Pelkopotilaiden kanssa toimiminen – hammaslääkärien kokemuksia

Sosiaalinen tuki

Sosiaalinen tuki on tuen antajan ja saajan välistä viestintää ja vuorovaikutusta, joka auttaa hallitsemaan tilanteeseen, omaan itseen, toiseen tai vuorovaikutussuhteeseen liittyvää epävarmuutta, ja vahvistaa näin käsitystä hyväksytyksi tulemisesta ja elämänhallinnasta «Mikkola L. Tuen merkitykset potilaan ja hoitajan vuorovaikutuksessa. Jyväskylä. Jyväskylä University Printing House; 2006.»7. Sosiaalinen tuki selittää niitä vuorovaikutusprosesseja, joille on ominaista auttaminen, lohduttaminen, hoitaminen ja apu «Albrecht TL, Burleson BR, Goldsmith D. Supportive communication. Kirjassa: Knapp ML, Miller GR (toim.). Handbook of interpersonal communication. Thousand Oaks: Sage; 1994. p. 419–49.»8.

Sosiaalisen tuen käsitteeseen voidaan liittää seuraavia ulottuvuuksia: hallinta, hyväksyntä ja vuorovaikutuksellisuus. Hallinnan ulottuvuus korostaa sitä, että sosiaalinen tuki on nimenomaan selviytymiskeinoja lisäävä voimavara. Yksilö kokee saavansa lisää voimia selviytyäkseen tilanteesta, joka on aiheuttanut hänelle epävarmuutta. Hallinnan tunteen ansiosta yksilön mahdollisuudet saavuttaa henkilökohtaisia tavoitteitaan kasvavat «Mikkola L. Tuen merkitykset potilaan ja hoitajan vuorovaikutuksessa. Jyväskylä. Jyväskylä University Printing House; 2006.»7.

Hyväksynnän ulottuvuus taas korostaa hyväksytyksi tulemisen tunnetta eli sitä, että yksilö kokee olevansa hyväksytty ja saavansa huolenpitoa. Vuorovaikutuksellisuutta korostavassa ulottuvuudessa keskeistä ovat viestintä, palaute sekä apua ja tukea välittävä vuorovaikutus «Albrecht TL, Burleson BR, Goldsmith D. Supportive communication. Kirjassa: Knapp ML, Miller GR (toim.). Handbook of interpersonal communication. Thousand Oaks: Sage; 1994. p. 419–49.»8. Viestintäsuhde on tuen tuottamisen perusta, ja tuki syntyy vuorovaikutuksessa «Mikkola L. Tuen merkitykset potilaan ja hoitajan vuorovaikutuksessa. Jyväskylä. Jyväskylä University Printing House; 2006.»7.

Tuen tarjoaminen voi riippua siitä, kuinka stressaavaksi tilanne arvioidaan «Mikkola L. Tuen merkitykset potilaan ja hoitajan vuorovaikutuksessa. Jyväskylä. Jyväskylä University Printing House; 2006.»7. Tukea tarjotaan eniten tilanteissa, joissa stressin aiheuttajat ovat selkeästi tunnistettavissa ja arvioitavissa. Tuen tarjoamista lisää myös se, että stressin aiheuttaja, kuten esimerkiksi sairaus tai hoitotilanne, ei ole yksilön hallittavissa «Dunkel-Schetter C, Skokan LA. Determinants of social support provision in personal relationships. J Soc Pers Relat 1990; 7: 437–50.»9.

Sosiaalinen tuki on hyödyllinen teoreettinen käsite tarkasteltaessa esimerkiksi terveydenhuoltoa, jonka merkittävimpiä tavoitteita ovat nimenomaan auttaminen ja hoitaminen. Terveydenhuollossa ne toteutuvat ammattilaisen työn tuloksena. Tästä näkökulmasta pelkäävän potilaan tukemista ei voida erottaa hammaslääkärin varsinaisesta työstä, vaan tilanteessa tapahtuva sosiaalinen tuki toteutuu hammaslääkärin vastaanotolla kliinisen hoitotyön rinnalla «Mikkola L. Tuen merkitykset potilaan ja hoitajan vuorovaikutuksessa. Jyväskylä. Jyväskylä University Printing House; 2006.»7.

Aineistonkeruu ja analyysi

Artikkelin taustalla on kevään 2009 aikana tehty puheviestinnän alan HuK-tutkielma, jonka tarkoituksena oli selvittää sosiaalisen tuen käsitteen avulla sitä, millaisia viestintätapoja haastatellut hammaslääkärit käyttävät työskennellessään pelkopotilaiden kanssa. Tätä tarkoitusta varten toteutettiin teemahaastattelu neljälle hammaslääkärille. Haastateltaviksi valittiin koulutustaustaltaan erilaisia hammaslääkäreitä, jotta aineistosta nousisi esiin mahdollisimman monipuolisia näkökulmia. Tutkielmaa varten haastateltiin kahta hammashoitopelon käsittelyyn kouluttautunutta hammaslääkäriä sekä kahta hammaslääkäriä, joilla ei ollut erityistä koulutusta hammashoitopelkoisten potilaiden kanssa toimimiseen.

Teemahaastattelussa käsiteltävät aihepiirit ja mahdolliset tukikysymykset määritellään etukäteen, eli kaikkien haastateltavien kanssa puhutaan samoista teemoista. Toisaalta teemat eivät kuitenkaan sido keskustelua tiukasti, vaan vastaajat pystyvät halutessaan kertomaan subjektiivisista kokemuksistaan ja toimintatavoistaan avoimesti «Hirsjärvi S, Hurme H. Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino; 2000. p. 47–8.»10.

Haastattelurunko suunniteltiin sosiaalisen tuen kolmen ulottuvuuden eli hyväksynnän, hallinnan ja vuorovaikutuksellisuuden pohjalle. Haastatteluissa ei nostettu esille lainkaan sosiaalisen tuen käsitettä, sillä hammaslääkäreiden ajattelua omasta viestintäkäyttämisestään ei haluttu rajoittaa heille mahdollisesti tuntemattomalla käsitteellä. Keskustelu perustui tukikysymyksiin, kuten "Miten otat vastaan potilaan hänen tullessaan vastaanotolle?" (hyväksynnän tunne), "Kuvailetko potilaalle toimenpiteen etenemistä?" (hallinnan tunne) ja "Keskusteletko kanssasi työskentelevän hammashoitajan kanssa omasta käyttäytymisestäsi hoitotilanteessa?"(vuorovaikutuksellisuus). Tukikysymysten yhteydessä esitettiin lukuisia tarkentavia kysymyksiä hammaslääkäreiden yksilöllisten kokemusten selvittämiseksi. Vastaukset jaoteltiin sosiaalisen tuen ulottuvuuksien mukaan analyysivaiheessa.

Haastatteluissa keskityttiin kokemuksiin 15–64-vuotiaista perusterveistä suomalaisista pelkopotilaista. Tarkastelun ulkopuolelle rajattiin potilaat, jotka kärsivät vaikea-asteisesta pelosta eli fobiasta, joka on selkeästi määritelty sairaus «Milgrom P, Weinstein P, Getz T. Treating fearful dental patients: a patient management handbook. Seattle: University of Washington; 1995.»11 «Kvale G, Klingberg G, Moore R, Tuutti H. Mitä on hammashoitopelko ja miten se voidaan diagnosoida? Suom Hammaslaakaril 2003; 10: 203–9.»12. Haastatteluista rajattiin pois myös sellaiset potilaat, jotka ikäryhmänsä, taustansa tai terveydentilansa vuoksi vaativat erityiskohtelua.

Haastattelut nauhoitettiin ja koko nauhoitettu materiaali litteroitiin. Litteroituna aineisto sisälsi yhteensä noin 25 000 sanaa. Aineiston analyysitapa oli laadullinen, ja sen voisi kuvata sijoittuvan lähelle fenomenologis-hermeneuttista tutkimusperinnettä. Tässä tutkimusperinteessä mielenkiinto kohdistuu ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, siitä kumpuaviin merkityksiin ja niille rakentuviin kokemuksiin. Tutkimusperinne pyrkii rakentamaan syvällistä ymmärrystä kohteena olevien ihmisten merkitysmaailmasta, eikä tähtää yleistyksiin tai sääntöjen ja syy-seuraussuhteiden esittämiseen «Frey L, Botan C, Kreps G. Investigating communication: an introduction to research methods. 2nd ed. Boston: Allyn and Bacon; 2000. pp. 258, 278.»13 «Lindlof T, Taylor B. Qualitative communication research methods. 2nd ed. Thousand Oaks: Sage; 2002. pp. 31–6, 214–8.»14.

Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Litteroitu aineisto järjestettiin hammaslääkäreiden kuvailemien toimintatapojen mukaan ja teemoiteltiin edelleen sosiaalisen tuen ulottuvuuksien eli hallinnan, hyväksynnän ja vuorovaikutuksellisuuden perusteella.

Tässä tutkimuksessa on pyritty noudattamaan Tutkimuseettisen neuvottelukunnan esittämiä hyvän ja eettisen tutkimuksen käytänteitä (ks. «Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen. Helsinki: Edita Prima Oy; 2002. p. 1–12. [http://www.tenk.fi/JulkaisutjaOhjeet/htkfi.pdf]»15). Tutkimukseen osallistuneiden vähäisen lukumäärän vuoksi tulosten raportoinnissa on kiinnitetty erityistä huomiota vastaajien anonymiteetin säilyttämiseen. Tästä johtuen vastaajien tunnistetiedot, kuten ikä ja sukupuoli, on jätetty raportointivaiheessa pois.

Tulokset

Jokaisella haastatelluista hammaslääkäreistä oli paljon kokemusta hoitotilanteista pelkopotilaiden kanssa. He osasivat kuvata näitä tilanteita ja omia toimintatapojaan niissä vaihtelevasti, mikä kuvastaa hoitotilanteiden haastavuutta ja oman rutinoituneen toiminnan reflektoinnin ja arvioinnin vaikeutta.

Seuraavissa kappaleissa esitellään sosiaalisen tuen ulottuvuuksien avulla niitä viestinnällisiä keinoja, joita hammaslääkärit kertoivat hyödyntävänsä toimiessaan pelkäävien potilaiden kanssa. Ensiksi tarkastellaan hallinnan tunnetta lisääviä viestinnällisiä keinoja, sitten hyväksyntään ja lopuksi vuorovaikutuksellisuuteen liittyviä keinoja. Esitysjärjestys on kuitenkin viitteellinen: monet viestintätavat liittyvät useaan sosiaalisen tuen ulottuvuuteen, eikä tarkoituksena ole tarjota yksiselitteistä kategorisointia. «Taulukon otsikko»1

Hallinnan tunne

Jokainen haastateltu hammaslääkäri koki hyödylliseksi sen, että keskustelee pelkopotilaiden kanssa ennen varsinaista toimenpidettä esimerkiksi potilaan aiemmista kokemuksista. Kaikki hammaslääkärit kokivat, että potilaalle tulisi pyrkiä antamaan mahdollisuus kertoa omista peloistaan ja tuntemuksistaan.

Haastatellut hammaslääkärit kokivat hyödylliseksi pelisäännöistä sopimisen. Tällä tarkoitettiin erilaisia yhteisiä merkkejä ja toimintatapoja kuten lopettamismerkkiä. Hammaslääkärit korostivat sitä, että potilaan näyttäessä sovittua lopettamismerkkiä on toimenpide lopetettava välittömästi, koska potilaan on tärkeä tuntea hallitsevansa tilannetta. Yksi vastaaja korosti erityisesti sitä, että potilaan on saatava valita toimenpiteessä käytettävät merkit itse.

Jokainen haastateltu korosti hitaan etenemistahdin ja kiireettömyyden tunteen tärkeyttä hammashoitopelkoisten potilaiden kanssa. He kertoivat pitävänsä hyödyllisenä laskemistekniikkaa eli toimenpiteen jakamista osiin, joiden aikana hammaslääkäri laskee esimerkiksi kolmeen tai viiteen. Tämän keinon ansiosta potilaat voivat kokea hoitoajan rajallisena ja jaksotettuna.

Haastatellut kokivat, että jos pelkäävälle potilaalle kuvataan sitä, mitä hammaslääkäri tekee, hän voi kokea hallitsevansa tilannetta itse. Tämä on tärkeää, sillä potilaan voi olla vaikea arvioida tuntemustensa avulla sitä, mitä suussa tapahtuu hoitotoimenpiteen aikana. Yksi vastaaja korosti erityisesti tuntemusten kuvailemista potilaille. Hän koki, että potilaan on usein helpompi suhtautua erilaisiin toimenpiteisiin, jos hammaslääkäri osaa etukäteen kuvailla niiden aiheuttamia tuntemuksia suussa. Näin potilas voi valmistautua tilanteeseen tietäen mitä on odotettavissa.

Kolme hammaslääkäriä nosti esiin mahdollisuuden kuunnella musiikkia. He kertoivat antavansa potilaan kuunnella omaa mp3-soitintaan tai radiota hoidon aikana. Eräs hammaslääkäri kertoi antavansa pelkopotilaille mahdollisuuden säätää äänenvoimakkuutta, mikäli he kokevat radion kuuntelemisen rauhoittavaksi. Yksi hammaslääkäri taas kertoi pyytävänsä joskus pelkäävää potilasta kuuntelemaan radiota ja siten pyrkivänsä tuomaan potilaan ajatuksia tähän hetkeen ja tilanteeseen, pois menneistä ikävistä hammashoitokokemuksista, joista pelko usein kumpuaa «Milgrom P, Weinstein P, Getz T. Treating fearful dental patients: a patient management handbook. Seattle: University of Washington; 1995.»11.

Haastateltavat kertoivat pitävänsä hoidon havainnollistamista pelkopotilaalle tärkeänä. Hammaslääkärit käyttivät ongelmakohtien havainnollistamiseen esimerkiksi kuvia esittelykansiosta, röntgenkuvia, hammasmallia tai peilin avulla potilaan omaa suuta. Kun potilas kokee tietävänsä hampaittensa hoidosta sekä suunsa kunnosta, hän voi tiedostaa hoitotoimenpiteiden tarkoituksen, jolloin toimenpiteeseen on todennäköisesti helpompi suhtautua. Hammaslääkärit kokivat tiedon jakamisen hyödylliseksi myös siitä syystä, että tietoisuus suun ongelmista saattaa motivoida potilasta kestämään epävarmaa tilannetta.

Hyväksynnän tunne

Haastatellut kertoivat muuttavansa tietoisesti käyttäytymistään kohdatessaan pelkopotilaan. Eräs hammaslääkäri kertoi, että kohdatessaan pelkopotilaan hänen toimintansa muuttuu rauhallisemmaksi, hän hidastaa liikkeitään ja madaltaa puheääntään. Rauhallisuus ja kiireettömyys korostuivat vastauksissa. Erään hammaslääkärin mukaan pelkopotilaat ahdistuvat selkeästi siitä, jos kelloa katsotaan usein tai toimenpiteen suorittamista yritetään nopeuttaa.

Haastatellut korostivat myös kehumisen ja kannustamisen merkitystä. Kehumisen tai kannustuksen paikka voi olla jo esimerkiksi se, että potilas avaa suunsa ja pitää sitä kunnolla auki mahdollistaen hammaslääkärin työskentelyn. Erään haastatellun hammaslääkärin mukaan jo tietoisuus siitä, että edetään pienin askelin ja tämän ansiosta saavutetaan koko ajan jotain uutta, kannustaa potilasta kestämään ja hallitsemaan pelkoaan. Tämän vuoksi hän kertoi kehuvansa potilasta, vaikka toimenpide, joka on saatettu loppuun, olisi ollut pieni. Osa haastatelluista hammaslääkäreistä painotti myös palautteen välittömyyttä. Palaute on annettava heti, jotta potilas kokisi hammaslääkärin toiminnan tukena ja kannustamisena nimenomaan hammashoitotoimenpiteestä selviytymisessä.

Kolme haastatelluista hammaslääkäreistä totesi, että koskettaminen saattaa olla hyödyllistä pelkopotilasta rauhoiteltaessa. Vastaajat kertoivat esimerkiksi joskus nostavansa kätensä potilaan hartialle, hierovansa tätä varovasti asennon rentouttamiseksi tai pyytävänsä hoitajaa ottamaan potilasta kädestä kiinni. Kosketuksen voidaan ajatella symboloivan välittämistä ja tukea. Lisäksi kosketus ehkä rikkoo sosiaalisia normeja, joiden mukaan hammaslääkärin suhde potilaaseen on virallinen ja käsittää vain toimenpiteisiin liittyvän kontaktin.

Yksi vastaaja kertoi myös korostavansa potilaille sitä, että pelko on oikeutettua. Hän koki hyödylliseksi kertoa hammashoitopelkoisille potilailleen, että pelko on luonnollinen puolustusmekanismi ja sen tunteminen on oikein.

Vuorovaikutuksellisuus

Kaksi haastateltua hammaslääkäriä korosti palautteen tärkeyttä. He kertoivat pyytävänsä sekä potilaalta että hammashoitajalta palautetta omasta toiminnastaan. Nämä hammaslääkärit olivat huomanneet, että vuosien työskentelyn myötä omiin rutiineihinsa tottuu nopeasti. Yksi haastatelluista totesi, että omassa toiminnassa voi aina olla jotakin parannettavaa, ja sen voivat havaita nimenomaan hoitajat, joiden kanssa hammaslääkäri jatkuvasti työskentelee. Palautteen kysyminen on hänen mukaansa myös hyvä keino huomioida potilas ja selvittää hänen yksilöllisiä tarpeitaan ja mielipiteitään.

Haastatteluista kävi ilmi myös se, että pelkopotilaiden kanssa työskenteleminen voi olla hammaslääkärille raskasta ja kuluttavaa. Tällöin on ymmärrettävää, että hoitotilanteet voivat aiheuttaa myös hammaslääkäreissä itsessään monenlaisia tuntemuksia. Yksi haastateltu kertoi joskus keskustelevansa hoitajan kanssa turhautuneisuuden tuntemuksistaan. Hän koki, että omien tunteiden myöntäminen, niistä ääneen puhuminen ja hoitajan mielipiteen kysyminen helpottivat hänen oloaan jälkeenpäin, sillä hoitotilanteessa negatiiviset tunteet on pidettävä sisällään.

Pohdinta

Hammaslääkärin ja potilaan välinen vuorovaikutus on erityisen tärkeää, kun toimitaan pelkopotilaiden kanssa. Hammashoitotilanteessa tapahtuva vuorovaikutus on merkityksellistä, sillä sen avulla voidaan lisätä potilaan hallinnan tunnetta ja lieventää hoitotilanteen aiheuttamaa pelkoa. Vuorovaikutuksen avulla voidaan myös vaikuttaa potilaan viihtyvyyteen ja siten edistää hoidon onnistunutta loppuun saattamista «Mikkola L. Tuen merkitykset potilaan ja hoitajan vuorovaikutuksessa. Jyväskylä. Jyväskylä University Printing House; 2006.»7 «Milgrom P, Weinstein P, Getz T. Treating fearful dental patients: a patient management handbook. Seattle: University of Washington; 1995.»11. Joskus pienetkin eleet voivat riittää: esimerkiksi pelosta kysyminen ennen hoitotoimenpiteiden aloittamista voi paitsi antaa hammaslääkärille tärkeää tietoa potilaasta, myös lievittää potilaan kokemaa pelkoa «Dailey Y-M, Humphris GM, Lennon MA. Reducing patients' state anxiety in general dental practice: a randomized controlled trial. J Dent Res 2002; 81:319–22.»16.

Hoitotilanteeseen liittyvien vuorovaikutustaitojen kehittämiseen ei ole oikotietä, eikä kaavamaisten toimintatapojen opetteleminen ole tarkoituksenmukaista. Sen sijaan kehittymistä voi tukea esimerkiksi pyrkimys laajentaa ymmärrystä omista viestinnällisistä mahdollisuuksista sekä omien rutiininomaisten käytäntöjen kyseenalaistaminen. Edelleen kehittymistä voi edistää uusien viestintä- ja toimintatapojen kokeileminen, kuten äänensävyn muuttaminen, puhenopeuden hidastaminen, potilaan koskettaminen tai kannustaminen.

Tässä artikkelissa esitetyt tulokset perustuvat neljän hammaslääkärin haastatteluun. Valitun lähestymistavan vuoksi tulokset eivät ole yleistettävissä, vaan niitä on käsitelty yksittäisinä ja subjektiivisina kokemuksina. Haastatteluaineisto on suppeudestaan huolimatta rikas: haastatellut hammaslääkärit kertoivat avoimesti ja monipuolisesti omista kokemuksistaan ja toimintatavoistaan. Nämä kokemukset tarjoavat mielenkiintoisia näkökulmia hammaslääkärin ja pelkopotilaan välisen vuorovaikutuksen tarkasteluun.

Omien viestintätapojen havainnointi ja arviointi on vaativaa, sillä toimenpidepainotteisessa ja nopeatempoisessa työssä viestintäkäyttäytyminen on usein rutinoitunutta ja tiedostamatonta. Tutkimuksessa esiin tulleiden hammaslääkäreiden kokemusten esittelyn tarkoituksena on tarjota erilaisia käytännön näkökulmia, joita hammaslääkärit voivat hyödyntää kliinisessä työssään.

Laadullisia menetelmiä hyödyntäviä tutkimuksia vuorovaikutuksesta pelkopotilaiden hammashoidossa on verrattain vähän (ks. esim. «Kulich KR. Interpersonal skills in the dentistpatient relationship. Göteborg: Göteborg University; 2000.»17), joten haasteita jatkotutkimukselle on runsaasti. Haastatteluaineistoa voisi laajentaa niin hammaslääkäreiden kuin potilaidenkin suuntaan. Esimerkiksi hammashoitopelkoon keskittyvän koulutuksen suhdetta osallistujien käsityksiin olisi mielenkiintoista tarkastella. Kokemusten ja käsitysten välisen suhteen laajempi tarkastelu voisi tarjota uusia näkökulmia: kuinka hammaslääkäreiden pitkäaikaiset kokemukset hoidosta tai hammashoitopelkoon liittyvä koulutus mahdollisesti vaikuttaa heidän valitsemiinsa viestintästrategioihin? Myös hammashoitoa pelkäävien potilaiden kokemukset ja käsitykset ovat kiinnostavia: millaiseksi pelkäävät potilaat kokevat hammaslääkärin toiminnan hammashoitotilanteessa?

Hammaslääkärin vastaanotolla tapahtuvan vuorovaikutuksen tarkastelu on tärkeää, sillä hammaslääkäri voi vaikuttaa omaan viestintäkäyttäytymiseensä ja näin mahdollisesti edistää potilaan viihtyvyyttä sekä hyvän hoitosuhteen syntymistä ja kehittymistä merkittävästi.

Dentists' strategies for dealing with fearful patients