Nuorten suunterveystapoihin, tietoon ja asenteisiin voi vaikuttaa

Väitöskirja tarkastettiin 11.11.2011 Oulun yliopistossa

Changes in adolescents' oral health-related knowledge, attitudes and behavior in response to extensive health promotion

Vastaväittäjä: Heikki Murtomaa, professori, Helsingin yliopisto

Kustos: Hannu Hausen, emeritusprofessori, Oulun yliopisto

Esitarkastajat: Sara Karjalainen, dosentti, Turun yliopisto, Pilvikki Absetz, dosentti, THL

Ohjaajat: Hannu Hausen, emeritusprofessori, Oulun yliopisto, Satu Lahti, professori, Oulun yliopisto

Vuonna 2001 Porissa käynnistettiin karieksen hallintaan tähtäävä hanke 5.- ja 6.-luokkalaisten lasten keskuudessa. Hankkeessa selvitettiin, voidaanko reikiintymistä hallita tukemalla kliinistä interventiota terveyskampanjan avulla. Kliiniseen kokeeseen osallistuivat ne porilaiset lapset, joilla tutkimuksen alussa oli aktiivisia alkavia reikiä. Kaikki näiden ikäluokkien lapset ja heidän elämässään mukana olevat henkilöt osallistettiin terveyskampanjaan, jonka tarkoitus oli antaa sosiaalista tukea muutokselle ja muokata yhteisön asenteita.

Tämän väitöstyön tavoitteena oli selvittää suunterveystapojen, tiedon ja asenteiden muutosta ja keskinäisiä suhteita 11 ja 16 ikävuoden välillä karieksen hallintaan liittyvän satunnaistetun kliinisen kokeen ja suunterveyskampanjan aikana. Lisäksi tutkittiin yksilöllisiä muutoksia tietopohjassa, asenteissa ja tavoissa, sekä näiden keskinäisiä suhteita. Hankkeeseen osallistuneiden porilaislasten vertailuryhmänä toimivat samanikäiset raumalaiset lapset.

Sekä kliiniseen kokeeseen perustuvaan hoito-ohjelmaan että kampanjaan osallistuneet lapset onnistuivat tapojen parantamisessa parhaiten, pelkästään kampanjaan osallistuneet toiseksi parhaiten ja vertailuryhmän lapset huonoiten. Kliininen interventio vaikutti lähinnä hygieniaan ja terveyskampanja taas sokeristen tuotteiden käyttöön sekä tupakointiin. Tiedossa ja asenteissa eroja erityyppisten interventioiden välillä ei havaittu. Yli puolella lapsista tavat eivät muuttuneet seurannan aikana. Lapset, jotka muuttivat tapojaan, todennäköisemmin paransivat kuin huononsivat niitä. Lapset, joilla oli alussa hyvät tavat, todennäköisesti onnistuivat huonoihin tapoihin lipsahtamisen jälkeen parantamaan tapansa uudestaan ja pitäytymään niissä. Yleisesti ottaen samat lapset paransivat kampanjan aikana sekä tietojaan, asenteitaan että tapojaan. Tieto vaikutti harjaustottumuksiin suoraan ja kahden toisiinsa yhteydessä olevan asenteen kautta; enemmän tieto kuitenkin vaikutti asenteisiin kuin tapoihin. Motivoivana taustatekijänä oli harmi reikiintymisestä.

Kliinisen kokeen perusteella laadittu hoito-ohjelma ja terveyskampanja olivat onnistuneita, ja terveyskampanja tehosti hoito-ohjelman vaikuttavuutta. Lapsuudessa tavat ovat melko pysyviä. Jos terveelliset tavat opitaan jo nuorena, lipsahdukset huonoihin tapoihin ovat todennäköisemmin väliaikaisia kuin pysyviä. Tulosten perusteella näyttää siltä, että lasten motivoinnissa säännölliseen harjaamiseen kannattaisi keskittyä pelkän tiedon jakamisen sijasta myös asenteisiin – erityisesti siihen, kuinka tärkeänä lapset pitävät hampaiden puhtautta erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja siihen, etteivät lapset olisi välinpitämättömiä hampaiden reikiintymisen suhteen. Tutkimus paljasti myös, että lapset ovat valmiita muuttamaan tapojaan eri-ikäisinä, joten kampanjoiden pitäisi olla jatkuvia prosesseja eikä lyhytaikaisia interventioita.

Tutkimus suoritettiin Oulun yliopistossa yhteistyössä Porin ja Rauman suunterveydenhuollon ja koulujen kanssa.

Verkkojulkaisun osoite: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-951-42-9595-9