Opintosuunnan vaihtaminen on yleistä
Opintosuunnan vaihtaminen hammaslääketieteen koulutusohjelmasta lääketieteen koulutusohjelmaan Oulun yliopistossa 1980–2004
Lähtökohdat: Tutkimuksessa haluttiin selvittää hammaslääketieteen koulutusohjelmaan hakeutumiseen sekä opintosuunnan lääketieteeseen vaihtamiseen johtaneita syitä Oulun yliopiston hammaslääketieteen koulutusohjelmassa vuosina 1980–2004 opiskelleilta henkilöiltä.
Menetelmät: Tutkimus toteutettiin kyselynä, joka lähetettiin kotiin kaikille hammaslääketieteestä lääketieteen koulutusohjelmaan vaihtaneelle 159 henkilölle. Heistä kyselyyn vastasi 62 %. Vastaukset analysoitiin SPSS-ohjelmalla ja tulosten merkitsevyyttä testattiin khiin neliötestillä.
Tulokset: Vastaajista 55 % tiesi jo hammaslääketiedettä opiskelemaan hakiessaan vaihtavansa opintosuuntaa. Syyt hakeutua hammaslääketieteen koulutusohjelmaan olivat erilaiset niillä, jotka tiesivät hakiessaan aikovansa vaihtaa opintosuuntaa kuin niillä, jotka eivät sitä hakiessaan tienneet. Syyt vaihtaa opintosuuntaa olivat samankaltaiset, mutta tutkimuksessa esitettyjen väittämien tärkeysjärjestys oli erilainen.
Johtopäätökset: Monet niistä, jotka tekivät opintosuunnan vaihtamispäätöksen vasta opintojen aikana, eivät tienneet hammaslääketieteen opiskelusta tai hammaslääkärin työstä paljoakaan hakiessaan, eivätkä he olleet varmoja, kumpaa alaa he halusivat opiskella. Henkilöt, jotka tiesivät jo hakiessaan aikovansa vaihtaa lääketieteeseen, hakivat opiskelemaan hammaslääketiedettä helpomman sisäänpääsyn ja lääketieteen kanssa yhtenevien opintojen vuoksi.
Läpikäynyt vertaisarvioinnin. Hyväksytty julkaistavaksi 2.5.2011.
Hammaslääkärin ammatin valitsemisen syitä on tutkittu useissa maissa «Kottonen A. Hammaslääkärin ura. Odotukset ja kokemukset. Väitöskirja. Turku: Turun yliopisto; 2009.»1 «Jover M, Doudoux D, Deveaux E. Representations of the dental surgery profession and the motivations given by second-year French students for applying for dental surgery. Eur J Dent Educ 2006; 10: 2–9.»2 «Lastikka H. Opintojen keskeyttäminen. Suom Hammaslaakaril 2003; 10: 1136–7.»3 «Pellinen A, Widström E. Kuka hakeutuu hammaslääkäriksi ja mikä alalla kiinnostaa. Suom Hammaslaakaril 1990; 37: 697–700.»4 «Hallissey J, Hannigan A, Ray N. Reasons for choosing dentistry as a career – a survey of dental students attending a dental school in Ireland during 1998–99. Eur J Dent Educ 2000; 4: 77–81.»5 «Scarbecz M, Ross JA. Gender differences in first-year dental students' motivation to attend dental school. J Dent Educ 2002; 66: 952–61.»6, koska nämä tekijät vaikuttavat merkittävästi alalle hakeutuvien opiskelijoiden motivaatioon saada opinnot päätökseen ja toimia alan ammattilaisina. Hammaslääketieteen koulutukseen hakeutumiseen ovat yhteydessä sosiaalinen tausta, sukupuoli ja erilaiset henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteet «Kottonen A. Hammaslääkärin ura. Odotukset ja kokemukset. Väitöskirja. Turku: Turun yliopisto; 2009.»1 «Pellinen A, Widström E. Kuka hakeutuu hammaslääkäriksi ja mikä alalla kiinnostaa. Suom Hammaslaakaril 1990; 37: 697–700.»4 «Hallissey J, Hannigan A, Ray N. Reasons for choosing dentistry as a career – a survey of dental students attending a dental school in Ireland during 1998–99. Eur J Dent Educ 2000; 4: 77–81.»5 «Scarbecz M, Ross JA. Gender differences in first-year dental students' motivation to attend dental school. J Dent Educ 2002; 66: 952–61.»6.
Hammaslääkärin ammattiin valikoituvat useammin henkilöt, joiden vanhemmilla on keskimääräistä korkeampi koulutustausta, naiset useammin kuin miehet, sekä ihmiset, joille alan ihmisläheisyys, terveyden edistäminen ja hoiva-aspekti ovat tärkeitä. Lisäksi syyt näyttävät vaihtelevan maan sosioekonomisen tilanteen ja maantieteellisen sijainnin mukaan. Länsimaissa hammaslääkärin ammattia voidaan sanoa enemmänkin uravalinnaksi kuin palvelukseksi yhteiskunnalle «Hallissey J, Hannigan A, Ray N. Reasons for choosing dentistry as a career – a survey of dental students attending a dental school in Ireland during 1998–99. Eur J Dent Educ 2000; 4: 77–81.»5. Sosiaalisesti ja taloudellisesti kehittyneemmissä maissa ihmisillä on varaa mukavampaan elämäntyyliin, eikä työ ole pelkästään tavallisimpia suusairauksia vastaan taistelemista «Hallissey J, Hannigan A, Ray N. Reasons for choosing dentistry as a career – a survey of dental students attending a dental school in Ireland during 1998–99. Eur J Dent Educ 2000; 4: 77–81.»5.
Tärkeimpiä hammaslääkärin ammattiin hakeutumisen syitä ovat aiheesta tehtyjen tutkimusten mukaan erityisesti halu toisten ihmisten auttamiseen, työn ihmisläheisyys, hyvä työllisyystilanne, mahdollisuus itsenäiseen ammatin harjoittamiseen ja säännölliset työajat. Näiden lisäksi tärkeitä tekijöitä ovat ammatin arvostus, hyvät ansiot sekä mahdollisuus kohentaa ihmisten ulkonäköä. Vähiten tärkeänä pidettiin sukulaisten tai ystävien toimimista suun terveydenhuollossa ja elinikäistä pyrkimystä ryhtyä hammaslääkäriksi «Kottonen A. Hammaslääkärin ura. Odotukset ja kokemukset. Väitöskirja. Turku: Turun yliopisto; 2009.»1 «Hallissey J, Hannigan A, Ray N. Reasons for choosing dentistry as a career – a survey of dental students attending a dental school in Ireland during 1998–99. Eur J Dent Educ 2000; 4: 77–81.»5. Monilla opiskelijoilla oli hakiessaan taustalla aiempia korkeakoulututkintoja, jokin muu ammatti tai muuta työkokemusta. Naisilla oli pidempi hakemista edeltävä koulutus- tai työhistoria kuin miehillä «Pellinen A, Widström E. Kuka hakeutuu hammaslääkäriksi ja mikä alalla kiinnostaa. Suom Hammaslaakaril 1990; 37: 697–700.»4. Sukupuolten väliset erot tulivat esille lähinnä alalle hakeutumiseen johtaneiden syiden tärkeysjärjestyksessä. Ammatinvalintaan vaikuttavat tekijät ovat monitahoisia kysymyksiä. Niihin vaikuttavat mm. omien vahvuuksien ja heikkouksien tunteminen, kiinnostuksen kohteet ja mielihalut, taloudellinen tilanne pitkän opiskelujakson aikana, tuleva työnkuva sekä muiden vaihtoehtojen kiinnostavuus «Kottonen A. Hammaslääkärin ura. Odotukset ja kokemukset. Väitöskirja. Turku: Turun yliopisto; 2009.»1 «Scarbecz M, Ross JA. Gender differences in first-year dental students' motivation to attend dental school. J Dent Educ 2002; 66: 952–61.»6.
Suomessa vuonna 2009 hammaslääkäreille tehdyn tutkimuksen mukaan 72 %:lle hammaslääketiede oli opintojen alussa ensisijainen uravalinta «Kottonen A. Hammaslääkärin ura. Odotukset ja kokemukset. Väitöskirja. Turku: Turun yliopisto; 2009.»1. Ammattiin jo valmistuneiden joukosta olivat karsiutuneet ne, jotka vaihtoivat opintosuuntaa, eivätkä koskaan valmistuneet hammaslääkäriksi. Saman tutkimuksen mukaan hieman alle viidesosa vastaajista ei opintoja aloittaessaan juuri tiennyt, minkälaista käytännön työ hammaslääkärin ammatissa on «Kottonen A. Hammaslääkärin ura. Odotukset ja kokemukset. Väitöskirja. Turku: Turun yliopisto; 2009.»1. Irlannissa vain 66 %:lle kyselytutkimukseen vastanneelle hammaslääketieteen opiskelijalle ala oli ensisijainen vaihtoehto «Hallissey J, Hannigan A, Ray N. Reasons for choosing dentistry as a career – a survey of dental students attending a dental school in Ireland during 1998–99. Eur J Dent Educ 2000; 4: 77–81.»5. Tämä johtui osittain erityisen lukio-opintojen pisteyttämiseen perustuvan valintamenetelmän käytöstä «Hallissey J, Hannigan A, Ray N. Reasons for choosing dentistry as a career – a survey of dental students attending a dental school in Ireland during 1998–99. Eur J Dent Educ 2000; 4: 77–81.»5.
Hakeminen hammaslääketieteen koulutusohjelmaan tapahtuu eri maissa hieman eri tavoin. Suomessa samana vuonna voi hakea ainoastaan joko hammaslääketieteelliseen tai lääketieteelliseen koulutusohjelmaan, ja vain yhteen yliopistoon kerrallaan. Opinnot alkavat suomalaisissa yliopistoissa lääketieteen koulutusohjelman kanssa kahdella sisällöltään osittain yhtenevällä prekliinisellä vuodella. Opintojen yhteneväisyydessä on eroja eri yliopistojen välillä. Esimerkiksi Ranskassa koulutusohjelma alkaa vuoden kestävillä yleislääketieteen opinnoilla «Jover M, Doudoux D, Deveaux E. Representations of the dental surgery profession and the motivations given by second-year French students for applying for dental surgery. Eur J Dent Educ 2006; 10: 2–9.»2. Ensimmäisen vuoden lopussa pidetään valintakoe, jossa menestymisen perusteella valitaan opiskelijat lääketieteen ja hammaslääketieteen koulutusohjelmiin.
Joka vuosi Oulun yliopistoon hammaslääketiedettä opiskelemaan hyväksytyistä muutama hakeutuu lääketieteen koulutusohjelmaan «Suominen-Taipale L. Selvitys hammaslääkärityövoimasta. Arvioita hammaslääkärien määrästä tulevina vuosikymmeninä. Hammaslääkäriliitto; 2007. http://www.hammaslaakariliitto.fi/fileadmin/pdf/Hammaslaaka»7. Oulun yliopistossa vuosina 1980–2004 opintosuuntaa hammaslääketieteestä lääketieteeseen vaihtoi 159 opiskelijaa. Opetusministeriön mukaan lääketieteellisten tiedekuntien keskeyttämisprosentti on alhaisempi kuin yleisesti yliopistoissa «Lastikka H. Opintojen keskeyttäminen. Suom Hammaslaakaril 2003; 10: 1136–7.»3. Vuonna 2000 lääketieteen opinnot keskeytti 1,2 % opiskelijoista ja hammaslääketieteen opinnot 2,7 %, kun maan yliopistojen keskiarvo oli 4,5 %. Toisaalta keskeyttämisestä esitetyt luvut eivät anna todellista kuvaa. Esimerkiksi vuosina 1990–1996 Helsinkiin otettiin 234 ja Ouluun 181 opiskelijaa, ja vuosina 1995–2001 valmistui Helsingistä 206 hammaslääkäriä ja Oulusta 160 «Lastikka H. Opintojen keskeyttäminen. Suom Hammaslaakaril 2003; 10: 1136–7.»3. Sisään otettujen ja valmistuneiden ryhmät eivät kuitenkaan ole identtisiä; osa tänä aikana valmistuneista aloitti opintonsa ko. ajankohtaa aiemmin ja osa tuolloin aloittaneista valmistui vasta myöhemmin «Pellinen A, Widström E. Kuka hakeutuu hammaslääkäriksi ja mikä alalla kiinnostaa. Suom Hammaslaakaril 1990; 37: 697–700.»4. Tärkeä tekijä opintosuunnan vaihtamisessa oli hammaslääketieteen ja lääketieteen yhtenevä opinto-ohjelma. Haasteena onkin parantaa hammaslääketieteen koulutusohjelman houkuttelevuutta. Tällä hetkellä prekliiniseen vaiheeseen on integroitu jonkin verran kliinisen vaiheen opintoja, minkä on toivottu parantavan opiskelijoiden motivaatiota ja sitoutumista hammaslääketieteen opintoihin «Lastikka H. Opintojen keskeyttäminen. Suom Hammaslaakaril 2003; 10: 1136–7.»3.
Tutkimuksista saatavilla oleva tieto ei anna yksiselitteistä kuvaa opintosunnaan vaihtamiseen johtaneista syistä. On kuitenkin havaittu, että Suomessa lääketieteen koulutusohjelman kanssa yhtenevät opinnot mahdollistavat suhteellisen helpon siirtymisen hammaslääketieteestä lääketieteeseen. Tätä monet opintosuuntaa vaihtaneet, ensisijaisesti lääketieteestä kiinnostuneet opiskelijat, ovat käyttäneet hyväkseen «Lastikka H. Opintojen keskeyttäminen. Suom Hammaslaakaril 2003; 10: 1136–7.»3 «Pellinen A, Widström E. Kuka hakeutuu hammaslääkäriksi ja mikä alalla kiinnostaa. Suom Hammaslaakaril 1990; 37: 697–700.»4. Useat eri tekijät vaikuttivat niiden päätökseen, jotka eivät jo opintojensa alussa tienneet aikovansa vaihtaa opintosuuntaa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hammaslääketieteen koulutusohjelmasta lääketieteeseen vaihtamiseen johtaneita syitä. Näiden lisäksi haluttiin tutkia, minkälaiset seikat saivat opiskelijan hakeutumaan hammaslääketieteen koulutusohjelmaan.
Materiaalit ja menetelmät
Tutkimuksen kohteena olivat kaikki vuosina 1980–2004 Oulun yliopiston hammaslääketieteellisen koulutusohjelman opintosuuntaa vaihtaneet opiskelijat (n=159). Erityisesti vuonna 2004 opintosuunnan vaihtaminen aiheutti huolta Oulun yliopistossa, joten tutkimuksen tekeminen päätettiin aloittaa. Varsinainen tutkimus voitiin aloittaa myöhemmin, kun luvat rekisteritietojen käyttämiseen oli saatu ja kyselylomakkeet testattu.
Aineisto koottiin kotiin lähetettyjen kyselylomakkeiden avulla. Kysymykset laadittiin siten, että vastaaja sai valmiiden vastausvaihtoehtojen lisäksi vastata halutessaan avoimiin kysymyksiin. Kyselylomake annettiin testattavaksi kahdelle opintosuuntaa vaihtaneelle opiskelijalle. Heidän antamiaan kommentteja käytettiin apuna, kun kyselylomake muotoiltiin lopulliseen muotoonsa. Opintosuuntaa vaihtaneiden henkilöiden henkilötiedot saatiin Oulun yliopiston opiskelijarekisteristä ja osoitetiedot Väestörekisterikeskuksesta. Lupa tietojen käyttämiseen anottiin opintorekisterijärjestelmä OODI:n vastuuhenkilöiltä Oulun yliopistosta. Rekisteriseloste toimitettiin myös Tietosuojavaltuutetun toimistoon. Vastaamatta jättäneille henkilöille lähetettiin muistutukseksi uusi kyselylomake kyselyssä pyydetyn takarajan umpeuduttua.
Taustatietoja olivat ikä, sukupuoli ja hammaslääketieteen opintojen aloitusvuosi. Kyselyssä selvitettiin myös mahdollisia aiempia opintoja, montako kertaa vastaaja oli yhteensä hakenut hammaslääketieteen tai lääketieteen koulutusohjelmaan ja sitä, hakiko vastaaja suoraan lukion jälkeen opiskelemaan. Muita opintosuunnan vaihtamiseen vaikuttaneita syitä selvitettiin monivalintakysymyksillä. Lisäksi kysyttiin, montako kertaa vastaaja oli hakenut eri koulutusohjelmiin.
Hammaslääketieteen koulutusohjelmaan hakeutumisen syitä selvittävässä kysymyksessä annettiin seuraavat 9 väittämää, joista vastaaja sai valita ne, joista hän oli samaa mieltä: 1. "Ajattelit pääseväsi helpommin hammaslääketieteelliseen, ja voisit hakea lääketieteelliseen myöhemmin", 2. "Ajattelit hammaslääketieteen opiskelun olevan helpompaa", 3. "Ympäristön painostuksesta (esim. perhe, kaveripiiri, tms.)", 4. "Et tiennyt, millaista opiskelu hammaslääketieteellisessä on", 5. "Ajattelit tehdä lopullisen päätöksen vasta myöhemmin", 6. "Ajattelit, että lääketieteelliseen pääsee helposti prekliinisten opintojen jälkeenkin", 7. "Et halunnut pitää välivuotta", 8. "Et ollut varma, kumpaa alaa halusit opiskella" ja 9. "Joku muu syy, mikä?"
Seuraavassa kysymyksessä vastaajaa pyydettiin asettamaan väittämiä opiskelusuunnan vaihtamisesta tärkeysjärjestykseen. Väittämät pisteytettiin asteikolla 1–5, jossa 1 oli " ei lainkaan tärkeä" ja 5 "erittäin tärkeä". Väittämät olivat: 1. "Hammaslääketiede ei tuntunut omalta alaltasi", 2. "Hammaslääkärin työ ei ollut mielestäsi riittävän monipuolista", 3. "Et saanut riittävästi tietoa hammaslääkärin työstä", 4. "Työllisyystilanne oli epävarma", 5. "Ei tarpeeksi kontaktia prekliinisessä vaiheessa hammaslääketieteen opiskelijoihin, opettajiin ja opintoihin", 6. "Allergian tai sairauden vuoksi", 7. "Et uskonut kädentaitojesi riittävän", 8. "Olit aina halunnut lääkäriksi", 9. "Sinua kiinnosti enemmän joku muu erikoisala" ja 10. "Lääkäreillä oli mielestäsi parempi palkka" ja 11. "Muu syy, mikä?"
Tutkimuksesta saadut vastaukset tallennettiin taulukko-ohjelmaan ja analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Tulokset kuvattiin suorina jakaumina ja ristiintaulukoimalla. Vastaukset luokiteltiin sukupuolen ja sen mukaan, tiesikö vastaaja jo hakiessaan, ettei aio jäädä opiskelemaan hammaslääketiedettä. Tilastollisia eroja näiden ryhmien välillä testattiin khiin neliötestillä ja Fischerin exact -testillä.
Tulokset
Kyselyyn vastasi 62 % opintosuuntaa vaihtaneista (n=99). Naisia vastaajista oli 64 % ja miehiä 36 %. Vastaajien ikä oli kyselyn ajankohtana 23–54 vuotta. Suoraan lukiosta hammaslääketiedettä opiskelemaan päässeitä oli 21 %. Ensimmäisellä hakukerralla sisään päässeitä oli 83 %. Hammaslääketieteen koulutusohjelmaan oli haettu ennen sisäänpääsyvuotta 1–2 kertaa ja lääketieteen koulutusohjelmaan 1–5 kertaa (keskimäärin n. 2 kertaa). Vastaajista 55 % tiesi jo hakiessaan, ettei aio jäädä opiskelemaan hammaslääketiedettä. Heistä 61 % oli naisia ja 39 % miehiä. Hammaslääketieteen koulutusohjelmaan hakeutumisen syyt olivat hieman erilaiset niillä, jotka tiesivät jo hakiessaan aikovansa vaihtaa opintosuuntaa verrattuna niihin, jotka eivät hakiessaan suunnitelleet vaihtamista (taulukko «Vastaajien ilmoittamat syyt, jotka saivat hakemaan hammaslääketieteen koulutusohjelmaan sen mukaan, tiesikö vastaaja jo hakiessaan opiskelemaan vaihtavansa opintosuuntaa (n=99) Oulun yliopistossa vuos»1). Ne, jotka eivät vielä hakiessaan ajatelleet vaihtavansa lääketieteeseen, eivät olleet varmoja, kumpaa alaa he halusivat opiskella. Monet ajattelivat tekevänsä lopullisen päätöksen opintosuunnasta myöhemmin.
Syyt vaihtaa opintosuuntaa olivat samankaltaiset kaikilla vastaajilla, mutta niiden tärkeysjärjestys oli erilainen niillä, jotka alun perin aikoivat vaihtaa opintosuuntaa, kuin niillä, jotka eivät sitä hakiessaan vielä tienneet (kuvio «»1). Vastaajat, jotka tiesivät hakiessaan hammaslääketieteen koulutusohjelmaan aikovansa vaihtaa opintosuuntaa, valitsivat tärkeimmiksi syiksi (erittäin tärkeää tai melko tärkeää) vaihtamispäätöksessään seuraavat väittämät: hammaslääkärin työ ei ollut riittävän monipuolista (31 %), heitä kiinnosti jokin muu erikoisala (28 %), hammaslääketiede ei tuntunut omalta alalta (28 %), he eivät saaneet riittävästi kontaktia kliinisen vaiheen opintoihin (22 %), hammaslääkärin työstä ei ollut tarjolla riittävästi tietoa (19 %) sekä että he olivat aina halunneet lääkäriksi (17 %).
Vastaajat, jotka eivät hammaslääketiedettä opiskelemaan hakiessaan tienneet vaihtavansa opintosuuntaa, ilmoittivat opintosuunnan vaihtamiseensa seuraavia syitä: kiinnostus jotain muuta erikoisalaa kohtaan (32 %), lääkärin työn toiveammattina (30 %), hammaslääketiede ei tuntunut omalta alalta (30 %), hammaslääkärin työ ei ollut riittävän monipuolista (27 %), ei riittävästi kontaktia kliinisen vaiheen opintoihin (14 %), eikä riittävästi tietoa hammaslääkärin työstä (12 %).
Avoimissa kysymyksissä syiksi hakea opiskelemaan hammaslääketiedettä mainittiin esimerkiksi se, että hammaslääketieteen koulutusohjelmaan oli helpompaa päästä opiskelemaan, hammaslääketiede oli alun perin kiinnostanut enemmän tai parhaillaan meneillään olleet toisen alan opinnot eivät kiinnostaneet.
Avoimissa kysymyksissä vaihtopäätökseen vaikuttaneiksi syiksi mainittiin useimmin prekliinisessä vaiheessa korostettu lääketieteen opiskelun korkeampi arvostus, huono opiskeluilmapiiri sekä jotkin fyysiset, hammaslääkärin työn tekemistä estävät syyt.
| Väittämä | Tiesivät vaihtavansa (n) | Eivät tienneet vaihtavansa (n) | p-arvo (khiin neliötesti) |
|---|---|---|---|
| 1. Ajattelit pääseväsi helpommin hammaslääketieteelliseen, ja voisit myöhemmin hakea lääketieteelliseen | 18 | 38 | 0,000 |
| 2. Ajattelit hammaslääketieteen opiskelun olevan helpompaa | 1 | 1 | 0,843 |
| 3. Ympäristön painostuksesta (esim. perhe, kaveripiiri, tms.) | 2 | 0 | 0,213 |
| 4. Et tiennyt, millaista opiskelu hammaslääketieteellisessä on | 8 | 0 | 0,010 |
| 5. Ajattelit tehdä lopullisen päätöksen vasta myöhemmin | 28 | 8 | 0,001 |
| 6. Ajattelit, että lääketieteelliseen pääsee helposti prekliinisten opintojen jälkeenkin | 11 | 19 | 0,007 |
| 7. Et halunnut pitää välivuotta | 5 | 8 | 0,150 |
| 8. Et ollut varma, kumpaa alaa halusit opiskella | 26 | 2 | 0,000 |
Pohdinta
Tässä tutkimuksessa vastaukset luokiteltiin sen mukaan, ajatteliko vastaaja jo hakiessaan jäävänsä opiskelemaan hammaslääketiedettä vai ei. Näitä ryhmiä haluttiin vertailla keskenään, koska haluttiin selvittää miksi hammaslääketieteen koulutusohjelmaan haetaan, vaikkei opiskelijalla ole aikomusta viedä opintojaan loppuun. Ryhmiä vertailtiin myös, koska haluttiin selvittää niitä tekijöitä, jotka saivat alun perin alasta kiinnostuneen opiskelijan vaihtamaan lääketieteelliseen koulutusohjelmaan kesken opintojensa.
Vastausprosentti tässä tutkimuksessa oli 62, joka on kyselytutkimuksissa hyvä tulos. Erityisen hyvänä vastausprosenttia voidaan pitää, koska osa kyselyyn vastanneista oli valmistunut jo n. 20 vuotta sitten. Palautetut vastauslomakkeet olivat huolellisesti täytettyjä. Osassa aiemmista tutkimuksista annettiin tutkimukseen osallistujille valmiita vastausvaihtoehtoja, joita he kyselyn ohjeiden mukaan pisteyttivät «Jover M, Doudoux D, Deveaux E. Representations of the dental surgery profession and the motivations given by second-year French students for applying for dental surgery. Eur J Dent Educ 2006; 10: 2–9.»2 «Pellinen A, Widström E. Kuka hakeutuu hammaslääkäriksi ja mikä alalla kiinnostaa. Suom Hammaslaakaril 1990; 37: 697–700.»4 «Hallissey J, Hannigan A, Ray N. Reasons for choosing dentistry as a career – a survey of dental students attending a dental school in Ireland during 1998–99. Eur J Dent Educ 2000; 4: 77–81.»5 «Scarbecz M, Ross JA. Gender differences in first-year dental students' motivation to attend dental school. J Dent Educ 2002; 66: 952–61.»6. Toisissa taas esitettiin pelkästään avoimia kysymyksiä, jotka jättivät vastausten käsittelijälle paljon tulkinnanvaraa «Lastikka H. Opintojen keskeyttäminen. Suom Hammaslaakaril 2003; 10: 1136–7.»3 «Pellinen A, Widström E. Kuka hakeutuu hammaslääkäriksi ja mikä alalla kiinnostaa. Suom Hammaslaakaril 1990; 37: 697–700.»4. Tässä tutkimuksessa käytettiin valmiiden vaihtoehtojen ja avoimien kysymysten yhdistelmää. Tutkimuksen menetelmäksi valittiin kyselytutkimus, koska se oli helposti toteutettavissa ja toistettavuus oli melko hyvä. Valmista kysymyslomaketta ei aiemmista tutkimuksista ollut saatavilla. Lomakkeiden esitestauksella pyrittiin varmistamaan se, että kysymykset olivat ymmärrettäviä ja kattoivat tutkimuksen kannalta tärkeimmät alueet. Testauksella pyrittiin täten lisäämään kyselyn luotettavuutta.
Vastaajat jakautuivat selkeästi kahteen ryhmään: niihin, jotka tiesivät jo hammaslääketiedettä opiskelemaan hakiessaan aikovansa vaihtaa opintosuuntaa ja niihin, jotka eivät tienneet. Osa hakeutui hammaslääketieteen koulutusohjelmaan, koska opiskelemaan oli lääketieteen koulutusohjelmaan verrattuna helpompaa päästä ja koska kaksi ensimmäistä vuotta olivat yhtenevät. Myöhemmin heillä olisi vielä mahdollisuus hakea lääketieteen koulutusohjelmaan. Osa taas ajatteli hakiessaan opiskelevansa hammaslääkäriksi ja osa ei ollut varma, kumpaa alaa haluaisi opiskella. Syyt hakeutua koulutukseen olivat siis erilaisia riippuen siitä, oliko vastaajalla tarkoitus valmistua hammaslääkäriksi vai ei. Tärkeimmät syyt kaikilla opintosuuntaa vaihtaneilla olivat samat riippumatta siitä, mikä heidän suunnitelmansa opintoihin hakeutuessaan oli ollut. Ainoastaan asioiden tärkeysjärjestyksessä oli joitakin eroja. Syissä hakea hammaslääketieteen koulutusohjelmaan oli kuitenkin tilastollisesti merkitseviä eroja (taulukko «Vastaajien ilmoittamat syyt, jotka saivat hakemaan hammaslääketieteen koulutusohjelmaan sen mukaan, tiesikö vastaaja jo hakiessaan opiskelemaan vaihtavansa opintosuuntaa (n=99) Oulun yliopistossa vuos»1).
Vastausten perusteella ennen opiskelemaan hakemista tulisi eri aloista saada enemmän tietoa. Hammaslääketieteen opiskelusta ja hammaslääkärinä työskentelystä kannattaisi tarjota aktiivisesti tietoa opintojaan aloitteleville ja niitä suunnitteleville, esimerkiksi lukiolaisille. Kahden ensimmäisen vuoden opinnot yhdessä lääketieteen opiskelijoiden kanssa olivat myös saaneet monet vastaajista pohtimaan opintosuunnan vaihtamista. Nämä seikat tulivat esille lähinnä avoimissa vastauksissa. Vastaajat mainitsivat, että hammaslääketieteen opiskelijoita ei ollut huomioitu riittävästi, heitä oli kohdeltu "toisen luokan kansalaisina", ja että kursseilla oli arvostettu enemmän lääketieteen opiskelijoita ja korostettu lääketieteen lisensiaatin tutkinnon arvoa.
Opiskelumotivaatioon vaikuttaa suuresti opiskelijan halukkuus opiskella nimenomaan hammaslääkäriksi «Pellinen A, Widström E. Kuka hakeutuu hammaslääkäriksi ja mikä alalla kiinnostaa. Suom Hammaslaakaril 1990; 37: 697–700.»4 «Hallissey J, Hannigan A, Ray N. Reasons for choosing dentistry as a career – a survey of dental students attending a dental school in Ireland during 1998–99. Eur J Dent Educ 2000; 4: 77–81.»5. Irlannissa 66 %:lle kyselyyn vastanneista hammaslääketiede oli ensisijainen vaihtoehto «Hallissey J, Hannigan A, Ray N. Reasons for choosing dentistry as a career – a survey of dental students attending a dental school in Ireland during 1998–99. Eur J Dent Educ 2000; 4: 77–81.»5. Muiden ensisijaisena valintana oli yleisimmin lääketiede (66 %). Suomessa vuonna 1989 hammaslääketieteen koulutusohjelmaan hakeneista 82 %:lla valinta oli ensisijainen «Pellinen A, Widström E. Kuka hakeutuu hammaslääkäriksi ja mikä alalla kiinnostaa. Suom Hammaslaakaril 1990; 37: 697–700.»4. Lääketieteen koulutusohjelma oli ensimmäinen vaihtoehto 70 %:lle niistä, joille hammaslääketiede ei ollut ensisijainen.
On kuitenkin otettava huomioon, että tällä hetkellä Suomessa voi hakea samanaikaisesti ainoastaan joko lääketieteen tai hammaslääketieteen koulutusohjelmaan ja vain yhteen yliopistoon kerrallaan. Opintosuuntaa hammaslääketieteestä lääketieteeseen on Oulun yliopistossa aiemmin pystynyt vaihtamaan jättämällä tiedekuntaan hakemuksen. Tämän lisäksi valintakokeen pistemäärän tuli Oulussa olla vähintään sama kuin samana vuonna lääketieteen koulutusohjelman pisteraja. Nykyään opintosuuntaa vaihtavan on osallistuttava uudelleen pääsykokeeseen voidakseen jatkaa opintoja toisessa koulutusohjelmassa. Useimmat osallistuvat pääsykokeeseen ennen kliinisen vaiheen opintoja, etenkin jos opiskelijalla on alun perinkin ollut tarkoituksena vaihtaa opintosuuntaa.
Vastaajat, jotka eivät päässeet opiskelemaan hammaslääketiedettä suoraan lukiosta, olivat hakeneet ensin keskimäärin kaksi kertaa lääketieteen koulutusohjelmaan. Ensimmäisellä hakukerralla hammaslääketiedettä opiskelemaan päässeitä oli 83 %, ja 21 % pääsi suoraan lukio-opintojen jälkeen. Osa siis oli todennäköisesti sellaisia, jotka olivat pitäneet yhden tai useamman välivuoden opinnoissaan, ja osa oli vaihtanut opintosuuntaa jostain muusta tiedekunnasta tai oppilaitoksesta.
Hammaslääketiede ei ole ainoa koulutusohjelma, josta hakeudutaan kesken opintojen lääketieteen koulutusohjelmaan. Myös monissa luonnontieteellisissä koulutusohjelmissa on ongelmana ollut opiskelijoiden siirtyminen muihin koulutusohjelmiin. Tästä johtuen valmistuvien määrät jäävät pienemmiksi ja keskeyttämisprosentit ovat suurempia kuin yliopisto-opintonsa kokonaan keskeyttävien määrä. Vuonna 2003 Hammaslääkärilehden teettämän kyselyn mukaan vuonna 1998 Oulun yliopiston hammaslääketieteen koulutusohjelmassa aloittaneesta 33 opiskelijasta valmistui 16; kolmen opinnot olivat viivästyneet, ja loput 11 vaihtoivat lääketieteelliseen koulutusohjelmaan joko ensimmäisen tai toisen prekliinisen vuoden aikana «Lastikka H. Opintojen keskeyttäminen. Suom Hammaslaakaril 2003; 10: 1136–7.»3. Tärkeänä kannustimena vaihtamiseen oli yhteiset opinnot lääketieteen koulutusohjelman kanssa.
Aiemmin julkaistun tutkimuksen perusteella opiskelijat kokevat koulutusohjelmasta toiseen siirtymisen helpompana väylänä lääketieteen koulutusohjelmaan, etenkin jos heillä ei ole aikomusta valmistua hammaslääkäriksi «Lastikka H. Opintojen keskeyttäminen. Suom Hammaslaakaril 2003; 10: 1136–7.»3. Tämän tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia. Yli puolet vastanneista (55 %) oli suunnitellut jo etukäteen vaihtavansa koulutusohjelmaa. Monet olivat avointen kysymysten vastauksissaan maininneet esimerkiksi liian tiukan opiskelutahdin vaikuttaneen vaihtamiseen. Opiskelijat toivoivat avointen vastausten osiossa enemmän joustavuutta opintosuunnitelmalta, jotta yksilökohtaiset toivomukset ja elämäntilanteen muutokset voisi paremmin huomioida opintojen aikana.
Aiemmissa tutkimuksissa saatiin samansuuntaisia vastauksia myös opintosuunnan valitsemisen ja opiskelumotivaation taustatekijöistä. Aivan samanlaiseen kysymyksenasetteluun perustuvaa tutkimusta ei toisaalta ole aiemmin ainakaan Suomessa tehty. Hammaslääketieteen koulutusohjelmassa opintojen keskeyttäminen ei niinkään ole ongelma, vaan opintojen viivästyminen sekä vaihtaminen lääketieteen koulutusohjelmaan.
Jotta opiskelemaan saataisiin hakeutumaan aidosti hammaslääketieteestä kiinnostuneita ja motivoituneita henkilöitä, kannattaisi koulutuksen sisällöstä ja hammaslääkärin käytännön työstä tiedottaa paremmin. Moni yliopistoon pyrkivä ei välttämättä tiedä, minkälaiselle alalle on hakeutumassa, joten opintosuunnan vaihtamisen syynä voi olla pelkästään informaation puute. Lisäksi hammaslääketiedettä opiskelemaan hakevien keskuudessa elää sitkeästi luulo, että hammaslääketieteelliseen koulutukseen on huomattavasti helpompaa päästä opiskelemaan kuin lääketieteelliseen. Jos opiskelupaikkaa hakeva pitää epävarmana pääsyään lääketieteen koulutusohjelmaan, hän voi hakea hammaslääketieteen koulutusohjelmaan varmistaakseen itselleen opiskelupaikan.
Prekliinisen vaiheen opintoihin kannattaisi sisällyttää nykyistä enemmän hammaslääketieteen opintokokonaisuuksia, ja siten lisätä tietoa kliinisen vaiheen opinnoista ja hammaslääkärin työstä. Niihin, jotka alun alkaen tiesivät haluavansa opiskella lääketiedettä voi olla vaikea vaikuttaa. Kuitenkin opintosuunnan vaihtamista suunnitelleilta, hammaslääketieteen opintojaan jatkamaan päätyneiltä opiskelijoilta tulisi jatkotutkimuksen avulla saada lisätietoa tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet päätökseen saattaa loppuun opinnot hammaslääketieteen koulutusohjelmassa.
Reasons for changing Degree Programme from Dentistry to Medicine
The aim of this study was to determine the reasons and motives of students changing from the Degree Programme in Dentistry to the Degree Programme in Medicine in the University of Oulu in 1980–2004.
A questionnaire was sent to all the 159 persons who had changed from the Degree Programme in Dentistry to the Degree Programme in Medicine. The percentage of completed and returned questionnaires was 62. The answers were cross-tabulated with the SPSS-program and the statistical significance of the answers was tested with khii squared test.
Of the participants, 55% knew already when they applyed to the programme in Dentistry that they were going to change to medicine. The reasons for applying to the Degree Programme in Dentistry did not differ among those who knew they were going to change study programme compared to those who in the beginning of their studies had no intention ofchanging study programme. The priority of the motives, on the other hand, differed among the two groups.
Many of those who made the decision to change to medicine during their studies pointed out that prior to their studies, they did not know enough about studying dentistry or working as a dentist, and that they were not certain which profession they were more interested in. Those who had intended to apply to dentistry first, and later during their studies change to medicine, applied to dentistry because it was easier to gain admission to the Faculty of Dentistry and for the first two years the two degree programmes are very similar.
Artikkeli perustuu HLL Jenni Vaattovaaran syventävien opintojen työhön.
Kirjallisuutta
- Kottonen A. Hammaslääkärin ura. Odotukset ja kokemukset. Väitöskirja. Turku: Turun yliopisto; 2009.
- Jover M, Doudoux D, Deveaux E. Representations of the dental surgery profession and the motivations given by second-year French students for applying for dental surgery. Eur J Dent Educ 2006; 10: 2–9.
- Lastikka H. Opintojen keskeyttäminen. Suom Hammaslaakaril 2003; 10: 1136–7.
- Pellinen A, Widström E. Kuka hakeutuu hammaslääkäriksi ja mikä alalla kiinnostaa. Suom Hammaslaakaril 1990; 37: 697–700.
- Hallissey J, Hannigan A, Ray N. Reasons for choosing dentistry as a career – a survey of dental students attending a dental school in Ireland during 1998–99. Eur J Dent Educ 2000; 4: 77–81.
- Scarbecz M, Ross JA. Gender differences in first-year dental students' motivation to attend dental school. J Dent Educ 2002; 66: 952–61.
- Suominen-Taipale L. Selvitys hammaslääkärityövoimasta. Arvioita hammaslääkärien määrästä tulevina vuosikymmeninä. Hammaslääkäriliitto; 2007. http://www.hammaslaakariliitto.fi/fileadmin/pdf/Hammaslaakariliitto/tutkimusraportit/tyovoimaraportti_net.pdf «http://www.hammaslaakariliitto.fi/fileadmin/pdf/Hammaslaakariliitto/tutkimusraportit/tyovoimaraportti_net.pdf»1
Satu Lahti, dosentti, EHL, yliopistotutkija, Hammaslääketieteen laitos, Oulun yliopisto
Ahti Niinimaa, FT, Hammaslääketieteen laitos, Oulun yliopisto