety in the Veneto Region of Italy. Acta Odontol Scand 2002; 60: 297–300.

II Rantavuori K, Lahti S, Hausen H, Seppä L. Dental fear and oral health and family characteristics of Finnish children. Acta Odontol Scand 2004; 62: 207–213.

III Rantavuori K, Lahti S, Hausen H, Seppä L. Dental fear of Finnish children in the light of different measures of dental fear. Acta Odontol Scand 2005; 63: 239–244.

IV Rantavuori K, Lahti S, Tolvanen M, Seppä L, Hausen H. Factors associated with different measures of dental fear among children at different ages. J Dent Child 2009; 76: 13–19.

Julkaisun osoite: http://herkules.oulu.fi/isbn9789514289439/isbn9789514289439.pdf