Lasten hampaiden tila tänään

Asetuksen mukainen lasten hammashoito

Suunterveydenhuollon osalta asetuksessa määritellään, että lasten suun kliinisiä terveystarkastuksia järjestetään koko ikäluokan kattavina sekä yksilölliseen tarpeeseen perustuvina. Terveysneuvontaa pitää antaa yksilöllisesti ja ryhmille. Neuvolaikäisten suun terveystarkastukset tulee tehdä 1–2-vuotiaille, 2–4-vuotiaille ja 5–6-vuotiaille. Neuvolaikäisen suunterveystarkastuksen tekee suuhygienisti, hammashoitaja ja kerran terveydenhoitaja. Kouluikäisille suunterveystarkastus pitää järjestää 1., 5. ja 8. vuosiluokalla, ja opiskelijalle kerran opiskeluaikana. Kouluikäiset tarvitsevat yksilöllistä terveysneuvontaa, hammaslääkärin tutkimuksia, hammashoitajien ja suuhygienistien tekemiä terveystarkastuksia, sekä yksilöllisen tarpeen mukaan erikoisalakohtaisen hoidon tarpeen arvioinnin. Odottavan perheen tulee saada yksi suunterveydentilan arviointi «Sosiaali- ja terveysministeriö. Asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä»3.

Kansalliset terveyshankkeet

Parhaillaan on menossa useita kansallisia hankkeita, joiden yhtenä tavoitteena on mm. lasten terveydentilan paraneminen (Terveys 2015), lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääntyminen, sekä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventuminen (Kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma 2008–2011, KASTE). Suunterveys liitetään yleisterveyteen. Meneillään on myös PARAS-hanke, jolla uudistetaan kunta- ja palvelurakennetta vuosina 2008–2011. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa väestöpohjaa niin, että väestölle voidaan turvata sosiaali- ja terveyspalveluja myös tulevaisuudessa. Sosiaali- ja terveysministeriön terveyden edistämisen laatusuosituksessa vuodelta 2006 on määritelty, mitä toimenpiteitä kunnissa pitäisi tehdä suunterveyden edistämiseksi «Sosiaali- ja terveysministeriö. Terveyden edistämisen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006: 19. Helsinki: Yliopistopaino; 2006. [http://pre20090115.stm.fi/pr1158139777250/pas»4.

Tutkimustietoa nykytilanteesta puuttuu

Lasten hampaiden tilasta ei ole kansallista tilastotietoa vuoden 2003 jälkeen «Suominen-Taipale AL, Widström E, Sund R. Association of examination rates with children's national caries indices in Finland. Open Dent J. 2009; 3: 59–67.»5. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan syynä tilastojen puutteeseen ovat mm. sähköisten potilastietojärjestelmien kirjavuus kunnissa sekä kuntaliitokset. WHO:n tavoite, joka oli 12-vuotiailla keskimääräinen DMF-arvo enintään 2, vuoteen 2000 mennessä, saavutettiin, mutta toisaalta positiivisena jatkunut kehitys näyttää pysähtyneen «Nordblad A, Suominen-Taipale L, Rasilainen J, Karhunen T. Suun terveydenhuoltoa terveyskeskuksissa 1970-luvulta vuoteen 2000. Stakes, Raportteja 178/2004. p 287.»6. Jorma Sunin kumppaneineen (2008) tekemässä elinaika-analyysiin perustuvassa tutkimuksessa osoitetaan, että lasten ja nuorten hampaiden kunto voi olla jopa huonontunut «Suni J, Pienihäkkinen K, Alanen P. Elinaika-analyysi paljastaa herkästi muutokset reikiintymisessä. Suom Hammaslääkäril 2008; 15: 22–6.»7. THL:n tilastojen mukaan aikuisväestön suunterveydenhuollon palvelujen käyttö terveyskeskuksissa on lisääntynyt 2000-luvulla. Samanaikaisesti lasten ja nuorten suunterveydenhuollon terveyskeskuspalvelujen käyttö on vähentynyt «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Suun terveydenhuolto terveyskeskuksissa 2002 – 2008. Terveyspalvelut-tilastot 2010. [http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Terveyspalvelut/suunterveys/index.htm»8.

Makeisia, virvoitusjuomia, laiskaa harjaamista: kenen on vastuu?

Makeisten, mehujen ja virvoitusjuomien myynti on Elintarviketeollisuusliiton tilastojen mukaan pysynyt Suomessa ennallaan 2000-luvun alun jälkeen «Elintarviketeollisuusliitto. Elintarvikkeiden myyntitilastot 2008. [http://www.etl.fi/www/fi/liitetiedostot/tilastot/kotimaa/Kotimaa2008.pdf]»9. Makeita tuotteita myyvien koulujen määrä on pudonnut lähes viidenneksellä kouluille vuosina 2007–2008 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan; kuitenkin puolet Suomen yläkouluista myy edelleen makeita tuotteita «Seppänen S, Kankaanpää R, Manninen M, Puska P ja Lahti S. Runsas makeanmyynti kouluissa on yhä uhka terveydelle. Suom Hammaslääkäril 2009; 10: 18–23.»10. Makeisten ja virvoitus- sekä energiajuomien käyttö ja muu napostelu sekä hampaiden harjaamisen huono taso ovat yhä uhkia lasten hampaiden terveydelle «Lukkari E, Myöhänen J, Anttonen V, Hausen H. Salaatin syönti ja hampaiden harjaus eivät aina kiinnosta nuoria. Suom Hammaslääkäril 2008; 15: 22–7.»11 «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kouluterveys 2009 -kyselyn taulukot. [http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely/FI/tulokset/taulukot2009/terveystottumukset2009.htm]»12. Tiedotus suunterveyden edistämisen tarpeesta ja keinoista kodeissa, sekä toisaalta työtapojen muutoksesta kunnan suunterveydenhuollossa eivät välttämättä ole tavoittaneet lapsia tai heidän vanhempiaan. Vanhempien ja huoltajien vastuu ei ehkä ole tiedossa kodeissa.

Kyselytutkimuksen tavoitteena oli saada lasten parissa työtään tekeviltä terveyskeskushammaslääkäreiltä arvio tämän hetken lasten hammashoidon tilanteesta. Toiveena oli, että mahdollisimman moni kollega vastaisi kysymyksiin ja kertoisi, mikä on oma tuntuma siitä, miten 1990-luvun terveyspoliittiset linjaukset näkyvät tällä hetkellä kunnissa ja mihin suuntaan ollaan lasten hammashoidon osalta menossa. Tavoitteena ei ollut saada ylihammaslääkärien tai vastaavien hammaslääkärien virallisia tilastoja esimerkiksi siitä, kuinka monta prosenttia kustakin ikäluokasta tutkitaan, vaan kysyä kentän mielipidettä esimerkiksi resursseista ja ajankäytöstä lasten hammashoidon suhteen.

Materiaali ja tutkimusmenetelmät

Kyselytutkimus toteutettiin Webropol-kyselynä. Pyyntö kyselyyn osallistumisesta, joka sisälsi linkin Webropol-kyselylomakkeelle, lähetettiin sähköpostiviestinä lokakuun 2009 alussa 240 ylihammaslääkärille/vastaavalle hammaslääkärille ja pyydettiin, että he välittäisivät viestin sähköisesti oman terveyskeskuksensa hammaslääkäreille¹. Heitä pyydettiin ilmoittamaan, monelleko viestin lähettivät. Palautteen mukaan viestin sai 1386 hammaslääkäriä. Vastausaikaa oli ensin kuukausi, mutta sitä jatkettiin toisella kuukaudella. Kyselyn lähettämisen aikaan Suomessa vielä oli läänijako ja vastaajilta kysyttiin asuinlääniä, minkä takia tätä jakoa käytetään myös tuloksia esitettäessä.

Tulokset on esitetty suoraan Webropolin taulukkomuodossa sekä käyttäen SPSS-ohjelmaa. SPSS-ohjelmaa on käytetty tilastoanalyysiin, joka tehtiin ristiintaulukoinnilla ja X²-testillä.

¹ Tutkimuksen kysymykset voi pyytää kirjeenvaihdosta vastaavalta kirjoittajalta.

Tulokset

Vastauksia saatiin yhteensä 616 kpl, joka on 45 % kyselyn saaneista ja vastaa noin kolmasosaa Suomen terveyskeskuksissa työskentelevistä hammaslääkäreistä. Vastaajista naisia oli 509, eli 36,6 % kaikista terveyskeskuksissa työskentelevistä naishammaslääkäreistä ja miehiä 101, eli 28,9 % terveyskeskuksissa työskentelevistä mieshammaslääkäreistä. Kuusi henkilöä ei ilmoittanut sukupuoltaan. Eniten vastauksia saatiin ikäryhmistä 51–60-vuotiaat ja 41–50-vuotiaat ja prosentuaalisesti eniten vastattiin Oulun ja Lapin lääneissä (taulukko «Kyselytutkimukseen vastanneiden hammaslääkärien jakaantuminen asuinlääneittäin ja ikäryhmittäin. Yhteenlaskettuja määriä seuraa suluissa prosenttiosuus, joka kertoo vastaajien osuuden alueen kaikista »1). Vastaajia kuului nuorempiin ikäluokkiin eniten Etelä-Suomen, Lapin ja Oulun läänissä. Vastaajien kokonaispotilasmäärästä keskimäärin 40 % oli lapsia ja 38 % nuoria. Vapaamuotoisia kommentteja saatiin 134 vastaajalta.

Vastaajista kaksi kolmasosaa oli sitä mieltä, että 2000-luvulla lasten hampaiston tila oli huonontunut (kuva «»1). Hampaiston tilan raportoitiin huonontuneen eniten Itä-, Etelä- ja Länsi-Suomen läänissä (kuva «»2). Ero läänien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Yli 10 000 asukkaan kunnissa raportoitiin hampaiden huonontuneen merkittävästi (p=0,018) enemmän kuin pienemmissä kunnissa (kuva «»3) 2000-luvulla. Noin 65 % vastaajista raportoi, että koko väestön oikeus yhteiskunnan tukemaan suunterveydenhuoltoon oli vähentänyt mahdollisuutta lasten suunterveyden edistämiseen; 35 % arvioi, ettei sillä ollut ollut vaikutusta ja vajaa 0,5 % vastaajista arvioi, että mahdollisuus oli parantunut. Lähes kuusi kymmenestä hammaslääkäristä raportoi, että karieksen takia juurihoidettavien lasten pysyvien hampaiden määrä on lisääntynyt (kuva «»4). Joka viides hammaslääkäri ilmoitti juurihoitavansa lasten pysyviä hampaita viikoittain tai pari kolme kertaa kuukaudessa. Pulpotomioita (amputaatioita) ja maitohampaiden poistoja ilmoitti tekevänsä viikoittain tai pari kolme kertaa kuukaudessa kaksi kolmasosaa (kuva «»5) ja kattamisia neljä viidestä. Neljä kymmenestä raportoi, että lasten akuuttikäyntien määrä on 2000-luvulla pysynyt samana ja lähes sama määrä raportoi, että akuuttikäyntien määrä on lisääntynyt.

Vastaajista 84 % ilmoitti, että heidän terveyskeskuksessaan lähetetään ehdotus ajaksi vastaanotolle, loput lähettivät ajanvarauskehotuksen. 54 % ei osannut sanoa, varaavatko kehotuksen saaneet ajan ja yhden kymmenestä arveltiin jättävän ajan varaamatta. Viisivuotiaaksi asti suun terveystarkastuksista vastasivat suuhygienistit, hammashoitajat ja terveydenhoitajat. Yläkouluikään tultaessa vastuu tarkastuksista oli hammaslääkäreillä, suuhygienisteillä sekä hammashoitajilla. Non-invasiivisen hoidon tekijöiksi ilmoitettiin pääasiassa suuhygienistit (70 %), mutta myös suuhygienistit/hammaslääkärit (17 %) ja hammashoitajat (lähes 10 %). Vastaajista 71 % raportoi, että heidän terveyskeskuksessaan tehdään aktiivista karieksen pysäytyshoitoa. Terveyskasvatus ryhmille keskittyi alakouluikäisiin (kuva «»6).

Terveyskeskuksista oli yleisesti mahdollisuus lähettää lapsi tai nuori erikoissairaanhoitoon tai yleisanestesiassa tehtävään hammashoitoon; vajaalla kolmasosalla vastaajista oli mahdollisuus lähettää lapsi tai nuori myös pelon hoitoon (kuva «»7). Lähes puolet vastaajista (49 %) raportoi, että heillä oli määritellyt kriteerit lähettämiseen ja hieman yli puolet (54 %) kertoi, että nuo toiminnot tehdään omana toimintana.

Kuva 1. Terveyskeskushammaslääkärien vastaukset kysymykseen: "Onko lasten hampaiden tila mielestäsi parantunut, huonontunut vai pysynyt samana kun verrataan 2000-luvun tilannetta 1900-luvun loppupuolen tilanteeseen?" (vastaajia 611)

Kuva 2. Eri lääneissä asuvien terveyskeskushammaslääkärien vastaukset kysymykseen: "Onko lasten hampaiden tila mielestäsi parantunut, huonontunut vai pysynyt samana kun verrataan 2000-luvun tilannetta 1900-luvun loppupuolen tilanteeseen?"

Kuva 3. Erikokoisissa kunnissa työskentelevien terveyskeskushammaslääkärien vastaukset kysymykseen: "Onko lasten hampaiden tila mielestäsi parantunut, huonontunut vai pysynyt samana kun verrataan 2000-luvun tilannetta 1900-luvun loppupuolen tilanteeseen?"

Kuva 4. Terveyskeskushammaslääkärien vastaukset kysymykseen: "Onko mielestäsi lasten ja nuorten (alle 18-vuotiaat) karieksen takia juurihoidettavien hampaiden määrä lisääntynyt, vähentynyt vai pysynyt samana 2000-luvulla verrattuna 1900-luvun loppupuolen tilanteeseen?" (vastaajia 611)

Kuva 5. Terveyskeskushammaslääkärien vastaukset kysymykseen: "Kuinka usein joudut tekemään pulpotomioita tai poistamaan karieksen takia lasten maitohampaita?" (vastaajia 602)

Kuva 6. Terveyskeskushammaslääkärien vastaukset kysymykseen: "Mille ryhmille suun terveydenhuollon ammattilaiset antavat ryhmäterveyskasvatusta kunnassasi? Valitse yksi tai useampi vaihtoehto." (vastaajia 537)

Kuva 7. Terveyskeskushammaslääkärien vastaukset kysymykseen: "Onko kunnissa mahdollisuus lähettää lapsi erikoissairaanhoitoon, yleisanestesiassa tehtävään kokonaishoitoon tai pelon hoitoon? Valitse yksi tai useampi vaihtoehto." (vastaajia 602)

Pohdinta

Terveyskeskushammaslääkäreille tehdyn kyselytutkimuksen selkeä tulos oli, että vastaajat ovat huolissaan lasten suunterveyden ja sen hoidon nykytilasta. Kysely lähetettiin vastaaville hammaslääkäreille ja osa viesteistä palautui ilmeisesti johtuen mm. kunta- ja kuntayhtymäliitosten aiheuttamista sähköpostimuutoksista. Palautteen mukaan kyselyn sai 1 386 hammaslääkäriä. Hammaslääkäriliiton tilastojen mukaan vuonna 2009 terveyskeskushammaslääkäreitä oli 1 968. Vastausprosentti tässä tutkimuksessa jäi alle puoleen sen saaneista. Alhaisen vastausprosentin myötä on tuloksia syytä arvioida kriittisesti ja vain suuntaa-antaviksi. Vapaamuotoisten kommenttien mukaan kyselyyn vastaamattomuus johtui esimerkiksi siitä, että kunta hoiti terveyspalvelut ostopalveluina, kunnassa ei ollut lainkaan hammaslääkäriä tai hammaslääkäreinä toimivat vain lyhytaikaiset sijaiset. Tosiasia on myös se, että sähköpostin välityksellä tehtäviä kyselytutkimuksia tulee viikoittain, eikä motivaatiota riitä vastata kaikkiin tutkimuksiin. Voidaankin miettiä, ohjaako aihe vastaajia: ne vastaavat, joita asia kiinnostaa. Kaiken kaikkiaan vastaajista niiden kollegoiden osuus, jotka olivat työskennelleet jo 1900-luvulla, oli korkea.

Alle 18-vuotiaille on suunterveydenhoito edelleen maksutonta kunnissa. Koska kansallisia, ikäluokkia kattavia tilastoja lasten suunterveydestä ei ole saatavilla 2000-luvun jälkipuoliskolta, kysyttiin terveyskeskushammaslääkäreiltä lasten suunterveyden nykytilaa perustuen heidän kokemukseensa. Vain kolme sadasta arvioi lasten suunterveyden parantuneen 2000-luvulla. Eri osissa maata ei raportoitu tilastollisesti merkittäviä eroja lasten suunterveydessä. Sen sijaan yli 10 000 asukkaan kunnissa työtään tekevät vastaajat arvioivat lasten hampaiston tilan huonontuneen verrattuna vastaajiin, jotka työskentelevät pienemmillä paikkakunnilla. Syytä siihen, miksi vastaajat kokevat hampaiston tilan huonontuneen isommissa kunnissa, ei tässä tutkimuksessa kysytty. Taustalla saattaa olla esimerkiksi henkilökunnan riittämättömyyden tunne potilaspaineen kasvaessa tai toisaalta eri kuntien väliset erot väestön sosiaalisten taustatekijöiden suhteen.

Mittareina huonolle suunterveydelle käytettiin tehtyjä pulpotomioita (amputaatioita), kattamisia, hampaan poistoja sekä juurihoitoja karieksen takia, jotka kaikki kuvaavat kariesvaurioiden vakavuutta. Näitä toimenpiteitä raportoitiin tehtävän lähes viikoittain. Yksittäisinä näitä toimenpiteitä tulee varmasti kaikille hammaslääkäreille, jotka lapsia hoitavat. Vain kolme sadasta arvioi juurihoitoa tarvitsevien hampaiden määrän pienentyneen lapsilla ja nuorilla 2000-luvulla ja kolmasosa arvioi niiden pysyneen ennallaan. Voidaanko tämän tuloksen johdosta päätellä, että harvennettujen tutkimusvälien ja lapsiin kohdistuvien resurssien pienentymisen myötä karies varsinkin riskiryhmissä ehtii ryöstäytyä käsistä, ennen kuin ongelmiin ehditään puuttua? Suominen-Taipaleen ja työtovereiden (2009) tutkimuksen mukaan pitkittyneillä hoitoväleillä on yhteys huonontuneeseen suunterveystilanteeseen «Suominen-Taipale AL, Widström E, Sund R. Association of examination rates with children's national caries indices in Finland. Open Dent J. 2009; 3: 59–67.»5.

Yleensä lapsille ja nuorille lähetettiin ehdotus ajaksi vastaanotolle. Ajanvarauskehotus ei ollut yleisesti käytössä. Sitä, varaavatko potilaat tai heidän vanhempansa ajan kehotuksen saatuaan, ei yleisesti seurattu. Neuvola-asetuksessa «Sosiaali- ja terveysministeriö. Asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä»3 on ajatuksena antaa tukea suunterveyteen yksilöllisen tarpeen mukaan. On vaarana, että kehotuksen saajista juuri tukea ja hoitoa tarvitsevat jättävät noudattamatta kehotusta varata aika vastaanotolle.

Kunnissa on resurssien vähetessä ja hoitotakuun myötä hoidettavien määrän lisääntyessä jouduttu siirtämään suunterveydenhuollon painopistettä aikuisten hoitamiseen «Kansanterveyslaki. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1972/19720066»2. Lasten määrä hoidettavista onkin suhteessa pienentynyt «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Suun terveydenhuolto terveyskeskuksissa 2002 – 2008. Terveyspalvelut-tilastot 2010. [http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Terveyspalvelut/suunterveys/index.htm»8. Tämä on voitu toteuttaa 1990-luvulla käyttöön otetuilla yksilöllisillä tutkimusväleillä ja muuttamalla hammashoidon työnjakoa: tutkimuksen mukaan varsinkin nuorimpien lasten tarkastuksista vastaavat suuhygienistit, hammashoitajat ja terveydenhoitajat. Ehkäisevän työn siirtämistä hammaslääkäreiltä suuhygienisteille ja hammashoitajille voidaan pitää hyvinkin tarkoituksenmukaisena tilanteessa, jossa eri väestöryhmien hoidon tarve on muuttunut ja aikuisten hammashoidon tarve lisääntyy myös jatkossa ilman, että resursseja pystytään paljonkaan lisäämään. Lääkärien ja terveydenhoitajien välillä vastaava työnjako on toiminut jo pitkään. Tätä työnjakoa määritellään neuvola-asetuksessa: neuvolaikäisellä lapsella on oltava terveydenhoitajan neuvola 15 kertaa ja niistä viidellä kerralla on mukana myös lääkäri. Voisi olla tarpeen määritellä myös suunterveydenhuollon puolella tarkemmin, milloin lapsen suun tutkimuksen tekee hammaslääkäri, milloin taas on kyseessä jonkin muun ammattiryhmän tekemä terveystarkastus. Tämä selkiyttäisi vastuunjakoa ammattiryhmien välillä ja yhdenmukaistaisi käytäntöjä kansallisesti.

Suunterveydenhuollon toimintaa kuvaavina mittareina kunnissa käytetään usein potilaskäyntien ja toimenpiteiden määriä, mikä ohjaa työtä toimenpiteiden suuntaan. WHO:n Ottawan julkilausuma «World Health Organization. The Ottawa Charter for Health Promotion. Ottawa, Ontario, Canada 1986. [http://www.who.int/healthpromotion/conferences/previous/ottawa/en/print.html]»13 ohjaa järjestämään terveydenhuoltoa siten, että ensisijainen painopiste olisi ehkäisevässä terveydenhoidossa ja terveyden edistämisessä kliinisten toimenpiteiden sijaan, mikä on myös neuvola-asetuksen henki. Tutkimuksen mukaan juuri tätä toimintaa, terveyden edistämistä on jouduttu viime vuosina karsimaan lasten osalta; tosin tässä tutkimuksessa raportoitiin, että monissa terveyskeskuksissa tehdään aktiivista kariesvaurioiden pysäyttämistä.

Tutkimuksen mukaan erikoissairaanhoitoon ja anestesiassa tapahtuvaan lasten ja nuorten hampaiden hoitoon oli mahdollisuus lähettää yleisesti. Hammaslääkäriä pelkäävien potilaiden hoitokin onnistui vastanneista lähes kolmasosan mukaan. Suurin epäkohta vastausten perusteella oli, että puolessa terveyskeskuksista ei ollut määriteltyjä kriteerejä erikoissairaanhoitoon, anestesiaan tai pelon hoitoon lähettämiseen.

Kommenteissa oltiin huolestuneita hampaiden reikiintymisen lisääntymisestä yleensä, sekä siitä, että ehkäisevään suunterveydenhoitoon ei riitä resursseja, akuuttihoitoa on paljon, ja hoitovälit ovat pitkiä. Kiiteltiin, että kenttää on kuultu ja toisaalta oltiin sitä mieltä, että osa kysymyksistä oli johdattelevia. Kysymyksenasettelua moitittiin siitä, että vaihtoehdot olivat hankalia (2–3 kertaa vuodessa, 2–3 kertaa kuukaudessa, viikoittain). Kommentit olivat realistisia: "tehdään, mitä voidaan", ja joissain tapauksissa valoisia; sillä oltiin aloittamassa terveydenedistämistä, ja työnjako suuhygienistien ja hammashoitajien kanssa toimi hyvin johtuen näiden ammattiryhmien hyvästä motivaatiosta työhön.

Kyselyyn vastanneet hammaslääkärit arvioivat lasten hampaiston tilan huonontuneen 2000-luvulla, vaikka THL:n tilastojen mukaan lasten osuus hoidetuista on edelleen yli 40 % ja hoidon kattavuus on lähes 80 % vuodessa «Widström E, Väisänen A, Niskanen A. Erillisselvitys suun terveydenhuollon tuotoksista ja kustannuksista terveyskeskuksissa vuonna 2006. Helsinki: Stakes; 2008. [http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/ty»14. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida arvioida lasten suunterveyden tilaa indeksien perusteella, vaan jäämme odottamaan ikäluokan kattavia tilastoja viimeistään kansallisen potilasarkiston myötä. Ympäristöä on pyritty muuttamaan terveellisemmäksi, mutta lasten terveystottumukset eivät ole muuttuneet suunterveyttä edistävämmäksi 2000-luvulla. Lasten suunterveyden edistäminen vaatii kaikkien yhteiskunnan tahojen ponnisteluja yhdessä kotien kanssa.

Oral Health of Finnish Children at the Beginning of the 2010s – Results from a Survey sent to Dentists Working in Public Health Care

A Webropol questionnaire on children's oral health and health care was sent to 1386 dentists at the end of 2009 using email; of these dentists, about 45 % responded. Two thirds of the respondents reported that children's teeth were in poorer condition in the 2000s than in the end of the 1990s. They also reported that today there are fewer opportunities for promoting children's oral health. Maintaining and promoting children's oral health requires continuous effort. The main responsibility for this belongs to the child's family, but society must support them in every possible way.