Alkavien kariesvaurioiden hoito kannattaa

Vastaväittäjä: Anne Nordblad, dosentti, Sosiaali- ja terveysministeriö

Kustos: Hannu Hausen, emeritusprofessori, Suomen Hammaslääkäriliitto

Esitarkastajat: Sisko Honkala, dosentti, Department of Developmental and Preventive Sciences, Faculty of Dentistry, Kuwait University, Heikki Tala, emeritusdosentti

Ohjaajat: Hannu Hausen, emeritusprofessori, Suomen Hammaslääkäriliitto, Satu Lahti, professori, Oulun yliopisto, Liisa Seppä, dosentti, Oulun yliopisto

Väitöskirja tarkastettiin 19.11.2010 Oulun yliopistossa

Väitöstutkimus on osa emeritusprofessori Hannu Hausenin johdolla toteutettua karieksen hallinta -tutkimusta, joka toteutettiin Oulun yliopiston ja Porin kaupungin suun terveydenhuollon yhteistyönä 2001–05. Hankkeen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko kariesta hallita niillä lapsilla, joilla jo oli alkavia kariesvaurioita. Kliiniseen kokeeseen osallistui 497 porilaista lasta, jotka olivat kokeen alussa 11–12-vuotiaita. Lapset satunnaistettiin kahteen ryhmään. Koeryhmän lapset saivat hoitoa, joka poikkesi totutusta. Lapsille näytettiin hampaissa olevat alkavat kariesvauriot ja niiden eteneminen pyrittiin pysäyttämään jo alkuvaiheessa, jotta paikkaukselta olisi vältytty. Suuhygienistit antoivat neuvoja, joiden sisältö perustui lapsen yksilölliseen tarpeeseen ja neuvontatilanteet pyrittiin toteuttamaan vuorovaikutteisesti. Hampaiden ongelmakohdat käsiteltiin fluori- ja/tai klooriheksidiinilakalla lähes joka käynnillä. Vertailuryhmä sai tavanomaista hammashoitoa. Kokeen jälkeisenä seuranta-aikana 2005–08 kaikki saivat tavanomaista hammashoitoa.

Monien menetelmien samanaikainen käyttö ja hoidon toteutus uudella tavalla tuottivat sen, että karies väheni huomattavasti koeryhmän lapsilla. Koeryhmän saama hoito oli hieman kalliimpaa, mutta sen vaikuttavuus oli parempi kuin tavanomaisen hammashoidon; suunterveys parani ja terveyserot kaventuivat. Yhden hammaspinnan säästyminen paikkaukselta maksoi keskimäärin 34 €. Kustannukset laskivat vuosi vuodelta ja olivat kokeen lopussa jopa alemmat kuin vertailuryhmän hoitokustannukset. Hoidon teho säilyi vielä kokeen jälkeenkin. Tämä näkyi parempana hammasterveytenä ja alempina hoitokustannuksina. Riittämätön hampaiden harjaus, päivittäinen makeisten syönti, tietämättömyys äidin hampaiden kunnosta ja välinpitämättömyys reikiintymistä kohtaan heikensivät hoidon tehoa. Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että toteutettu hoito-ohjelma lisäsi säännöllistä hammashoitopalveluiden käyttöä 2005–08.

Tutkimuksen tuloksia soveltamalla on todennäköisesti mahdollista vähentää suun terveydenhuollon suurinta kuluerää, paikkaushoidon kustannuksia. Toteutetun hoito-ohjelman kustannusvaikuttavuutta voisi mahdollisesti vielä parantaa, jos hoitoa antaisivat ainakin osin hammashoitajat suuhygienistien sijaan. Karieksen hallinnassa keskeinen rooli on lapsella ja lapsen vanhemmilla. Suunterveyteen liittyvistä asioista, kuten hampaiden harjauksesta, makeisten syönnistä ja suunterveyteen liittyvistä asenteista on hyvä keskustella perheissä, koska asioiden esillä pitäminen näyttäisi vaikuttavan suotuisasti lasten terveystapoihin. On tärkeää, että suunterveydenhuollon henkilöstö varmistaa, että lapsen päivittäiset suunhoitotavat ovat kunnossa, koska ehkäisevä hoito saattaa muuten jäädä tehottomaksi.

Väitöskirjan verkkojulkaisun osoite: http://herkules.oulu.fi/isbn9789514263453/ «http://herkules.oulu.fi/isbn9789514263453/»1