Kariesriskin määritys taaperoilla

Vastaväittäjä: Satu Alaluusua, professori, Helsingin yliopisto

Kustos: Markku Larmas, emeritus professori, Oulun yliopisto

Esitarkastajat: Sára Karjalainen, dosentti, Turun yliopisto ja Kaisu Pienihäkkinen, dosentti, Turun yliopisto

Ohjaaja: Markku Larmas, emeritus professori, Oulun yliopisto

Väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopistossa 18.6.2010.

Lasten hampaiden karioituminen on edelleen mittava ongelma. Tehokkaasta terveyskasvatuksesta huolimatta on vielä olemassa ryhmä lapsia, joille kehittyy runsaasti kariesta jo ensimmäisinä elinvuosina. Näiden lasten kartoitus ennen kuin sairaus on edennyt korjaavaa hoitoa vaativalle tasolle, on haaste hammashoitohenkilökunnalle. Jotta ehkäisevät toimenpiteet voitaisiin kohdentaa oikein, tarvitaan mahdollisimman paljon tietoa niistä riskitekijöistä, jotka edesauttavat taudin puhkeamista.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pitkäaikaisseurannassa taapero-ikäisiltä (1–3v) lapsilta otettujen sylkitestien ja muiden määritettyjen riskitekijöiden mahdollista yhteyttä karieksen kehittymiseen. Erityisesti haluttiin myös tutkia pitkittyneen tutin käytön merkitystä.

Tutkimusaineisto koostui 183 alle kouluikäisestä lapsesta. Aloitusvaiheessa otettiin mikrobiologiset sylkitestit lapsilta, joiden keski-ikä oli 2,5 vuotta, ja määritettiin anamnestisesti mahdolliset riskitekijät laktobasillien ja hiivasienten kolonisaatiolle. Kahden vuoden seurannan jälkeen tutkittiin riskin toteutumista maitohampaiden karioitumisessa. Seuraavassa seitsemän vuoden seurantatutkimuksessa tutkittiin karieskehitystä maitomolaareissa ja ensimmäisissä pysyvissä molaareissa kahden vuoden iässä määritetyissä riskiryhmissä. Myös syljen mikrobiologisten testien avulla määritetyn riskin toteutumista selvitettiin seitsemän vuoden seurannan päätyttyä.

Tutkimuksen aloitusvaiheen sylkitestitulokset osoittivat, että tutin käyttö ja tuttipullon käyttö öisin olivat yhteydessä syljen kariekseen liittyviin mikrobeihin, ja ne voivat siten lisätä kariesaktiivisuutta maitohampaistossa. Kahden vuoden seurantatutkimuksessa todettiinkin, että karieskehitys oli yhteydessä aikaisemmin määritettyihin riskitekijöihin: pitkittyneeseen tutin käyttöön ja tuttipullon käyttöön öisin. Seitsemän vuoden seurantatutkimuksen tulokset osoittivat, että makeisten käyttö kaksivuotiaana, puutteellinen hampaiden harjaus ja tuttipullon käyttö öisin ovat riskitekijöitä sekä maitomolaarien että ensimmäisten pysyvien molaarien karieskehitykselle. Fluoritablettien käyttö vähensi maitomolaarien karioitumista. Myös varhain tehdyillä syljen mikrobiologisilla testeillä oli pitkäaikainen ennustusarvo.

Tulokset siis osoittavat, että riskin määritys taaperoikäisten lasten karieskehitykselle voidaan tehdä varhaisessa vaiheessa sekä mikrobiologisten sylkitestien avulla että määrittelemällä muiden mahdollisten riskitekijöiden esiintyvyys. Varhaisen kariesriskin määrityksen avulla voidaan ehkäisevät hoitotoimenpiteet kohdistaa ajoissa riskiryhmille ja siten ehkäistä karieskehitystä ja korjaavan karieshoidon tarvetta lapsilla.

Tutkimustyö on tehty Oulun yliopistossa yhteistyössä Oulun kaupungin terveyskeskuksen kanssa.

Väitöskirjan verkkojulkaisun osoite: http://herkules.oulu.fi/isbn9789514262227/ «http://herkules.oulu.fi/isbn9789514262227/»1