Diabetes ja munuaistauti ovat riski suunterveydelle

Väitöskirja tarkastettiin 18.11.2011 Helsingin yliopistossa

Oral health and kidney disease with emphasis on diabetic nephropathy

Vastaväittäjä: Søren Jepsen, professori, Bonnin yliopisto, Saksa

Kustos: Jukka H Meurman, professori, Helsingin yliopisto

Esitarkastajat: Risto Tertti, LT, dosentti, TYKS, Crispian Scully, professori, University College London, UK

Ohjaajat: Jukka H Meurman, professori, Helsingin yliopisto, Hellevi Ruokonen, HLT, M.Sc., HYKS, Eero Honkanen, LT, dosentti, HUS

Krooninen munuaissairaus (chronic kidney disease, CKD) on lisääntyvä ongelma. CKD-potilaiden määrän lisääntyminen johtuu diabeteksen ja verenpainetaudin yleistymisestä sekä väestön ikääntymisestä, liikalihavuuden lisääntymisestä ja hoitomahdollisuuksien paranemisesta. Krooniseen munuaissairauteen liittyy huomattavan suuri kuolleisuuden riski. Keskeinen syy mortaliteetin nousuun on kardiovaskulaarisairastuvuuden lisääntyminen, mutta myös infektiot ovat vaikea ongelma. Suun alueen krooninen inflammaatio saattaa olla merkityksellinen ja edistää munuaisten vajaatoiminnan etenemistä.

Väitöskirjatutkimus koostui CKD-potilaiden 10 vuoden seurantatutkimuksesta, jossa potilaita seurattiin predialyysivaiheesta dialyysiin ja munuaistensiirtoon asti, sekä predialyysivaiheen potilaiden poikkileikkaustutkimuksesta. Tutkimusmenetelmiä olivat suun ja hampaiston kliininen tutkimus, leukojen röntgenkuvaus, syljen koostumuksen analyysit, joissa selvitettiin syljen immunoglobuliinit (Ig) A, G, M ja urea, albumiini ja kokonaisproteiinipitoisuus sekä mahdollinen sieni-infektion esiintyminen. Potilaat täyttivät elämänlaatu- ja oirekyselykaavakkeet. Lääkitykset selvitettiin sairauskertomuksista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää korreloivatko potilailla havaitut suu- ja hampaisto-oireet ja löydökset munuaistaudin etiologiaan, vaikeusasteeseen ja valittuun perustaudin hoitolinjaan. Poikkileikkaustutkimuksessa vertasimme diabeettista nefropatiaa sairastavia potilaita muita munuaistauteja sairastaviin potilaisiin.

Seurantatutkimuksessa havaittiin, että CKD-potilaiden suunterveys parani munuaisensiirron jälkeen. Syljen ureapitoisuus oli korkea jokaisessa munuaishoidon vaiheessa. Syljen ja plasman ureapitoisuudet noudattelivat samaa trendiä, ollen matalimmat munuaisensiirron jälkeen. IgA-, IgG- ja IgM-pitoisuudet laskivat munuaisen siirron jälkeen. Poikkileikkaustutkimuksessa havaitsimme, että krooninen munuaistauti näkyy suunterveydessä. Diabeettistä nefropatiaa sairastavilla havaittiin selvästi huonompi suun terveydentila kuin muita munuaistauteja sairastavilla potilailla. Heillä oli korkeampi veren HbA1C -pitoisuus ja enemmän päivittäisiä lääkityksiä. Diabeetikoilla oli korkeampi syljen IgA-pitoisuus. Heillä oli myös matalampi syljen eritys ja esiintyi enemmän kariesta. Näihin voi myötävaikuttaa lääkitys ja muut samanaikaiset sairaudet, joita diabeetikoilla oli enemmän. Suurin osa diabeettista nefropatiaa sairastavista potilaista piti suunsa terveyttä huonona. Koska mm. kroonisten tautien, sydänlääkkeiden ja ikääntymisen tiedetään alentavan syljeneritystä, olisi kroonista munuaistautia sairastavien potilaiden käytävä säännöllisesti hammashoidossa ja myös aktiivisesti hoidettava suun kuivuusoireita.

Väitöskirjatutkimus tehtiin Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksella ja Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Kirurgisessa sairaalassa.

Verkkojulkaisun osoite https://helda.helsinki.fi/handle/10138/28083 «https://helda.helsinki.fi/handle/10138/28083»1