Hoidon ajoittaminen lähelle tutkimusta voi vähentää hoitokäyntien tarvetta

Yleistä

Kansallisen terveyshankkeen toimenpideohjelma hyväksyttiin valtioneuvoston periaatepäätöksenä keväällä 2002. Hankkeen tavoitteena on taata väestön terveystarpeista lähtevän hoidon saatavuus, laatu ja riittävä määrä koko maassa asukkaan maksukyvystä riippumatta.

Kansanterveyslaki ja erikoissairaanhoitolaki muuttuivat vuoden 2005 maaliskuun alusta siten, että niissä säädellään, missä ajassa potilaan on viimeistään päästävä kiireettömään hoitoon terveyskeskukseen ja sairaalaan (ns. hoitotakuu).

Suun terveydenhuoltoon liittyvissä kysymyksissä puhelinyhteys on saatava terveyskeskukseen (päiväsaikaan) välittömästi. Hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi arvioitu hoito on järjestettävä kohtuullisessa ajassa, kuitenkin viimeistään kuudessa kuukaudessa. Hammaslääkäri päättää tutkimuksensa perusteella, mitä hoitoa potilas tarvitsee.

Hoitotakuu on lisännyt kiireettömään hoitoon hakeutumista, mikä on hankaloittanut hoitoon pääsyä. Etenkin suurissa kaupungeissa on asiakkaita jouduttu laittamaan jonoihin.

Espoo halusi jonoista eroon

Espoossa hoitotakuu johti siihen, että potilaita siirtyi yksityissektorilta kunnalliseen hammashoitoon enemmän kuin sinne pystyttiin ottamaan. Asiakkaita jouduttiin laittamaan jonoon jo maaliskuussa 2005.

Espoonlahden alue on yksi Espoon viidestä tulosyksiköstä. Jokaisella alueellisella tulosyksiköllä on oma ylihammaslääkäri ja henkilöstö, joka vastaa alueen väestön suun terveydentilasta.

Asukkaita alueella on noin 49 000 (1.1.2008). Alue koostuu sekä tiiviistä kerrostaloalueista että pientaloalueista. Asukkaiden sosiaalinen asema ja väestön ikärakenne on hyvin heterogeeninen. Alueella on neljä hammashoitolaa ja 18 perushammashoidon hammaslääkärin vakanssia, tosin osa-aikaisuuksien vuoksi tunteja on käyttämättä neljän vakanssin verran.

Marraskuussa 2006 Espoossa asetettiin tavoitteeksi hammashuollon jonojen purku ja hoidon järjestäminen jatkossa ilman jonoa. Ylihammaslääkärit sopivat loppuvuonna 2007 koko kaupungin tasolla niin sanotuista jononpurkuviikoista, ja Espoonlahden suun terveydenhuollossa tehtiin konkreettinen jononpurkusuunnitelma. Suunnitelma koski vain hammaslääkäreitä. Suuhygienistit eivät osallistuneet yli 18-vuotiaiden terveystarkastuksiin.

Tavoitteena pysyvä jonottomuus

Tutkielman keskeisenä tavoitteena oli seurata aktiivisesti jononpurun onnistumista ja kehittää projektin aikana käytäntöjä, joiden avulla saavutetaan jatkuvan jonottomuuden tila.

Osatavoitteina oli:

• Seurata jononpurun käytännön toteutumista ja olemassa olevien resurssien käyttöä: miten omien hammaslääkärien työaika jakautuu (perustyö/lisätyö), tarvitaanko ostopalvelua ja käytetäänkö jononpurussa vuokratyövoimaa.
• Seurata, saako potilas tarpeellisen hoidon kohtuulliseksi katsotussa ajassa vai viivästyykö hoito.
• Ottaa henkilökunta mukaan mietittäessä uusia toimintakäytäntöjä ja pohtia, voisiko osan tarkastuksista siirtää suuhygienisteille.
• Selvittää, millä edellytyksillä pystytään antamaan olemassaolevilla resursseilla mahdollisimman oikea-aikaista hammashoitoa ilman jonoja.

Projektin toteutus

Ylihammaslääkäri, osastonhoitaja ja henkilöstön edustaja (tutkielman laatija) arvioivat jonottomuuteen pääsyn vaatimat työtunnit ja vastaavasti käytettävissä olevat hammaslääkärien työtunnit sekä muun toiminnan vaatimat resurssit. Joulukuussa 2007 tehttiin yksityiskohtainen jononpurkusuunnitelma, jossa sovittiin hoitolakohtaisesti siitä, miten työjärjestykset jononpurku- ja hoitoviikoilla laaditaan.

Kevään 2008 viikolla 7 soitettiin kaikille jonossa oleville ja annettiin tutkimusaika hammaslääkärille. Uusia potilaita ei enää otettu jonoon. Tutkimukset sovittiin tehtäviksi pääosin viikolla 11, mutta tarvittaessa vielä viikolla 15. Viikoilla 15, 16 ja 20 hoidettaisiin vain näitä tutkittuja potilaita, eikä aikoja koululaisille tai muiden potilaiden jatkohoitoja varten annettaisi. Suunnitelma käsiteltiin hammaslääkärien kokouksessa, ja hammaslääkärit sitoutuivat noudattamaan laadittuja pelisääntöjä.

Projektin yksi tärkeä lähtölaukaus oli ulkopuolisen konsultin vetämä seminaari koko henkilökunnalle tammikuussa 2008. Siinä ryhmätöiden avulla vastattiin kysymyksiin:

• miksi jonot kannattaa purkaa,
• millaisiin pelisääntöihin voimme sitoutua Espoonlahdessa,
• miten estetään hoitojen venyminen suurihoitoisilla potilailla ja miten saadaan kuntalaiset innostumaan omahoidosta,
• mitä tarkoittaa laadullisesti toimiva ajanvaraus,
• millaista informaatiota jonojen purusta/jonottomuudesta annetaan kuntalaisille sekä
• mitä tarkoittaa hyvä työn hallinta.

Seminaarissa haettiin ja löydettiin vastauksia suun terveydenhuollon haasteisiin, ja ennen kaikkea henkilökunta sitoutui noudattamaan yhteisiä sääntöjä. Suurin osa heistä myös suhtautui myönteisesti kevään urakkaan.

Projektin etenemistä seurattiin suunnitelman mukaan muun muassa seuraavasti:

• Tutkimusviikon jälkeen hammaslääkärit arvioivat, montako hoitokertaa potilaat tarvitsevat.
• Syksyllä tarkastettiin viisi kertaa 15.8. ja 1.12. välisenä aikana ajanvarauskirjoista, kuinka pitkälle uusien potilaiden tutkimusajat menivät, ja viikoilla 24, 36 ja 46 katsottiin potilastiedoista, kuinka monta jonosta tutkittua vielä on hoidossa. Samoilla viikoilla käytiin ylihammaslääkärin ja osastonhoitajan kanssa arviointikeskustelut siitä, tarvitaanko mahdollisesti vielä yksittäisiä jononpurkupäiviä.
• Hammaslääkärien jaksamista ja motivaatiota kysyttiin haastattelulomakkeen avulla kolme kertaa: viikko ennen tutkimuksia, toisen tutkimusviikon jälkeen ja vielä syksyllä 2008.

Tulokset

Tammikuussa 2008 pidetty seminaari, jonka tarkoituksena oli sitouttaa henkilökunta jonojen purkuun, onnistui jopa yli odotusten. Viikko ennen jonojen purkua 71 % hammaslääkäreistä oli väittämän "lähden motivoituneena projektiin, asenteella mitään ei saa, jollei kokeile" kanssa samaa mieltä.

Kaikille 509 espoonlahtelaiselle jonossa olevalle tarjottiin tutkimusaika viikolle 11. Alunperin oltiin varauduttu tekemään tutkimuksia myös viikolla 15, mutta kaikki asiakkaat saatiin tutkittua jo ensimmäisellä viikolla.

16 perushoidon hammaslääkäriä ja johtava ylihammaslääkäri tekivät tutkimukset. Tutkimukset tehtiin perustyöajalla eikä lisätöitä Espoonlahdessa tehty keväällä 2008. Johtavan ylihammaslääkärin tutkimat potilaat lähetettiin jatkohoitoon ostopalveluhoitoloihin, muut hoidettiin omissa hoitoloissa oman henkilökunnan voimin. Vuokratyövoimaa ei käytetty jononpurkupotilaiden tutkimuksissa tai hoidoissa.

Syksyllä 2008 tarkastettiin ajanvarauskirjoista, kuinka pitkälle aikuisten potilaiden tutkimusajat menivät. Todettiin, että tutkimusaikoja sai koko syyskauden ajan 6–7 viikon päähän yhteydenotosta. Ylihammaslääkäri, osastonhoitaja ja tutkielman laatija seurasivat tilannetta ja totesivat, ettei jonoja eikä ylimääräisiä tutkimuspäiviä tarvita, vaan uusia tutkimusaikoja sai kohtuuajassa loppuvuonna 2008.

Pohdinta

Projektissa selvitettiin hammaslääkärien arviota tarvittavan hoidon kestosta potilaan tutkimuksen jälkeen sekä seurattiin ajanvaraustiedoista potilaiden hoidon sujumista. Hammaslääkärit arvioivat, että 38 % tutkituista ei tarvinnut jatkoaikaa hammaslääkärille ja 43 % tarvitsi vain yhdestä kahteen hoitoaikaa.

Projektia suunniteltaessa päätettiin varata pian potilaan hampaiston tutkimisen jälkeen kolme viikkoa, jolloin hammaslääkärit hoitivat pääosin vain näitä jononpurkupotilaita. Havaittiin, että nämä lähellä tutkimusajankohtaa olleet hoitoviikot lisäsivät ratkaisevasti hoidon sujuvuutta. Kahden ja puolen kuukauden kuluttua tutkimuksista vain 13 % potilaista oli enää hoidon piirissä, ja heistäkin osa siksi, että hoitoaikoja oli siirretty useasti, joko hoitolasta tai potilaasta itsestään johtuvasta syystä.

Projektin aikana ylihammaslääkäri, osastonhoitaja ja tutkielman tekijä seurasivat useaan otteeseen, kuinka nopeasti uudet aikuispotilaat saivat tutkimusajan. Havaittiin, että tutkimusaikoja oli riittävästi ja tarvetta uuteen jonoon tai ylimääräisiin tutkimuspäiviin ei ollut.

Aikuispotilaiden suun ja hampaiden terveystarkastusten siirtämisestä osittain suuhygienisteille keskusteltiin ja koulutusta siihen on suunnitteilla.

Oleellinen osa projektia oli tarkastella hammaslääkärien motivaatiota ja jaksamista projektin eri vaiheissa. Usko siihen, että jatkossa selvitään ilman jonoja lisääntyi jonkin verran. Etenkin viimeisessä kyselyssä vastaukset olivat hyvin positiivisia. Tutkimusurakkaa ei pidetty raskaana, vaan vaihteluna arkeen. Vapaamuotoisissa kommenteissa tosin kannettiin huolta koululaisten hammashoidosta ja uusien potilaiden hoitojaksojen venymisestä.

Jatkossa tuleekin pohtia, miten hoidot saataisiin valmiiksi kohtuullisessa ajassa. Tämän tutkimuksen mukaan suuri osa potilaista saadaan ripeästi valmiiksi hoidetuiksi, mikäli jokaiselle tutkitulle voidaan varata lähellä tutkimusta yhdestä kahteen hoitoaikaa.

Tutkimuksessa ei saatu kokemusta vuokrafirmojen käytöstä, eikä ostopalveluun lähetettyjen potilaiden hoitokäytäntöjä tutkittu.

Johtopäätökset

Työelämän muutokset ovat jatkossakin väistämättömiä, haluttiin niitä tai ei. Hankkeen kokemukset viittaavat siihen, että työtapamuutosten huolelliseen suunnitteluun ja läpivientiin kannattaa panostaa jatkossakin, mikäli paine jonojen muodostumiseen alkaa taas kasvaa. Työn hallinnan tunteen ja hammaslääkärien työmotivaation kannalta olisi erityisen tärkeä saada hoitojaksot sijoittumaan lähelle tutkimusajankohtaa.

Kuva 1. 1. Hammaslääkärien arvio hoidon tarpeesta.

Kuva 2. 2. Hoidon sujuvuus: eri ajankohtina hoidossa olevat potilaat. 0 = viikko 11 (tutkitut), 1 = viikko 24, 2 = viikko 36, 3 = viikko 46.

Kuva 3. 3. Vastausten jakauma tutkimusrakkaa ennen esitettyihin kysymyksiin. 1. Uskon, että kun jonot on purettu, selviämme jatkossa ilman uuta jonoa. 2. Lähden motivoituneena projektiin asenteella mitään ei saa jollei kokeilla. 3. Tarkastusurakka ei rasita minua enempää kuin arkityö. 4. Pidän tarkastuspäiviä kevennyksenä arkeen

Kuva 4. 4. Vastausten jakauma tutkimusviikkojen jälkeen esitettyihin kysymyksiin. 1. Uskon, että kun jonot on purettu niin selviämme jatkossa ilman uutta jonoa. 2. Uskon, että saan yli 50 % potilaista hoidettua jononpurkuviikoilla (16 ja 20). 3. Tarkastusurakka ei rasittanut minua enempää kuin arkityö. 4. Tarkastuspäivät toivat vaihtelua arkeen.

Kuva 5. 5. Vastausten jakauma syksyllä 2008 esitettyihin kysymyksiin. 1. Uskon, että selviämme jatkossa ilman jonoja. 2. Yli 80 % jonopotilaista on hoidettu. 3. Tarkastusurakasta jäi mukavat muistot. 4. Jatkossakin olisi mukava tehdä esim. päivä kuukaudessa vain tarkastuksia.