Uudistukset vaikuttivat oikomishoitoon pelättyä vähemmän

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksessa käytetyt tiedot hampaiston oikomishoidosta kerättiin kyselylomakkeilla, jotka lähetettiin 194 terveyskeskuksen johtaville hammaslääkäreille. Kysely oli osa kolmen vuoden välein tehtävää erillisselvitystä. Lomakkeisiin oli liitetty yksityiskohtaiset ohjeet niiden täyttämisestä. Tietoja kerättiin vuoden 2009 aikana maksuttomassa oikomiskojehoidossa olleiden määrästä 0–5- ja 6–17-vuotiaiden ikäryhmissä, sekä aloitettujen ja valmiiksi saatujen kojehoitojen määrästä koko 0–17-vuotiaiden ikäryhmässä. Oikomiskojehoidossa olleeksi katsottiin joko aktiivisessa hoidossa tai retentiovaiheessa oleva potilas, jolla oli käytössä kiinteä tai irrotettava oikomislaite ja jonka hoito oli järjestetty terveyskeskuksen omana toimintana tai sen hankkimana ostopalveluna joko toisilta terveyskeskuksilta tai yksityissektorilta. Tutkimuksen ulkopuolelle rajattiin potilaat, joiden hoito oli rajoittunut pelkkään sarjapoistoon tai hampaiden hiontoihin. Kuntien ja kuntainliittojen lähetteellä keskussairaaloissa hoidetut potilaat ovat kirjautuneet sairaaloiden tilastoihin. Valmiiksi hoidetuksi katsottiin potilas, jonka hoito- ja retentiovaiheet olivat päättyneet. Lisäksi kysyttiin väestön kokonaismäärää sekä lasten ja nuorten määriä 0–5- ja 6–17-vuotiaiden ikäryhmissä.

Terveyskeskukset palauttivat 177 lomaketta (91,2 %). Osa niistä jouduttiin kuitenkin hylkäämään puutteellisten väestöä, oikomishoidossa olleita sekä aloitettujen ja valmiiksi saatujen hoitojen määriä koskevien tietojen vuoksi. Tiedot oikomishoidossa olleiden määrästä saatiin 162:sta (83,5 %) ja aloitetuista ja valmiiksi saaduista hoidoista 155 (79,9 %) terveyskeskuksesta. Väestön määrä näissä 162 terveyskeskuksessa oli 4 777 971 ja 155 terveyskeskuksessa 4 640 040. Tulosten käsittelyssä käytettiin läänijakoa ja lisäksi terveyskeskukset jaettiin väestömäärän mukaan kolmeen ryhmään: pienet (väestöpohja 6 000 tai alle), keskikokoiset (väestöpohja 6 001–14 000) ja suuret (väestöpohja yli 14 000).

Terveyskeskukset luokiteltiin edelleen hoidon kattavuuden (oikomishoidossa olleiden prosentuaalinen osuus ikäluokasta) mukaan ylimpään (laajasti hoitoa tarjonneet) ja alimpaan (suppeasti hoitoa tarjonneet) viidennekseen. Nuorempien, 0–5-vuotiaiden, ikäryhmässä terveyskeskus sijoitettiin alimpaan ryhmään, kun hoidon kattavuus oli 0 %. Vastaava luokitus tehtiin myös aloitettujen hoitojen ja valmiiksi saatujen hoitojen suhteellisten osuuksien mukaan.

Aineiston tilastomatemaattisessa tarkastelussa käytettiin t-testiä, X²-testiä ja varianssianalyysiä (yksisuuntainen ANOVA). ANOVAn antamien tulosten tarkistamisessa post hoc -testinä käytettiin Bonferronin korjausta. Erot katsottiin tilastollisesti merkitseviksi, kun p oli < 0,05.

Tulokset

Aloitetut ja valmiiksi saadut hoidot

Tiedot aloitettujen ja valmiiksi saatujen hoitojen määrästä saatiin 155 terveyskeskuksesta. Näissä terveyskeskuksissa otettiin hoitoon 21 256 uutta potilasta ja saatiin valmiiksi 16 079 potilaan hoito. Aloitettujen hoitojen määrässä näytti olevan läänien välisiä eroja (yksisuuntainen ANOVA: p < 0,05) (Taulukko «Terveyskeskuksissa aloitettujen ja valmiiksi saatujen oikomiskojehoitojen lukumäärät (n) ja prosenttiosuudet (%) lääneittäin ikäryhmässä 0–17-vuotiaat vuonna 2009 (Vv = vaihteluväli).»3), mutta post hoc -testi osoitti, että tilastollisesti merkitseviä eroja ei ollut (p > 0,05). Valmistuneidenkaan hoitojen määrissä ei ollut eroja läänien välillä (yksisuuntainen ANOVA: p > 0,05) (Taulukko «Terveyskeskuksissa aloitettujen ja valmiiksi saatujen oikomiskojehoitojen lukumäärät (n) ja prosenttiosuudet (%) lääneittäin ikäryhmässä 0–17-vuotiaat vuonna 2009 (Vv = vaihteluväli).»3). Myöskään erikokoisten terveyskeskusten välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja aloitettujen eikä valmiiksi saatujen hoitojen määrissä (yksisuuntainen ANOVA: p > 0,05) (Taulukko «Erikokoisissa terveyskeskuksissa aloitettujen ja valmiiksi saatujen oikomiskojehoitojen lukumäärät (n) ja prosenttiosuudet (%) ikäryhmässä 0–17-vuotiaat vuonna 2009 (Vv = vaihteluväli).»4). Aloitettujen hoitojen määrä oli suurempi kuin valmiiksi saatujen hoitojen määrä 119:ssa (76,8 %), pienempi 35:ssa (22,6 %) ja yhtä suuri yhdessä (0,6 %) terveyskeskuksessa. Aloitettujen hoitojen suhteellisten osuuksien mukaan ylimpään ja alimpaan viidennekseen luokiteltujen 31 terveyskeskuksen joukossa oli jokseenkin samassa suhteessa eri lääneissä sijaitsevia terveyskeskuksia (X²-testi: p > 0,05) (Kuva «»1) samoin kuin erikokoisia terveyskeskuksiakin (X²-testi: p > 0,05) (Kuva «»2). Alimpaan viidennekseen luokitelluista 31 terveyskeskuksesta kaikki kuuluivat myös hoidon kattavuuden mukaan alimpaan viidennekseen kuuluvien 57 terveyskeskusten joukkoon.

Taulukko 3. Terveyskeskuksissa aloitettujen ja valmiiksi saatujen oikomiskojehoitojen lukumäärät (n) ja prosenttiosuudet (%) lääneittäin ikäryhmässä 0–17-vuotiaat vuonna 2009 (Vv = vaihteluväli).

Lääni	Etelä-Suomen lääni	Länsi-Suomen lääni	Itä-Suomen lääni	Oulun lääni	Lapin lääni	Ahvenanmaa	Yhteensä	p
A=ANOVA (yksisuuntainen); B=Bonferronin korjaus *** p < 0,001, # p > 0,05
Terveyskeskuksia n	35	66	22	17	14	1	155
Aloitetut hoidot:
0–17-vuotiaita n	385 135	346 217	89 139	96 497	32 035	5 686	954 709
Aloitettuja hoitoja n	7 592	7 716	2 238	2 825	731	154	21 256
Osuus ikäryhmästä %	2,0	2,2	2,5	2,9	2,3	2,7	2,2	A* B#
Vv	0,4–5,6	0,0–4,9	0,5–5,7	1,5–4,6	0,3–6,9	-	0,0–6,9
Valmiit hoidot;
Hoidossa 0–17-vuotiaita n	30 335	33 345	8 064	13 419	2 902	435	88 500
Valmistuneita hoitoja n	5 696	6 111	1 512	2 101	543	116	16 079
Osuus hoidossa olleista %	18,8	18,3	18,8	15,7	18,7	26,7	18,2	A#
Vv	5,2–66,0	0,9–66,8	2,4–61,4	2,2–42,1	9,0–42,1	-	0,9–66,8

Kuva 1. Aloitettujen hoitojen määrän mukaan ylimpään ja alimpaan viidennekseen luokitellut terveyskeskukset eri lääneissä (ES = Etelä-Suomen lääni, LS = Länsi-Suomen lääni, IS = Itä-Suomen lääni, O = Oulun lääni ja L = Lapin lääni).

Kuva 2. Aloitettujen hoitojen määrän mukaan ylimpään ja alimpaan viidennekseen luokitellut terveyskeskukset erikokoiset terveyskeskukset (P = pienet, K = keskikokoiset ja S = suuret).

Taulukko 4. Erikokoisissa terveyskeskuksissa aloitettujen ja valmiiksi saatujen oikomiskojehoitojen lukumäärät (n) ja prosenttiosuudet (%) ikäryhmässä 0–17-vuotiaat vuonna 2009 (Vv = vaihteluväli).

Terveyskeskuksen koko	Pienet	Keskikokoiset	Suuret	Koko maa	p
ANOVA (yksisuuntainen); # p > 0,05
Terveyskeskuksia n	33	39	83	155
Aloitetut hoidot:
0–17-vuotiaita n	29 128	81 559	844 022	954 709
Aloitettuja hoitoja n	852	1 785	18 619	21 256
Osuus ikäryhmästä %	2,9	2,2	2,2	2,2	#
Vv	0,3–6,9	0,0–4,7	0,0–1,2	0,0–6,9
Valmiit hoidot:
Hoidossa 0–17-vuotiaita n	5 802	9 501	73 197	88 500
Valmistuneita hoitoja n	697	1 432	13 950	16 079
Osuus hoidossa olleista %	12,0	15,1	19,1	18,2	#
Vv	0,9–66,8	2,4–61,3	3,6–44,55	0,9–66,8

Pohdinta

Oikomishoidon kattavuutta koskevat tiedot vuodelta 2009 saatiin 83,5 %:lta maamme terveyskeskuksista. Vuosina 2003 vastaava luku oli 71,0 %. Aloitettujen ja valmiiksi saatujen hoitojen määrää koskevat tiedot saatiin vastaavasti 73,9 %:lta ja 79,9 %:lta «Järvinen S, Widström E. Hampaiston oikomishoito terveyskeskuksissa vuonna 2003. Suom Hammaslääkäril 2007; 14: 910–15.»3. Tutkimusten kattavuutta voidaan pitää riittävänä ja niiden antamaa tietoa melko hyvin vuosien 2003 ja 2009 tilanteita kuvaavina. Aikaisempien vuosien tapaan kerättiin tiedot vain kojehoidossa olleista potilaista, jotta vertailukelpoisuus säilyisi. Ilman kojeita tehtyjen hoitojen määrä ei liene ollut suuri. Väkiparran ja hänen työryhmänsä tutkimuksessa «Väkiparta MK, Kerosuo HM, Nyström ME, Heikinheimo KA. Orthodontic treatment need from eight to 12 years in an early treatment oriented Public Health Care System.: A prospective study. Angle Orthod 200»12 vain yksi potilas (1,1 %) oli hoidettu pelkillä ekstraktioilla.

Kojeita käyttäen tehdyssä oikomishoidossa olleiden alle kuusivuotiaiden lasten suhteellinen osuus sen ikäisestä väestöstä on ollut vähäinen molempina vuosina ja oli seuranta-aikana vielä pienentynyt keskikokoisissa terveyskeskuksissa. Hoidon kattavuus oli vähentynyt 6–17-vuotiaiden osalta koko maassa, erityisesti Länsi-Suomen läänissä ja suurissa terveyskeskuksissa. Syynä muutoksiin on voinut olla mm. aikuishoidon kysynnän lisääntyminen «Eklund A, Suominen-Taipale L, Kiiskinen U, Virtanen J. Hammashoitouudistus lisäsi terveyskeskushoidon kysyntää. Suom Hammaslääkäril 2011; 18: 22–6.»9. Hoidon kattavuuteen on voinut myös vaikuttaa kuntaliitosten «Kuntaliitto. Kuntarakenteen muutokset vuosina 2001–2011. http://www.kunnat.net/fi/palvelualueet/kuntaliitokset/aiemmatkuntaliitokset/Sivut/default.aspx »10 ja kuntayhtymien muodostaminen «Kuntaliitto. Sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymät. http://www.kunnat.net/fi/Yhteystiedot/kunta-alan-yhteystiedot/sosiaali-ja-terveydenhuollon-kuntayhtymat/Sivut/default.aspx »11, jolloin erikokoisia ja erilaisin edellytyksin toimivia terveyskeskuksia on liitetty yhteen. Edelleen on mahdollista, että sosiaali- ja terveysministeriön 2005 suosittelemat hoitoon ottamisen pisterajat «Sosiaali- ja terveysministeriö. Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005: 5. Helsinki 2005 p.170. [http://pre20090115.stm.fi/pr1112785786302/passthru.pdf »7 olivat vähentäneet hoitoon otettujen määrää. Muutos (15,1 % vuonna 2003 ja 12,6 % vuonna 2009) ei kuitenkaan ollut suuri. Käytettävissä olevat tiedot eivät kuitenkaan kerro, missä määrin mahdolliset ilman kojeita tehdyt hoidot «Järvinen S. Need for preventive and interceptive intervention for malocclusion in 3–5-year-old Finnish children. Community Dent Oral Epidemiol 1981; 9: 1–4.»13 «Lindner A. Longitudinal study on the effect of early interceptive treatment in 4-year-old children with unilateral cross-bite. Scand J Dent Res 1989; 97: 432–8.»14 «Petrén S, Bondemark L, Söderfeldt B. A systematic review concerning early orthodontic treatment of unilateral posterior crossbite. Angle Orthod 2003; 73: 588–96.»15 olivat saattaneet vähentyä. Niiden määrä ei kuitenkaan liene ollut suuri.

Hoidon keskimääräistä kattavuutta 6–17-vuotiaiden ikäryhmässä pidettiin vuonna 2003 hyvänä tai vähintään tyydyttävänä «Järvinen S, Widström E. Hampaiston oikomishoito terveyskeskuksissa vuonna 2003. Suom Hammaslääkäril 2007; 14: 910–15.»3. Perusteluna käytettiin vertailua skandinaavisiin käytäntöihin. Tanskassa ja Ruotsissa hoidon kattavuudelle asetettu yläraja oli silloin 25 % syntymäkohortista. Norjassa, jossa oikomishoidosta vastasivat yksityishammaslääkärit ja jossa sairausvakuutuksen maksama korvaus riippui purentavirheen vaikeusasteesta, hoidon kattavuus oli ollut vastaavasti noin 35 % «Pirttiniemi P. Priorisointi oikomishoidossa. Kirjoituksessa: Mäntylä P. Apollonian luentopäivä Tampere-talolla. Vuosisata vaihtui – muuttuiko oikomishoito? Suom Hammaslääkäril 2003; 10: 608–13.»5 «Pietilä T. Pohjoismainen keskustelu oikomishoidon valinnasta. Suom Hammaslääkäril 2007; 14: 188–90.»6. Meillä oikomishoidossa oli ollut 23 % 12–13-vuotiaista jo vuosina 1994 ja 1997 «Oikomishoitotyöryhmä -98. Oikomishoito julkisessa terveydenhuollossa. Suosituksia toiminnan kehittämiseksi. Suom Hammaslääkäril 1999; 6: 441 .»16, jolloin hoidossa oli vastaavasti 12,6 % ja 13,9 % 0–17/18-vuotiaista «Pietilä T, Pietilä I, Widström E, Varrela J, Alanen P. Hampaiden oikomishoito terveyskeskuksissa. Raportteja / Stakes; 154. Helsinki: STAKES, 1994.»2. Kun oikomishoidon kattavuus 6–17-vuotiailla (yhteensä 12 ikäluokassa) oli vuonna 2009 12,6 %, on se ollut huomattavasti suurempi niissä ikäluokissa, joissa oikomishoitoa yleensä tehdään (hoidon aloitusikä keskimäärin 8,0 vuotta varhaishoidossa ja 10,7 vuotta myöhemmässä hoidossa) «Pietilä I, Pietilä T, Svedström-Oristo AL, Varrela J, Alanen P. Acceptability of adolescents' occlusion in Finnish municipal health centres with differing timing of orthodontic treatment. Eur J Orthod»17. Tätä johtopäätöstä vahvistaa edelleen Pietilän ja hänen työryhmänsä «Pietilä I, Pietilä T, Svedström-Oristo AL, Varrela J, Alanen P. Orthodontic treatment practices in Finnish municipal health centres with differing timing of treatment. Eur J Orthod 2009; 31: 287–93.»18 havainto, että 50 % tutkituista 16- ja 18-vuotiaista oli jossain ikävaiheessa ollut oikomishoidossa terveyskeskuksessa. Suuri vaihteluväli hoidon kattavuudessa vuonna 2009 (0,4–31,2 %) osoittaa kuitenkin, että alueelliset ja terveyskeskusten väliset erot olivat edelleen suuria. Se, että 2003 13,2 % ja 2009 8,4 % terveyskeskuksista oli kuulunut sekä hoidon kattavuuden että aloitettujen hoitojen määrän perusteella luokiteltuna alimpaan viidennekseen, ilmentää alueellisten erojen supistumisen hitautta. Erot johtunevat terveyskeskusten erilaisista mahdollisuuksista tarjota oikomishoitoa ja oikojahammaslääkärien epätasaisesta jakautumisesta sairaanhoitopiireissä «Suomen Hammaslääkäriliitto. Erikoishammaslääkärin pätevyydet sairaanhoitopiireittäin. https://spreadsheets.google.com/ccc?key=0AoOmlOVFB-4edDJUY1pBUDZCbTJnaTlPV1ptaHQwOWc&hl=fi#gid=1 »19. Tältä osin tilanne ei ole tyydyttävä.

Aloitettujen hoitojen määrä oli seuranta-aikana vähentynyt sekä koko maassa että Etelä- ja Länsi- Suomen lääneissä ja suurissa terveyskeskuksissa. Valmiiksi saatujen hoitojen määrässä ei ollut tapahtunut koko maata koskevia muutoksia. Valmiiksi saatuja hoitoja oli ollut 2003 28,5 % «Järvinen S, Widström E. Hampaiston oikomishoito terveyskeskuksissa vuonna 2003. Suom Hammaslääkäril 2007; 14: 910–15.»3 ja 2009 24,4 % vähemmän kuin aloitettuja hoitoja.

Pietilän ryhmineen «Pietilä I, Pietilä T, Svedström-Oristo AL, Varrela J, Alanen P. Orthodontic treatment practices in Finnish municipal health centres with differing timing of treatment. Eur J Orthod 2009; 31: 287–93.»18 tekemällä havainnolla, että 12 % hoidoista keskeytyi ennen hoitotuloksen saavuttamista, selittyisi noin puolet tästä erosta. Toinen mahdollinen syy on, että potilaan hoito- tai retentiovaihe ei pääty ennen 18 vuoden ikää, jonka jälkeen hänet terveyskeskuksen tilastoissa luokitellaan aikuiseksi eikä häntä enää rekisteröidä oikomishoidon tilastoihin. Se lienee kuitenkin melko harvinaista, sillä edelleen Pietilän ja hänen ryhmänsä «Pietilä I, Pietilä T, Svedström-Oristo AL, Varrela J, Alanen P. Acceptability of adolescents' occlusion in Finnish municipal health centres with differing timing of orthodontic treatment. Eur J Orthod»17 «Pietilä I, Pietilä T, Svedström-Oristo AL, Varrela J, Alanen P. Orthodontic treatment practices in Finnish municipal health centres with differing timing of treatment. Eur J Orthod 2009; 31: 287–93.»18 mukaan hoidon varhain aloittavissa terveyskeskuksissa keskimääräinen aloittamisikä oli 8,0 vuotta ja hoidon keskimääräinen kesto 3,5 vuotta ja myöhemmin hoidon aloittavissa vastaavasti 10,7 ja 2,7 vuotta. Myös muuttoliike voi olla mahdollinen syy etenkin silloin, jos paikkakunnalle muuttaneen potilaan hoidon jatkaminen kirjataan hoidon aloittamiseksi. Epätietoisuutta voi syntyä myös siitä, miten keskeytyneen hoidon uudelleen aloittaminen kirjataan.

Vuonna 2007 säädetty laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta «Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. 169/2007. [http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070169 ]»20 edellyttää, että terveydenhuollosta vastaavassa kunnassa tai yhteistoiminta-alueella tulee olla vähintään noin 20 000 asukasta. Jo aikaisemmin on esitetty oikomishoidon keskittämistä noin 20 000–25 000 asukkaan kokonaisuuksiin «Järvinen S. Oikomishoidon hammaslääkäritarve terveyskeskuksissa. Suom Lääkäril 2004; 59: 3897–9.»21. Terveyskeskusten väestöpohja olikin tätä ja aikaisempaa tutkimusta «Järvinen S, Widström E. Hampaiston oikomishoito terveyskeskuksissa vuonna 2003. Suom Hammaslääkäril 2007; 14: 910–15.»3 verrattaessa muuttunut niin, että pienien terveyskeskusten määrä oli vuosien 2003 ja 2009 välisenä aikana vähentynyt 7,6 prosenttiyksikköä ja keskikokoisten terveyskeskusten määrä 6,4 prosenttiyksikköä, kun taas suurien terveyskeskusten määrä oli lisääntynyt 14,0 prosenttiyksikköä. Yli 20 000 asukkaan terveyskeskuksia oli vuonna 2009 41,1 % terveyskeskusten kokonaismäärästä.

Hampaiston oikomishoidon kattavuudesta puhuttaessa on syytä muistaa, että terveyskeskusten järjestämä oikomishoito on vain osa maassamme annettavasta oikomishoidosta. Myös yksityiset oikojahammaslääkärit hoitavat alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria. Hoidossa olleiden määrät ovat luultavasti suuria, mutta niistä ei ole käytettävissä luotettavia tietoja. Alueelliset erot lienevät suuret. Vuonna 2009 65 % oikojahammaslääkäreistä toimii Helsingin ja Uudenmaan, Pirkanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiireissä «Suomen Hammaslääkäriliitto. Erikoishammaslääkärin pätevyydet sairaanhoitopiireittäin. https://spreadsheets.google.com/ccc?key=0AoOmlOVFB-4edDJUY1pBUDZCbTJnaTlPV1ptaHQwOWc&hl=fi#gid=1 »19. Oikomishoidon tarpeen määrittäminen on vaikeaa, ja erilaiset tarkoitusta varten kehitetyt indeksit mittaavat erilaisia asioita, mm. hampaiston rakennetta «Salmi K, Heikinheimo K. Kuka oikomishoitoon? Suomen Hammaslääkärilehti 1994; 31: 930–4.»22, morfologisia ja funktionaalisia seikkoja «Svedström-Oristo A-L. Morphological and functional analysis of occlusion in permanent dentition. Ann Univers Turkuensis D 594, 2004. Väitöskirja. Turku: Turun yliopisto; 2004.»23, preventiivisiä mahdollisuuksia «Järvinen S. Need for interceptive intervention for malocclusion in 6-year-old Finnish children. Community Dent Oral Epidemiol 1981; 9: 285–8.»24 tai morfologisia ja esteettisiä ominaisuuksia «Daniels C, Richmond S. The development of the Index of Complexity, Outcome and Need (ICON). J Orthod 2000; 27: 149–62.»25. Niinpä arviot oikomishoidon tarpeesta ovat antaneet erilaisia tuloksia «Järvinen S. Need for interceptive intervention for malocclusion in 6-year-old Finnish children. Community Dent Oral Epidemiol 1981; 9: 285–8.»24 «Myllärniemi S. Malocclusion in Finnish rural children: an epidemiological study of different stages of dental development. Proc Finn Dent Soc 1970; 66: 219–64.»26 «Heikinheimo K. Need for orthodontic treatment in 7-year-old Finnish children. Community Dent Oral Epidemiol 1978; 6: 129–34.»27 «Keski-Nisula K, Lehto R, Lusa V, Keski-Nisula L, Varrela J. Occurrence of malocclusion and need of orthodontic treatment in early mixed dentition. Am J Orthod Dentofac Orthop 2003; 124: 631–8.»28. Pietilän ja työryhmän «Pietilä T, Alanen P, Nordblad A, Kotilainen J, Pietilä I, Pirttiniemi P, et al. Hampaiston oikomishoito terveyskeskuksissa. Raportteja / Stakes; 279, Helsinki: Stakes; 2004.»29 mukaan on epätodennäköistä, että oikomishoidon kattavuudelle voitaisiin asettaa oikea raja.

Johtopäätökset

Terveyskeskusten järjestämän hampaiston oikomishoidon kattavuus oli vuonna 2009 keskimäärin hyvä tai vähintään tyydyttävä, vaikka se oli hieman vähentynyt vuoteen 2003 verrattuna. Alueelliset ja terveyskeskusten väliset erot hoidon kattavuudessa olivat kuitenkin suuria, mitä voidaan pitää selvänä epäkohtana. Vuosien 2003 ja 2009 välillä hammashuollossa tapahtuneiden rakenteellisten ja toiminnallisten muutoksien vaikutukset oikomishoidon laajuuteen eivät olleet niin suuria kuin oli ollut pelättävissä.

Orthodontic treatment in the Finnish Public Dental Service in 2009

The aim of this study was to investigate orthodontic treatment in the Finnish Public Dental Service in 2009 and to compare the results with those from 2003. The data on the coverage of treatment were obtained from 162 Public Health Centres (representing 83.5 % of all PHC's); the data on started and finished treatments were obtained from 155 PHC's (79.9 %).

In the age group 0–5 years, the percentage of children and adolescents treated with orthodontic appliances was 0.3 % (range 0.0–3.2) and in the age group 6–17 years it was 12.6 % (range 0.4–31.2). In the age group 0–17 years, the proportion of started treatments was 2.2 % (range 0.0–6.9), while of finished treatments was 18.2 % (range 0.9–66.8). Compared with the results from 2003, the coverage of treatment in the age group 6–17-years was slightly lower. The percentage of started treatments had decreased while that of finished treatment was unchanged. The coverage of treatment was, however, still good or at least satisfactory in most PHC's even though the difference between individual PHC's was still great.

The dental reform, which opened the PHC's to all adults and the integration of local municipalities and PHC's into associations of local authorities providing public health services between 2003 and 2009 had no marked effect on coverage of orthodontic treatment.