Terveyskeskushammashoitopalvelujen käyttö 2006–2008

Terveyskeskushammashoitopalvelujen käyttö 2006–2008

Säännöllistä hammashoidossa käymistä pidetään yleisesti tärkeänä asiana. Joissakin maissa säännöllisellä hoidolla tarkoitetaan kaksi kertaa vuodessa ja toisissa kerran vuodessa tapahtuvia tarkastus- ja hoitokäyntejä. Varsinaisia tieteellisiä perusteita edellä mainituille hoitokäytännöille tai -suosituksille ei löydy (1), vaikka aiheesta on hammaslääkäripiireissä käyty vilkasta keskustelua vuosikymmenien ajan (2, 3). Pohjoismaissa koululaisten vuosittaiset hammastarkastukset olivat pitkään itsestäänselvyys, ja käytäntö sopi hyvin kouluvuoden kiertoon. Aikuisilla erilaiset vakuutustyyppiset hoitosubventiojärjestelmät ovat osaltaan tukeneet säännöllisesti toistuvia hoitokäyntejä, ja joissakin järjestelmissä vuosittainen hoidossakäynti on jopa ollut korvauksien maksamisen edellytys.

Kansanterveyslain tultua voimaan 1970-luvun alussa kaikki lapset ja nuoret pyrittiin asteittain saattamaan järjestelmällisen hammashoidon piiriin. Järjestelmällisellä hammashoidolla tarkoitettiin vuosittain toistuvia tarkastuksia, ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja tarpeellisia hoitotoimia. Niinpä 1980-luvulla noin 90 % koululaisista tarkastettiin vuosittain (4). Lasten ja nuorten suunterveyden parantuessa ja terveyskeskusten hoitovelvoitteiden laajetessa aikuisväestön osalta ei vuosittaisia tarkastuksia enää voitu pitää tarkoituksenmukaisina. Tarkastustiheyttä pohtinut asiantuntijatyöryhmä antoi suosituksen yksilöllisistä tarkastusväleistä 1990-luvun lopussa (5). Monissa terveys-keskuksissa vuosittaisista tarkastuksista tosin oli luovuttu jo aikaisemmin. Kysymys tarkastusväleistä on aivan viime aikoihin asti ollut paljon esillä myös Norjan julkisessa terveydenhuollossa (6). Vuonna 2003 12-vuotiaista suomalaisista tutkittiin tai tarkastettiin 70 % ja vuonna 2009 hieman pienempi osuus, 61 % (7, 8).

Terveys 2000 -tutkimuksessa 55 prosenttia 30-vuotiaista ja sitä vanhemmista aikuisista ilmoitti käyneensä viimeisten 12 kuukauden ja 69 % viimeisten kahden vuoden aikana hammashoidossa (9). Terveyskeskusten käyntitilastojen mukaan 20,5 % aikuisista (yli 18-vuotiaista) oli vuonna 2008 käyttänyt terveyskeskusten hammashoitopalveluja (10). 19,7 % taas oli Kelan korvaustilastojen mukaan käynyt suun terveydenhuollossa yksityissektorilla (11). Hammashoidon käyttäjäluvut ovat aikuisten osalta olleet Suomessa alhaisempia kuin muissa Pohjoismaissa, mikä luultavasti johtuu osittain siitä, että hampaattomuus on ollut aikuisilla yleisempää.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka monena vuonna samat henkilöt kävivät terveyskeskuksissa hammashoidossa kolmen vuoden jaksolla vuosina 2006–2008, ketkä käyttivät palveluja usein ja mikä oli terveyskeskushoidon kattavuus väestössä kyseisenä aikana.

Aineisto ja menetelmät

Terveyskeskusten toimintaa seurataan vuosittain keräämällä tietoja mm. käyntimääristä terveyskeskusten potilastietokannoista (4, 10). Suun terveydenhuollon toimintaa on lisäksi seurattu yksityiskohtaisemmin ns. erillisselvityksissä, joiden aineisto on koottu lähettämällä postikysely terveyskeskusten johtaville hammaslääkäreille kolmen vuoden välein. Stakesin vuotta 2006 koskevassa erillisselvityksessä (14) oli mukana pyyntö selvittää suun terveydenhuollon palvelujen käyttöä pitkittäisasetelmassa vuosina 2006–2008.

Tämän tutkimuksen lähtöaineistona olivat vuonna 2008 terveyskeskuksissa hammashoidossa käyneet potilaat, joiden hoidossakäyntihistoria selvitettiin myös retrospektiivisesti vuosien 2007 ja 2006 ajalta. Tiedot saatiin kerättyä yhteensä 73:sta kaikkiaan 194:stä (37,6 %) terveyskeskuksesta, mikä vastasi 2,3 miljoonan väestöpohjaa (44,2 % koko väestöstä). Tutkimuksessa mukana olleiden terveyskeskusten sijoittuminen maakunnittain on esitetty kuviossa «»1.

Kuva 1. Tutkimuksessa mukana olleiden, erikokoisten terveyskeskusten sijoittuminen maakuntakartassa.

Hoidossa käyneet ryhmiteltiin kolmeen ryhmään eli niihin, jotka seuranta-aikana olivat käyneet hoidossa 1) vain vuonna 2008, 2) kaksi kertaa vuosien 2006–2008 aikana ja 3) kaikkina kolmena vuonna. Potilaat ryhmiteltiin edelleen iän ( < 18-vuotiaat, 18–50-vuotiaat ja > 50-vuotiaat) sekä terveyskeskuksen koon (< 10 000 asukasta, 10 000–20 000 asukasta, 20 001–50 000 asukasta ja > 50 000 asukasta) mukaan. Väestötiedot saatiin terveyskeskusten johtavilta hammaslääkäreiltä (tiedot ovat vuodelta 2006).

Hoidossa käyneiden määrä ilmoitetaan prosenttiosuuksina koko ikäryhmästä. Käyntitiheyden keskiarvojen eroja vertailtiin terveyskeskuksen koon ja potilaiden ikäryhmän mukaan, ja näiden ryhmien välisiä eroja testattiin varianssianalyysin avulla pienimmän neliösumman menetelmää ja Bonferron-korjausta (Least-Square Means, SAS, proc GLM) käyttäen.

Tulokset

Tutkimuksessa mukana olleissa 73 terveyskeskuksessa 74 % alle 18-vuotiaista ja 24 % yli 18-vuotiaista käytti suun terveydenhuollon palveluja vuonna 2008 (taulukko «Hoidossa käyneet käyntitiheyden, ikäryhmän ja terveyskeskuksen koon mukaan vuosina 2008–2006.»2). Tämä vastasi 34 %:a kyseisten alueiden koko väestöstä vuoden 2006 väestötietojen mukaan. 44 % kävijöistä oli alle 18-vuotiaita; lähes puolet (48 %) kävijöistä kuului ikäryhmään 18–50-vuotiaat, ja yli 50-vuotiaita oli 9 %. Vuonna 2008 tarkastuksissa tai hoidoissa käyneitten ikäryhmäjakauma ei vaihdellut erikokoisissa terveyskeskuksissa (taulukko «Vuonna 2008 hoidossa käyneet terveyskeskuksen koon ja ikäryhmän mukaan.»1).

Koko tutkimusjaksoa tarkasteltaessa terveyskeskusten suun terveydenhuollossa käyneistä alle 18-vuotiaista suurin osa (59 %) oli käynyt kaikkina kolmena vuotena, 31 % kahtena vuonna ja 10 % vain vuonna 2008. Kuten taulukosta «Hoidossa käyneet käyntitiheyden, ikäryhmän ja terveyskeskuksen koon mukaan vuosina 2008–2006.»2 käy ilmi, lasten ja nuorten vuosittaiset käynnit olivat yleisempiä pienimmissä, korkeintaan 20 000 asukkaan terveyskeskuksissa kuin suurimmissa, yli 50 000 asukkaan terveyskeskuksissa (63 ja 69 % vs. 55 %; p = 0,056).

18–50-vuotiaiden ikäryhmässä seuranta-ajan vuosittaiset käynnit jakautuivat tasaisemmin: 35 % oli käynyt kaikkina vuosina, 34 % kahtena vuonna ja 31 % vain vuonna 2008. Vanhimmassa ikäryhmässä joka vuosi käyneitä oli hieman enemmän (44 %); kahtena vuonna oli käynyt tästä ryhmästä 29 %, ja 27 % kävi vain vuonna 2008 (taulukko «Hoidossa käyneet käyntitiheyden, ikäryhmän ja terveyskeskuksen koon mukaan vuosina 2008–2006.»2). Aikuisilla käyntitiheys ei juurikaan vaihdellut terveyskeskuksen koon mukaan (18–50-vuotiailla p = 0,763 ja yli 50-vuotiaiden ikäryhmässä p = 0,160).

Pohdinta

Tutkimus suunniteltiin Stakesissa vuoden 2005 loppupuolella ja esiteltiin terveyskeskusten johtaville hammaslääkäreille vuotta 2006 koskevan erillisselvityksen tiedonkeruulomakkeiden ja ohjeiden jakelun yhteydessä. Terveyskeskuspotilaiden käynneistä ei ollut kerätty pitkittäistietoa aikaisemmin, ja tämän todettiin vaativan erillistä ohjelmointia käytössä oleviin tiedonkeruujärjestelmiin. Kaikissa terveyskeskuksissa ei ollut tähän mahdollisuuksia, ja osittain siitä syystä osallistumisprosentti jäi alhaisemmaksi kuin erillisselvityksissä yleensä. Osaa vastauksista ei pystytty käyttämään erilaisten kirjaamiseen liittyvien hankaluuksien takia, ja vastausprosentiksi jäi 38 %. Kuitenkin tulokseksi saadut vuoden 2008 käyntiluvut (lapsista ja nuorista 74 % ja aikuisista 24 %) olivat hyvin lähellä Sotkan (THL:n tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet) käyntitietoja kyseiseltä vuodelta, ja lisäksi aineistossa oli mukana eri puolilta Suomea erikokoisia terveyskeskuksia, joiden asukaspohja vastasi yhteensä lähes puolta väestöstä (44 %). Näistä syistä tuloksia voidaan pitää hyvinkin suuntaa-antavina.

Tutkimus osoitti, että terveyskeskuksissa hoidon painopiste potilaiden lukumäärinä mitattuna oli nuorissa aikuisissa, joskin lasten ja nuorten määrä oli vielä lähes yhtä suuri. Yli 50-vuotiaiden osuus potilaista taas oli vain 10 %. Vuosittaiset käyntitilastot ovat osoittaneet sekä nuorempien että iäkkäämpien aikuisten määrän terveyskeskuksissa kasvaneen tasaisesti hammashoitouudistuksen jälkeen (10). Vanhimpien aikuisten vähäinen osuus potilaista selittynee kuitenkin vielä historialla: terveyskeskuksissa priorisoitiin pitkään vuonna 1956 ja sitä ennen syntyneitä, ja lisäksi hampaattomuus on ollut iäkkäällä väestöllä tavallista. Terveys 2000 -tutkimuksen (9) mukaan eläkeikäisestä väestöstä 44 % oli hampaattomia.

Tutkimustulosten perusteella noin kaksi kolmasosaa lapsista ja nuorista oli käynyt terveyskeskuksessa suun ja hampaiden tarkastuksessa tai hoidossa joka vuosi tutkimusjakson aikana ja kolmannes kahtena vuonna kolmesta. Vain 10 % oli käynyt ainoastaan yhtenä vuonna (2008). Tulosten perusteella voidaan karkeasti arvioida, että kolmen vuoden aikana ainakin 80 % ikäluokasta kävi hammaslääkärillä, suuhygienistillä tai hammashoitajalla. Kouluikäisillä prosenttiosuus on vielä tätäkin suurempi, sillä tiedetään, että alle kouluikäisistä pienempi osa kävi vuoden aikana tarkastuksessa tai hoidossa kuin kouluikäisistä (8). Lasten ja nuorten suunterveys on yleisesti ottaen parantunut, vaikkakin osalla lapsista hoidontarve on yhä suuri (7, 8). Useimmissa terveyskeskuksissa lapset ja nuoret ovat kuitenkin kutsujärjestelmän piirissä.

Tutkimuksessamme ilmeni myös, että aikuisista terveyskeskuspotilaista vain kolmannes kävi vastaanotolla joka vuosi. Aikuisia ei hammashoitouudistuksen jälkeen ole voitu pitää kutsujärjestelmän piirissä (12). Tulostemme pohjalta voidaan karkeasti arvioida, että noin 40–50 % kyseisten terveyskeskusten hoidon piiriin kuuluvasta aikuisväestöstä kävi tarkastuksessa ja/tai hoidossa kolmen vuoden tutkimusjakson aikana. Tämä arvio vastaa koko väestöä edustavan Terveys 2000 -tutkimuksen tuloksia (9) aikuisten hammashoitopalvelujen käytöstä. Täytyy muistaa, että vuosina 2006–2008 terveyskeskukset jo vastasivat valtaosin päivystysluonteisesta hoidosta, ja osa terveyskeskusten potilaista oli todennäköisesti sellaisia, jotka yleensä hoidattivat hampaansa yksityissektorilla. Tässä tutkimuksessa ei pyritty tarkemmin selvittämään terveyskeskuskäyntien luonnetta, sisältöä tai hoidon suorittajaa. Lähivuosina AvoHILMO (THL:n organisoima perusterveydenhuollon avohoidon hoitoilmoitus) -tietojärjestelmä alkaa tuottaa myös pitkittäistietoa terveyskeskusten hammashoitokäynneistä, ja silloin päästään toivottavasti tarkastelemaan myös näitä näkökohtia.

Viime vuosina suun terveydenhuollossa on kiinnitetty runsaasti huomiota hoitoonpääsyyn julkisella sektorilla sekä yli puoli vuotta perushoitoa jonottaneiden lukumääriin. Samaan aikaan päivystysjärjestelyjä on laajennettu huomattavasti. Esimerkiksi Helsingin alueella viiden kunnan yhteispäivystys vastaa iltaisin ja viikonloppuisin tarvittavasta akuuttihammashoidosta (13). Tässä tutkimuksessa ilmeni, ettei suuri osa terveyskeskuksissa käyneistä aikuisista käyttänyt suun terveydenhoitopalveluita joka vuosi. Palvelujen käyttöön vaikuttaa hoidontarpeen lisäksi luonnollisesti myös se, millaisia palveluita on tarjolla. Useissa kunnissa on ollut ja on edelleen vaikeuksia tarjota päivystyspalvelujen ohella kattavasti myös kiireetöntä suun terveydenhuoltoa, ja osalla potilaista suun ja hampaiden hoito on tästä syystä voinut jäädä satunnaiseksi, ehkä vuosittain tapahtuvaksi päivystyspalvelujen käytöksi. Pelkästään vuosittaista käyttöä kuvaavissa tilastoissa tällainen palvelujen käyttö näkyy "liiallisena" käyntitiheytenä, vaikka todellisuudessa kokonaishoitoa ei olisi tehty ollenkaan.

Hammashoitouudistuksen ja hoitotakuulainsäädännön voimaanastumisen jälkeen useimmissa terveyskeskuksissa ei ole käytetty kutsujärjestelmää aikuisten hoidossa (12). Lääketieteellisten hoitotarpeitten perusteella määritelty, korkeintaan kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen kestävä jonotus hoitoon ei kuitenkaan välttämättä sovi suun terveydenhoitoon kovin hyvin. Jotta hoito pystytään kohdentamaan oikein ja pitämään riittävän korkealaatuisena, täytyy myös terveyskeskuksissa olla mahdollisuus kutsua hoitoon (kaikenikäisiä) riskipotilaita, jolloin terveemmät voisivat odottaa vuoroaan nykyistä pitempään. Luonnollisesti on selvää, että terveyskeskusten suun terveydenhuollon henkilöstön määrän ja toiminnan rahoituksen (14) tulee pohjautua kuntien asukkaiden hoidontarpeeseen ja kysyntään. Kunnissa pitää myös tiedostaa se, että hampaallisia on nyt huomattavasti enemmän kuin ennen ja aikuisväestön hoidontarve on aikaisempaa suurempi.

Regularity of dental visits in the Finnish Public Dental Service

Traditionally, utilization of dental services is monitored using annual treatment statistics; however, longitudinal follow-up is not routinely performed. In this study regularity of dental visits in the Public Dental Service (PDS) during a three-year period was surveyed. Baseline data on patient visits were requested in 2008 and monitored retrospectively from 2008 to 2006. Suitable data were available from 73 of the 194 PDS units (37.6%), representing 44.2% of the total population in Finland. The results showed that in 2008, about one-third (34%) of all inhabitants had visited the PDS in the 73 health centres studied. Of these, 44% were 0- to 17-year olds, 48% were 18- to 50-year-olds, and 9 % were older. These proportions did not vary according to the size of the PDS. Of those having visited PDS in 2008, 59% of the 0- to 17-year-olds had had annual visits during the 3-year period, 31% had been seen in two of the years and 10% only in 2008. Annual visits for children were most usual in small municipalities. For adults (18–50 years), the distribution of intervals was more even: 35% had visited annually, 34% twice and 31% once (only in 2008) during the study period. For older adults (50+ years) the corresponding frequencies were 44%, 29% and 27%. To conclude, annual visits seem to have remained the norm among children with longer intervals occurring among adults. Longitudinal data revealed that care coverage is considerably higher than indicated in annual reporting.