Perhetaustalla jo varhain vaikutus pikkulasten suunterveyteen

Väitöskirja tarkastettiin 7.10.2011 Turun yliopistossa

Targeting of caries prevention at preschool children, a practice-based study

Vastaväittäjä: Satu Alaluusua, professori, Helsingin yliopisto

Kustos: Pentti Alanen, professori, Turun yliopisto

Esitarkastajat: Liisa Seppä, dosentti, Oulun yliopisto, Sisko Honkala, apulaisprofessori, dosentti, Kuwait University

Ohjaajat: Pentti Alanen, professori, Turun yliopisto, Kaisu Pienihäkkinen, dosentti, Turun yliopisto

Tässä tutkimuksessa havaittiin, että kotioloilla on vahva vaikutus pikkulasten mutanstartuntoihin ja kariekseen. Huoltajan lyhyeen koulutukseen liittyvällä ammattiasemalla ja etnisellä taustalla (äidinkieli muu kuin suomi tai ruotsi) todettiin olevan merkitsevä yhteys mutanstartuntaan 18 kuukauden iässä. Muiden, perinteisesti kariekseen liitettyjen, taustatekijöiden yhteys mutanstartuntaan ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Tutkimuksessa verrattiin myös 18 kk:n iässä kerättyjen taustatietojen yhteyttä karieksen esiintymiseen viisivuotiaana. Varhaisella mutanstartunnalla (kolminkertainen reikiintymisriski), huoltajan lyhyemmän koulutuksen ammattiasemalla (kaksinkertainen reikiintymisriski) ja lapsen sokerinkäyttötiheydellä, pitkittyneellä yösyötöllä, muun kuin veden käytöllä janojuomana sekä isän huonolla suunterveydellä oli merkitsevä yhteys kariekseen viisivuotiaana.

Lasten mutansbakteeritartunta testattiin hammaspeitteestä 18 kuukauden iässä, ja lasten huoltajia haastateltiin suunterveyden hoitotottumuksista. Mutanspositiiviset koeryhmän lapset osallistuivat suun terveysohjelmaan, johon kuuluivat puolivuosittaiset neuvontakäynnit suuhygienistin vastaanotolla sekä ksylitolipastillit. Vertailuryhmä sekä mutansnegatiiviset lapset osallistuivat peruspreventio-ohjelmaan, johon kuuluivat tarkastus- ja neuvontakäynnit kolme- ja viisivuotiaana.

Seurannassa oli mukana 794 lasta.

Suun terveysohjelman vaikutusta arvioitiin mutanspositiivisilla lapsilla vertaamalla koe- ja vertailuryhmän lasten suunterveyttä viisivuotiaina. Koeryhmässä ohjelma vähensi pitemmän koulutuksen ammateissa toimivien vanhempien lasten kariesta 67 %:lla verrattuna vertailuryhmän vastaaviin lapsiin. Lyhyemmän koulutuksen tehtävissä työskentelevien vanhempien lasten hammasterveydessä sen sijaan ei ollut eroa koe- ja vertailuryhmässä.

Voidaan päätellä, että pääasiassa kotona toteutetulla terveysohjelmalla saadaan vähennettyä hampaiden reikiintymistä pitempää koulutusta edellyttävissä ammateissa toimivien vanhempien lapsilla. Muille perheille tarvitaan lisää tai toisenlaista tukea. Kotioloilla näyttää myös olevan suuri vaikutus varhaiseen mutanstartuntaan, joten tartunnan ehkäisy tulisi ajoittaa riittävän aikaiseen vaiheeseen. Lasten hammasterveyden välisten erojen tasoittamiseksi tarvitaan tukea ja keinoja myös hammaslääketieteen menetelmien ulkopuolelta.

Tutkimus tehtiin Turussa suun terveydenhuollon ja Turun yliopiston yhteistyönä.

Väitöstilaisuus 7.10.2011, Turun yliopisto, Hammaslääketieteen laitos

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4733-1