Purennan restauroinnilla eroon niska- ja päänsäryistä

Status extraoralis:

Maksimaalinen suun avaus oli 60 mm. Nivelääniä ei ollut. Leukanivelen kuormitustesti ja vanurullan purukoe olivat negatiivisia. Premaksillan alue oli voimakkaasti laskeutunut, mistä johtuen potilaalla oli varsin selkeä "gummy smile".

Status intraoralis:

Potilaalla oli voimakkaasti kulunut hampaisto ( «»1 «»2), jossa todettiin noin 3 mm:n liuku nivelasemasta interkuspaaliasemaan ( «»3). Nivelasemassa HYP oli 4 mm ja VYP -3 mm ( «»4). Tukikudos oli kunnoltaan erinomainen ja ikenen biotyyppi paksu. Hampaisto oli siisti, lähes plakkivapaa. Kaikki hampaat vastasivat hyvin vitalometriärsytykseen.

Sylkitestit:

Stimuloitu syljeneritys oli mittaushetkellä 1,9 ml/min. Puskurikapasiteetti oli korkea. Sekä Streptococcus mutansin että laktobasillin viljelytulos oli 10³.

Radiologinen status:

Potilaasta oli vuotta ennen hoitoon tuloa otettu PTG-röntgenkuva epäselvän kuumeilun syyn löytämiseksi. Kuvassa hampaan 27 juuritäytteet olivat vajaat/hatarat, ja hampaaseen liittyi periapikaalitulehdus ( «»5). Muiden hampaiden periapikaalialueet olivat normaalit, myös hampaiden 24 ja 26, joiden juuritäytteet olivat vajaat/hatarat. Kariesta todettiin hampaissa 14 ja 44. Hampaiden 26 ja 27 alueella horisontaalinen luuraja ulottui juurten puoleen väliin saakka, muualla marginaalinen luuraja oli normaali. Leukojen ja leukanivelten luurakenteet olivat normaalit. Kuitenkin hampaat 26 ja 27 oli poistettu mahdollisina infektiofokuksina kuvan ottamisen jälkeen eikä niitä enää ollut potilaan saapuessa hoitoon.

Preproteettinen vaihe:

Aluksi tehtiin preproteettinen hionta nivel-asemaan. Tällä saavutettiin stabiili, interferenssitön tilanne. Tähän purenta-asemaan tehtiin korotukset hampaisiin 17, 15–11, 21–23, 32–42 ja 47 Clearfil^®-yhdistelmämuovia (Kuraray Europe GmbH) käyttäen ( «»6 «»7). Täytteiden avulla saatiin stabiilit kontaktit lähes koko hammaskaaren alueelle. Sivuliikkeet saatiin ohjattua kulmahampaalle hampaisiin 13 ja 23 tehdyillä muovilisäyksillä. Hampaaseen 24 tehtiin lopuksi kuitumuovipilari Paracore^®-pilarimuovilla (Coltene/Whaledent). Yksilöllisesti valmistetut lasikuitunastat sementoitiin paikoilleen Variolink^®-yhdistelmämuovisementillä (Ivoclar Vivadent).

Kruununpidennysleikkaukset:

Ennen toimenpidettä potilaasta otettiin alginaattijäljennökset, joiden päälle hahmoteltiin haluttu ienrajan kulku koko hammaskaaren alueella. Kipsimallien päälle hammastekninen laboratorio valmisti vetolevytekniikalla radeeraamattoman kipsimallin päälle joustavan leikkaussplintin (Sof-Tray Sheets^®, Ultradent Products). Potilaalla oli paksu ikenen biotyyppi ja riittävästi kiinnittynyttä ientä, joten kruununpidennys voitiin tehdä gingivektomialla ilman limakalvo-periostiläpän apikaalista siirtoa.

Splinttiä apuna käyttäen tehtiin primääriviilto hampaiden 13–23 alueelle halutulle tasolle. Splintin reunan mukaan tehdyn bukkaalisen viillon jälkeen marginaalinen ienreuna poistettiin käsi-instrumentein. Splintillä kontrolloitiin myös luurajan kulku ja tehtiin tarvittava muotoilu ruusuporalla. Palatinaalisella pinnalla toimenpide päädyttiin rajaamaan hampaiden 21–24 alueelle. Tältä alueelta poistettiin noin 2 mm marginaalista ientä gingivektomialla. Ompelun jälkeen leikkausalueelle asetettiin kirurginen pasta.

Viikkoa myöhemmin jatkettiin kruununpidennysleikkauksia hampaiden 33–43 alueella aiemman kruununpidennysleikkauksen tapaan. Kolmas leikkaus tehtiin viikon kuluttua edellisestä. Tällä käynnillä operoitiin hampaiden 14–17 ja 47 alueet gingivoplastialla. Toimenpide aloitettiin merkitsemällä ientaskujen pohjien sijainnit vuotopisteiden avulla hampaiden 14, 15 ja 17 alueen bukkaalipuolelle ja hampaan 17 palatinaalipuolelle. Viillot tehtiin 45 asteen kulmassa ienrajaa kohden.

Tämän jälkeen poistettiin marginaalinen ienreuna ja siistittiin hampaiden kaula-alueet. Hampaiden 14 ja 15 palatinaalipinnoille ei koskettu, koska siellä oli hammasmateriaalia riittävästi retentoimaan suunnitellut kruunurakenteet. Lopuksi tarkastettiin ienrajan harmoninen kulku ja jatkettiin toimenpidettä hampaan 47 ympärille. Alueella oli kirurginen pakkaus paranemisen ajan. Ikenen annettiin parantua ja purennan stabiloitua kolmen kuukauden ajan ennen proteettisen hoidon aloittamista ( «»8).

Proteettinen hoito:

Koska potilas on voimakas bruksaaja, päädyttiin valmistamaan kruunut ja sillat keltakultarunkoisina (C-kulta, Sjödings) yhdistelmämuovifasadein (Symphony^®, Espe). Työ aloitettiin alaleuan restauraatiolla hampaisiin 32–47. Näin hampaat 33–35 jäivät purennan korkeuden referensseiksi. Pilareihin tehtiin viistehionnat ( «»9), mutta hampaiden 43–45 bukkaalipinnoille tehtiin viistottu olkapäähionta, jotta fasadille saatiin tilaa. Jäljennökset otettiin ientaskulankojen laittamisen jälkeen A-silikonilla (Affinis^® putty- ja ruiskutusmateriaali, Coltene Whaledent). Hyvin istuva valmis työ sementoitiin paikoilleen fosfaattisementillä ( «»10).

Työtä jatkettiin hampaiden 13–25 osalta ( «»11), jotta saatiin hampaat 14, 15 ja 17 säilytettyä purennan referensseinä. Hampaat 13–22 toteutettiin yksittäisinä kruunuina, mutta hampaat 23–25 päätettiin tehdä siltana hampaan 24 huonon ennusteen vuoksi. Hampaaseen 24 oli aiemmin tehdyn juurihoidon yhteydessä katkennut palatinaaliseen kanavaan K-viila, jota ei saatu uusintajuurihoidossa poistettua. Runkojen sovituksen jälkeen ( «»12) työ pyydettiin laboratoriosta valmiina. Valmiit kruunut sementoitiin paikoilleen fosfaattisementillä ( «»13).

Työ jatkettiin loppuun viimeisen sekstantin siltatyöllä aiempien osioiden tapaan. Kuvassa 14 «»14 yläleuan proteettinen hoito valmiina ja kuvissa 15 «»15 ja 16 «»16 koko proteettinen työ valmiina.

Jatkohoito

Hoidon päättymisen jälkeen potilaalle valmistettiin purentakisko kruunurakenteiden suojaksi, koska bruksismin aiheuttamia vaurioita oli nähtävissä jo hoitojakson aikana niin väliaikaisissa kuin pysyvissäkin kruunuissa. Potilas on tyytyväinen esteettiseen lopputulokseen, vaikkakin kultaviiste on joiltakin alueilta nähtävissä teknisen toteutuksen vuoksi. Potilaan purenta oli lopputilanteessa stabiili. Lisäksi potilaan niska- ja päänsäryt olivat hävinneet lähes kokonaan. Potilas hakeutuu jatkossa vuosittain omalle hammaslääkärille jatkohoitoon.

Kuva 1. Yläleuan hampaisto alkutilanteessa

Kuva 2. Alaleuan hampaisto alkutilanteessa

Kuva 3. Purenta habituellissa purenta-asemassa

Kuva 4. Purenta nivelasemassa

Kuva 5. PTG, joka on otettu noin vuosi ennen hoidon aloittamista

Kuva 6. Yhdistelmämuovilla restauroitu yläleuan hampaisto

Kuva 7. Yhdistelmämuovilla restauroitu alaleuan hampaisto

Kuva 8. Tilanne kruununpidennysleikkausten ja yhdistelmämuovirestauraatioiden jälkeen

Kuva 9. Viistehionnat hampaissa 32–47

Kuva 10. Valmiit kruunut hampaissa 32–43 ja silta hampaissa 44–47 paikoilleen sementoituina fosfaattisementillä

Kuva 11. Hionnat hampaissa 13–25

Kuva 12. C-kullasta valmistetut kruunujen rungot

Kuva 13. Valmiit kruunut/silta hampaissa 13–25 suuhun sementoituina fosfaattisementillä

Kuva 14. Yläleuan proteettinen hoito valmiina

Kuva 15. Proteettinen hoito valmiina

Kuva 16. Proteettinen hoito valmiina sivusta katsottuna