Runsas makeanmyynti kouluissa on yhä uhka terveydelle
Makeisten ja virvoitusjuomien myynnin muuttuminen perusopetuksen 7.–9. luokilla
LÄHTÖKOHDAT: Yläkoulujen makeanmyyntiä selvitettiin kyselytutkimuksessa keväällä 2007. Tuolloin Opetushallitus (OPH) ja Kansanterveyslaitos (KTL; nykyään Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL) suosittelivat, että kouluissa ja oppilaitoksissa ei ainakaan kouluaikana myydä säännöllisesti makeisia, virvoitusjuomia tai muita makeita tuotteita. Tässä tutkimuksessa selvitettiin makeanmyynnin mahdollista muutosta suosituksen jälkeisen vuoden aikana.
MENETELMÄT: Suomen yläkouluille lähetettiin sähköpostikysely koulujen makeiden ja terveellisten tuotteiden sekä virvoitusjuomien myynnistä ja myynnin muutoksista. Tuloksia verrattiin vuoden 2007 kyselyyn.
TULOKSET: Säännöllisesti makeita tuotteita myyvien koulujen osuus oli laskenut 18 %. Terveellisten tuotteiden myynti oli lisääntynyt 9 %. Tärkeimmiksi myynnin muutokseen johtaneiksi syiksi koulut ilmoittivat oppilaiden terveyden sekä OPH:n ja KTL:n antaman tiedotteen.
JOHTOPÄÄTÖKSET: Kehitys oli ollut suotuisaa, mutta yhä useampien koulujen tulisi toimia aktiivisesti osana nuorten terveyden edistämistä ja luopua makeiden tuotteiden myynnistä. Koulujen makeanmyyntitilanteen kehittymistä tulisi seurata jatkossakin.
Yleistä
Valtion ravitsemusneuvottelukunta on antanut suosituksen kouluaikaisen ruokailun sisällöstä ja järjestämisestä. Sen taustalla on koululaisten terveen kasvun ja kehityksen edistäminen, oppilaiden työvireyden tukeminen koulupäivän aikana sekä aikuisiän sairauksien ehkäisy. Suositukseen sisältyy kohta, jonka mukaan virvoitus-, energia- ja urheilujuomien, sokeroitujen mehujen, makeisten tai muiden runsaasti rasvaa, sokeria ja suolaa sisältävien tuotteiden myynti automaatista, kioskista, oppilaskunnan kanttiinista tai kouluravintolasta ei kuulu kouluihin. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2008 antama juomaraportti uudistaa tämän suosituksen, jonka perustana ovat erityisesti ylipainon torjunta sekä hampaiston ter-veyden ylläpito. Mikäli koulupäivä jatkuu yli 3 tuntia koululounaan jälkeen, tulisi koulun tarjota oppilaille mahdollisuus terveelliseen välipalaan, jollaisia ovat mm. kasvikset, hedelmät, marjat ja kuitupitoiset viljavalmisteet. Näitä täydennetään muilla ruoka-aineryhmillä (1).
Vuodesta 1977 vuoteen 1999 ylipainoisten 12–18-vuotiaiden poikien osuus on kasvanut 7 %:sta 17 %:iin ja tyttöjen osuus 4 %:sta 10 %:iin (2). Huomion kiinnittäminen kouluikäisten ruokailutottumuksiin onkin aiheellista, sillä virvoitusjuomien ja makeisten kulutus on kasvanut lasten keskuudessa voimakkaasti vuosina 1985–2002 (3). On jopa sanottu, että lasten odotettu elinikä on vaarassa laskea nykytilanteeseen verrattuna, mikäli suuntaus jatkuu samanlaisena (4). Rasvaa ja sokeria sisältävien tuotteiden käytöllä on yhteys useaan haitalliseen tekijään, kuten ylipainoon, mikä puolestaan lisää diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien riskiä. Ravintotottumukset vaikuttavat myös suunterveyteen. Avainasemassa hammasvaurioiden ehkäisyssä on sokeripitoisten ja happamien tuotteiden käytön rajoittaminen (3).
Ruokailutottumukset opitaan jo nuorena, ja siksi koulun tulisikin vanhempien ohella ohjata lasta terveellisiin ruokavalintoihin (4). Kuitenkin vuonna 2007 Suomen yläkouluista 56 % (vuosiluokat 7–9) myi kouluaikana oppilaille makeita tuotteita (5). Koulujen makeanmyynnin yleisyys herätti varsin paljon julkista keskustelua edellisen tutkimuksen julkaisemisen jälkeen. Kouluissa tapahtuva makeiden tuotteiden tarjonta lisää oppilaiden päivittäisen napostelun riskiä, jolloin terveellinen kouluruoka jää helposti syömättä (5). Terveellisellä ravinnolla on tärkeä merkitys nuorten kasvulle ja kehitykselle sekä jaksamiselle koulupäivän aikana. Kaksi kolmesta yhdeksäsluokkalaisesta ilmoittaa syövänsä jotain napostelutuotetta päivittäin tai lähes päivittäin (6). Ruotsissa julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että ravitseva koululounas ja makeiden tuotteiden myynnin kieltäminen koulussa auttavat ehkäisemään lasten ylipainoa. Tutkimuksessa terveellistä ruokavaliota ja makeiskieltoa noudattaneissa kouluissa ylipainoisten tai lihavien oppilaiden osuus laski 6 %. Verrokkikouluissa, joissa ei ollut makeita tuotteita tai kouluruokaa koskevia linjauksia, ylipainoisten tai lihavien oppilaiden osuus kasvoi 3 % (7).
Keväällä 2007 Opetushallitus ja Kansanterveyslaitos lähettivät Suomen kouluille ja oppilaitoksille tiedotteen, jossa ne suosittelivat kouluja luopumaan säännöllisestä makeanmyynnistä (8). Opetushallitus on myös yhdessä Kuluttajaviraston kanssa julkaissut marraskuussa 2007 koulujen ja yritysten välistä yhteistyötä sekä markkinointia ja sponsorointia koskevan muistion ja tiedotteen, joissa huomioitiin alle 18-vuotiaiden oppilaiden erityisasema kuluttajansuojalaissa (9, 10). Tässä tutkimuksessa selvitettiin, oliko makeanmyynti muuttunut Suomen yläkouluissa vuoden aikana tiedotteiden antamisen ja asiasta käydyn keskustelun jälkeen. Lisäksi selvitettiin, miten ja miksi makeanmyynti oli muuttunut ja oliko mahdollisella muutoksella yhteyttä koulun oppilasmäärään, opetuskieleen tai sijaintiin.
Aineisto ja menetelmät
Tutkimuksessa käytettiin samaa kyselylomaketta kuin keväällä 2007 suoritetussa makeanmyyntikyselyssä (5). Kyselylomakkeeseen lisättiin yksi uusi kysymys, "Tarjotaanko oppilaille koulupäivän aikana maksuton terveellinen välipala?". Osaa kysymyksistä tarkennettiin uusilla vastausvaihtoehdoilla, kuitenkin niin, että vertailtavuus säilyi. Edellisestä vuodesta poiketen kouluille annettiin mahdollisuus vastata myös ruotsin kielellä. Opetushallituksen ja Kansanterveyslaitoksen kanssa yhteistyössä tehty tutkimus suoritettiin Internetin välityksellä Webropol-ohjelmalla. Koulujen sähköpostiosoitteet saatiin Opetushallitukselta, ja niitä täydennettiin kuntien Internet-sivuilta.
Suomessa 7.–9. luokkien oppilailta oli keväällä 2008 kaiken kaikkiaan 988 koulussa, joista ruotsinkielisiä oli 63. Yläkouluille lähetettiin 16.3.2008 sähköpostiviesti, jossa pyydettiin koulussa makeisten ja virvoitusjuomien myynnistä eniten tietävää henkilöä vastaamaan kyselyyn. Ensimmäinen muistutus lähetettiin 1.4., toinen 17.4. ja kolmas 8.5. Kouluista tavoitettiin 981 (99 %). Kyselyyn vastasi 519 koulua (53 %), joista 11 (0,01 %) jouduttiin hylkäämään sen vuoksi, että ne olivat päässeet vastaamaan kyselyyn kahdesti. Täydelliset tiedot saatiin 508 koululta, jolloin vastausprosentti oli 51 %. Ruotsinkielellä vastasi 35, eli 7 % kouluista. Vuoden 2007 kyselyyn vastanneista 480 koulusta uusintakyselyyn vastasi 319 koulua (66 %).
Kyselyssä selvitettiin koulujen makeiden tuotteiden ja virvoitusjuomien myyntiä automaateista, kioskista, kahvilasta ja ruokalasta. Lisäksi kysyttiin terveellisten tuotteiden, juomaveden ja ksylitolituotteiden saatavuutta koulussa. Makeanmyyntiä kuvaava muuttuja sisälsi kaikki koulussa myytävät makeat tuotteet. Mikäli koulun kioskista, ruokalasta, kahvilasta tai koulussa sijaitsevasta automaatista myytiin virvoitusjuomia, makeisia tai muita makeita syötäviä tai juotavia, joita olivat mm. pullat, keksit ja sokeroidut mehut, katsottiin sen harjoittavan makeiden tuotteiden myyntiä. Kouluilta kysyttiin myös, mikä oli makeanmyynnin tärkein syy ja kuka sai myynnistä kertyvät tulot. Lisäksi selvitettiin, millaisia muutoksia koulut olivat viimeisen vuoden aikana myynnissä tehneet, oliko kouluilla myyntiä koskevia linjauksia, mitä mahdolliset linjaukset pitivät sisällään ja olivatko ne muuttuneet vuoden aikana. Makeanmyynnissä muutoksia tehneiltä kouluilta kysyttiin muutoksen tärkeimpiä syitä. Kyselylomakkeessa oli sekä avoimia että luokiteltuja kysymyksiä. Osassa luokitelluista kysymyksistä sai valita useamman kuin yhden vaihtoehdon. Taustamuuttujina käytettiin koulun oppilasmäärää, sijaintilääniä ja sitä, oliko koulun opetuskieli suomi vai ruotsi. Ryhmiä verrattiin tilastollisesti McNemarin ja khiin neliö -testien avulla.
Tulokset
Makeiden tuotteiden myynti
Kyselyyn vastanneista kouluista 63 %:ssa (n = 319) myytiin jotain syötävää tai juotavaa automaatista, kioskista, kahvilasta tai ruokalasta. Makeita tuotteita oppilailla oli mahdollisuus ostaa 46 %:ssa (n = 234) kouluista. Vastaavat luvut olivat kevään 2007 kyselyssä (5) 68 % (n = 328) ja 56 % (n = 269) ( «Makeiden tuotteiden myyntiä yleensä sekä erilaisia makeita tai terveellisiä tuotteita myyvien koulujen osuudet (%) vuosien 2007 ja 2008 makeanmyyntikyselyihin vastanneista kouluista. Suluissa on ilmoi»1). Makeanmyyntiä harjoittavien koulujen osuus kyselyihin vastanneista kouluista oli laskenut 18 %. Kuten vuonna 2007, oli makeanmyynti yleisempää oppilasmäärältään suuremmissa kuin pienemmissä kouluissa. Jopa 63 %:ssa (n = 51) yli 500 oppilaan kouluista myytiin jotain makeaa, kun alle 100 oppilaan kouluista vain 20 % (n = 16) myi joitain makeita tuotteita (p < 0,000). Kuten keväällä 2007, Etelä- ja Länsi-Suomen läänien kouluissa oli muita läänejä useammin mahdollista ostaa jotain syötävää tai juotavaa koulusta (p = 0,014), mutta makeiden tuotteiden myynnissä ei vastaavaa läänien välistä eroa ollut enää havaittavissa. Mikäli koulun yhteydessä toimi alakoulu (luokat 1–6), oli makeiden tuotteiden myynti vähäisempää (p < 0,000), mutta terveellisten tuotteiden myynnissä ei ollut eroa niihin kouluihin, joissa ei toiminut alakoulua.
Sekä vuoden 2007 että 2008 kyselyihin vastanneiden koulujen (n = 319) makeanmyynti oli vuoden aikana laskenut 11 %. Kouluista 15 % (n = 49) oli lopettanut ja 9 % (n = 29) aloittanut makeanmyynnin. Makeita tuotteita oli yleisimmin mahdollisuus ostaa koulun kioskista tai automaatista.
Virvoitusjuomia myyvien koulujen osuus oli laskenut 26 % kyselyihin osallistuneissa kouluissa. Molempiin kyselyihin vastanneista kouluista 18 % (n = 57) oli lopettanut virvoitusjuomien myynnin, kun taas 11 % (n = 35) oli aloittanut niiden myynnin koulussa. Näissä kouluissa virvoitusjuomia myyvien koulujen osuus oli laskenut 20 %. Yleisimmin virvoitusjuomia oli saatavilla automaatista. Koulun kieli, oppilasmäärä tai sijainti ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä virvoitusjuomien myyntiin koulussa. Edellisenä vuonna Etelä- ja Länsi-Suomen läänien kouluissa oli useammin mahdollisuus ostaa virvoitusjuomia (5).
Makeisia myyvien koulujen osuus oli kyselyihin vastanneissa kouluissa laskenut 29 % kevään 2007 jälkeen. Molempiin kyselyihin vastanneissa kouluissa makeisia myyvien koulujen osuus oli laskenut 23 %. Makeisten myyntiä oli useammin oppilasmäärältään suuremmissa kuin pienemmissä kouluissa (p < 0,000). Yli 500 oppilaan kouluista yli puolessa oli mahdollista ostaa makeisia. Vuotta aiemmin, keväällä 2007, koulun oppilasmäärällä ei ollut yhteyttä makeisten myyntiin (5). Läänien tai opetuskielien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa makeisten myynnissä. Lisätietoja löytyy taulukoista 1 ja 2.
Muiden makeiden tuotteiden (sokeroidut mehut, pullat, keksit ym.) myynnissä ei ollut tapahtunut merkittävää muutosta kyselyihin osallistuneissa kouluissa kevään 2007 jälkeen ( «Makeiden tuotteiden myyntiä yleensä sekä erilaisia makeita tai terveellisiä tuotteita myyvien koulujen osuudet (%) vuosien 2007 ja 2008 makeanmyyntikyselyihin vastanneista kouluista. Suluissa on ilmoi»1). Etelä-Suomen läänien kouluissa oli muita läänejä useammin tarjolla muita makeita tuotteita (p = 0,044). Oppilasmäärältään suuremmissa kouluissa oli useammin mahdollisuus ostaa muita makeita tuotteita kuin oppilasmäärältään pienemmissä kouluissa, samoin kuin keväällä 2007 (p < 0,000). Molempiin kyselyihin vastanneiden koulujen muiden makeiden tuotteiden myynti ei ollut muuttunut kevään 2007 jälkeen.
Koulujen väliset erot myynnin muutoksissa
Muutoksia myynnissä viimeisen vuoden aikana oli tehnyt 38 % (n = 194) kyselyyn 2008 vastanneista kouluista ja 42 % (n = 133) molempiin kyselyihin osallistuneista kouluista. Molemmissa ryhmissä useimmin oli lopetettu tai vähennetty makeisten ja virvoitusjuomien myyntiä, rajoitettu myyntipisteiden aukioloaikoja tai aloitettu terveellisten tuotteiden myynti.
Kaikista kyselyyn vastanneista kouluista 11 % (n = 56) ilmoitti lopettaneensa virvoitusjuomien myynnin viimeisen vuoden aikana. Tilastollisesti merkitsevästi useammin virvoitusjuomien myynnin olivat lopettaneet keskisuuret, 300–499 oppilaan koulut, joiden osuus lopettaneista oli 43 % (p = 0,015).
Kouluista 20 % (n = 103) ilmoitti lopettaneensa tai vähentäneensä makeisten myyntiä viimeisen vuoden aikana. Mitä enemmän koulussa oli oppilaita, sitä useammin oli makeisten myynti lopetettu viimeisen vuoden aikana (p = 0,040). Kaikkien kyselyyn vastanneiden koulujen sijaintiläänin tai opetuskielen ja makeisten myynnin lopettamisen, vähentämisen tai aloittamisen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.
Syyt myynnin muutoksiin
Kysyttäessä kouluilta kahta tärkeintä myynnin muutokseen johtanutta syytä, ne ilmoittivat näiksi oppilaiden terveyden (76 %, n = 147) sekä Opetushallituksen ja Kansanterveyslaitoksen antaman tiedotteen makeisista ja virvoitusjuomista kouluissa (38 %, n = 73) (8). Samat syyt olivat tärkeimpiä, kun tarkasteltiin makeanmyynnin osittain tai kokonaan lopettaneiden ja terveellisten tuotteiden myynnin aloittaneiden koulujen ilmoittamia tärkeimpiä muutokseen johtaneita syitä molempiin kyselyihin vastanneissa kouluissa ( «Tärkeimmät syyt myynnin muutokseen niillä molempiin kyselyihin vastanneilla kouluilla (n = 319), jotka olivat joko lopettaneet makean myynnin kokonaan tai osaksi tai aloittaneet terveellisten tuotteid»3). Myynnin muutokseen oli joissain tapauksissa vaikuttanut myös kunnan tai kaupungin päätös, vanhempien mielipide, asiasta käyty julkinen keskustelu tai koulun ilmoittama muu syy ( «Tärkeimmät syyt myynnin muutokseen niillä molempiin kyselyihin vastanneilla kouluilla (n = 319), jotka olivat joko lopettaneet makean myynnin kokonaan tai osaksi tai aloittaneet terveellisten tuotteid»3).
Niissä kouluissa, joissa ei ollut makeanmyyntiä (n = 189), 65 %:ssa (n = 122) ilmoitettiin tärkeimmäksi syyksi koulussa sovitun myynnin vastaisen linjauksen. Loput myyntiä harrastamattomista kouluista (n = 67) kertoivat jonkin muun syyn olevan myymättömyyden takana. Niitä olivat muun muassa oppilaille tarjottava maksuton tai maksullinen välipala, tilojen puute, terveydelliset syyt ja myynnin tarpeettomuus, jonka syyksi joissain ta-pauksissa mainittiin koulun lähellä sijaitseva kauppa tai kioski. Kouluista, joissa ei myyty makeita tuotteita, valtaosassa (n = 84) oli makeanmyyntiä koskeva linjaus. Koulujen makeanmyyntiä koskevat linjaukset oli useimmin laatinut koulun opettajakunta, samoin kuin keväällä 2007 (5). Muita linjauksen sisältöön vaikuttaneita tahoja olivat oppilaat, vanhemmat, kunta ja joku muu, joka useimmin tarkoitti koulun rehtoria.
Suurimmassa osassa makeita tuotteita myyvistä kouluista (n = 180) oli makeanmyyntiä koskeva linjaus, kuten keväällä 2007 (5). Linjaus koski useimmin makeiden tuotteiden nauttimista ja myyntipisteiden aukioloaikojen rajoittamista koulussa. Kouluista 30 % (n = 71) takasi linjauksessaan myös terveellisten tuotteiden myynnin ja 18 % (n = 41) ilmoitti vähentäneensä makeiden tuotteiden tarjontaa. Linjauksen sisältö oli kevään 2007 jälkeen muuttunut enemmän terveellisten tuotteiden tarjonnan ja makeiden tuotteiden myynnin rajoittamisen suuntaan.
Kouluista 36 % (n = 85) perusteli makeanmyyntiään sillä, että on parempi, että oppilaat ostavat tuotteita koulusta kuin koulun lähellä olevasta kioskista tai kaupasta. Kouluista 18 % (n = 41) ilmoitti myynnin syyksi oppilaiden toiveen ja 46 % (n = 109) jonkin muun syyn, joita yleisimmin olivat yläkoulun kanssa samoissa tiloissa toimivan lukion myyntipiste, luokkaretken tai oppilaskunnan toiminnan rahoitus, kummioppilaan tukeminen ja yrittäjyyskasvatus. Samoilla syillä perustelivat makeanmyyntiään keväällä 2007 makeita tuotteita myyneet koulut (5).
Terveellisten tuotteiden myynti
Terveellisiä tuotteita myytiin 78 %:ssa (n = 250) myyntiä harjoittavista kouluista, kun niitä vuotta aiemmin oli mahdollista ostaa vain 66 %:ssa (n = 217). Molempiin kyselyihin osallistuneista kouluista terveellisten tuotteiden myynnin oli aloittanut 13 % (n = 43) ( «Niiden koulujen suhteellinen osuus (%) molempiin kyselyihin vastanneista kouluista (n = 319), jotka olivat joko lopettaneet makean myynnin osittain tai kokonaan tai aloittaneet terveellisten tuotteide»2), ja niiden myynnistä oli luopunut vain 3 % (n = 8).
Tutkimukseen osallistuneista kouluista 14 %:ssa (n = 72) myytiin ainoastaan terveellisiä tuotteita ja ainoastaan makeita tuotteita samoin 14 %:ssa (n = 69) kouluista. Vuoden 2007 kyselyyn osallistuneista kouluista pelkästään terveellisiä tuotteita myytiin 12 %:ssa (n = 58) ja pelkästään makeita tuotteita 21 %:ssa (n = 99) kouluista (5). Molempiin kyselyihin vastanneista kouluista, jotka vuonna 2007 myivät ainoastaan makeita tuotteita, 55 % (n = 33) oli joko lopettanut makeanmyynnin tai aloittanut terveellisten tuotteiden tarjonnan. Terveellisiä tuotteita oli useammin saatavilla oppilasmäärältään suuremmissa kuin pienemmissä kouluissa, kuten keväällä 2007. Vuoden aikana yli 500 oppilaan kouluissa terveellisten tuotteiden myynti oli lisääntynyt lähes 30 %:lla (n = 59) ja alle 100 oppilaan kouluissa se oli nelinkertaistunut (n = 7) (p < 0,000).
Kouluista vajaa neljännes (n = 109) ilmoitti tarjoavansa oppilaille maksuttoman terveellisen välipalan koulupäivän aikana. Välipalan oppilaille tarjosivat useimmin oppilasmäärältään pienemmät kuin suuremmat koulut (p = 0,002) ja useammin välipalatarjontaa oli Oulun ja Lapin läänien kouluissa, sekä ainoassa kyselyyn osallistuneessa ahvenanmaalaiskoulussa (p < 0,000). Vuoden 2007 kyselyssä maksuttoman välipalan tarjontaa ei kouluilta kysytty.
Kyselyyn vastanneissa kouluissa 8 %:ssa (n = 38) oppilailla oli mahdollisuus ostaa ksylitolituotteita. Ksylitolipastillin tai -purukumin oppilaille tarjosi 6 % kouluista (n = 29). Koulujen ksylitolituotteiden myynti oli vuoden aikana hieman laskenut, mutta niiden maksutta tarjoaminen oli lisääntynyt.
Pohdinta
Makeiden tuotteiden myynti Suomen yläkouluissa oli vuoden aikana vähentynyt 18 %. Useimmin koulut olivat luopuneet virvoitusjuomien sekä makeisten myynnistä. Makeisia myyvien koulujen osuus kaikista vastanneista kouluista oli kevään 2007 jälkeen laskenut 29 % ja virvoitusjuomia myyvien koulujen osuus 26 %. Makeisten myynnistä oli luopunut useimmin yli 500 oppilaan ja virvoitusjuomien myynnistä 300–499 oppilaan koulut. Muiden makeiden tuotteiden myynnissä ei ollut tapahtunut huomattavaa muutosta. Sekä vuoden 2007 että 2008 makeanmyyntikyselyihin vastanneista kouluista makeisia myyvien koulujen osuus oli laskenut 23 % ja virvoitusjuomia myyvien koulujen osuus 20 %. Tärkeimpinä myynnin muutokseen johtaneina syinä koulut pitivät oppilaiden terveyttä sekä Opetushallituksen ja Kansanterveyslaitoksen antamaa tiedotetta makeisista ja virvoitusjuomista kouluissa.
Makeiden tuotteiden myynti oli laskenut ja terveellisten tuotteiden myynti kasvanut kaikissa kyselyyn vastanneissa, taulukossa 1 ilmoitetuissa ryhmissä. Vain joko vuoden 2007 tai 2008 kyselyyn vastanneiden koulujen ero myynnissä oli selvempi, mitä osaksi selittää se, että vain vuoden 2008 kyselyyn vastasi enemmän oppilasmäärältään pienempiä kouluja kuin vain vuoden 2007 kyselyyn. Jotkut molempiin kyselyihin osallistuneet koulut eivät luultavimmin muistaneet kevään 2007 myyntitilannettaan, jolloin osaan myynnin muutoksia koskevista kysymyksistä oli vastattu ristiriitaisesti. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että osassa kouluista kyselyyn vastasi eri henkilö kuin keväällä 2007.
Lasten ja nuorten terveydestä käyty keskustelu sekä Opetushallituksen ja Kansanterveyslaitoksen tiedote makeisista ja virvoitusjuomista kouluissa ja oppilaitoksissa olivat vaikuttaneet useiden koulujen päätökseen lopettaa tai vähentää makeisten ja virvoitusjuomien myyntiä oppilaille kouluaikana (8). Koulut olivat tehneet aktiivisesti muutoksia myynnissään, mutta kuitenkin vielä lähes puolet Suomen yläkouluista myi oppilaille myös makeita tuotteita, mikä lisää riskiä nuorten yleis- ja suunterveyden heikkenemiselle. Huolta lisää myös se, että useimmin makeanmyyntiä oli oppilasmäärältään suuremmissa kuin pienemmissä kouluissa, jolloin suuremmalla määrällä nuoria on riski altistua makeiden tuotteiden terveydelle haitallisille vaikutuksille. Positiivista kuitenkin oli, että oppilasmääriltään suuremmat koulut olivat luopuneet makeisten myynnistä vuoden aikana oppilasmäärältään pienempiä kouluja useammin ja ne tarjosivat useammin oppilaille myös mahdollisuuden ostaa terveellisiä tuotteita. Huolta herättää kuitenkin se, että yleisestä myönteisestä kehityksestä huolimatta eräät koulut olivat kuitenkin vielä kevään 2007 jälkeen aloittaneet makeiden tuotteiden myynnin.
Makeanmyyntiä perusteltiin viihtyvyydellä
Koulut perustelivat makeiden tuotteiden myyntiä lähinnä oppilaskunta-, luokka- tai kummioppilastoiminnan rahoituksella sekä yrittäjyyskasvatuksella. Myös oppilaiden viihtyvyys oli syytekijä makeanmyyntiin. Joissain kouluissa oppilaat pystyivät ostamaan makeita tuotteita samoissa tiloissa toimivan lukion myyntipisteistä. Useat koulut ilmoittivat rajoittaneensa makeanmyyntipisteen aukioloaikoja, jolloin makeaa pystyi ostamaan vain ruokatunnin jälkeisellä välitunnilla yhtenä päivänä viikossa, mikä on jo hyvä ensiaskel nuorten terveyden edistämisessä. Osa kouluista ilmoitti luopuvansa täysin makeiden tuotteiden ja virvoitusjuomien myynnistä lähiaikoina, osa taas aloittavansa myynnin, painottaen myynnissään kuitenkin terveellisiä tuotteita.
Jotta koulut voisivat lopettaa täysin makeanmyynnin oppilaille kouluaikana, on niiden tehtävä muutoksia myös toiminnassaan. Osa kouluista ilmoittikin laskeneensa oppilaskunnan tai luokan rahantarvetta lyhentämällä luokkaretken pituutta, jolloin epäterveellisten tuotteiden myynnistä pystyttiin luopumaan täysin. Varainkeruun järjestäminen muulla tavalla on mahdollista, mutta se vaatii kouluilta, sekä opettajilta että oppilailta, toisenlaista aktiivisuutta. Esimerkiksi arpojen tai käsityötuotteiden myynti voisi korvata makeanmyynnin luokkien varainkeruussa ja yrittäjyyskasvatuksessa.
Terveelliset tuotteet eivät poistaneet makeanmyyntiä
Terveellisiä tuotteita tarjoavien koulujen osuus kyselyihin vastanneista kouluista oli vuoden aikana lisääntynyt 9 %. Ilmeisesti koulut olivat hieman haluttomia lopettamaan makeiden tuotteiden myyntiä, joten ne olivat lisänneet niiden rinnalle terveellisiä myyntituotteita, sillä pelkästään terveellisiä tuotteita myyvien koulujen osuus ei ollut merkittävästi lisääntynyt. Etenkin molempiin kyselyihin osallistuneet koulut olivat aktiivisesti aloittaneet terveellisten tuotteiden myynnin, mutta ne olivat myös harvemmin luopuneet makeanmyynnistä. Terveellisten tuotteiden myymättömyyttä koulut perustelivat niiden myynnin kannattamattomuudella, kysynnän vähäisyydellä, hygieniasyillä ja resurssien puutteella. On olemassa myös terveellisiä tuotteita, joiden säilytys ja myynti eivät vaadi hygieniapassia tai kylmätiloja, esimerkiksi hygieniapakatut lastenruoat. Tämänkaltaisten tuotteiden myyntiin koulujen tulisi suuntautua makeiden tuotteiden sijaan. Osa kouluista perusteli terveellisten tuotteiden myymättömyyttä terveellisen välipalan tarjonnalla.
Terveellinen välipala oli joko maksuton tai maksullinen, mutta maksullisenakin sen hinta oli yleensä vain noin 0,5–1 euroa. Koulut ilmoittivat oppilaiden ottaneen välipalatoiminnan hyvin vastaan, ja joissain kouluissa se oli korvannut täysin makeanmyynnin. Oppilaiden vanhemmat olisivat todennäköisesti valmiita mieluummin maksamaan lastensa terveellisen välipalan kuin epäterveelliset naposteltavat.
Terveellisen ja maittavan kouluruoan merkitys on vahvistunut entisestään nuorten ylipainon lisääntyessä (1). Lisäksi oppilaiden on helpompi valita koulussa terveellinen ruoka, jos epäterveellistä vaihtoehtoa ei ole tarjolla (11). Huolestuttavaa onkin, että neljäsosa suomalaisista yhdeksäsluokkalaisista ilmoittaa juovansa janojuomana koulussa virvoitusjuomia, ja heille kolmanneksi yleisin naposteluympäristö on koulu (6).
Ksylitolituotteita oli yhä tarjolla vain pienessä osassa kouluista. Ksylitolituotteiden kieltoa tai tarjoamattomuutta koulut perustelivat purukumeista aiheutuvalla sotkemisella ja rahoituksen puutteella. Ksylitolipastilli tehoaa yhtä hyvin hampaiden reikiintymisen ehkäisyssä kuin ksylitolipurukumikin, joten pastillien tarjontaa tulisi lisätä kouluissa. Ksylitolituotteiden kariesta ehkäisevä vaikutus voi vähentää hammashoidon yksilökustannuksia, mikä tulisi ottaa huomioon rahoitusta suunniteltaessa (12). Karies ei parane hammashoitolassa vaan sen ennaltaehkäisy kuuluu jokapäiväiseen elämään hoitolan ulkopuolella. Hyvänä esimerkkinä osa kouluista tarjosi kahvilasta tai kioskista makeaa ostaville ksylitolipastillin, vaikkei tämä toiminta oikeutakaan makeanmyyntiin.
Suun terveydenhuolto yhteistyön veturiksi
Oppilaita hoitaneet hammaslääkärit olivat useissa kunnissa ilmoittaneet nuorten hampaiden heikentyneestä kunnosta. Osassa kouluista olikin hammashoitolasta tulleen palautteen perusteella tehty muutoksia toiminnassa, kuten luovuttu makeanmyynnistä ja lisätty terveystiedon tunneilla opetusta terveellisestä ravinnosta.
Kouluilla on tärkeä osuus lasten ja nuorten terveys- ja ravitsemuskasvatuksessa yhteistyössä kotien kanssa. Lisääntynyt makeisten ja virvoitusjuomien tarjonta ja kulutus yhteiskunnassa on suuri haaste, jota vastaan on toimittava, jottei myönteinen kehitys kansanterveydessämme pysähtyisi ja muuttuisi kielteiseksi (2). Yhteistyö eri tahojen, kuten koulun opetushenkilöstön, vanhempien, terveydenhuollon ammattilaisten ja lainsäätäjien kesken on ensiarvoisen tärkeää ja tuloksellisesti tehokasta. Terveyskasvatuksen tulee keskittyä yleisten riskitekijöiden kuten epäterveellisen ravinnon, tupakoinnin, hygienian ja ympäristötekijöiden vaikutukseen ihmisen kokonaisterveyteen ja hyvinvointiin, ei esimerkiksi pelkästään sokereiden haitalliseen vaikutukseen hampaiden kuntoon (13, 14).
Koulujen makeiden tuotteiden ja virvoitusjuomien myynti oli kevään 2007 ja 2008 välillä muuttunut oikeaan suuntaan, mutta tilanne on vielä kaukana hyvästä. Peruskouluissa makeiden tuotteiden säännöllinen tarjonta tulee lopettaa ja rajoittaa vain erityistilaisuuksiin, kuten osa kouluista ilmoitti tehneensä. Koulujen on keskityttävä terveellisen ja maittavan kouluruoan ja terveellisen välipalan tarjontaan. Lisäksi suunterveyttä edistävien ksylitolituotteiden käyttö tulisi mahdollistaa kouluissa. Sijoitukset ja keskittyminen kasvavien lasten ja nuorten ravitsemuksen ja suunterveyden edistämiseen ovat kustannustehokkaita investointeja tulevaisuuden terveydenhuoltoon.
Changes in selling of sweets and soft drinks in primary school classes 7–9 between spring 2007 and spring 2008
Selling sweets and soft drinks in schools is a threat to children's general and oral health. In spring 2007 the Finnish National Board of Education (FNBE) and the National Public Health Institute (KTL) recommended that schools quit selling sweets and soft drinks. Our aim was to determine how selling sweets and soft drinks changed between spring 2007 and spring 2008 and what were the main reasons for stopping the selling of these products. The questionnaire survey was implemented in cooperation with the FNBE and KTL in spring 2008. Data from a similar survey in 2007 were used for analyzing the results.
Of the 988 schools, 508 answered the questionnaire in 2008; and 319 of them had also replied in spring 2007. Selling sweets had decreased in 29% of the schools; and among the schools that had participated in both studies, these sales had decreased by 23%. Selling of soft drinks had decreased by 26%; and among the schools that participated in both studies, by 20%.The schools that had most often quit selling sweets were those with 500 students or more. The schools that had most often quit selling soft drinks were those with 300-499 students. The main reasons for quitting were the recommendations of the FNBE and KTL and concern about students' health.
Despite the decrease in selling sweets, soft drinks or other sweet products found in this study, more than every fourth Finnish school still sells these products. We encourage all schools to stop selling sweet products and focus on offering nutritious lunches and selling only healthy snacks.
Kiitos Suomen Hammaslääkäriliitolle tutkimuksen tueksi annetusta apurahasta.
Kiitos Kaarina Hakalalle ja Reijo Kettuselle kyselyn käytännön toteutuksesta sekä Kaj ja Bob Karlssonille ruotsinkielisen kyselylomakkeen tarkastamisesta.
| Kyselyyn vastanneet | Myynti kouluissa | ||||
|---|---|---|---|---|---|
| Makeiset | Virvoitusjuomat | Muut makeat | Jonkin makean myynti | Terveelliset välipalat | |
| Kaikki vastanneet (n = 480); Makeanmyynti v. 2007 | 34 % (8 %) | 34 % (13 %) | 28 % (3 %) | 56 % (16 %) | 45 % |
| Kaikki vastanneet (n = 508); Makeanmyynti v. 2008 | 24 % (10 %) | 25 % (11 %) | 27 % (2 %) | 46 % (16 %) | 49 % |
| Molempiin kyselyihin vastanneet (n = 319) Makeanmyynti v. 2007 | 35 % (9 %) | 35 % (15 %) | 29 % (4 %) | 56 % (18 %) | 47 % |
| Molempiin kyselyihin vastanneet (n = 319); Makeanmyynti v. 2008 | 27 % (12 %) | 28 % (14 %) | 29 % (3 %) | 50 % (19 %) | 54 % |
| Vastannut vain 2007 (n = 161); Makeanmyynti v. 2007 | 32 % (6 %) | 33 % (8 %) | 27 % (3 %) | 55 % (12 %) | 42 % |
| Vastannut vain 2008 (n = 189); Makeanmyynti v. 2008 | 19 % (6 %) | 21 % (6 %) | 24 % (2 %) | 39 % (10 %) | 41 % |
| Lopettanut jonkin makean myynnin % (n = 61) | Lopettanut makeanmyynnin % (n = 49) | Aloittanut terveelliset välipalat % (n = 43) | |
|---|---|---|---|
| Koulun oppilasmäärä –99 100–299 300–499 500– p-arvo | 1 41 38 20 0,167 | 2 33 53 12 0,074 | 0 37 51 12 0,078 |
| Sijaintilääni Etelä-Suomen lääni Länsi-Suomen lääni Itä-Suomen lääni Oulun lääni Lapin lääni Ahvenanmaa p-arvo | 34 36 15 10 5 0 0,979 | 35 41 10 8 6 0 0,983 | 26 47 7 14 7 0 0,588 |
| Opetuskieli Suomi Ruotsi p-arvo | 95 5 0,498 | 96 4 0,240 | 93 7 1,000 |
| Koulussa myös alakoulu Ei Kyllä p-arvo | 84 16 0,000 | 22 78 0,012 | 65 35 0,744 |
| Muutoksia tehneet koulut | Tärkeimmät syyt myynnin muutokseen | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Terveys (n = 103) | OPH:n ja KTL:n suositus (n = 52) | Kunnan / opettajien päätös (n = 52) | Media / julkinen keskustelu (n = 16) | Vanhempien toive (n = 20) | Muu syy (n = 22) | |
| Lopettanut jonkin makean myynnin (n = 61) | 66 % | 48 % | 41 % | 10 % | 16 % | 13 % |
| Lopettanut kokonaan makeanmyynnin (n = 49) | 41 % | 37 % | 31 % | 2 % | 6 % | 10 % |
| Aloittanut terveelliset välipalat (n = 43) | 56 % | 30 % | 19 % | 5 % | 2 % | 14 % |
Kirjallisuutta
- Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2008. Kouluruokasuositus. Luettavissa www-muodossa http://wwwb.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/Kouluruokailu_2008_kevyt_nettiin.pdf
- Terve kouluympäristö – koululaisten ravitsemus ja suun terveys. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2004:14. Luettavissa www-muodossa http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2004/09/pr1096015775007/passthru.pdf
- Lingström P, Fjellström C. Ruokailutottumukset vaikuttavat suun terveyteen. Suom Hammaslääkäril 2008; 3: 32–40.
- Daniels S.R. The consequences of childhood overweight and obesity. Future Child 2006; 16: 47–67.
- Kankaanpää R, Lahti S, Manninen M, Puska P. Makeisten ja virvoitusjuomien myynti perusopetuksen 7.–9. luokkien kouluissa. Suom Hammaslääkäril 2007; 18: 964–72.
- Kasila K, Hausen H, Anttonen V. Tuloksia koululaisten ruokatottumusten kartoituskyselystä. Suom Hammaslääkäril 2005; 12: 700–4.
- Karolinska Institutetin julkaisu, luettavissa www-muodossa http://ki.se/ki/jsp/polopoly.jsp?a=54205&d=22173&l=en.
- Opetushallitus, Kansanterveyslaitos. Makeiset ja virvoitusjuomat kouluissa ja oppilaitoksissa. Tiedote 11/2007. Muistio. http://www.edu.fi/teemat/kouluruokailu/pdfMakevirkouopp.pdf
- Opetushallitus, Kuluttajavirasto. Koulujen ja oppilaitosten sekä yritysten ja yhteisöjen välinen yhteistyö, markkinointi ja sponsorointi. Muistio. http://www.kuluttajavirasto.fi/File/12055530-fb51-4277-aacd-738f53d30eae/Koulujen+ja+oppilaitosten+ sek%C3%A4+yritysten+ja+yhteis%C3%B6jen+ v%C3%A4linen+yhteisty%C3%B6,+markkinointi+ja+sponsorointi.pdf.
- Opetushallitus, Kuluttajavirasto. Yhteistyö yritysten ja yhteisöjen kanssa, markkinointi ja sponsorointi. Tiedote 52/2007. www.edu.fi/attachment.asp?path=498,24009,24538,33875,78284,78286
- Neumark-Sztainer D, Story M, Perry C, Casey MA. Factors influencing food choices of adolescents: Findings from focusing-group discussion with adolescents. J Am Diet Assoc 1999; 99: 929–37.
- Alanen P, Isokangas P, Gutmann K. Xylitol candies in caries prevention: results of a field study in Estonian children. Community Dent Oral Epidemiol 2000; 28: 218–24.
- Watt R. Strategies and approaches in oral disease prevention and health promotion. Bull World Health Organ 2005; 83 (9): 711–8.
- Sheiham A, Watt RG. The common risk factor approach: a rational basis for promoting oral health. Community Dent Oral Epidemiol 2000; 28: 399–406.
HLK
sosiaalihammaslääketieteen oppiaine,
Oulun yliopisto
Sairaalanrinne 4 C 29, 90220 Oulu
sallasep@mail.student.oulu.fi
Rami Kankaanpää
HLL
sosiaalihammaslääketieteen oppiaine,
Oulun yliopisto
Marjaana Manninen,
KM, opetusneuvos
Opetushallitus
Pekka Puska
LKT, VTM, pääjohtaja
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Satu Lahti
Dosentti, EHL, yliopistotutkija
sosiaalihammaslääketieteen oppiaine,
Oulun yliopisto