Lihavuus ennustaa parodontaali-infektion kehittymistä

Väitöskirja tarkastettiin 12.10.2012 Oulun yliopistossa

Periodontal infection and obesity – results of a population-based survey

Vastaväittäjä: Jukka H. Meurman, professori, Helsingin yliopisto

Kustos: Pekka Ylöstalo, professori, Itä-Suomen yliopisto

Esitarkastajat: Matti Uusitupa, professori, Itä-Suomen yliopisto, Susanna Paju, dosentti, Helsingin yliopisto

Ohjaajat: Matti Knuuttila, professori, Oulun yliopisto, Pekka Ylöstalo, professori, Itä-Suomen yliopisto

Lihavuudesta on viimeisten vuosikymmenien aikana tullut yksi suurimmista terveysuhkista maailmassa. Lihavuus on merkittävä riskitekijä muun muassa diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien kehittymisessä. Lihavuuden on esitetty olevan yhteydessä myös hampaan kiinnityskudoksen tulehdukseen. Aiempien aihetta käsitelleiden tutkimusten rajoitteena on kuitenkin ollut se, ettei niiden tutkimusasetelman perusteella ole voitu tehdä päätelmiä syy-seuraussuhteesta.

Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena olikin tutkia parodontaali-infektion ja lihavuuden välistä yhteyttä sekä statiinilääkityksen yhteyttä parodontaali-infektioon. Tutkimus perustui Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuosina 2000 ja 2001 toteuttamaan, kansalliseen Terveys 2000 -terveystutkimukseen sekä vuosina 2004–2005 toteutettuun suomalaisten aikuisten suunterveyden seurantatutkimukseen. Terveys 2000 -tutkimuksen aineistona oli edustava otos suomalaisesta aikuisväestöstä: siihen osallistui yli 8 000 30-vuotiasta tai tätä vanhempaa, Manner-Suomessa asuvaa henkilöä. Tutkimuksen tiedot kerättiin tekemällä kotihaastattelu ja useita kyselyitä sekä suorittamalla kliininen terveystarkastus ja laboratoriokokeita.

Väitöstutkimuksessa havaittiin, että lihavuus oli yhteydessä parodontaali-infektion kehittymiseen. Parodontaali-infektion katsottiin kehittyneen, jos potilaalle oli neljän vuoden seuranta-aikana ilmaantunut neljä millimetriä tai tätä syvempiä ientaskuja. Väitöstutkimuksessa todettiin myös, että parodontaalikudoksen tulehduksen laajuus, joka mitattiin ientaskuhampaiden lukumääränä, oli yhteydessä painoindeksillä mitattuun lihavuuteen altistus-vastesuhteen mukaisesti, kun otettiin huomioon henkilön päivittäinen energiansaanti ja liikunnan määrä. Väitöstutkimuksessa selvitettiin lisäksi mahdollisia välittäviä mekanismeja, joiden kautta lihavuus olisi yhteydessä parodontaali-infektion kehittymiseen. Tulosten perusteella yksi mahdollinen tekijä on systeemisesti kohonnut tulehdusvälittäjäaine interleukiini 6:n pitoisuus. Statiinilääkityksen taas todettiin olevan käänteisesti yhteydessä parodontaali-infektion laajuuteen henkilöillä, joilla oli kliinisiä merkkejä ikenen inflammaatiosta.

Väitöstutkimuksen tulokset puoltavat käsitystä siitä, että lihavuus on parodontaali-infektion uusi riskitekijä. Tulokset eivät kuitenkaan tue sitä oletusta, että lihavuutta voitaisiin pitää merkittävänä parodontaali-infektion riskitekijänä verrattuna muihin tunnettuihin riskitekijöihin. Tulosten perusteella on myös mahdollista, että parodontaali-infektion ja lihavuuden välillä on kaksisuuntainen yhteys. Lisäksi statiineista saattaa olla hyötyä osana hampaan kiinnityskudostulehduksen hoitoa.

Väitöstutkimus toteutettiin Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, hammaslääketieteen laitoksella.

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/urn:isbn:9789514299254