Hammaslääkärit kaipaavat vaihtelua työurallaan

Vastaväittäjä: Harri Melin, professori, Tampereen yliopisto

Kustos: Pentti Alanen, emeritusprofessori, Turun yliopisto

Esitarkastajat: Sisko Honkala, dosentti, Helsingin yliopisto, Merja Kinnunen, professori, Lapin yliopisto, Satu Lahti, dosentti, Helsingin yliopisto

Ohjaaja: Pentti Alanen, emeritusprofessori, Turun yliopisto

Väitöskirja tarkastettiin 2.10.2009 Turun yliopistossa.

Tutkimuksessa selvitettiin erilaisissa työpaikoissa toimivien hammaslääkärien ja hammaslääketieteen opiskelijoiden odotuksia ja kokemuksia työurastaan. Tutkimuksen taustalla oli huoli hammaslääkäripalvelujen riittävyydestä tulevaisuudessa. Tutkimus tehtiin kyselynä postitse lähetetyin lomakkein. Kyselyyn osallistui 350 hammaslääkäriä ja 115 opiskelijaa.

Kiinnostus lääketieteeseen ja työn konkreettisuus olivat keskeisimmät syyt lähteä hammaslääketiedettä opiskelemaan. Suurin osa sekä hammaslääkäreistä että opiskelijoista valitsisi vähintään todennäköisesti saman ammatin uudelleen, hammaslääkäreistä yksityishammaslääkärit useimmin. Ammatissa positiivisesti oli yllättänyt alan monipuolisuus ja negatiivisesti fyysinen ja psyykkinen raskaus.

Työpaikan valinnassa painotettiin mahdollisuutta tehdä monipuolista ja haasteellista työtä. Hammaslääkärit kokivat työn mielekkyyden, positiivisen kaiun, työn ja elämän reunaehtojen sekä taloudellisen turvallisuuden vaikuttaneen ensimmäiseen työpaikkaan menoon vähemmän kuin opiskelijat arvioivat niiden vaikuttavan. Opiskelijoiden toivetyöpaikka oli aiempaa useammin opiskelupaikkakunnalla tai sen lähellä ja yksityissektorilla.

Työssä tärkeinä pidettiin hyviä työolosuhteita ja mielekästä työn sisältöä. Toimiva yhteistyö työparin kanssa oli myös erittäin tärkeää. Hammaslääkäreille hyvät työolot ja autonomia olivat tärkeämpiä kuin opiskelijoille, joille puolestaan uralla eteneminen ja työajan joustot olivat tärkeämpiä. Hammaslääkärit arvostivat työpaikkaa ja työssä suoriutumista enemmän kuin opiskelijat. Parhaiten työssään toteutuvana suhteessa asian merkitykseen hammaslääkärit kokivat autonomian ja huonoiten ilmapiirin. Naiset kokivat asioiden toteutumisessa enemmän puutteita kuin miehet.

Hammaslääkäreistä 8 % oli heikosti sitoutuneita työpaikkaansa. Jos hammaslääkärit olivat vaihtaneet työpaikkaa tai sitä aikoivat, oli syynä ennemminkin vaihtelun halu kuin suoranaiset työpaikan ongelmat. Heikosti sitoutuneet kokivat kuitenkin muita enemmän ongelmia työilmapiirissä, työolosuhteissa ja uralla etenemisessä.

Hammaslääkärit olivat halukkaampia jatkokoulutukseen kuin kokivat siihen olevan mahdollisuuksia: 25 % oli harkinnut erikoistumista, mutta luopunut ajatuksesta, ja 20 % halusi erikoistua, mutta koki siihen käytännön esteitä. Myös tieteelliseen jatkokoulutukseen oli enemmän halua kuin mahdollisuuksia.

Tutkimus antoi uutta tietoa tekijöistä, joilla on merkitystä, kun hammaslääkärit tekevät työuraansa koskevia valintoja. Terveydenhuollon rakenteita ja järjestelyjä ollaan Suomessa uudistamassa, ja muutokset tulevat koskettamaan myös hammaslääkäreitä. Siksi tilannetta tulisi seurata toistettavin tutkimuksin.

Väitöskirja on suomenkielinen monografia ja tehty Turun yliopiston Hammaslääketieteen laitoksen Sosiaalihammaslääketieteen osastolla.

Väitöskirjan verkkojulkaisun osoite: https://oa.doria.fi/handle/10024/46999 «https://oa.doria.fi/handle/10024/46999»1