Implanttihoidon hyvä esteettinen lopputulos edellyttää huolellista suunnittelua

Yleistä

Puuttuvien hampaiden korvaamisesta hammasimplanteilla on tullut varteenotettava hoitomuoto perinteisen proteettisen hoidon, kuten kiinteiden siltojen ja kruunujen, sidostettavien täytteiden tai irrotettavien proteesien ohella. Kun implanttihoitoja aloitettiin, pyrittiin implanteilla korvaamaan ainoastaan puuttuvien hampaiden aiheuttamien aukkojen purennallinen ongelma. Implantointialueen luun määrä oli aluksi implanttihoidon ohjaava tekijä. Jatkossa implantin pintarakennetta ja muotoa kehitettiin paremman toiminnallisen luutumisen eli osseointegraation ja paremman alkukiinnittymisen eli primaaristabiliteetin saavuttamiseksi. Sittemmin proteettisen hoidon vaatimukset ovat muodostuneet implanttien kehityksen toiseksi määrääväksi tekijäksi. Proteettisesti implanttiosien tulee olla paitsi laadukkaita myös helposti käytettäviä. Viimeisten vuosikymmenien aikana implanttihoidon hyvä esteettinen lopputulos on voimakkaasti korostunut. Nykyajan kiireisessä elämänrytmissä potilaat toivovat yhä useammin poistetun hampaan välitöntä korvaamista implantilla ja samalla hammaspuutosaukon välitöntä esteettistä korjausta ja implantin kuormitusta, mikä mahdollistaisi tavallisen elämän.

Implanttihoidon esteettinen lopputulos muodostuu monesta pienestä yksityiskohdasta, jotka pitää huomioida sekä hoidon suunnittelussa että sen toteutuksessa. Implanttihoito on joukkuetyötä, jossa päämääränä on toimiva, pitkäikäinen ja esteettisesti korkealuokkainen hampaisto. Kokemuksemme mukaan hyvä suun terveys, ihanteellisesti sijoitetut ja lähtökohtaisesti terveeseen ja riittävään luuhun hyvin kiinnittyneet implantit yhdessä huolellisen proteettisen suunnittelun kanssa antavat parhaan ennusteen implanttien luukiinnityksen kestämiselle, hyvälle purennalle ja esteettiselle tulokselle.

Tässä artikkelissa kuvaamme implanttihoidon kliinisiä perusperiaatteita, jotka tulee huomioida, jotta saavutetaan toiminnallisesti ja esteettisesti hyvä hoitotulos. Kuvaamme myös potilaan ominaisuuksia ja piirteitä sekä erilaisia hoitotekniikoita, joiden avulla päästään parhaaseen mahdolliseen esteettisen lopputulokseen.

Potilaasta johtuvat hoitoon vaikuttavat tekijät

Purennan ja kasvojen toiminnan, hampaiston ja kasvojen välisen suhteen sekä ikenien esteettisen näkymän tutkiminen aloitetaan analysoimalla kasvojen symmetria. Vähäinen epäsymmetria lähellä kasvojen tai hampaiston keskiviivaa ei ole esteettisesti häiritsevä. Huomattava epäsymmetria tällä alueella sen sijaan häiritsee. Mitä kauempana keskiviivasta todettu epäsymmetria sijaitsee, sitä helpommin se voidaan hyväksyä ja sitä helpommin silmä tottuu siihen.

Kasvojen keskiviivan suhde hampaiston keskiviivaan tulee määrittää. Hampaiston keskiviivan poikkeama kasvojen keskiviivasta ei välttämättä häiritse hyvää esteettistä lopputulosta, jos keskiviivat ovat yhdensuuntaiset ja ien on symmetrinen hampaistoon nähden sekä kasvonpiirteet ovat symmetriset kasvojen keskiviivaan nähden. Purentatason pitää olla yhdensuuntainen potilaan pupillatason kanssa. Jos potilaan pupillataso kuitenkin poikkeaa vaakatasosta, silloin purentataso määritetään hampaistoa lähinnä olevien rakenteiden kuten hymylinjan ja suukulmien mukaan (1).

Hymylinja

Esteettisen alueen (yläleuan premolaariväli) ulkonäkövaatimukset ovat sitä suuremmat, mitä korkeammalla potilaan ylähuulen hymylinja sijaitsee (kuva 1 «»1). Kun hymylinja sijaitsee korkealla, eli kyseessä on ns. ienhymy eli gummy smile, esteettiset vaatimukset ovat merkittävät (Kuva 1A «»1). Bukkomarginaalinen kudospuutos yhdistettynä ohueen ikenen biotyyppiin saattaa aiheuttaa titaanisen implantin metallivärin kuultamisen ikenen alta siniharmaana. Vierushampaisiin nähden liian syvään tai liian pinnallisesti upotettu implantti erottuu sitä helpommin, mitä symmetrisempi potilaan ienreuna on. Implantin vertikaalinen ja horisontaalinen asemointi, samoin kuin implantin aksiaalinen eli pituussuuntainen kallistuskulma tulisi saada täysin moitteettomaksi. Kun hymylinja kulkee alempana, eli kervikaalisesti hammaskaulojen kohdalla, esteettiset vaatimukset ovat vähäisemmät, koska ylähuuli peittää suurimman osan implantin labiaalisesta ienreunasta (kuva 1B «»1). Kun hymylinja kulkee etuhampaiden kruunujen tasolla, ikenen esteettinen alue ei näy, eivätkä ikenen pehmytkudoksen vetäymä tai papillan puuttuminen muodosta näkyvää ongelmaa, joka häiritsisi potilasta (kuva 1C «»1) (2).

Ikenen biotyyppi

Kun suunnitellaan esteettisen alueen implanttihoitoa, potilaan ikenen biotyyppi on huomioitava. Mitä ohuempi potilaan ikenen biotyyppi on, sitä paksumpi pitää alla olevan luuharjanteen olla, jotta vältetään implanttia ympäröivän ienreunan huomattavalta vetäytymiseltä. Mitä paksumpi potilaan ikenen biotyyppi on, sitä helpommin implanttia ympäröivä ienreuna säilyy, mutta näille potilaille kehittyy herkemmin tulehduksellinen ienhyperplasia (kuva 2 «»2). Potilailla, joilla on hyvin ohut ikenen biotyyppi, voidaan ientä paksuntaa käyttämällä sidekudossiirrettä (3–7).

Implantti on sijoitettava keratinisoituneen limakalvon alueelle hyvän esteettisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Keratinisoituneen limakalvon on todettu myös estävän implanttia ympäröivän luun resorptiota. Tarvittaessa keratinisoitunut limakalvo voidaan muodostaa apikaalisesti siirretyllä ienkielekkeellä eli sulkusplastialla. Toimenpide on erittäin haastava potilailla, joilla on ohut ikenen biotyyppi, koska ohuen biotyypin ien pyrkii herkästi vetäytymään implantin ympäriltä.

Hammaskaaren aukon koko ja vierushampaiden kallistuskulma ja muoto

Kun suunnitellaan esteettisen alueen implanttihoitoa, yksittäisen hampaan korvaaminen vaatii mesio-distaalisuunnassa 6–7,5 mm tilaa, jolloin implantin halkaisija voi olla 3,0–4,5 mm. Vastaavasti kaksi vierekkäistä implanttia vaatii n. 14 mm tilaa. Suurempi tila esteettisellä alueella ei ole eduksi. Kun tila on selvästi liian suuri korvattavaksi yhdellä implantilla, joka olisi kontaktissa vierushampaiden kanssa, kirurgin on ennen leikkausta tutkittava purenta, hampaiden rytmitys ja se, miten diasteema voidaan sijoittaa esteettisesti parhaiten. Proteetikon valmistama kirurginen ohjauskisko auttaa kirurgia parhaiten leikkauksen aikana sijoittamaan implantin oikeaan asemaan mesiodistaali -, bukkopalatinaali/bukkolinguaali- ja vertikaalisuunnassa. Kun esimerkiksi korvataan mesiaalisesti kallistuneen kulmahampaan viereinen puuttuva etuhammas, myös implantin pituusakselin suuntainen kallistuskulma on huomioitava, koska interdentaalisen papillan puuttuminen voi johtaa esteettisesti ongelmallisen, ns." mustan kolmion" syntymiseen ikenen tasolla. Interdentaalisen tilan leveys ja korkeus vaikuttaa papillan muodostukseen. Se ei saa olla liian leveä eikä liian kapea tai liian korkea. Kun kyseessä on matala papilla, on implanttikruunun ja vierushampaan kontaktipisteen oikea sijoittaminen vaativa ja haastava tehtävä. Esteettiseltä kannalta paras vaihtoehto on kontaktipisteen sijoittaminen 5 mm korkeudelle luurajasta. Mitä kolmiomaisemmat vierushampaiden kruunut ovat, sitä suurempi riski on, että kontaktikohta sijaitsee liiaksi kruunun kärjen alueella. Kun kontaktipisteen etäisyys luurajasta on enemmän kuin 6 mm, muodostuu matalan papillan aiheuttama "musta kolmio". Papillan muodostukseen vaikuttaa myös hampaiden ja implanttien välinen kallistuskulma, joka vaikuttaa interdentaalisen tilan leveyteen. On huomioitava, että kallistuskulma suurenee keskimmäisestä etuhampaasta kulmahampaaseen mentäessä.

Hampaiden rytmitys

Erityisesti suunniteltaessa esteettisen alueen vierekkäisten puuttuvien hampaiden korvaamista implantein, tulee huolellisesti tutkia hampaiden morfologia ja sijainti hammasharjanteella, jotta vältetään sijoittamasta implanttia interdentaalialueelle. Lateraalinen yläetuhammas (dd. 12, 22) on poikkeuksetta keskimmäistä yläetuhammasta kapeampi, minkä johdosta alueelle suositellaan kapeampaa, halkaisijaltaan 3,0–3,5 mm olevaa implanttia. Ohjauskiskon käyttö on erittäin suositeltavaa, kun korvataan implantein kaksi vierekkäistä hammasta, joiden läpimitta on eri. Hampaattoman yläleuan hammasharjanteen luun resorptio johtaa kapean ja terävän hammasharjanteen muodostumiseen yläleuan etualueella. Luun häviäminen on voimakkaampaa huulen kuin suulaen puolella. Tämän johdosta implanttien ihanteelllinen sijoittaminen vaatii usein tukitoimenpiteenä luun lisäämistä huulen puolelle. Tämä mahdollistaa proteettisissa rakenteissa riittävän horisontaalisen ylipurennan ja esteettisesti hyvän lopputuloksen.

Proteettisten ratkaisujen esteettiset tekijät

Useat eri tekijät vaikuttavat hampaiston estetiikkaan. Yksittäiset tekijät kuten hampaan koko, muoto, pinnan rakenne, kontaktikohdat, kruunujen kärjet, hampaan sijainti ja kallistuskulma, hammaskaaren muoto sekä monet muut tekijät on huomioitava. Niiden merkitys kasvaa, kun arvioidaan yksittäisen tekijän vaikutusta hampaiston ja kasvojen kokonaisvaikutelmaan. Hampaiston ja kasvonpiirteiden kokonaisuuden arvioinnissa on huomioitava kaksi harmoniaan vaikuttavaa tekijää: symmetria ja suhteellisuus.

Symmetria voi merkitä tasapainoa, jolla tarkoitetaan keskiviivaan nähden identtistä muotoa ja kokoa sekä hampaan asemaa. Symmetria voi olla myös dynaamista, jolloin muodot ovat samanlaisia mutteivät identtisiä. Implanttihoidossa niin kuin hammashoidossa ylipäätään dynaaminen symmetria on toivottavaa, koska se tekee vaikutelmasta elävän ja luonnollisen.

Suhteellisuus merkitsee yksittäisen tekijän suhdetta toiseen huomioiden tekijän tärkeys, määrä ja vaikuttavuus. Pythagoraan kultaisen leikkauksen sääntö (2, 8, 9) on yleisimmin käytetty määritelmä mittasuhteita arvioitaessa. Tätä suhdetta, 0,618, on suositettu käytettäväksi hampaiston mittasuhteissa. Sillä tarkoitetaan, että yläleuan lateraaliset etuhampaat ovat noin 40 prosenttia kapeammat kuin välittömästi niiden mesiaalipuolella olevat hampaat, kun potilaan hampaistoa katsotaan suoraan edestäpäin (kuva 3 «»3) (10). Hampaiden sopusuhtaisuutta arvioitaessa tärkeimmäksi mitaksi on muodostunut yläleuan keskimmäisten etuhampaiden kruunujen leveyden suhde niiden pituuteen, mikä on 75–80 %, mutta toisaalta suhteessa on otettava huomioon kasvojen mittasuhteet.

On äärimmäisen tärkeää valita halkaisijaltaan oikean kokoinen implantti. Valinta perustuu puuttuvan hampaan muotoon, mutta valinnassa on toisaalta huomioitava vastapuolen olosuhteet. Implantin ikenen alla olevan osan koko on oltava sellainen, että siihen kiinnitetyn jatkeen ympärille jää riittävä biologinen tila. Päällirakenteiden kervikaalitason muotoilun pitää tukea vapaata ientä ja papillaa ja mahdollistaa alueen helppo puhdistettavuus. Päällirakenteiden posken- ja suulaenpuoleiset allemenot ovat epäedullisia ja johtavat ikenen liikakasvuihin, jotka tulehtuvat helposti (11). Kun päällirakenteiden ikenenpuoleiset osat muotoillaan siten, että kontaktipiste on riittävän lähellä ienrajaa ja kruunut ovat suorakulmaisen muotoisia, rakenne ylläpitää tervettä ientä ja säilyttää papillojen muodon, mikä takaa hyvän esteettisen lopputuloksen (12).

Implantin jatkeen tasolla tiedetään implantin kaula-alueella olevan portaan (platform switching) lisäävän keratisoituneen ikenen kasvua jatkeen ympärille, mikä on edullista varsinkin esteettisellä hoitoalueella. Portaallisessa (platform switching) ratkaisussa luun tasolla jatkeen halkaisija on pienempi kuin implantin kaula-alueen halkaisija, mikä vaikuttaa edullisesti luuharjanteeseen (13). Eri implanttivalmistajat ovat muotoilleet portaan omilla implantin sisäisillä tai ulkoisilla kuusi- tai kahdeksankulmaisilla liitoskohtien rakenteilla. Sisäisen liitoksen etuna pidetään, ettei jatke tai jäljennösaine joudu kosketukseen luun kanssa, mikä ehkäisee mikrobien pääsyn luuhun implantin ja luun liitoskohdassa. Implanttien esteettisyyttä on sittemmin parannettu valmistamalla keraamisia jatkeita. Keraamisten jatkeiden kovera muoto pehmytkudostasolla on osoittautunut parantavan pehmytkudoksen liitosta implantin ympärillä, mikä puolestaan parantaa esteettistä lopputulosta.

Kirurgisten toimenpiteiden huomioiminen esteettisten näkökohtien kannalta

Hyvän esteettisen hoitotuloksen edellytyksenä on, että leikkausalueella on riittävästi kova- ja pehmytkudosta. Kudosten riittävyys varmistaa myös implantin luutumisen eli osseointegraation. Implantin ja vierushampaan väliin pitää jäädä vähintään 1,5 mm luuta (kuva 4A «»4) ja vastaavasti kahden implantin väliin 3 mm luuta. Jos luuta on vähemmän, ienreuna vetäytyy helposti ja ienpapillojen muodostuminen jää vajaaksi. Poskenpuoleisen luuharjanteen paksuus implantin pinnasta mitattuna pitää olla vähintään 2 mm (kuva 4A «»4), mikä edellyttää luuharjanteen leveydeksi vähintään 6,5 mm ennen implantin asettamista. Hyvän marginaalisen ienreunan saavuttamiseksi implantin upotuksessa on huomioitava, että kruunu-jatkeliitoksen tulisi sijaita 2–3 mm subapikaalisemmin toivottuun tai vierushampaiden kiille-sementtirajaan nähden (kuva 4B, 4C «»4), unohtamatta oikeaa kallistuskulmaa (14).

Luusiirre

Implanttihoidoissa proteetikko on aina se, joka määrittää implanttien tarpeen. Ryhmässä työskentely vaatii sujuvaa yhteistyötä, ja potilas pitää tutkia huolellisesti. Hammaskaarella olevan luun määrä voidaan nykyisin selvittää käyttämällä kartiokeilatietokonetomografiatutkimusta (mikro-TT). Luun lisäyksen tarve tulee tutkia huolellisesti. Vaativimmissa tapauksissa luun lisäys tehdään erillisessä leikkauksessa. Helpommissa tapauksissa luun lisäys tehdään implanttileikkauksen yhteydessä lisäämällä luuta poskenpuolelle luuharjanteella. Vapaata luusiirrettä voidaan käyttää sellaisenaan, mutta usein käytetään ohjaavaa luukasvua sulamattomia tai sulavia kalvoja apuna käyttäen. Lisäksi luusiirteeseen lisätään nykyisin erityyppisiä keinoluuvalmisteita. Ohjaavan luukasvun lisäksi voidaan käyttää vapaita iensiirteitä yksinään tai yhdistettynä apikaalisesti siirrettävään kielekkeeseen (15). Implanttihoitojen esteettisten vaatimusten lisääntyminen on johtanut vapaiden iensiirteiden lisäksi useisiin erilaisiin sidekudoksen siirretekniikoihin tai varrellisiin sidekudossiirteisiin, joilla pyritään pehmytkudoksen kannalta parempaan lopputulokseen (6). Viimeisen vuosikymmenen aikana on onnistuneesti käytetty sidekudossiirretekniikkaa peittämään välittömästi hampaan poiston jälkeen asetettua implanttia ja siten parantamaan pehmytkudospaksuutta ja implantin marginaalista liitosta (5, 16).

Kliinikot pitävät implanttia ympäröivän kiinnittyneen limakalvon merkitystä tärkeänä, vaikka kirjallisuusanalyysit osoittavat, ettei implantin ympärillä olevan keratinisoituneen limakalvon laajuus vaikuta implantin pysyvyyteen. Implanttia ympäröivän pehmytkudoksen käsittelyllä tai kudossiirteillä voidaan kuitenkin vaikuttaa edullisesti implanttia ympäröivän keratinisoituneen kudoksen paksuuteen tai laajuuteen. Se parantaa implanttihoitojen tuloksia, vaikkakin yleisellä tasolla näyttöön perustuvat tulokset ovat vähäisiä (7). Implanttihoidon suunnittelussa tulee tarkoin huomioida yhtä hyvin potilaan toiveet, kuin erilaiset riskitekijätkin, jotka helposti lisäävät hoidon kustannuksia etenkin, jos luun lisäys pitää tehdä erillisenä leikkauksena.

Välitön implantointi ja välitön kuormitus

Hampaan poiston jälkeinen välitön implantin asetus ja kuormitus on potilaalle mieluisa hoitomuoto, joka mahdollistaa nopean esteettisen hoitotuloksen ja käyttömukavuuden. Välitön implantin asetus vaatii implantin hyvän primaaristabiliteetin, johon tarvitaan riittävän korkea hammasharjanne. Välittömän implantoinnin on ajateltu säilyttävän hammasharjanteen luumäärän tavanomaista implantointitekniikkaa paremmin ja se mahdollistaa proteesin aikaisemman käyttöönoton. Jos on ennustettavissa, ettei implantin hyvää primaaristabiliteettia saavuteta hampaan poiston yhteydessä, poistokuoppa on jätettävä paranemaan. Välittömässä implantoinnissa poistokuopan ja implantin poskenpuoleinen luutasku voidaan täyttää luulla tai keinoluulla, jotta implantin poskenpuoleisessa ienrajassa kudokset säilyisivät mahdollisimman hyvin ilman vetäytymistä ja luun resorptiota. Varhennetussa implantin asettamisessa implantti asetetaan 4–8 viikkoa hampaanpoiston jälkeen. Varhennetussa implantoinnissa hammasharjanne vetäytyy vähemmän kuin tavanomaisessa eli perinteisessä tavassa, jossa implantointi tehdään yli kahdeksan viikkoa hampaan poistosta. Kun paranemisvaihe kestää hampaan poiston jälkeen pidempään kuin kahdeksan viikkoa, uudisluun laatu paranee. Tämä lisää implantin primaaristabiliteettia ja sallii laajoissakin implanttihoidoissa aikaisemman implanttien kuormittamisen paranemisvaiheen aikana.

Implantin primaaristabiliteetti on oltava riittävä, jotta sitä voidaan välittömästi kuormittaa. Muussa tapauksessa, vaikka päällirakenne ei olisikaan purennassa kontaktissa vastapurijaan, kuormitus tuhoaa implantin luukiinnityksen. Myös potilaan terveydestä johtuvat riskitekijät (taulukko 1), jotka vaikuttavat implanttitekniikan valintaan, on tarkoin arvioitava. Välittömän kuormituksen on katsottu säilyttävän implanttia ympäröivän pehmytkudoksen paremmin kuin käytettäessä perinteistä ajoitusta, jossa implanttien kuormitus tapahtuu aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua implanttien asettamisesta. Viivästetty proteettinen hoito voi aiheuttaa papillan menettämistä. Papillan korkeuden saavuttamiseen saattaa mennä jopa vuosi verrattuna välittömässä kuormituksessa saavutettuun papillan korkeuteen. Kun verrataan eri hoitomuotoja, on muistettava, että keskikasvojen alueella pehmytkudosten vetäytyminen on aina 2,5–3,0 kertaa suurempaa, kun käytetään viivästettyä proteettisen hoidon ajoitusta verrattuna välittömään kuormitukseen (17–20).

Kuitenkaan kaikissa kliinisissä tutkimustuloksissa ei selvästi raportoida, että välitön implantointi ja/tai välitön kuormitus parantaisivat merkittävästi hoidon esteettistä lopputulosta verrattuna perinteiseen hoitomuotoon (20).

Lopuksi

Implanttihoidosta on tullut pysyvästi yksi purennan kuntoutuksen hoitovaihtoehto perinteisen proteettisen hoidon rinnalle. Hoitomuotoja valittaessa on aina huomioitava potilaan yleisterveys, aikaisempi hoitohistoria, mahdollisesti potilaan sosioekonomiset olosuhteet sekä potilaan hoitotulokselle asettamat odotukset ja toiveet. Usein potilaan tärkein toive on saada toimivat proteesit, joilla voi syödä ongelmitta, mutta enenevässä määrin hoidon esteettinen lopputulos korostuu. Sekä esteettiset että toiminnalliset vaateet korostavat hyvän hoidon suunnittelun välttämättömyyttä. Hoidon suunnittelussa on aina huomioitava koko purenta eikä ajateltava ainoastaan yksittäisen hammasaukon korvaamista. Implanttihoito on poikkeuksetta eri hammaslääketieteen osaamisalueiden yhteistyötä, jonka on toimittava saumatta sekä hoidon suunnittelussa että hoidon aikana. Jos joku osa-alueista pettää, on koko hoitotulos vaarassa. Hoidon esteettistä lopputulosta ennakoitaessa on selkeästi huomioitava hoitoon vaikuttavat suun sisäiset ja ulkoiset olosuhteet. Potilasta tulee aina informoida ennen hoidon aloitusta hoitoon vaikuttavista tekijöistä, hoidon kestosta ja kustannuksista ja mahdollisista muista, vähemmän vaativista hoitomuodoista. Etenkin, jos implanttihoidon tukihoitona tehdään luusiirreleikkauksia, potilaan on voitava varautua leikkauksen rasittavuuteen, jälkihoitoon ja oireisiin, sairaslomaan ja mahdolliseen hampaattomaan hoitojaksoon. Laajoissa implanttihoidoissa potilaan tulee jo etukäteen tiedostaa, että hoidon aikana voi ilmaantua ongelmia, jotka voivat pidentää suunniteltua hoitojaksoa ja vaikuttaa ennakoituun lopputulokseen. Implanttihoidossa, niin kuin kaikissa lääketieteellisissä hoidoissa, on tärkeää, että potilaan ja hoitavan henkilökunnan välillä vallitsee ehdoton luottamus. Kun on lääketieteellisesti perusteltua kuntouttaa potilaan purenta implanttihoidolla, ei ole mitään syytä olla toteuttamatta hoitoa, jolla saavutetaan esteettisesti ja toiminnallisesti hyvä, potilasta tyydyttävä lopputulos. Implanttihoito on tekijöilleen haastavaa, mutta myös antoisaa ja mielenkiintoista työtä.

Esthetics and implant treatment

Dental implants are widely used to replace lost teeth. The demand today is not only to restore the occlusion, but also to provide the patient with an esthetic outcome. The esthetics in implant therapy consists of many small details that must be understood by the planning and executing team. Implant treatment is team work in which the goal is to obtain functional, long-lasting dentures with a highly esthetic outcome. In this review article we describe the basic principles of implant therapy planning in terms of esthetics. It is important to consider different esthetic risk factors already at the planning stage of implant therapy.

Implantatbehandling och dess estetiska aspekter

Tandimplantat används i stor utsträckning för att ersätta förlorade tänder. I rehabiliteringen av bettet uppmärksammar man i dag förutom själva bettet även ett gott estetiskt slutresultat. I denna översiktsartikel beskrivs grundprinciperna för implantatbehandling och särskilt de olika estetiska riskfaktorerna vid behandling av estetiskt krävande käkregioner med tandluckor.

Kuva 1. Potilas, jolla on korkea hymylinja. Esteettiset vaatimukset ovat huomattavia.

Kuva 2. Potilas, jolla on kervikaalinen hymylinja.

Kuva 3. Potilas, jolla on inkisaalinen hymylinja. Esteettiset vaatimukset ovat matalat, koska ylähuuli peittää ienrajan ja papillat.

Kuva 4. Potilas, jolla on ohut ikenen biotyyppi, joka vaatii riittävän bukkomarginaalisen luuharjanteen leveyden implantointiin liittyvien ongelmien välttämiseksi.

Kuva 5. Potilas, jolla on paksu ikenen biotyyppi. Ienrajan kulku säilyy yleensä paremmin näillä potilailla, kuin ohuen ikenen biotyypin omaavilla potilailla.

Kuva 6. Pythagoraan kultaisen leikkauksen sääntö: yläleuassa lateraaliset hampaat ovat noin 40 % kapeammat kuin välittömästi niiden mesiaalipuolella olevat hampaat, kun potilaan hampaistoa katsotaan suoraan edestäpäin.

Kuva 7. Implantin n.s. biologinen ikkuna okklusaalisuunnasta katsottuna: bukkomarginaalisen kudoksen on oltava vähintään 2 mm leveä (vihreä nuoli). Etäisyys implantista viereiseen hampaaseen on oltava vähintään 1,5 mm (musta nuoli), jotta luuta alueella ei menetetä riittämättömän luun verenkierron myötä ja jotta papillamuodostus olisi mahdollinen.

Kuva 8. Implantin vertikaalinen sijainti on oltava 2–3 mm apikaalisemmin toivottuun ienrajan kulkuun nähden ja implantin pystysuuntainen kallistuskulma oikea.

Kuva 9. Näkymä pantomogrammissa.

Kuva 10. Ihanteellisesti asennetut implantit lateraalisten inkisiivien alueella ja symmetrisesti asettuva ienraja.

* terve luu, jossa normaali korteksi

** luu, jossa korteksi on normaalia paksumpi ja hohkaluuta on normaalia vähemmän (21)