Purentaelimistön toimintahäiriöihin liittyy psykososiaalisia tekijöitä

Vastaväittäjä: Kirsi Sipilä, dosentti, Oulun yliopisto

Kustos: Mauno Könönen, professori, Helsingin yliopisto, Helsingin yliopistollinen keskussairaala

Esitarkastajat: Aune Raustia, professori, Oulun yliopisto ja Matti Närhi, professori, Itä-Suomen yliopisto

Ohjaajat: Mauno Könönen, professori, Helsingin yliopisto, Helsingin yliopistollinen keskussairaala ja Jari Ahlberg, dosentti, Helsingin yliopisto

Väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa 18.6.2010

Purentaelimistön toimintahäiriöt (temporomandibular disorders, TMD) on yhteisnimitys puremalihasten, leukanivelten ja niihin läheisesti liittyvien kudosten kiputiloille ja toimintahäiriöille. TMD:n taustalla voivat olla yleissairaudet, tapaturmat, geneettiset tekijät, muut kipuongelmat sekä psykososiaaliset tekijät. TMD:n patofysiologia ei ole täysin selvillä, mutta psykososiaaliset tekijät näyttävät liittyvän vahvasti TMD-peräiseen kipuun. Väestössä TMD:tä esiintyy eniten 20–40-vuotiailla, ja naisilla kaksi kertaa enemmän kuin miehillä. Merkittävän TMD-kivun esiintyvyys on 5–10 %, ja jopa puolella väestöstä voi olla normaalista poikkeavia nivelääniä. TMD on yleisin ei-hammasperäinen kasvojen alueen kipujen aiheuttaja.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia TMD:n esiintyvyyttä, sen vaihtelua vuoden seuranta-aikana sekä yhteyttä psykososiaalisiin tekijöihin. Tutkimus koostui kyselytutkimuksesta (n = 1339) ja kliinisestä tutkimuksesta (n = 241) sekä kliinisestä seurantatutkimuksesta (n = 211), ja sen aineistona olivat 30–55-vuotiaat Yleisradion työntekijät. Tutkimuksessa käytettiin ensimmäistä kertaa kansainvälisesti hyväksyttyjen ohjeiden mukaisesti suomeksi käännettyä Research Diagnostic Criteria for Temporomandibular Disorders (RDC/TMD) -menetelmää (www.rdc-tmdinternational.org «http://www.rdc-tmdinternational.org»1), jossa TMD-diagnoosien lisäksi määritetään taipumus masennukseen ja epäspesifisiin fyysisiin oireisiin (somatisaatio) sekä kipuun liittyvä toimintavaje. RDC/TMD eroaa aikaisemmista luokituksista tarkan protokollan, tutkijoiden kalibroinnin sekä fyysisten että psykososiaalisten muuttujien samanaikaisen vertailun osalta, jolloin myös monitekijäinen malli on hyödynnettävissä. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi TMD:n, työhön liittyvien tekijöiden ja stressin yhteyttä osana laajempaa poikkitieteellistä hanketta.

Kaikki tutkitut TMD:hen liittyvät oireet olivat yhteydessä psykososiaalisiin tekijöihin. Kliinisesti diagnosoidun leukanivelen välilevyn sijoiltaanmenon esiintyvyys oli 15,8 %, puremalihasten kivun 13,3 %, nivelkivun 1,2 %, nivelen tulehduksellisten muutosten 0,4 % ja nivelrikon 2,5 %. Terveyteen liittyvä stressi sekä jatkuva purema- ja/tai niskalihasten kipu liittyivät alentuneeseen työkykyyn. Kroonisen leukanivelen välilevyn sijoiltaanmenon esiintyvyys oli 11 % ja puremalihasten kivun 7 %, joka oli merkitsevästi yhteydessä somatisaatioon.

Tutkimuksen perusteella TMD ja siihen liittyvät oireet ovat yleisiä. Yleisimmät diagnoosit olivat palautuva leukanivelen välilevyn sijoiltaanmeno sekä puremalihasten kipu, ja niiden esiintyvyys vaihteli vuoden seuranta-aikana. Krooninen puremalihasten kipu ei ollut yhteydessä masennukseen, mikä saattaa liittyä tutkitun aineiston vähäiseen TMD-kivun aiheuttamaan toimintavajeeseen. Tutkimustulosten perusteella psykososiaaliset tekijät on syytä ottaa huomioon tutkittaessa pään, niskan ja kasvojen alueen kipuja.

Väitöskirjan verkkojulkaisun osoite: https://oa.doria.fi/handle/10024/62500 «https://oa.doria.fi/handle/10024/62500»2