Diabetesta sairastavien suunterveys paranee omahoitoa kohentamalla

Väitöskirja tarkastettiin 23.9.2011 Helsingin yliopistossa

Periodontal and dental health and oral self-care among adults with diabetes mellitus

Vastaväittäjä: Eija Könönen, professori, Turun yliopisto

Kustos: Heikki Murtomaa, professori, Helsingin yliopisto

Esitarkastajat: Liisa Suominen, professori, Turun yliopisto, Pekka Ylöstalo, dosentti, Oulun yliopisto

Ohjaajat: Kimmo Suomalainen, dosentti, Helsingin yliopisto, Heikki Murtomaa, professori, Helsingin yliopisto

Tilastotieteellinen ohjaus: Lauri Tarkkonen, professori, Helsingin yliopisto

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suun ja hampaiston terveyttä sekä hoidon tarvetta diabetesta sairastavilla iranilaisilla aikuisilla suhteessa heidän sosiodemografiseen asemaansa, suuhygieniaan ja diabetekseen liittyviin tekijöihin sekä tutkia näiden määreiden suhdetta suunterveyteen. Lisäksi selvitettiin tutkimusta varten kehitetyn suunterveyden edistämiseen liittyvän terveyskasvatusintervention vaikutusta hampaiden kiinnityskudosten hoidon tarpeeseen.

Tutkittava populaatio muodostui teheranilaisista diabetesta sairastavista aikuisista. Tutkittaviksi valittiin 299 hampaallista henkilöä, jotka kävivät säännöllisesti tarkastuksissa diabetesklinikassa. Aineisto kerättiin kliinisen tutkimuksen ja tutkimusta varten laaditun, strukturoidun kyselykaavakkeen avulla. Kyselykaavake kattoi tiedot potilaan sosiaalisesta taustasta, lääketieteellisestä hoidosta, suun hoitoon liittyvästä terveyskäyttäytymisestä ja tupakoinnista. Kliinisen tutkimuksen yhteydessä kartoitettiin hampaiden reikiintymishistoria DMFT-indeksillä, hampaiden kiinnityskudosten hoidontarve CPI-indeksillä ja hampaita peittävät bakteeripeitteet PI-indeksillä mitattuna. Interventiossa diabetesta sairastaville aikuisille annettiin suun terveydenhoidon ohjeita tarkoitusta varten laaditun kirjasen avulla. Vastemuuttujana oli hampaiden kiinnityskudosten hoidon tarpeen muutos yhden vuoden kuluttua lähtötilanteesta.

Tutkimuksessa todettiin korkea syventyneiden ientaskujen esiintyvyys, 52 %:lla tutkimukseen osallistuneista oli 4–5 mm:n syvyisiä ientaskuja ja 35 %:lla yli 6 mm syviä ientaskuja. Keskimääräinen DMFT-indeksin arvo oli 12,9 (SD=6,1), jossa merkittävimpinä nousivat esiin paikattujen hampaiden osuus (6,5) ja puuttuvien hampaiden osuus (5,0). Suunterveyden omahoito oli tutkittavassa joukossa riittämätöntä ja 80 %:lla tutkituista todettiin huono suuhygienia. Koeryhmille suunterveyden edistämiseen annetut ohjeet johtivat hampaiden kiinnityskudosten hoidon tarpeen vähenemiseen enemmän kuin verrokkiryhmässä.

Tässä tutkimuksessa diabetesta sairastavilla aikuisilla todettu huono hampaiden kiinnityskudosten terveys, huono suuhygienia ja riittämätön suun omahoito ilmentävät terveyden edistämisen tarvetta. Suunterveyden edistämiseksi tälle joukolle tehty interventio osoitti, että on mahdollista kehittää suun hoitoon liittyvää terveyskäyttäytymistä ja vähentää hampaiden kiinnityskudosten hoidon tarvetta. Tässä tutkimuksessa käytetyn mallin yksinkertaisuus mahdollistaa sen soveltamisen diabeteksen hoito-ohjelmissa erityisesti maissa, joissa on kehittyvä terveydenhoitojärjestelmä.

Tutkimus on osa Maailman terveysjärjestön (EMRO), Helsingin yliopiston ja Teheranin Shaheed Beheshti Medical University :n välistä yhteistyötä.

Suomenkielinen katsaus: dosentti, EHL Kimmo Suomalainen

Väitöskirjan verkkojulkaisun osoite: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/27649 «https://helda.helsinki.fi/handle/10138/27649»1