Syöpäpotilaan herpeksen ehkäisy

Yleistä

Syöpähoitojen yhteydessä ilmenevät erilaiset suun alueen komplikaatiot saattavat vaikuttaa potilaan elämänlaatuun ja aiheuttaa jopa hengenvaarallisia infektioita. Komplikaatioita ovat mm. limakalvotulehdukset ja erilaiset sieni-, bakteeri- ja virusinfektiot. Yleinen herpes simplex -virusinfektio on useimmiten tyypin 1 aiheuttama. Ensi-infektion jälkeen elimistöön jäänyt virus aiheuttaa aktivoituessaan tyypillisen huuliherpeksen. Uusiutuvan herpeksen oireet ovat tavallisesti kutina ja kirvely/kipu sekä rakkulat huulissa, suupielissä ja iholla. Oireita voi olla myös suun ja nielun limakalvolla.

Immuunipuolustuksen heiketessä herpes simplex tyypin 1 -infektio voi olla aggressiivisempi, kivuliaampi ja hitaampi paranemaan vaatien usein pidemmän lääkityksen. Herpeksen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä käytettyjä lääkkeitä ovat mm. asikloviiri, valasikloviiri ja famsikloviiri joko paikallisesti, suun kautta tai suoneen annettuna. Pitkäaikaisen lääkealtistuksen haittana saattaa olla lääkeresistenssin kehittyminen.

Tutkimusmenetelmät

Järjestelmällisessä Cochrane-katsauksessa (1) haettiin tietoa viruslääkkeiden vaikuttavuudesta herpes simplex -infektioon syöpähoitoa saavilla potilailla. Kirjallisuushaku kohdistettiin satunnaistettuihin tutkimuksiin, joissa käytettiin mitä tahansa lääkettä herpes simplex -infektion ennaltaehkäisyyn tai hoitoon. Estolääkityksessä tulosmuuttujina mitattiin infektioiden kliinistä ilmaantuvuutta ja/tai viruksen eristystä joko kliinisesti oireellisilla tai oireettomilla potilailla. Infektion hoidossa vastaavasti mitattiin muun muassa muutosten paranemiseen kulunutta aikaa, viruksen erityksen kestoa ja kivun lievittymistä. Kirjallisuushaku tehtiin kahdeksasta sähköisestä tietokannasta, ja lisäksi otettiin yhteyttä alan tutkijoihin mahdollisten muiden tutkimusten kartoittamiseksi.

Kirjallisuushaku tuotti 17 katsaukseen soveltuvaa tutkimusta. Viisitoista tutkimusta tarkasteli lääkityksen vaikuttavuutta herpes simplex -infektion estoon ja kaksi tutkimusta infektion hoitoon. Tutkimuksissa asikloviiria, valasikloviiria tai prostaglandiini E:ta oli verrattu joko lumelääkkeeseen, toiseen lääkkeeseen tai saman valmisteen eri annoksia keskenään. Lääkevalmisteet olivat joko tabletti- tai kapselimuodossa tai annettiin suoneen. Seuranta-ajat vaihtelivat paljon asetelmasta riippuen ollen tavallisimmillaan noin 6 viikkoa (vaihtelu 7 päivästä puoleen vuoteen). Kuudessatoista tutkimuksessa potilailla oli pahanlaatuinen verisairaus ja yhdessä tutkimuksessa potilailla oli todettu pään/kaulan alueen levyepiteelikarsinooma.

Asikloviiri ehkäisee hyvin herpes simplex -infektioita syöpähoidon aikana

Asikloviiri todettiin vaikuttavaksi sekä infektion ennaltaehkäisyssä että hoidossa verrattuna lumelääkkeeseen syöpähoitoa saavilla potilailla. Se vähensi tilastollisesti merkitsevästi infektioita sekä kliinisesti että viljelyllä todettuina. Yhdeksän tutkimusta käsittäneessä meta-analyysissä asikloviiri vähensi 84 %:lla kliinisten muutosten suhteellista ilmaantuvuusriskiä verrattuna lumelääkkeeseen. Meta-analyysissä oli kaikkiaan 398 potilasta, sekä aikuisia että lapsia, ja asikloviiriestolääkitys annettiin joko suun kautta tai suonensisäisesti. Katsauksessa ei saatu näyttöä siitä, että valasikloviiri olisi tehokkaampi kuin asikloviiri estämään muutosten ilmaantumista, tai että isompi annos valasikloviiria olisi parempi kuin pienempi annos (tulokset perustuvat kolmeen tutkimukseen). Yhden tutkimuksen perusteella on viitteitä siitä, että lumelääke on vaikuttavampi kuin prostaglandiini E infektion estossa.

Kahden tutkimuksen perusteella asikloviiri vähensi merkittävästi myös muutosten paranemisaikaa, viruksen erityksen kestoa ja kipua. Toisessa tutkimuksessa muutosten täydellinen parantuminen kesti asikloviiriryhmässä keskimäärin 14 päivää ja lumelääkeryhmässä 21 päivää. Toisessa tutkimuksessa vastaavat luvut olivat 8 päivää ja 21 päivää (keskilukuina käytetty mediaania).

Haittavaikutuksina asikloviirista ja valasikloviirista raportoitiin pääasiassa ihottumaa, neurologisia oireita ja ruoansulatuskanavan oireita. Yksikään alkuperäistutkimuksista ei raportoinut tietoa potilaiden elämänlaadusta.