Mutansstreptokokkitartunnan ehkäisystä pitkäaikaista hyötyä

Vastaväittäjä: Liisa Seppä, dosentti, Oulun yliopisto

Kustos: Pentti Alanen, professori emeritus, Turun yliopisto

Esitarkastajat: Leo Tjäderhane, professori, Oulun yliopisto, Svante Twetman, professori, Kööpenhaminan yliopisto, Kari Vinni, tutkimus- ja kehittämisjohtaja, Sosiaali- ja terveysministeriö

Ohjaajat: Pentti Alanen, professori emeritus, Turun yliopisto, Kaisu Pienihäkkinen, dosentti, Turun yliopisto

Mutansstreptokokit (MS) siirtyvät ensisijaisesti sylkikontaktien välityksellä äidiltä lapselle ensimmäisten maitohampaiden puhkeamisen aikaan. Ylivieskan terveyskeskuksen alueella 1990-luvun alussa toteutettu äiti-lapsitutkimus raportoi ensimmäisenä ksylitolin kyvystä vaikuttaa ehkäisevästi MS-tartuntaan. Koeryhmän äidit käyttivät ksylitolipurukumia päivittäin kun heidän lapsensa olivat 3–24 kuukauden ikäisiä. Vertailuryhmien äitien hampaistot käsiteltiin puolivuosittain joko fluori- tai klooriheksidiinilakalla. Äitien ksylitolipurukumin käyttö vähensi merkitsevästi MS-tartuntaa kaksivuotiailla ja maitohammaskariesta viisivuotiailla lapsilla.

Oman tutkimukseni tavoitteena oli selvittää varhaisen MS-kolonisaation ja sen ehkäisyn pitkäaikaisvaikutuksia korkean kariesriskin omaavien lasten maitohampaistossa sekä tarkastella MS-tartunnan estämisen kustannuksia. Lisäksi haluttiin selvittää, voidaanko MS-tartuntaan vaikuttamalla madaltaa korkean kariesriskin omaavien lasten kariestasoa.

Tiedot lasten hampaiden terveydestä, hammashoitotoimenpiteistä ja -käyntien lukumäärästä syntymästä 10-vuotiaaksi sekä äiteihin kohdistuneen ehkäisyn kustannuksista kerättiin terveyskeskuksen asiakirjoista. Yhteensä 507 tutkimuslapsesta 148 oli osallistunut aikaisempaan äiti-lapsitutkimukseen. Maitohammaskariesta esiintyi 10-vuotiaaksi asti merkitsevästi vähemmän lapsilla, jotka eivät olleet saaneet MS-tartuntaa alle kaksivuotiaana. Heidän maitohampaansa säilyivät yli kolme vuotta kauemmin täysin ehjinä, ja he tarvitsivat vähemmän maitohampaiden korjaavaa hoitoa kuin lapset, joiden hampaisto oli kolonisoitunut MS:lla jo kaksivuotiaana. Koska ksylitoliryhmän lasten MS-kolonisaatio oli vähäisintä, heidän maitohampaissaan oli vähemmän kariesta ja korjaavan hoidon tarvetta kuin kahden muun korkeariskisen ryhmän lapsilla. 10-vuotiaana ksylitoliryhmässä oli muihin ryhmiin verrattuna enemmän lapsia, joilla oli täysin ehjät hampaat. Äitien käyttämän ksylitolipurukumin kustannukset olivat lasta kohden yhteensä 116 euroa. Kun tätä suhteutetaan hampaiden pysymiseen kauemmin terveenä, kustannukset olivat 37 euroa jokaista saavutettua tervehampaista vuotta kohden. Kun MS-tartunta oli saatu estettyä, korkean kariesriskin omaavien lasten hampaiden terveys oli samalla tasolla kuin koko ikäkohortin keskimääräinen taso.

Lapsen maitohampaat säilyvät terveinä pidempään ja korjaavan hoidon tarve vähenee, kun varhainen MS-kolonisaatio saadaan estettyä. Koska lapsen MS-kolonisaatio vähenee merkittävästi, kun äiti käyttää ksylitolipurukumia lapsen ollessa alle kahden vuoden ikäinen, saattaa äidin käyttämä ksylitolipurukumi olla julkisen terveydenhuollon kannalta tarkoituksenmukainen hampaiden terveyttä edistävä menetelmä.

Tutkimustyö on tehty Turun yliopistossa yhteistyössä Vieskan terveydenhuoltokuntayhtymän kanssa.

Väitöskirjan verkkojulkaisun osoite: https://www.doria.fi/handle/10024/63589 «https://www.doria.fi/handle/10024/63589»1