Uusi polymeerimateriaali hammaslääketieteessä
Vastaväittäjä: Leo Tjäderhane, professori, Oulun yliopisto
Kustos: Pekka Vallittu, professori, Turun yliopisto
Esitarkastajat: Nils R Gjerdet, professori, University of Bergen ja Michael Behr, professori, University of Regensburg
Ohjaaja: Pekka Vallittu, professori, Turun yliopisto
Väitöskirja tarkastettiin 1.10.2010 Turun yliopistossa.
Suuri osa hammaslääkärin työajasta kuluu karieksen aiheuttamien vaurioiden korjaamiseen. Lisäksi korjattavia vaurioita hampaistossa aiheuttavat kuluminen ja hampaiden puutokset. Vaurioiden korjaamiseen käytetään hammaslääketieteessä materiaaleja, jotka jaetaan kolmeen luokkaan: polymeerit, metallit ja keraamit.
Polymeerejä on käytetty hammaslääketieteessä vuosikymmeniä ja niiden käyttö on koko ajan lisääntynyt. Polymeerien käyttöalue on laaja. Niitä käytetään paitsi hampaiden paikkaamiseen, niin myös liima-aineissa, pinnoitteissa, hammasproteeseissa sekä silloissa. Nykyisten polymeerien käyttöön liittyy kuitenkin monia ongelmia kuten polymeerien heikko mekaaninen kestävyys ja huono kiinnittyminen dentiiniin. Nämä ongelmat aiheuttavat sen, että esimerkiksi jo kerran tehtyjä paikkoja joudutaan korjaamaan ja uusimaan. Tämä aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle ja potilaille. Tämän vuoksi on tärkeää, että hammaslääketieteen materiaaleja kehitetään paremmiksi.
Tämä väitöskirjatyö esitteli uuden tyyppisen muovimateriaalin [poly(parafenyleeni)-pohjainen rigid rod polymeeri], jota ei ole aikaisemmin käytetty hammaslääketieteessä. Muovi kuuluu kaupalliseen polymeeriryhmään, jonka rakenne on patentoitu jo vuonna 1993. Poly(paraphenyleeni)-pohjainen rigid rod polymeeri (RRP) on houkutteleva materiaali hammaslääketieteelliseen käyttöön hyvien mekaanisten ominaisuuksien vuoksi.
Kun etsitään uusia materiaaleja hammaslääketieteen käyttöön, yksi tärkeimmistä ominaisuuksista materiaalille on sen kiinnittyminen luotettavasti hampaaseen ja muihin hammaslääketieteen käytössä oleviin materiaaleihin. Tällä väitöskirjatyöllä oli kaksi tavoitetta. Ensinnä kehittää menetelmiä poly(paraphenyleeni)-pohjaisen RRP:n kiinnittämiseksi muihin hammaslääketieteessä käytettyihin polymeereihin ja toiseksi arvioida uudentyyppisen RRP-vahvistetun dentiiniprimerin ominaisuuksia yhdistelmämuovin kiinnittämiseksi hampaaseen.
Väitöskirjatyön keskeisenä tuloksena selvisi, että uusi polymeeri voidaan kiinnittää pintakäsittelymenetelmien avulla jo käytössä oleviin muihin hammaslääketieteen polymeereihin. Tutkimuksissa arvioitiin RRP:n kiinnittymistä proteesin pohjalevypolymeeriin ja samalla tutkittiin RRP-pohjalevypolymeeri-materiaaliyhdistelmän mekaanisia ominaisuuksia. Niin ikään tutkittiin BisGMA-TEGDMA-resiinin kiinnittymistä RRP:in. Tulokset dentiinisidostuskokeista antoivat viitteitä siitä, että uusi polymeeri vahvistaisi liima-aineiden mekaanisia ominaisuuksia, mutta kokeellisella primerilla saavutettiin kuitenkin vain samat ominaisuudet kuin kaupallisella kontrolliprimerilla. Kokeellisen primerin ominaisuuksia voitaneen edelleen parantaa modifioimalla monomeerikoostumusta.
Väitöskirja on tehty Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksella sekä Turun Pharmacityssä toimivassa TCBC-tutkimuslaboratoriossa (Turku Clinical Biomaterials Centre).
Julkaisun osoite: https://oa.doria.fi/handle/10024/63623 «https://oa.doria.fi/handle/10024/63623»1
Anne-Maria Vuorinen, HLT, anmavu@utu.fi